Pitääkö ystävän raskaudesta iloita jos itsellä on tuska lapsettomuudesta?

Hänen lapsi ja onni & ilo ei liene sinulta pois? sinun tilanne ei muutu ainakaan huonommaksi jos iloitset hänen lapsesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun voisi kääntää myös toisinpäin.

Mitä se on raskaana olevalta pois, ettei jokainen ole puolestariemuitsemassa raskaudesta?

Ei mitään väliä. Tässähän on kyse kateudesta. 

En tiivistäisi asiaa pelkäksi kateudeksi. Tässä on kyse siitä, että jonkun suuri(n) toive/tavoite jää toteutumatta, ja miten käsittelee niitä ympärillä näkyviä muistutuksia asiasta. Asia voi olla niin kipeä, että haluaa vaan työntää sen mielensä taka-alalle. Se on vaikeaa, jos kaikki ympärillä puhuvat juuri siitä mitä sinä et ole saanut. Toki heillä on oikeus puhua perheenlisäyksestään, ei siinä mitään. Mutta lapsettomuudesta kärsivä ei ehkä reagoi asiaan niin iloiten kuin voisi odottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen ilonsa ei ole sinulta pois.

Onhan. Sitä iloa pitäisi ensinnäkin itsellä olla jotta sitä riittäisi muillekin. Aivan kuin itseään pitää ensin rakastaa jotta voi rakastaa muita.

Ei se silti ole pois toiselta. Kyseessä on kaksi erillistä ihmistä, erillistä elämää. Muihin vertailu on turhanpäiväistä. 

Sairaita kirjoittajia ketjussa, luojalle kiitos että ovat lapsettomia!!!!

Vierailija kirjoitti:

Sairaita kirjoittajia ketjussa, luojalle kiitos että ovat lapsettomia!!!!

Miksi sinulle on tärkeää, että jokainen vähääkään tuntemasi ihminen olisi riemuitsemassa raskaudestasi?

Mitä sinulta on pois se, ettei joku riemuitse? Muuttaako se tilannettasi olennaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys siitä etten haluaisi ystävälleni hyvää. Ei ole myöskään kyse siitä, että hänen ilonsa olisi minulta pois. Kyse on siitä, että kaikki hänessä muistuttaa omista menetyksistä ja herättää surun siitä mitä itse ei saa. Ap

Hyvä ystäväni alkoi odottaa ja sai kaksoset. Tiesi lapsettomuudestamme ja arkaili kertoa uutista. Itse olin ollut avoin siitä, etten välttämättä koskaan saa lasta, vaikka se oli ollut haaveenani pienestä pitäen. Yllättyi, kun olinkin iloinen hänen puolestaan. Enemmän minulle toivat tuskaa ihmiset, jotka suureen ääneen huusivat, että lapsettomuus on valinta ja joista osa hupsista vaan muutti mieltään ja teki lapsia. Käy purkamassa tuskaasi keskusteluryhmässä tai pyydä aika sairaanhoitajalle. Matka äidiksi voi olla hankala ja voi olla, ettei haave koskaan toteudu, mutta surutyö kannattaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen ilonsa ei ole sinulta pois.

Onhan. Sitä iloa pitäisi ensinnäkin itsellä olla jotta sitä riittäisi muillekin. Aivan kuin itseään pitää ensin rakastaa jotta voi rakastaa muita.

Ei se silti ole pois toiselta. Kyseessä on kaksi erillistä ihmistä, erillistä elämää. Muihin vertailu on turhanpäiväistä. 

Niin. Kaksi erillistä ihmistä.

Joten miksi raskaana oleva ottaa niin suurena loukkauksena ja pahantahtoisuutena sen, ettei yksi ihminen tuttavapiiristä nyt jaksa siitä raskaudesta riemastua? Mitä se on häneltä pois? 

Ystäväsi saattaa ymmärtää, jos kerrot hänelle suoraan ja rehellisesti, että sinulla on nyt vaikeaa ja että vauvakutsuille ei ole helppo mennä.

Ihminen on inhimillinen (tai ainakin suurin osa meistä on), eikä omille tunteilleen aina voi mitään. 

Olen ihan saletti, että aika monen on vaikea tuskaa tuntematta riemuita rinnalla, kun oma toteutumaton kipeä haave on käymässä toteen toiselle.

Et ole huono ystävä tai huono ihminen, vaikka kipua ja tuskaa tunnetkin!

Itse aina esitin iloista, kun lähipiirissä julkistettiin raskaus. Todellisuudessa olin todella pettynyt ja vihainen. Eli mun mielestä ei tarvitse iloita, mutta sitä ei saa näyttää. Samaa on sanonut kaikki lapsettomuudesta kärsivät läheisetkin. Ei heistä kukaan ole ollut aidosti iloinen ja onnellinen muiden raskauksista.

