Miksi avioerojen vaikutuksista lapsiin ei voisi keskustella tiedepohjaisesti yleisellä tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Kaikista inhottavinta oli, kun eronneet vanhemmat halusivat tutustuttaa uusiin kumppaneihinsa. Olettaen, että lapsikin heitä pitää tosi kivoina. Oksetti katsella sitä nuolemista ja uutta onnea, kun lapsi oli jätetty aikuisten sisarusten heittopussiksi, asustelemaan milloin kenenkin sisaruksen luona, josta tuli tosi ylimääräinen olo: anteeksi että olen olemassa. Tosi nuorena muutto omille, pois toisten harmina olemisesta. Sitten kun yrität 15v:na hoitaa kaiken yksin, sinulta vielä odotetaan hyviä koulumenestyksiä ym. Kuvottavaa. Vanhempien liitto oli ihan ok, ei riitoja, joten kaikki traumat jäivät todellakin juuri erosta. Olisi kirjan mittanen, jos alkaisi kertoa, miten se koko elämään on vaikuttanut eri tasoilla. Päällisinpuolin lapsista ei välttämättä huomaa, mutta sisällä on niin paljon tuskaa ja surua ja lapsihan on lojaali vanhemmilleen, eikä valita.    

Surullista. Ja tuota mallia mitä kuvaat jotkut tuputtavat ydinperhettä parempana mallina. Seuraukset kuvasit kohdaltasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hyvinhoidetut erot ovat valhe. Luonnollisesti ihmiset voi elää valheessa, jos kokevat sen omaksi edukseen."

Menikö tunteisiin se, että jotkut vanhemmat hoitaa asiat hyvin erosta tai omasta suhdestatuksestaan huolimatta?

Sellaisilla ei ole mitään syytä erotakkaan. Onhan se nyt ihan sairasta. Jos minä joskus eroan, niin en taatusti sellaisesta syystä, että olisi liioittelua repiä se vastapuoli kappaleiksi. 

 

Tiedätkö, kun sinä et välttämättä ole se joka erosta päättää, vaan puolisosi eroaa sinusta.

Näin kun kävi itselleni, niin mitähän muuta voin tehdä kuin yrittää saada huoltajuuskuvioista mahdollisimman toimivat? 

Juuri näin. Toinen voi kyllästyä sinuun. Iskee hullutus, jossa puoliso alkaa jahdata nuoria naisia. Tinder laulaa. Sanon omasta kokemuksesta, että sitten ei enää kummallakaan ole hyvä olla. Uskon siihen, että virheitä sattuu ja niitä voi antaa anteeksi, mutta et sinä sellaista voi antaa anteeksi, mitä toinen ei edes pyydä anteeksi tai ei ainakaan tarkoita sitä. Suhde voi myös päättyä tuollaisen syrjähypyn seurauksena. Yhtenä päivänä on laukut pakattu ja uuden, nuoren rakkaan luo viety auto parkkiin. Mitä muuta siinä ihminen enää voi tehdä kuin yrittää saada huoltajuusasiat sovittua niin, ettei lapset liikaa kärsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusasettelu olisi vaikeaa. Mikä olisi verrokkiryhmä? Lapset, joiden vanhemmilla on ollut onnellinen parisuhde, eikä ero ole käynyt mielessäkään? Vai lapset, joiden vanhemmat ovat olleet eron partaalla, mutta ovat sittenkin päättäneet pysyä yhdessä? Jos haluttaisiin tutkia esim mielenterveysongelmien, työttömyyden tai päihdeongelmien yleisyyttä, syy-seuraussuhteen osoittaminen olisi hyvin vaikeaa. Kaikki aiheet eivät sovi tutkimuskohteiksi.

