Pitääkö ystävän raskaudesta iloita jos itsellä on tuska lapsettomuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Jos itse saat kuitenkin lapsen, niin eihän haittaa sitten jos ystäväkään ei iloitse siitä.

Tämä ajatusmaailma on tosi kaukana pitkään lapsettomuudesta kärsivien ajatusmaailmasta. Pitkään erityisesti vaikeasta lapsettomuudesta kärsineillä odotusaikana ajatusmaailma voi olla sitä, että miettii, onkohan se lapsi vielä elossa vai ei ja tekeekö kaiken raskaudessa nyt oikein. Ei silloin mietitä mitään ihme toisten myötäiloitsemisia vaan keskitytään asiaan. Siitähän te raskautumistavikset tai kevyesti hoidoilla raskautuneet ette tietty mitään tajua jossain ihmissuhdekuplissanne, joissa ei ole mitään oikeita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse saat kuitenkin lapsen, niin eihän haittaa sitten jos ystäväkään ei iloitse siitä.

Minä en erityisesti iloitse muiden raskauksista, vaikken kärsi lapsettomuudesta. Enkä odottanut mitään ylitsevuotavia onnitteluja omista raskauksista. Se vähän semmoinen evvk-juttu, jos joku kertoo olevansa raskaana. Toki onnittelen iloinen ilme naamalla, vaikkei kiinnosta pätkääkään.

 

En kysynyt sinulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse saat kuitenkin lapsen, niin eihän haittaa sitten jos ystäväkään ei iloitse siitä.

 

Ei minua haitannut yhtään, vaikka lapsettomuudesta kärsivä ystäväni meni hiljaiseksi ja sanattomaksi. Eikä haitannut yhtään, vaikkei hän selvästi halunnut kuulla minun raskauskuulumisia ja myöhemmin vauvajuttuja. Puhuttiin sitten kaikesta muusta ja hän on tärkeä ystävä minulle edelleen Meidän kaveriporukassa ei muutenkaan juurikaan puhuta omista lapsista. Sen vuoksi se porukka onkin mulle henkireikä tässä lapsiarjessa.

Oletko ap? Jos et niin kysymys ei ollut sinulle.

Kyllä osasin olla aidosti iloinen ystäväni puolesta kun hän kertoi raskaudestaan. Myöhemmin illalla toki itkin omaa suruani ja kipua. Kun tilanne oli ns pahimmillaan, saatoin toki vähemmän läheisiltä kysyä hyvinkin töksäyttäen, että onnistuiko helpostikin raskaaksi tuleminen. He onneksi tiesivät, oman kipuni ja osasivat suhtautua töksähdyksiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse saat kuitenkin lapsen, niin eihän haittaa sitten jos ystäväkään ei iloitse siitä.

Tämä ajatusmaailma on tosi kaukana pitkään lapsettomuudesta kärsivien ajatusmaailmasta. Pitkään erityisesti vaikeasta lapsettomuudesta kärsineillä odotusaikana ajatusmaailma voi olla sitä, että miettii, onkohan se lapsi vielä elossa vai ei ja tekeekö kaiken raskaudessa nyt oikein. Ei silloin mietitä mitään ihme toisten myötäiloitsemisia vaan keskitytään asiaan. Siitähän te raskautumistavikset tai kevyesti hoidoilla raskautuneet ette tietty mitään tajua jossain ihmissuhdekuplissanne, joissa ei ole mitään oikeita ongelmia.

Eli ei haittaa? No sittenhän asia on ok. Lapsettomuus ei ole mikään oikea ongelma, se on asiaintila. Ongelma on se jos oma lapsi on vaikka vammainen, tai itse on työkyvytön

Vierailija kirjoitti:

Itse aina esitin iloista, kun lähipiirissä julkistettiin raskaus. Todellisuudessa olin todella pettynyt ja vihainen. Eli mun mielestä ei tarvitse iloita, mutta sitä ei saa näyttää. Samaa on sanonut kaikki lapsettomuudesta kärsivät läheisetkin. Ei heistä kukaan ole ollut aidosti iloinen ja onnellinen muiden raskauksista.

