En siedä vanhempiani
Asun toistaiseksi vanhemmilla, vaikka olenkin täysi-ikäinen. Muutto tapahtuu sinä syksynä, jona saan opiskelupaikan (tänä vuonna tai seuraavana). Tässä pitäisi kärvistellä ainakin puolikas VUOSI.
En koskaan ole pitänyt vanhemmistani, mutta nyt vähän vanhempana olen alkanut suorastaan inhoamaan heitä. Aina riitaantuessa vanhemmat pitää toistensa puolia, ja täten riidan aihe ei koskaan ratkea. He eivät voi kuunnella tai ymmärtää, sillä vanhemmuuden auktoriteetti on liian läsnä.
Samalla heidän oma toiminta (ja eläminen) ajaa mut suorastaan hermoraunioksi. Toisella vanhemmalla on rahaongelmia ja toinen on suoranainen jääräpää. Molemmat vaatii lapsiltaan (tai entisiltä lapsiltaan) kohteliasta käytöstä, mutta sikailevat itse mm. olemalla alasti ja elämällä sotkuisesti. Kotona ei ole koskaan siistiä.
Ruokapöytäkeskustelut ovat luokkaa: "romaneihin ei kannata luottaa", "venäläiset on kieroja", "lestadiolaisuus pitäisi lakkauttaa" ja "tuokin bimbojulkkis telkkarissa on ihan kamala akka!". Sitten ihmetellään, että minkä takia mä en halua keskustella niitten kanssa tai miksi viihdyn paremmin muussa seurassa. Ne luulee, että mä oon joku antisosiaalinen ja keskustelutaidoton, vaikka en mä jaksa väitellä JOKA PÄIVÄ.
Kotona on suorastaan masentava tunnelma. Voisitteko tsempata mua, että jaksaisin asua kotona katkaisematta välejä lopullisesti.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
''Entisiltä lapsiltaan''?
Joo, siis en oo enää lapsi kun oon täysi-ikäinen :D
E-bird kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
''Entisiltä lapsiltaan''?
Joo, siis en oo enää lapsi kun oon täysi-ikäinen :D
Lapsi tarkoittaa paitsi ala-ikäistä myös jonkun jälkeläistä. Olet edelleen vanhempiesi lapsi vaikka olisit 50-vuotias, et heidän entinen lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
E-bird kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
''Entisiltä lapsiltaan''?
Joo, siis en oo enää lapsi kun oon täysi-ikäinen :D
Lapsi tarkoittaa paitsi ala-ikäistä myös jonkun jälkeläistä. Olet edelleen vanhempiesi lapsi vaikka olisit 50-vuotias, et heidän entinen lapsensa.
Joo. Tiedän, tiedän, mutta viittasin tällä myös siihen etten mielellään kutsu itseäni HEIDÄN lapsikseen. Tää ei ollut mikään tarkkaan valittu sanapari, vaan kirjotin sen muuten vaan.
Etkö pystyisi muuttamaan omaan asuntoon jo nyt? Sehän varmasti onnistuisi varsinkin, jos sinulla on työpaikka. Saisit asumistukeakin.
Onko mitään mahdollisuutta saada asuntoa muualta?
Ota yhteys kuntasi sosiaalitoimeen ja kartoita apu, johon olet oikeutettu.
Ootko koskaan esim. siivonnut, jos sotkuisuus haittaa?
Oletko lukiossa vai miksi asut vanhempiesi kanssa?
Jos koulu on käyty, hanki töitä ja muuta omillesi. Työpaikan myötä tienaisit myös tulevia opiskeluaikoja varten.
Jos lukio on jo käyty ja valmistaudut pääsykokeisiin, lue kirjastossa aamusta iltaan (tauot tulee pitää, jotta jaksat), niin ei tarvitse käydä kotona kuin nukkumassa.
Tietenkin kotitöihin tulee osallistua, koska asut ja ilmeisesti myös syöt siellä.
Vierailija kirjoitti:
Ootko koskaan esim. siivonnut, jos sotkuisuus haittaa?
Tuollaisten ihmisten kanssa se on hukkaan heitettyä. Tiedän omasta kokemuksestani.
-eri.
Ainakin olet oikealla palstalla. Täällä jokaisen vanhemmat ovat kelvotonta jätettä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin olet oikealla palstalla. Täällä jokaisen vanhemmat ovat kelvotonta jätettä.
Juu, täällä saa aina alapeukkuja jos kertoo että omat vanhemmat ovat mukavia ja että viettää mielellään aikaa vanhempiensa kanssa. En ennen tajunnutkaan että ilmeisesti suurella osalla suomalaisista on kauheat vanhemmat, joita käydään pitkin hampain tapaamassa kerran vuodessa.
Eipä sinulla oikein ole oikeutta arvostella, jos taloudellisen hyödyn vuoksi valitset asumisen heidän kustannuksellaan. Muuta pois tai käyttäydy asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin olet oikealla palstalla. Täällä jokaisen vanhemmat ovat kelvotonta jätettä.
Juu, täällä saa aina alapeukkuja jos kertoo että omat vanhemmat ovat mukavia ja että viettää mielellään aikaa vanhempiensa kanssa. En ennen tajunnutkaan että ilmeisesti suurella osalla suomalaisista on kauheat vanhemmat, joita käydään pitkin hampain tapaamassa kerran vuodessa.
Niinpä. Ja nämä kauheat vanhemmat (boomerit) ovat onnistuneet kuitenkin kasvattamaan heistä täydellisiä ihmisiä, jotka tietävät miten olla ja elää ja etenkin ovat kasvattaneet omat lapsensa ilman suurempia virheitä. Mitä nyt ihan vähän nyt aikuisuutta kohti varttuvan nuorison terapiajonot pullistelevat nykypäivänä. Ehkä nämä neli-viisikymppiset ovat olleet liiankin täydellisiä vanhempia.