Siihen tuskaan ei itselläni ainakaan olisi auttanut mikään ammattiapu. Ainoastaan oman vauvan saaminen auttoi. Tuntuu toisitosi pahalta heidän puolesta, jotka eivät koskaan onnistu siinä, enkä todellakaan olettanut saavani aitoja iloisia onnitteluja omasta raskaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen tarvitsee olla juuri itse synnytetty lapsi? Miksei adoptiolapsi käy? Yhtä lailla adoptiolapsi tarvitsee hoivaa, tukea ja turvaa.

Itse ainakin olen halunnut, että oma biologia jatkuu. Tätähän ei saisi sanoa ääneen tietynlaisten ihmisten mielestä. Kirjoitan sen nyt kuitenkin. Hälläväliä adoptiolapsista tai ylipäätään muiden lapsista, ei voi vähempää kiinnostaa. Olen itsekäs eliö, ja kiinnostaa se, että minun biologiani jatkuu. Kaikki muu on toisarvoista.

Eli lapsi on sinulle väline. Geenien säilytyspaikka.

- erl

Hyvät geenit älykkyyden ja ulkonäön suhteen ovat myös lahja lapselle. Silloin on syytäkin tehdä kaikkensa, että lapset ovat biologisia.

Esimerkiksi suomalaisten biologiassa on paljon yhteistä. He, jotka jättävät lapset tekemättä joko estäen puolisoa saamasta biologista lasta lahjasolun avulla tai haluamatta itse lapsia jättävät samaan kansaan kuuluvan tai samanhenkisen lapsen tekemättä.

Jos myöhemmässä sukupolvessa vaikka oman serkun tai kuuluisan rock-staran jälkeläinen ei saa puolisoa, kun joku ei aikoinaan lasta halunnut, jäävät suvut jatkumatta. Sopiva puoliso puuttuu, jos hän ei syntynyt tai ei saapunut Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Hänen lapsi ja onni & ilo ei liene sinulta pois? sinun tilanne ei muutu ainakaan huonommaksi jos iloitset hänen lapsesta

Minä kyllä oikeasti olin iloinen toisen puolesta kun kuulin uutisia. Myös minulla on taustalla lapsettomuus ja vuosien odotus ennenkuin saimme oman lahjan. Ehkä sitten se lapsi ei ollut minulle sellainen ihan pakko-asia johon elämäni olisin perustanut. Kun taas sisko otti paljon raskaammin oman lapsettomuutensa ja häntä vilpittömästi onnittelin kun hän ensin onnistui saamaan lapsen.  Ei ole toisen onni mitenkään pois itseltä eikä katkeruudessa vellominen auta yhtään asioita. 

Jos itse saat kuitenkin lapsen, niin eihän haittaa sitten jos ystäväkään ei iloitse siitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse saat kuitenkin lapsen, niin eihän haittaa sitten jos ystäväkään ei iloitse siitä.

Minä en erityisesti iloitse muiden raskauksista, vaikken kärsi lapsettomuudesta. Enkä odottanut mitään ylitsevuotavia onnitteluja omista raskauksista. Se vähän semmoinen evvk-juttu, jos joku kertoo olevansa raskaana. Toki onnittelen iloinen ilme naamalla, vaikkei kiinnosta pätkääkään.

"Esimerkiksi suomalaisten biologiassa on paljon yhteistä. He, jotka jättävät lapset tekemättä joko estäen puolisoa saamasta biologista lasta lahjasolun avulla tai haluamatta itse lapsia jättävät samaan kansaan kuuluvan tai samanhenkisen lapsen tekemättä.

Jos myöhemmässä sukupolvessa vaikka oman serkun tai kuuluisan rock-staran jälkeläinen ei saa puolisoa, kun joku ei aikoinaan lasta halunnut, jäävät suvut jatkumatta. Sopiva puoliso puuttuu, jos hän ei syntynyt tai ei saapunut Suomeen."

Mielenkiintoinen näkökulma. Mutta mitä luulet, kuinka moni ajattelee jotain suomalaisen kansan asiaa tehdessään oman elämänsä suurimpia päätöksiä? Ihmisyhteisöt eivät kuitenkaan ole mikään muurahais- tai mehiläisyhdyskuntia, joissa tärkeintä on uhrautua yhteisen hyvän vuoksi. Etenkin länsimaissa ajattelu on nimenomaan individualistispohjaista. Ei minuakaan kiinnosta edes serkkujeni asiat, hekin ovat sen verran kaukaisia. Elän omaa elämääni, en serkkujeni elämää. 

Mitä tulee onnitteluihin, raskausaikanani ei ollut kerrassaan mitään väliä, onnitteliko joku vai ei. En odota muilta kuin perheeltä huomionosoituksia. Itse onnittelen tavan vuoksi, jos tilanne tulee eteen. Aivan kuten laitan käden eteen yskiessäni, koska se on kohteliasta. Saatan jopa valehdellakin joskus vain kohteliaisuuden takia. Ei näillä ole mitään tekemistä todellisten ajatusteni tai tunteitteni kanssa, eikä tarvi ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sairaita kirjoittajia ketjussa, luojalle kiitos että ovat lapsettomia!!!!

