Miksi joillekin perheen sisäinen vaalisalaisuus on outo?

Ei täällä enää onnistu lainaamaan viestejä, kun ylittävät tietyn merkkimäärän

Mutta siis, mielestäni on pikkaisen outoa rinnastaa kysymys:

-voisitko väistää?

-mitä kuuluu? Siihen, kun joku kysyä täräyttää:

-ketä äänestit?

-mitä puoluetta kannatat?

Se on kuitenkin jo niin henkilökohtainen kysymys, että siihen on hankala vastata mitään ympäripyöreää, vaan se on joko avoin vastaus, tai vaalisalaisuuteen tmv., vetoaminen, mikä puolestaan herkästi aiheuttaa kiusallisen tilanteen.

Yhtä hienovaraista on kysyä toisen jollain tapaa näkyvistä sairauksista, esimerkiksi hankalan näköisestä kasvoihottumasta työpaikan kahvipöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän se tarkoittaa, ettei politiikasta puhuta perheessä yhtään, mutta kuitenkin ollaan niin aktiivisia, että äänestetään. On se erikoinen kombo.

Ei pidä lainkaan paikkaansa. Vedit aika mutkat suoraksi.

Useissa sivistyneissä perheissä keskustellaan paljonkin päivän politiikkaa, mutta vaalisalaisuus on sellainen kirjoittamaton sääntö, eikä keneltäkään kysellä. 

Mä hämmästelen enemmän näitä nenänsä joka paikkaan tunkevia, ja joilla omasta mielestään on esim. parisuhteen tuoma tiedoksisaantilisenssi toisen kaikkiin mielipiteisiin ja tekemisiin.

Minkälainen on parisuhde, missä mielipiteitä ei jaeta, etenkin jostain niinkin arkisesta kuin politiikka? Emme elä missään Pohjois-Koreassa, missä politiikka olisi arka aihe parisuhteessa. 

Ei meillä ainakaan kysellä, vaan ihan samalla Tavalla kumpikin toteaa äänestävänsä henkilöä X kuin kertoo hakevansa nopeasti kaupasta saippuaa. Taidatte vaan tosiasiassa elää jossain ruutitynnyrissä, missä väärän nimen lipsautus aikaansaisi jotain vahingollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän se tarkoittaa, ettei politiikasta puhuta perheessä yhtään, mutta kuitenkin ollaan niin aktiivisia, että äänestetään. On se erikoinen kombo.

Ei pidä lainkaan paikkaansa. Vedit aika mutkat suoraksi.

Useissa sivistyneissä perheissä keskustellaan paljonkin päivän politiikkaa, mutta vaalisalaisuus on sellainen kirjoittamaton sääntö, eikä keneltäkään kysellä. 

Mä hämmästelen enemmän näitä nenänsä joka paikkaan tunkevia, ja joilla omasta mielestään on esim. parisuhteen tuoma tiedoksisaantilisenssi toisen kaikkiin mielipiteisiin ja tekemisiin.

Miten voi puhua poliittisista näkemyksistä ilman, että oma puoluekanta tulee esille? Entä miksi suhtaudut noin kiihkomielisesti siihen, että toisisa parisuhteissa kerrotaa

Mielipiteen kertominen tuo kyllä tietyissä asioissa hyvinkin selkeästi esiin henkilön poliittisen kannan. Etenkin, jos keskustelussa todella kuunnellaan toista eikä pysytellä vain pintapuolisella tasolla. Varsinkin, jos ollaan ihan äärilaidoilla, tulee aika lyhyessäkin keskustelussa esiin asioita, joista on helppo päätellä onko toinen demari vai kokkari. Esimerkiksi. Vai ajattelitko, että puoluekanta pysyy salassa niin kauan kuin itse sanot puolueen nimen ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus ap:n kysymykseen: Minusta on yksinkertaisesti outoa, että suhteellisen pieni asia nimeltä äänestäminen olisi joku valtava salaisuus, jota ei pysty edes puolisolle paljastamaan. Yksityisyyttään voi mielestäni ylläpitää muutenkin kuin salaamalla äänestystulos. Etenkään sitä en ymmärrä, että osalle vaalisalaisuus tuntuu olevan elämää suurempi asia ja menee vati ihan nurin, jos paljastaa kertoneensa jollekin ketä äänesti. Toki jokainen saa kertoa tai olla kertomatta mitä haluaa, mutta ei siitä kannata riehaantua, jos kaikki eivät toimi samoin kuin itse. 

