Miksi joillekin perheen sisäinen vaalisalaisuus on outo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut alakouluikäisille lapsilleni ketä äänestän, kun he ovat sitä kysyneet. Ollaan myös juteltu ketä he äänestäisivät (sitä ehdokasta, jonka mainos on bussipysäkillä koulumatkan varrella). Kun ovat katsoneet kanssani vaaliväittelyitä, niin on yleisellä tasolla puhuttu myös eri puolueiden eroista. 

Mieheni ei sano mitään, eikä kerro ketä äänestää, koska "se on jokaisen oma asia". Tämä on minusta hieman harmi, koska hyvä kasvatuksellinen tilaisuus hukataan.

Miehesi on fiksu ja kasvattaa lapsiaan kuten kuuluu. Äänestäminen on jokaisen oma asia ja vaalisalaisuus demokratian kulmakivi. 

Vaalisalaisuus ei tarkoita sitä, etteikö ehdokkaista saisi keskustella ja halutessaan kertoa, ketä äänesti. Vaalisalaisuus tarkoitta vain sitä, että kenenkään ei ole pakko kertoa, ket

Niin, paino sanalla halutessaan. Mies toimii oikein kasvatuksellisessa mielessä, kun pitää kiinni vaalisalaisuudestaan. Hän toimii fiksummin kuin äiti. Ei lasten kasvattaminen tarkoita sitä, että näille pitää kertoa ketä äänesti.

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa, jos omassa perheessä ei edes voi puhua politiikasta, puhumattakaan mistä melkein mistä tahansa muusta aiheesta. 

Tämä. Mutta on tuossa sellainenkin hyvä puoli, että kun nämä asiat selvittää jo seurusteluaikana, niin voi jättää kaikki pelkopersiissäeläjät ja etsiä itselleen paremman kumppanin.

Minulla ja kumppanillani on erilainen puoluekanta mutta ollaan suurissa asioissa samaa mieltä, pienemmissä asioissa usenkin väitellään - myös siis politiikasta. Tuollaiset on nyt vain mielipiteitä eikä minua kauheasti haittaa olla eri mieltä kuin kumppanini jostain asiasta.

Mielestäni äänestyskäyttäytymisestä saa puhua jos haluaa. Kaikki eivät ole niin kiinnostuneita politiikasta, että siitä pitäisi avoimesti keskustella yms.

Onko puolisosi siis näkövammainen. Meidän avoin ja rehellinen parisuhde perustuu siihen, että ihmisellä on myös niin halutessaan oma yksityisyytensä. 

Puolison äiti on tällainen muiden äänien utelija/juoruaja ja on selkeästi jättänyt puolisooni trauman. Kertoo jos kertoo. en kysele.

Mitä väliä sillä, onko puoliso näkövammainen vai ei? Voi sitä silti asioista keskustlela avoimesti ja rehellisesti. Eikä avoimmuus ja rehellisyys terveessä suhteessa tarkoita, ettei saisi halutessaan pitää asioita myös omana tietonaan. Kaikille vain joku numeron piirtäminen äänestyslappuun ei ole niin iso asia, että se pitäisi salata. Eikä se tee ihmisestä juoruajaa tai urkkijaa, jos hän keskustelee avoimesti puolisonsa kanssa politiikasta. Sulla on kovin mustavalkoinen maailma, jos ainoat vaihtoehdot ovat täydellinen salaaminen tai juoruaminen/urkkiminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut alakouluikäisille lapsilleni ketä äänestän, kun he ovat sitä kysyneet. Ollaan myös juteltu ketä he äänestäisivät (sitä ehdokasta, jonka mainos on bussipysäkillä koulumatkan varrella). Kun ovat katsoneet kanssani vaaliväittelyitä, niin on yleisellä tasolla puhuttu myös eri puolueiden eroista. 

Mieheni ei sano mitään, eikä kerro ketä äänestää, koska "se on jokaisen oma asia". Tämä on minusta hieman harmi, koska hyvä kasvatuksellinen tilaisuus hukataan.