Mutta onneksi voimme ottaa käyttöön ihan maalaisjärjen. Jos vanhempien suhde on suht riidaton ja perhe-elämä tasaista ja toimivaa, on ero varsinkin isommalle lapselle suuri muutos ja menetys. Lapset sopeutuvat, mutta surevat ja monet reagoivat heti tai viiveellä. Nämä rakkaus loppui - ja kasvoimme erilleen-erot, jotka hoidetaan ehkä hyvinkin, saattavat olla lapsille kaikkein vaikeimpia ja niillä voi olla isoin negatiivinen vaikutus. Silloinhan lapsella o

Nyt ollaan asian aivan ytimessä. Juuri tuollaisista eroista mihin viittaat kaikista vaikempina ja lapsille isoimpia negatiivisia vaikutuksia aiheuttavina pitäisi keskustella mediassa ja muutenkin huomattavasti enemmän. Juuri tuota keskustelua jotkut tuntuvat pelkäävän. Miksi?

Ja tullaan jälleen samaan mistä puhuttiin jo ekalla sivulla.

Eli kun et voi tietää eroperheen kaikkia asioita, jolloin se "kasvoimme erilleen" -ero saattaakin todellisuudessa olla "exällä oli salasuhde puoli vuotta toisen naisen kanssa, kunnes ilmoitti liiton olevan nyt tässä" -ero.

Siksi nämä keskustelut triggeröivät itseänikin jätettynä osapuolena. Kun en suoraan sanoen keksi, mikä pointti näillä on? Saat puhua eron vaikutuksista ja muista, mutta muista ettei se sinulle kerrottu eron syy välttämättä ole koko totuus, ja sen myötä ole osoittamassa syyttävällä sormella. Itsekin yritän nyt vain korjata sen mitä korjattavissa on, eli luoda näissä puitteissa lapselle niin hyvän lapsuuden kuin voin.

Ja en kerro hänelle isänsä tekemisistä, koska en ala toista vanhempaa mustamaalaamaan. Siksikin käytän mieluummin lauseita "kasvettiin erilleen" tms.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä on vahvaa tieteellistä näyttöä, että ns. ehjässä perheessä kasvaneet lapset pärjää paremmin kuin eroperheiden lapset. Ero on lapselle aina valtava kriisi vaikka syyt olisikin hyvät. Sanon tämän eroperheen lapsena. Toivoin monta vuotta eron jälkeen että vanhempani palaisivat yhteen vaikka jälkeenpäin ajateltuna ero oli ainut oikea päätös. Isäni alkoholismi vei häneltä lopulta kaiken ja oli pitkälti äitini ansiota ettei isä onnistunut juomaan koko perheen omaisuutta. 

Äiti piilotteli isän juomista monta vuotta. Se oli hänelle vaikeaa ja rasitti häntä mutta uskon, että perheen pysyminen kasassa mahdollisimman pitkään toimi kuitenkin meille lapsille paremmin. Minä nuorempana olin 16 vuotias kun saimme tietää isän alkoholismista ja ero tapahtui aika pian sen jälkeen. Tilanne oli valtava järkytys ja jätti arvet mutta sanoisin, että kokemus myös kasvatti. 

Olen vahvempi sen ansioista, että olen joutunu

Joitakin samoja ajatuksia. Minä olen se, jonka vanhemmat erosi jo kun olin n. 1-vuotias. Monet ovat nyt sanoneet minulle, että ero ei ole voinut vaikuttaa minuun mitenkään, koska en ole voinut ymmärtää sitä.

Valitettavsti en usko että asia on näin ja omalla kohdallani on löytynyt niin isoja puutteita, vääriä ajatuksia ja syviä haavoja, että olen myös järkeillyt, että mitä pidempään saa kasvaa sitä pidemmälle ehtii kasvaa, mitä enemmän saa tarvittavaa yhteyttä, sitä enemmän se ehtii vaikuttaa. 

En ole kaikkia haavojani edes löytänyt itse, mutta puolisoni on ymmärtänyt, miten rikkinäisen ihmisen sai ja osoittanut minulle monia asioita, jotka minun pitää käsitellä.

203lle. Ei kukaan ole syyttävällä sormella sinua osoittamassa.

Miksi täällä nyt halutaan sitkeästi puhua erojen syistä. Ettekö ymmärrä aloitusta? 

 

Aihe on eron vaikutus lapseen. Vai onko nämä kommentit tulkittava vastaukseksi siihen miksi eron vaikutuksista ei haluta puhua? 