Siihen tuskaan ei itselläni ainakaan olisi auttanut mikään ammattiapu. Ainoastaan oman vauvan saaminen auttoi. Tuntuu toisitosi pahalta heidän puolesta, jotka eivät koskaan onnistu siinä, enkä todellakaan olettanut saavani aitoja iloisia onnitteluja omasta raskaudesta.

Minä olen ollut aidosti iloinen muiden raskauksista vaikka en omaa lasta koskaan saanut. En oikeasti tavoita tuota että olisi vihainen toisten raskauksista. Aivan kuin toivoisi heille samaa tuskaa kuin itsellä oli, mitä en todellakaan toivonut kenellekään. 



Olen kyllä ollut myös katkera, mutta se on kohdistunut esim töissä tilanteisiin, joissa minulta lapsettomana on vaadittu joustamista toisten lapsiasioiden takia. Se on tuntunut pahalta, ja suorastaan kohtuuttomalta että minun niskaani kaatuu toisten pikkulapsiajan huonot puolet. Kun en saanut omaa lasta enkä saanut nauttia lasten saamisen onnesta, en saisi nauttia myöskään lapsettomuuden eduista. Niitäkin nimittäin on, ja niihin elämä on perustettava kun on käynyt selväksi ettei lasta saa.

Tässä elämässä on vain kaksi pakkoa: verot ja kuolema. Eli ei ole pakko iloita kaverin raskaudesta. Sinun oma kipu lapsettomuudesta on nyt niin pinnalla ja akuutti ettei ole ihme ettet pysty iloitsemaan toisten raskausuutisista. Tämä on täysin inhimillistä eikä se tee sinusta huonoa ihmistä. Eikä se tarkoita sitä ettet joskus myöhemmin pystyisi, tällä hetkellä asia on vain liian kipeä. Muista että kaikki tunteet ovat sallittuja eikä niitä pidä väkisin tukahduttaa tai muuttaa joiksikin muuksi tunteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aina esitin iloista, kun lähipiirissä julkistettiin raskaus. Todellisuudessa olin todella pettynyt ja vihainen. Eli mun mielestä ei tarvitse iloita, mutta sitä ei saa näyttää. Samaa on sanonut kaikki lapsettomuudesta kärsivät läheisetkin. Ei heistä kukaan ole ollut aidosti iloinen ja onnellinen muiden raskauksista.

Siihen tuskaan ei itselläni ainakaan olisi auttanut mikään ammattiapu. Ainoastaan oman vauvan saaminen auttoi. Tuntuu toisitosi pahalta heidän puolesta, jotka eivät koskaan onnistu siinä, enkä todellakaan olettanut saavani aitoja iloisia onnitteluja omasta raskaudesta.

Minä olen ollut aidosti iloinen muiden raskauksista vaikka en omaa lasta koskaan saanut. En oikeasti tavoita tuota että olisi vihainen toisten raskauksista. Aivan kuin toivoisi heille samaa tuskaa kuin itsellä oli, mitä en todellakaan toivonut kenellekään. 



Olen kyllä ollut myös katkera, mutta se on kohdistunut esim töissä tilanteisiin, joissa minulta lapsettomana on vaadittu joustamista toisten lapsiasioiden takia. Se on tuntunut pahalta, ja suorastaan kohtuuttomalta että minun niskaani kaatuu toisten pikkulapsiajan huonot puolet. Kun en saanut omaa lasta enkä saanut nauttia lasten saamisen onnesta, en saisi nauttia myöskään lapsettomuuden eduista. Niitäkin nimittäin on, ja niihin elämä on perustettava kun on käynyt selväksi ettei lasta saa. 