Ensin taivastelet ja ihmettelet, miksi kukaan pitää vaalisalaisuuden ja pidät sitä jotenkin kyseenalaisena. Sinä se tässä siis riehaannut asiasta. 

Se, joka pitää vaalisalaisuuden, harvemmin siitä riehaantuu. Toiset vaan, kuten sinä, et sitä täysin kykene hyväksymään.

Miksi haluat haastaa riitaa rupeamalla syyttelemään, kun kertoo rehellisen mielipiteensä ja vastaa ap:n kysymykseen? 

Sillä ketä äänestää ei ole mitään merkitystä joten myöskään sillä ei ole mitään merkitystä kertooko numeronsa muille vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus ap:n kysymykseen: Minusta on yksinkertaisesti outoa, että suhteellisen pieni asia nimeltä äänestäminen olisi joku valtava salaisuus, jota ei pysty edes puolisolle paljastamaan. Yksityisyyttään voi mielestäni ylläpitää muutenkin kuin salaamalla äänestystulos. Etenkään sitä en ymmärrä, että osalle vaalisalaisuus tuntuu olevan elämää suurempi asia ja menee vati ihan nurin, jos paljastaa kertoneensa jollekin ketä äänesti. Toki jokainen saa kertoa tai olla kertomatta mitä haluaa, mutta ei siitä kannata riehaantua, jos kaikki eivät toimi samoin kuin itse. 

Ensin taivastelet ja ihmettelet, miksi kukaan pitää vaalisalaisuuden ja pidät sitä jotenkin kyseenalaisena. Sinä se tässä siis riehaannut asiasta. 

Se, joka pitää vaalisalaisuuden, harvemmin siitä riehaantuu. Toiset vaan, kuten sinä, et sitä täysin kykene hyväksymään.

Aika moni täällä on välittömästi piikit pystyssä huutamassa, jos kertoo oman erilaisen mielipiteensä vaalisalaisuudesta. Kuten sinäkin nyt. "Sinä riehaannut, en minä", vaikka itse raivosat ja syytelet viimeistä päivää, kun et pysty hahmottamaan, että asioista voi olla montaa mieltä eikä tähänkään ole yhtä ja oikeaa näkemystä. Etkä edes osaa lukea, mitä viestissä tarkalleen otaaen sanotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän se tarkoittaa, ettei politiikasta puhuta perheessä yhtään, mutta kuitenkin ollaan niin aktiivisia, että äänestetään. On se erikoinen kombo.

Ei pidä lainkaan paikkaansa. Vedit aika mutkat suoraksi.

Useissa sivistyneissä perheissä keskustellaan paljonkin päivän politiikkaa, mutta vaalisalaisuus on sellainen kirjoittamaton sääntö, eikä keneltäkään kysellä. 

Mä hämmästelen enemmän näitä nenänsä joka paikkaan tunkevia, ja joilla omasta mielestään on esim. parisuhteen tuoma tiedoksisaantilisenssi toisen kaikkiin mielipiteisiin ja tekemisiin.

Miten voi puhua poliittisista näkemyksistä ilman, että oma puoluekanta tulee esille? Entä miksi suhtaudut noin kiihkomie

Jos tiedät lyhyen keskustelun jälkeen puoluekannan, mitään tarvetta ei ole udella toisen äänestyspäätöstä, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä kerron kysyttäessä, ketä äänestin, mutta yleensä olemme pitäneet perheen kesken sen asian keskustelun ulkopuolella. Tämä johtuu kai siitä, että ihminen on usein herkkä lähimmän piirinsä sosiaaliselle paineelle, ja vaalisalaisuuden säilyttäminen tällaisella kysymättömyysperiaatteella suojelee jokaisen aitoa valintaa. Eli ei tarvitse varautua pitkällisiin perusteluihin ja argumentointiin omassa perhepiirissä. 