Miehesi on fiksu ja kasvattaa lapsiaan kuten kuuluu. Äänestäminen on jokaisen oma asia ja vaalisalaisuus demokratian kulmakivi. 

Vaalisalaisuus ei tarkoita sitä, etteikö ehdokkaista saisi keskustella ja halutessaan kertoa, ketä äänesti. Vaalisalaisuus tarkoitta va

Millä tavalla on fiksumpaa pitää asia omana tietonaan kuin VAPAAEHTOISESTI käydä avointa keskustelua lastensa kanssa? Itse en näe kumpaakaan tapaa yhtään fiksumpana kuin toista. Molemmat ovat ok ja lapsille tekee hyvää nähdä, että asioissa on kaksi puolta eikä vaalisalaisuus ole sama asia kuin "ikinä missään koskaan ei saa kenellekään kertoa ketä äänesti". 

Niin, paino sanalla halutessaan. Mies toimii oikein kasvatuksellisessa mielessä, kun pitää kiinni vaalisalaisuudestaan. Hän toimii fiksummin kuin äiti. Ei lasten kasvattaminen tarkoita sitä, että näille pitää kertoa ketä äänesti.

Kerrotko vielä mitä väärää siinä on, jos äiti halutessaan ja kenenkään painostamatta keskustelee lasten kanssa vaaleista ja ehdokkaista? Ja miksi lapsille ei saisi kertoa ketä äänesti, jos haluaa niin tehdä? Mitä pahaa siinä on?  

Vierailija kirjoitti:

Onko puolisosi siis näkövammainen. Meidän avoin ja rehellinen parisuhde perustuu siihen, että ihmisellä on myös niin halutessaan oma yksityisyytensä. 

Puolison äiti on tällainen muiden äänien utelija/juoruaja ja on selkeästi jättänyt puolisooni trauman. Kertoo jos kertoo. en kysele.

Mitä väliä sillä, onko puoliso näkövammainen vai ei? Voi sitä silti asioista keskustlela avoimesti ja rehellisesti. Eikä avoimmuus ja rehellisyys terveessä suhteessa tarkoita, ettei saisi halutessaan pitää asioita myös omana tietonaan. Kaikille vain joku numeron piirtäminen äänestyslappuun ei ole niin iso asia, että se pitäisi salata. Eikä se tee ihmisestä juoruajaa tai urkkijaa, jos hän keskustelee avoimesti puolisonsa kanssa politiikasta. Sulla on kovin mustavalkoinen maailma, jos ainoat vaihtoehdot ovat täydellinen salaaminen tai juoruaminen/urkkiminen. 

Itse toki mustavalkoisesti ihmettelet, miksi joku ei kerro. 

"Onko puolisosi siis näkövammainen. Meidän avoin ja rehellinen parisuhde perustuu siihen, että ihmisellä on myös niin halutessaan oma yksityisyytensä. 

Puolison äiti on tällainen muiden äänien utelija/juoruaja ja on selkeästi jättänyt puolisooni trauman. Kertoo jos kertoo. en kysele."

Lukutaitoa on hyvä harjoitella. Kirjoitin lainaamassasi viestissä ihan selkeästi, että olen ollut näkövammaisen avustajana TYÖKSENI. Ainakaan minulle parisuhde ei ole sama asia kuin työ. Toivottavasti ei sinullekaan. 

t. se jolta kysyit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko puolisosi siis näkövammainen. Meidän avoin ja rehellinen parisuhde perustuu siihen, että ihmisellä on myös niin halutessaan oma yksityisyytensä. 

Puolison äiti on tällainen muiden äänien utelija/juoruaja ja on selkeästi jättänyt puolisooni trauman. Kertoo jos kertoo. en kysele.