 

Minulla on aivan sama kokemus! Lapsettomuuden tuska aktivoitui vuosien jälkeen uudelleen kun eräs monen lapsen äiti töissä selitti aivan itsestään selvänä asiana, että samahan minun on pitää lomani toukokuussa tai syyskuussa, kun istun kuitenkin vain yksin kotona. He taas haluaisivat nauttia parhaista kesäkuukausista yhdessä perheenä. 

 

Tuolloin itkin pitkästä aikaa, ja päätin että koska perhe-elämä ei minulle kuulu, ei minulla ole myöskään velvollisuutta tehdä kenenkään perheonnen helpottamiseksi mitään vaan otan ilon siitä ettei minun tarvi noita asioita miettiä. Lomankin pidän silloin kun lystään.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse saat kuitenkin lapsen, niin eihän haittaa sitten jos ystäväkään ei iloitse siitä.

Veikkaan, että siinä kohtaa kun pitkän yrityksen jälkeen viimein on raskaana ja saa lapsen, niin ri voisi vähempää kiinnostaa pitää kirjaa siitä kuka on asiasta iloinnut ja kuka ei.

Näin oli itselläni. Halusin vauvan, en olla huomion ja onnittelujen keskipisteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse saat kuitenkin lapsen, niin eihän haittaa sitten jos ystäväkään ei iloitse siitä.

Tämä ajatusmaailma on tosi kaukana pitkään lapsettomuudesta kärsivien ajatusmaailmasta. Pitkään erityisesti vaikeasta lapsettomuudesta kärsineillä odotusaikana ajatusmaailma voi olla sitä, että miettii, onkohan se lapsi vielä elossa vai ei ja tekeekö kaiken raskaudessa nyt oikein. Ei silloin mietitä mitään ihme toisten myötäiloitsemisia vaan keskitytään asiaan. Siitähän te raskautumistavikset tai kevyesti hoidoilla raskautuneet ette tietty mitään tajua jossain ihmissuhdekuplissanne, joissa ei ole mitään oikeita ongelmia.

Eli ei haittaa? No sittenhän asia on ok. Lapsettomuus ei ole mikään oikea ongelma, se on asiaintila. Ongelma on se jos oma lapsi on vaikka vammainen, tai itse on työkyvytön

Ei haittaa varmastikaan monia pitkään kärsineitä, mutta en nyt tietenkään ihn kaikkien puolesta voi sanoa. 

Tuollaiset inttämiset, että lapsettomuus ei ole ongelma sellaisille, jotka kertovat kärsivänsä tai kärsineensä lapsettomuudesta, ovat lapsellisia ja typeriä. Ei se tahaton lapsettomuus kaikilla ole vaikuttamatta työkykyynkään. Et tajua mitään kärsimyksestä.

Elollisen biologiset tehtävät ovat hengissä pysyminen ja lisääntyminen. Tahaton lapsettomuus on siinä suhteessa perustavanlaatuinen epäonnistuminen. Ikään kuin koko oman itsen olemassaolon perusta ja pohja on epäonnistunut. Näin itse olen kokenut lapsettomana. Silloin ei ole oikeastaan enää merkityksellistä, suuttuuko tai pahastuuko joku vai ei. 

Hyvä vanhempi on sellainen vanhempi, joka ei lasta hanki. Kukaan ei pyydä syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Elollisen biologiset tehtävät ovat hengissä pysyminen ja lisääntyminen. Tahaton lapsettomuus on siinä suhteessa perustavanlaatuinen epäonnistuminen. Ikään kuin koko oman itsen olemassaolon perusta ja pohja on epäonnistunut. Näin itse olen kokenut lapsettomana. Silloin ei ole oikeastaan enää merkityksellistä, suuttuuko tai pahastuuko joku vai ei. 

Aika säälittävää miettiä asiaa turhan biologisesti. Mutta lienetkin vain trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elollisen biologiset tehtävät ovat hengissä pysyminen ja lisääntyminen. Tahaton lapsettomuus on siinä suhteessa perustavanlaatuinen epäonnistuminen. Ikään kuin koko oman itsen olemassaolon perusta ja pohja on epäonnistunut. Näin itse olen kokenut lapsettomana. Silloin ei ole oikeastaan enää merkityksellistä, suuttuuko tai pahastuuko joku vai ei. 

