E-bird
Seuratut keskustelut
Olen syrjäytymisvaarassa ja kaipaan neuvoja
Olen 20-vuotias ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelija. Oon nuorempana viihtynyt yksin vähän liiankin hyvin, ja lukioiässä aloin priorisoimaan koulua vähän liikaa.
En siedä vanhempiani
Asun toistaiseksi vanhemmilla, vaikka olenkin täysi-ikäinen. Muutto tapahtuu sinä syksynä, jona saan opiskelupaikan (tänä vuonna tai seuraavana).
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede ei ole vaikeimmasta päästä, mutta psykologia se vasta helppoa onkin. Pieni sisäänotto ei tee eliittialaksi.
Jos lääketiede ei ole vaikeimmasta päästä niin mikä sitten? Tarkoitin siis että mihin on vaikein päästä enkä alan vaikeutta itessään :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä asut kotona. Jos muutat ,voit tehdä töitä ja lukea pääsykokeisiin kunnolla, saat asumistukea jne.
Huomaa, että silloin kotisi on siisti. Teet itse ruuat ostaen prisman tai cittarin omia xtra, rainbow, k-menu tai pirkka-tuotteita. Rahaa ei mene paljon, kun tekee kerralla enemmän ja pakastaa annoksi.
Huomaa, kuin helppoa ja mukavaa elämä on.
VASTAA ,MIKIS ET TOIMI NÄIN.
Lukio on kesken. En ala nyt tässä välissä muuttamaan, kun syksyllä olisi oikea muutto. Töitä oon hanekut, eli käytännössä säästän rahaa ja luen ylppäreihin
AP
Vierailija kirjoitti:
E-bird kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
''Entisiltä lapsiltaan''?
Joo, siis en oo enää lapsi kun oon täysi-ikäinen :D
Lapsi tarkoittaa paitsi ala-ikäistä myös jonkun jälkeläistä. Olet edelleen vanhempiesi lapsi vaikka olisit 50-vuotias, et heidän entinen lapsensa.
Joo. Tiedän, tiedän, mutta viittasin tällä myös siihen etten mielellään kutsu itseäni HEIDÄN lapsikseen. Tää ei ollut mikään tarkkaan valittu sanapari, vaan kirjotin sen muuten vaan.
Vierailija kirjoitti:
''Entisiltä lapsiltaan''?
Joo, siis en oo enää lapsi kun oon täysi-ikäinen :D
humanistiset alat on niin erilaisia muutenkin että niitä on tosi vaikee verrata muihin yliopistoaloihin