Mitä väliä sillä, onko puoliso näkövammainen vai ei? Voi sitä silti asioista keskustlela avoimesti ja rehellisesti. Eikä avoimmuus ja rehellisyys terveessä suhteessa tarkoita, ettei saisi halutessaan pitää asioita myös omana tietonaan. Kaikille vain joku numeron piirtäminen äänestyslappuun ei ole niin iso asia, että se pitäisi salata. Eikä se tee ihmisestä juoruajaa tai urkkijaa, jos hän keskustelee avoimesti puolisonsa kanssa politiikasta. Sulla on kovin mustavalkoinen maailma, jos ainoat vaihtoehdot ovat täydellinen salaaminen tai juoruaminen/urkkiminen. 

Paitsi etten ole missään ihmetellyt, miksi joku ei kerro. Kerroin vain sinulle, että kaikille äänestäminen ei ole mikään salaisuus, jota pitää varjella tarkemmin kuin kuninkaan kruununjalokiviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut alakouluikäisille lapsilleni ketä äänestän, kun he ovat sitä kysyneet. Ollaan myös juteltu ketä he äänestäisivät (sitä ehdokasta, jonka mainos on bussipysäkillä koulumatkan varrella). Kun ovat katsoneet kanssani vaaliväittelyitä, niin on yleisellä tasolla puhuttu myös eri puolueiden eroista. 

Mieheni ei sano mitään, eikä kerro ketä äänestää, koska "se on jokaisen oma asia". Tämä on minusta hieman harmi, koska hyvä kasvatuksellinen tilaisuus hukataan.

Miehesi on fiksu ja kasvattaa lapsiaan kuten kuuluu. Äänestäminen on jokaisen oma asia ja vaalisalaisuus demokratian kulmakivi. 

Vaalisalaisuus ei tarkoita sitä, etteikö ehdokkaista saisi keskustella ja halutessaan

Selkeästi miehellä on parempi linja, koska kirjoittaja arvostelee miestä vaalisalaisuuden pitämisestä. Hän väittää, että miehen toiminta on kasvatuksellisesti huono homma, mikä osoittaa, ettei hän ole itse perillä asiasta lainkaan eikä arvosta vaalisalaisuutta.

Päinvastoin lapsille on hyvä huomata, ettei äänestyspäätöstään tartte kertoa muille. Jos kotona olisi kaksi hölösuuta, tämän oppiminen olisi haastavampaa.

Vanhempani eivät kertoneet koskaan, mitä olivat äänestäneet. Se oli osa perheen sisäistä puhumattomuutta. Ehkä he olisivat siitäkin saaneet riidan aikaan, vaikka varmaan molemmat kuitenkin äänestivät kepua, Pohjanmaalla kun oltiin. Vaalisalaisuus kertoo minusta yleensä kommunikaatio-ongelmista. Normaalit ihmiset voivat olla läheistensä kanssa eri mieltä asioista. Tietysti on niitä, joita politiikka ei yhtään pätkää kiinnosta, mutta sitten ei ehkä viitsi äänestää ollenkasn

Selkeästi miehellä on parempi linja, koska kirjoittaja arvostelee miestä vaalisalaisuuden pitämisestä. Hän väittää, että miehen toiminta on kasvatuksellisesti huono homma, mikä osoittaa, ettei hän ole itse perillä asiasta lainkaan eikä arvosta vaalisalaisuutta.

Päinvastoin lapsille on hyvä huomata, ettei äänestyspäätöstään tartte kertoa muille. Jos kotona olisi kaksi hölösuuta, tämän oppiminen olisi haastavampaa.

Meinaatko, että "kerron, ketä äänestin" tarkoittaa automaattisesti, ettei osaa kertoa lapsille, että on olemassa myös vaalisalaisuus, jonka saa halutessaan pitää? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen perheessä on Judas (eli ei ole saman puolueen kannattaja) ja äänestää pettävää Judas Iscariotia (edustajaa, joka vaaleissa). Soppa on valmis.

Eli ei pystytä hyväksymään, että ihmiset ajattelevat eri tavalla ja painottavat eri asioita? Avoimempi keskustelu voisi auttaa.