Aika säälittävää miettiä asiaa turhan biologisesti. Mutta lienetkin vain trolli.

En ole trolli, vaan lapsettomuudesta kärsinyt. Kuten ilmeisesti sinäkin, kun voit itsekin noin huonosti. 

Tunteesi ovat ihan ok! Sanoita myös kaverillesi ääneen, että olet onnellinen hänen puolestaan mutta teillä on itsellänne nyt niin hankala ja surullinen tilanne, kun olette tahtomattanne lapsettomia - asia on kipeä ja vaatii vielä paljon käsittelyä. Voit sanoa, että valitettavasti et oman surusi vuoksi pysty osallistumaan vauvakutsuille tms.

Tsemppiä! Toivon sinulle pian raskautumista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elollisen biologiset tehtävät ovat hengissä pysyminen ja lisääntyminen. Tahaton lapsettomuus on siinä suhteessa perustavanlaatuinen epäonnistuminen. Ikään kuin koko oman itsen olemassaolon perusta ja pohja on epäonnistunut. Näin itse olen kokenut lapsettomana. Silloin ei ole oikeastaan enää merkityksellistä, suuttuuko tai pahastuuko joku vai ei. 

Aika säälittävää miettiä asiaa turhan biologisesti. Mutta lienetkin vain trolli.

En ole trolli, vaan lapsettomuudesta kärsinyt. Kuten ilmeisesti sinäkin, kun voit itsekin noin huonosti. 

En ole kokeillut, voinko saada lapsia. Eikä kiinnosta kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse saat kuitenkin lapsen, niin eihän haittaa sitten jos ystäväkään ei iloitse siitä.

Veikkaan, että siinä kohtaa kun pitkän yrityksen jälkeen viimein on raskaana ja saa lapsen, niin ri voisi vähempää kiinnostaa pitää kirjaa siitä kuka on asiasta iloinnut ja kuka ei.

Näin oli itselläni. Halusin vauvan, en olla huomion ja onnittelujen keskipisteenä.

Näin minäkin veikkaan. Minäminä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse saat kuitenkin lapsen, niin eihän haittaa sitten jos ystäväkään ei iloitse siitä.

Tämä ajatusmaailma on tosi kaukana pitkään lapsettomuudesta kärsivien ajatusmaailmasta. Pitkään erityisesti vaikeasta lapsettomuudesta kärsineillä odotusaikana ajatusmaailma voi olla sitä, että miettii, onkohan se lapsi vielä elossa vai ei ja tekeekö kaiken raskaudessa nyt oikein. Ei silloin mietitä mitään ihme toisten myötäiloitsemisia vaan keskitytään asiaan. Siitähän te raskautumistavikset tai kevyesti hoidoilla raskautuneet ette tietty mitään tajua jossain ihmissuhdekuplissanne, joissa ei ole mitään oikeita ongelmia.

Eli ei haittaa? No sittenhän asia on ok. Lapsettomuus ei ole mikään oikea ongelma, se on asiaintila. Ongelma on se jos oma lapsi on vaikka

Sulla ei ole oikeaa kärsimystä ollutkaan jos luulet että lapsettomuus päon paha rasti

Kateelliset ihmiset eivät iloitse toisen onnesta, oli kyseessä sitten mikä tahansa asia. Kateellisista kannattaa pysyäkin kaukana, pilaavat ilmapiiriä ja toisten elämänkin jos vain saavat jalansijan. 

Jotkut nauravat, kun saavat kiusata entuudestaan kärsiviä ihmisiä. Oikeastaan vihaan tuon kaltaisia niin paljon, että voisin liittyä kerhoon. Minä nauran, kun jonkun koira kuolee kipeänä sairauteensa. Ai että, miten katsoisin silmiin ja nauraisin oikein räkäisesti tuollaisten ihmissaastojen kyyneleille.