Lähipiirin sosiaalinen paine? Sun lähipiiri vaikuttaa epäterveeltä. Meillä on ohan vastakkaiset ehdokkaat anopin kanssa, mutta ollaan silti ne toisillemme kerrottu ja jatkettu elämää normaalisti ilman mitään mainitsemiasi pitkällisiä argumentointeja. Mitä ihmeen mafiaperheitä tässä ketjussa kirjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän se tarkoittaa, ettei politiikasta puhuta perheessä yhtään, mutta kuitenkin ollaan niin aktiivisia, että äänestetään. On se erikoinen kombo.

Ei pidä lainkaan paikkaansa. Vedit aika mutkat suoraksi.

Useissa sivistyneissä perheissä keskustellaan paljonkin päivän politiikkaa, mutta vaalisalaisuus on sellainen kirjoittamaton sääntö, eikä keneltäkään kysellä. 

Mä hämmästelen enemmän näitä nenänsä joka paikkaan tunkevia, ja joilla omasta mielestään on esim. parisuhteen tuoma tiedoksisaantilisenssi toisen kaikkiin mielipiteisiin ja tekemisiin.

Minkälainen on parisuhde, missä mielipiteitä ei jaeta, etenkin jostain niinkin arkisesta kuin politiikka? Emme elä missään Pohjois-Koreassa, missä politiikka olisi arka aihe parisuhteessa. 

Ei meillä ainakaan

Minä jään mielelläni mielipiteitäni, myös politiikasta, mutta en kerro ketä äänestän. Miksi pitäisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän se tarkoittaa, ettei politiikasta puhuta perheessä yhtään, mutta kuitenkin ollaan niin aktiivisia, että äänestetään. On se erikoinen kombo.

Ei pidä lainkaan paikkaansa. Vedit aika mutkat suoraksi.

Useissa sivistyneissä perheissä keskustellaan paljonkin päivän politiikkaa, mutta vaalisalaisuus on sellainen kirjoittamaton sääntö, eikä keneltäkään kysellä. 

Mä hämmästelen enemmän näitä nenänsä joka paikkaan tunkevia, ja joilla omasta mielestään on esim. parisuhteen tuoma tiedoksisaantilisenssi toisen kaikkiin mielipiteisiin ja tekemisiin.

Minkälainen on parisuhde, missä mielipiteitä ei jaeta, etenkin jostain niinkin arkisesta kuin politiikka? Emme elä missään Pohjois-Koreassa, missä politiikka olisi arka aihe parisuhteessa. 

Ei meillä ainakaan

Sinulta nähtävästi puuttuu lukutaitoa. Ja olet jotenkin vauhkona tästä. Meillä esimerkiksi keskustellaan paljonkin politiikkaa, jaetaan mielipiteitä, kommentoidaan vaalipanelistien vastauksia; kumpikin näkemystensä mukaan.

Saatetaan kommentoida jonkun ehdokkaan hyvää tai heikkoa tietämystä aiheesta X, toisen aggressiivista lähestymistapaa aiheeseen Y, ja niin edelleen.

Mutta siltikään, mulle ei kuulu puolisoni lopullinen äänivalinta, ja ilmeisesti olen onnistunut löytämään ihan yhtä tahdikkaan puolison, koska hän ei myöskään kysele noin suoraan minun valintojani. Tänään tosin tuumailtiin skenarioita, keitä toivottaisiin/ajateltaisiin olevan kakkoskierroksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus ap:n kysymykseen: Minusta on yksinkertaisesti outoa, että suhteellisen pieni asia nimeltä äänestäminen olisi joku valtava salaisuus, jota ei pysty edes puolisolle paljastamaan. Yksityisyyttään voi mielestäni ylläpitää muutenkin kuin salaamalla äänestystulos. Etenkään sitä en ymmärrä, että osalle vaalisalaisuus tuntuu olevan elämää suurempi asia ja menee vati ihan nurin, jos paljastaa kertoneensa jollekin ketä äänesti. Toki jokainen saa kertoa tai olla kertomatta mitä haluaa, mutta ei siitä kannata riehaantua, jos kaikki eivät toimi samoin kuin itse. 

Ensin taivastelet ja ihmettelet, miksi kukaan pitää vaalisalaisuuden ja pidät sitä jotenkin kyseenalaisena. Sinä se tässä siis riehaannut asiasta. 

Se, joka pitää vaalisalaisuuden, harvemmin siitä riehaantuu. Toiset vaan, kuten sinä, et sitä täysin kykene hyväksymään.