Niin juuri tästä syystä en viitsi äidilleni tai siskolleni kertoa, että mitä puoluetta äänestän. Sillä muuten alkaa armoton huutaminen ja joku napsahtaa päässä, eivät pysty hyväksymään muiden eriäviä katsantokantoja. Hyvin yleistä ainakin naisten keskuudessa näinä päivinä. 

Meillä keskustellaan politiikasta niin avoimesti, ja kannatetaan somessakin omia ehdokkaita niin avoimesti, että ei kyllä tarvitse arvuutella.

Onpas osalla kiihkomielinen suhtautuminen vaalisalaisuuteen. Ihan kuin olisi lähes rikos, jos juttelee asioista avoimesti ja kertoo ketä äänesti. Korostetaan kovasti, että kyse on omasta halusta, mutta ei mene millään kaaliin, että joillain se halu voi olla jotain muuta kuin salaaminen. 

En ikinä uskaltaisi kertoa miehelleni, ketä äänestin. Nousisi kova meteli 

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi miehellä on parempi linja, koska kirjoittaja arvostelee miestä vaalisalaisuuden pitämisestä. Hän väittää, että miehen toiminta on kasvatuksellisesti huono homma, mikä osoittaa, ettei hän ole itse perillä asiasta lainkaan eikä arvosta vaalisalaisuutta.

Päinvastoin lapsille on hyvä huomata, ettei äänestyspäätöstään tartte kertoa muille. Jos kotona olisi kaksi hölösuuta, tämän oppiminen olisi haastavampaa.

Meinaatko, että "kerron, ketä äänestin" tarkoittaa automaattisesti, ettei osaa kertoa lapsille, että on olemassa myös vaalisalaisuus, jonka saa halutessaan pitää? :D

Luetun ymmärtäminen. Jos valittaa, että miehen pitämä vaalisalaisuus on kasvatuksellisesti huono asia, tarkoittaa se sitä, ettei henkilö itsekään kunnioita miehen oikeutta olla kertomatta vaan arvottaa sen oman linjansa alapuolelle. Se näkemys tihkuu usein myös lapsille. 

On ihan normaalia jutella avoimesti

En minä exän kanssa puhunut politiikasta enkä vaaleista saati siitä, ketä hän äänesti. Eikä edes käyty yhtä matkaa äänestämässä vaan yleensä kumpikin kävi ennakkoäänestämässä kun se omiin menoihin sattui sopimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi miehellä on parempi linja, koska kirjoittaja arvostelee miestä vaalisalaisuuden pitämisestä. Hän väittää, että miehen toiminta on kasvatuksellisesti huono homma, mikä osoittaa, ettei hän ole itse perillä asiasta lainkaan eikä arvosta vaalisalaisuutta.

Päinvastoin lapsille on hyvä huomata, ettei äänestyspäätöstään tartte kertoa muille. Jos kotona olisi kaksi hölösuuta, tämän oppiminen olisi haastavampaa.

Meinaatko, että "kerron, ketä äänestin" tarkoittaa automaattisesti, ettei osaa kertoa lapsille, että on olemassa myös vaalisalaisuus, jonka saa halutessaan pitää? :D

Luetun ymmärtäminen. Jos valittaa, että miehen pitämä vaalisalaisuus on kasvatuksellisesti huono asia, tarkoittaa se sitä, ettei henkilö itsekään kunnioita miehen oikeutta olla kertomatta vaan arvottaa sen oman linjansa alapuole

Luetun ymmärtäminen tosiaankin. Älä laita omia kuvitelmiasi toisten sanomisiksi. Kukaan ei ole missään sanonut, että miehen oikeutta yksityisyyteen ei kunnioiteta. Suomessa vain on sellainenkin asia kuin mielipidevapaus. Ja sen nojalla saa sanoa ääneen, jos pitää vaikenemista huonona asiana. Sitähän ei kerrottu, miksi sitä pidetään huonona asiana. Syy voi olla vaikka se, että mies ei perustele lapsille vaikenemistaan tarkemmin ja kasvatuksellinen tilaisuus kertoa kansalaisten oikeuksista jää käyttämättä.