Mutta kun eivät ole. Tyhmyys on lisääntymisen edellytys.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse saat kuitenkin lapsen, niin eihän haittaa sitten jos ystäväkään ei iloitse siitä.

 

Ei minua haitannut yhtään, vaikka lapsettomuudesta kärsivä ystäväni meni hiljaiseksi ja sanattomaksi. Eikä haitannut yhtään, vaikkei hän selvästi halunnut kuulla minun raskauskuulumisia ja myöhemmin vauvajuttuja. Puhuttiin sitten kaikesta muusta ja hän on tärkeä ystävä minulle edelleen Meidän kaveriporukassa ei muutenkaan juurikaan puhuta omista lapsista. Sen vuoksi se porukka onkin mulle henkireikä tässä lapsiarjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Monet ainakin kuvittelevat olevansa kovinkin älykkäitä ja hyvännäköisiä, mutta totuus kirpaisee..."

No katsos, kun sitä älykkyystasoa voi mitata. Itselleni ainakin ylitsepääsemätön ajatus, että kasvattaisin jonkun tyhmän ihmisen jälkeläistä. Kaikillehan asia ei ole näin, mutta minulle on. Onneksi on oma biol. jälkeläinen, joka vanhempiensa kaltainen.

Monet myrkkypiikeistä ja salaliitoista vouhkaavatkin kuvittelevat olevansa oikeita älyn jättiläisiä, vaikka eivät todellakaan ole. :D

Ei sekoiteta näitäkään asioita tähän keskusteluun, kun ne eivät liity asiaan. Vaikutat olevan trolli, joka yrittää vaan viedä keskustelun pois itse aiheesta. Kovasti ottaa sinua toisten lisääntyminen päähän, mutta perusta omalle aiheellesi ketju. Toisaalta voi ymmärtää, että lapsettomuus on sinulle

Ovatko nämä kirjoittajat aikuisia? Ihmeellistä solvausta ja nimittelyä puolin ja toisin. Oikeasti aikuiset pystyvät keskustelemaan asiallisesti ilman haukkumista.

Silloin kun itse kärsin lapsettomuudesta, minulle sanottiin hyvin, että raskaus ja lapsettomuus ovat saman toivekortin kaksi kääntöpuolta. On siis aivan luonnollista tuntea siten miten tunnet. Tähän oikeastaan pystyy vertaistukea antamaan vaan samaa kokevat, muista et saa tähän tukea. 

 

Voisitko sanoa ystävälle suoraan tai vaikka lähettää viestin: Onneksi olkoon teidän tilanteestanne ja raskaudesta. Meillä on meneillään kipeä vaihe omassa lapsettomuudessa, joten raskausaihe ei tunnu nyt hyvältä puheenaiheelta itselleni vaikka olenkin iloinen teidän puolestanne. Jos siis en kauheasti pysty osallistumaan nyt tähän raskausajan keskusteluun, olen pahoillani siitä, se ei johdu sinusta vaan tästä omasta tilanteestani. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää teidän odotuksenenne. 

 

Ja vaikka monesti sanotaan, että toisen raskaus ei ole sinulta pois, niin tilastollisesti se vähän niinkun on. Noin 20% raskautta yrittävistä eli 1/5 jää lopullisesti lapsettomiksi, joten kyllä se ihan käytännössä niin menee että jokainen ympärillä onnistuva vie sitä omaa tilastollista todennäköisyyttä lähemmäs sitä visiota, että onkin yksi niistä joka jää kokonaan ilman. Tämän ymmärtää vaan lapsettomuuden itse kokeneet. Tsemppiä Ap. Aihe on vaikea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen haluaminen on ihan biologiasta tuleva tarve ja sitä on turha vähätellä, eikä siitä voi edes toipua. Sen kanssa voi jotenkin oppia elämään, mutta se on elämän suurin suru.

Sama kun sanoisi, että sukupuoliyhdyntä on biologiasta tuleva tarve ja siksi on okei tehdä siihen liittyviä rikoksia.

No ei. Väärä vertauskuva. Ei lisääntyminen ole rikos.

Ei juridisesti, mutta henkisesti sitä lasta kohtaan. Hänet tuomitaan syyttömänä kuolemaan.

Mikä vika kuolemassa on? Kotiinpaluu.

Vierailija kirjoitti:

Voisinpa siirtää hedelmällisyyteni sinulle ap.. Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi, mikä on tällaisen mielisairaan velan painajainen. Ensi viikolla abortti..

Älä! Kyllä henkisiä ongelmia voidaan hoitaa.