Olet oikeassa. Paitsi se julkkis ON luultavasti bim.bo. Onneksi eivät vielä pahempaa kieltä käytä, rumempaakin on palstalla ja muualla kuultu, mutta se jatkuva arvostelu voi olla rasittavaa. Alkavatko he itse kyselemään tai riitelemään? Ehkei kannata ottaa liiaksi kontaktia. Sanoo äidille asiansa hiljaa, jos on pakko sanoa jotain. Ei voi luottaa näköjään heihin. Ihme show menossa, kuin eivät olisi ihan perinteisiä vanhempia. Nuorempaa sukupolvea vaatteitta kotonaan? Ei sopivaa. Juovatko alkoholia.
Monella on aika erilaiset ajatukset kuin niillä omilla vanhemmillaan. Minullakin. Ollaan kuitenkin vuosien saatossa hitaasti opittu, ettei olla samaa mieltä monistakaan asioista ja ettei sille mahda mitään. Omatkin vanhemmat on aina omanneet tuollaisia kärkeviä mielipiteitä kuin ap keroi vanhempiensa puhuvan, mutta he ovat paljon myös oppineet pitämään suutaan pienemmällä vanhemmaksi tultuaan. Ja minun seurassani. Kannattaa muistaa, että ne omat vanhemmatkin on vain keskenkasvuisia ihmisiä.
Ja ei kai maailma ja asiat menisi koskaan eteenpäin, jos lapsista tulisi joka asiassa samoin ajattelevia kuin vanhempansa? Näytä siis sinä ap parempaa esimerkkiä, sellaista esimerkkiä, ettei omasta mielestäsi nykyaikaan kuulu rumat puheet muista. Lakkaa reagoimasta negatiivisesti niihin vanhempiesi sutjautuksiin ym. ja sano kauniisti oma mielipiteesi asiasta ja sitten poistu rauhallisesti paikalta, jos alkaa vastaväitteet.
Jos asut kotona niin siivoa. Alastomuus jos häiritsee, nii siitä voi kyllä huomauttaa, vaikka vaikea uskoa että vanhempasi kekkaloivat huvikseen alasti.
Miksi ihmeessä asut kotona. Jos muutat ,voit tehdä töitä ja lukea pääsykokeisiin kunnolla, saat asumistukea jne.
Huomaa, että silloin kotisi on siisti. Teet itse ruuat ostaen prisman tai cittarin omia xtra, rainbow, k-menu tai pirkka-tuotteita. Rahaa ei mene paljon, kun tekee kerralla enemmän ja pakastaa annoksi.
Huomaa, kuin helppoa ja mukavaa elämä on.
VASTAA ,MIKIS ET TOIMI NÄIN.
Maksatko ruuasta tai osallistutko kotitöihin? Monet vanhemmat hemmottelevat mielellään aikuisiakin lapsiaan, mutta osa haluaa että nuoriso osallistuu taloudessa eikä vain lokkeile. Jos asut ilmaiseksi täysihoidossa täysi-ikäisenä vielä vanhempiesi katon alla niin ihmettelen miten kehtaat riidellä heidän kanssaan jatkuvasti. Sinuna katselisin omaa asuntoa vaikka kimppakämpässä, niin saat etäisyyttä vanhempiisi. Todennäköisesti suhdekin paranee sen myötä.
Minäkin inhosin asua lapsuudenkodissa ja näen siitä vieläkin painajaisia jopa viikottain. Ja olen sentään jo yli 50 vuotias. Kaikki on kuin eilinen päivä. Äitini oli paljon töissä ja jouduin olemaan aivan liikaa mielenterveysongelmaisen isäni kanssa kahdestaan. Hän alkoi ahdistella minua seksuaalisesti joskus 10v paikkeilla. Esitteli itseänsä, tuli suihkutilaan seisomaan kun olin suihkussa lähinnä läpinäkymän verhon takana, huomautteli kaksimielisiä, puristeli ohimennen takapuolesta ym. Äidille en uskaltanut sanoa, koska pelkäsin että hän syyttää minua ja heidän välit kiristyisivät estään. Tunnelma kotona oli aina vaivautunut. Äitini on narsisti joka arvostelee minua vielä tänäkin päivänä. Haukkuu lihavaksi ja kaiken mahdollisen elämässäni. Hän varasti minulta vaatteita ja hajuvesiä kun asuin kotona. Kun otin niitä takaisin, sai hirveän raivarin ja kertoi aina kuinka oli saaanut sen joltakin edustajalta ym. Sitten nämä tavarat katosivat. Eli piilotti jonnekkin tai heitti kateuksissaan menemään. Olin usein ilman ruokaa, koska selittivät kuinka esim.ostettu kana oli minulle liian rasvaista ja tarttuisi lonkkiin. Paastopäivä on kuulemma terveellinen ja kuitenkin olin syönyt jo koulussa. Syntymäpäiviä meillä ei vietetty koskaan, mutta äitien ja isän päivä oli niitä, jolloin heitä piti muistaa. Muistan kun äitini vaati minulta kerran yläasteikäisenäni timantti korvakorut. Laitin niihin kaikki rahani, jotka olin säästänyt. Hän syyllisti minua, kuinka en hänestä välitä jos en osta ja kuinka hän oli ostanut kaikenlaista omalle äidilleen. Hän ei ole koskaan pitänyt niitä, vaan sielä ne on ollut heitettynä kirjahyllyn alimpaan kaapiin. Tässä ihan muutama esimerkki minun lapsuudenkodin elämästä.
''Entisiltä lapsiltaan''?