Ei tuossa mitään taivasteltu ja ihmetelty. Kerrotiin vain oma mielipide. Ei sinun siitä tarvitse tuolla tavalla hermostua. Sinä saat ihan vapaasti pitää äänestyksesi salaisuutena. Kukaan ei sinua pakota kertomaan sitä. Sinun pitää vain hyväksyä, että kaikki eivät ole asioista samaa mieltä kuin sinä. Eikä se ole riehaantumista, jos kertoo asiallisesti oman näkemyksensä ja mielipiteensä. 

Vierailija kirjoitti:

No onhan se nyt todella outoa jos ei lähimmilleen voi kertoa ketä äänesti. Miksi? 

Ehkä vihervassaria äänestävälle  voisi olla harmittavaa tietää että puoliso äänesti Halla-ahoa Stubbin sijaan. Muodollinen vaalisalaisuuden korostaminen saattaa monessa tilanteessa toimia hyvänä puskurivyöhykkeenä, ei tule turhanpäiväinen politiikka perhedynamiikan väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus ap:n kysymykseen: Minusta on yksinkertaisesti outoa, että suhteellisen pieni asia nimeltä äänestäminen olisi joku valtava salaisuus, jota ei pysty edes puolisolle paljastamaan. Yksityisyyttään voi mielestäni ylläpitää muutenkin kuin salaamalla äänestystulos. Etenkään sitä en ymmärrä, että osalle vaalisalaisuus tuntuu olevan elämää suurempi asia ja menee vati ihan nurin, jos paljastaa kertoneensa jollekin ketä äänesti. Toki jokainen saa kertoa tai olla kertomatta mitä haluaa, mutta ei siitä kannata riehaantua, jos kaikki eivät toimi samoin kuin itse. 

Ensin taivastelet ja ihmettelet, miksi kukaan pitää vaalisalaisuuden ja pidät sitä jotenkin kyseenalaisena. Sinä se tässä siis riehaannut asiasta. 

Se, joka pitää vaalisalaisuuden, harvemmin siitä riehaantuu. Toiset vaan, kuten sinä, et sitä t

Nimenomaan kerrottiin omana mielipiteenä käsitys, että on kyseenalaista pitää kiinni vaalisalaisuudesta ja että siinä on jotain outoa. 

No meillä on lähipiirissä aika ahdistava tunnelma niin sillä en puhu politiikasta ollenkaan heidän kanssa. Tyyliin, jos olet yhtään kallellaan vasemmalle tai vihreälle niin ei voi olla tekemisissä tai vähätellään älyn lahjoja. Vaalisalaisuus on tosi hyvä juttu niin ei mee välit fanaattisimpiin lähipiiriläisiin. On ok kannattaa jotain puoluetta fanaattisesti, mutta eri asia laukoa loukkauksia niille, ketkä on poliittisesti eri mieltä. En siis koskaan ole heille poliittista suuntautumistani uskaltanut kertoa. 

Jos tiedät lyhyen keskustelun jälkeen puoluekannan, mitään tarvetta ei ole udella toisen äänestyspäätöstä, vai mitä?

Sanoinko jossain kohtaa, että sellainen  tarve olisi? Niinpä. En sanonut. Terveessä parisuhteissa asiosita voi keskustella ilman, että niihin liittyy minkäänlaista utelemista. Ja se äänestyspäätöskin yleensä tulee esiin ihan vain sillä, että sen itse kertoo. Niin ainakin meillä. Huolestuttavaa, jos sinulle omat mielipiteet ovat parisuhteessa niin tulenarka asia, että menet heti paniikkin, jos ne tulevat edes puheeksi. 

t. lainaamasi

Nimenomaan kerrottiin omana mielipiteenä käsitys, että on kyseenalaista pitää kiinni vaalisalaisuudesta ja että siinä on jotain outoa. 

Ja miksi se on sinulle ongelma, että joku on tuota mieltä? Pitääkö ihmisten mielestäsi olla aina samaa mieltä kuin sinä? 

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät lyhyen keskustelun jälkeen puoluekannan, mitään tarvetta ei ole udella toisen äänestyspäätöstä, vai mitä?

Sanoinko jossain kohtaa, että sellainen  tarve olisi? Niinpä. En sanonut. Terveessä parisuhteissa asiosita voi keskustella ilman, että niihin liittyy minkäänlaista utelemista. Ja se äänestyspäätöskin yleensä tulee esiin ihan vain sillä, että sen itse kertoo. Niin ainakin meillä. Huolestuttavaa, jos sinulle omat mielipiteet ovat parisuhteessa niin tulenarka asia, että menet heti paniikkin, jos ne tulevat edes puheeksi. 

t. lainaamasi

Meillä keskustellaan politiikasta, mutta se ei estä äänestyspäätöksen pitämistä omana tietona. Miksi estäisi? Jos toinen haluaa kertoa, kertoo. Jos ei, sitten ei kerro.

Politiikasta voi keskustella mainiosti ilman äänestyspäätösten kertomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän se tarkoittaa, ettei politiikasta puhuta perheessä yhtään, mutta kuitenkin ollaan niin aktiivisia, että äänestetään. On se erikoinen kombo.

Ei pidä lainkaan paikkaansa. Vedit aika mutkat suoraksi.

Useissa sivistyneissä perheissä keskustellaan paljonkin päivän politiikkaa, mutta vaalisalaisuus on sellainen kirjoittamaton sääntö, eikä keneltäkään kysellä. 

Mä hämmästelen enemmän näitä nenänsä joka paikkaan tunkevia, ja joilla omasta mielestään on esim. parisuhteen tuoma tiedoksisaantilisenssi toisen kaikkiin mielipiteisiin ja tekemisiin.

Miten voi puhua poliittisista näkemyksistä ilman, että oma puoluekant

Älä huoli. KUKAAN ei tule sinun äänestysasiosita utelemaan. Saat ihan rauhassa varjella tätä elämää suurempaa salaisuuttasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät lyhyen keskustelun jälkeen puoluekannan, mitään tarvetta ei ole udella toisen äänestyspäätöstä, vai mitä?

Sanoinko jossain kohtaa, että sellainen  tarve olisi? Niinpä. En sanonut. Terveessä parisuhteissa asiosita voi keskustella ilman, että niihin liittyy minkäänlaista utelemista. Ja se äänestyspäätöskin yleensä tulee esiin ihan vain sillä, että sen itse kertoo. Niin ainakin meillä. Huolestuttavaa, jos sinulle omat mielipiteet ovat parisuhteessa niin tulenarka asia, että menet heti paniikkin, jos ne tulevat edes puheeksi. 

t. lainaamasi

Meillä keskustellaan politiikasta, mutta se ei estä äänestyspäätöksen pitämistä omana tietona. Miksi estäisi? Jos toinen haluaa kertoa, kertoo. Jos ei, sitten ei kerro.

Politiikasta voi keskustella mainiosti ilman äänestyspäätösten kertomista.

Sanoiko joku, että sen pitää estää? Niinpä. Ei sanonut sitäkään. Poliitikasta voi keskustella hyvin monella tavalla, jos et vielä tiennyt. Täysin avoimesti, osan salaten tai vaikka ihan kaiken salaten. Toki viimeinen vaihtoehto tekee keskustelusta kovin yksiulotteisen, mutta onnistuu sekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössähän se tarkoittaa, ettei politiikasta puhuta perheessä yhtään, mutta kuitenkin ollaan niin aktiivisia, että äänestetään. On se erikoinen kombo.

Ei pidä lainkaan paikkaansa. Vedit aika mutkat suoraksi.

Useissa sivistyneissä perheissä keskustellaan paljonkin päivän politiikkaa, mutta vaalisalaisuus on sellainen kirjoittamaton sääntö, eikä keneltäkään kysellä. 

Mä hämmästelen enemmän näitä nenänsä joka paikkaan tunkevia, ja joilla omasta mielestään on esim. parisuhteen tuoma tiedoksisaantilisenssi toisen kaikkiin mielipiteisiin ja tekemisiin.

Minkälainen on parisuhde, missä mielipiteitä ei jaeta, etenkin jostain niinkin arkisesta kuin politiikka? Emme elä missään Pohjois-Koreassa, missä politiikka olisi arka

Ei pidä, mutta joku syyhän siinä on, ettei halua jakaa tätä asiaa sille ihmiselle, jota rakastaa.