 

Monikaan ei selvästi halua kertoa, miten ero vaikutti omiin lapsiin. Ehkä on niin, että ne, jotka eivät voineet eroon vaikuttaa näkevät ne seuraukset ja se on sydäntäsärkevää, mutta ne joilla oli oma osuutensa eroon päätymisestä eivät sattuneesta syystä näe mitään ongelmia, vaikka se olisi tilastollisesti kuinka epätodennäköistä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hyvinhoidetut erot ovat valhe. Luonnollisesti ihmiset voi elää valheessa, jos kokevat sen omaksi edukseen."

Menikö tunteisiin se, että jotkut vanhemmat hoitaa asiat hyvin erosta tai omasta suhdestatuksestaan huolimatta?

Sellaisilla ei ole mitään syytä erotakkaan. Onhan se nyt ihan sairasta. Jos minä joskus eroan, niin en taatusti sellaisesta syystä, että olisi liioittelua repiä se vastapuoli kappaleiksi. 

 

Tiedätkö, kun sinä et välttämättä ole se joka erosta päättää, vaan puolisosi eroaa sinusta.

Näin kun kävi itselleni, niin mitähän muuta voin tehdä kuin yrittää saada huoltajuuskuvioista mahdollisimman toimivat? 

Juuri näin. Toinen voi kyllästyä sinuun. Iskee hullutus, jossa puoliso alkaa jahdata nuoria naisia. Tinder laulaa. Sanon omasta kokemuksesta, että sitten ei enää kummallakaan ole hyvä olla. Uskon siihen, että virheitä sattuu ja niitä voi antaa anteeksi, mutta et sinä sellaista voi antaa anteeksi, mitä toinen ei edes pyydä anteeksi tai ei ainakaan tarkoita sitä. Suhde voi myös päättyä tuollaisen syrjähypyn seurauksena. Yhtenä päivänä on laukut pakattu ja uuden, nuoren rakkaan luo viety auto parkkiin. Mitä muuta siinä ihminen enää voi tehdä kuin yrittää saada huoltajuusasiat sovittua niin, ettei lapset liikaa kärsisi.

Tästäkin näkee, kuinka mustavalkoisesti näitä erotilanteita tässä ketjussa nyt katsotaan. Kun kerran toimiva yhteishuoltajuus = miksi erottu lainkaan?

Niin. Kun tosiaan minulta ei kyselty, oli uusi onni ja elämä exällä jo odottamassa. Siinä voi olla joko katkera ja heittäytyä kaikessa hankalaksi, tai surra itsekseen pahimman järkytyksen laskettua, ja yrittää tehdä kaikkensa jotta lapsella olisi erosta huolimatta hyvä elämä ja yhteys kumpaankin vanhempaan.

Jos erotaan väkivallan, alkoholismin tms. sallitun syyn takia, niin siinä pääsee vain äiti turvaan. Lapsi jatkaa elämäänsä tuon ongelmaisen luona vuoroviikoin/viikonloppuisin tms. Kohtaa nyt vaan yksin nuo ongelmat. 

pahimmat tapaukset pois lukien, joissa ei saa lainkaan tapaamisoikeutta. Se on harvinaista. 

Kyllä lapselle ero on vahingollista. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä nyt halutaan sitkeästi puhua erojen syistä. Ettekö ymmärrä aloitusta? 

 

Aihe on eron vaikutus lapseen. Vai onko nämä kommentit tulkittava vastaukseksi siihen miksi eron vaikutuksista ei haluta puhua? 

 

Monikaan ei selvästi halua kertoa, miten ero vaikutti omiin lapsiin. Ehkä on niin, että ne, jotka eivät voineet eroon vaikuttaa näkevät ne seuraukset ja se on sydäntäsärkevää, mutta ne joilla oli oma osuutensa eroon päätymisestä eivät sattuneesta syystä näe mitään ongelmia, vaikka se olisi tilastollisesti kuinka epätodennäköistä tahansa. 

Näinpä. Erittäin tarkkanäköisiä havaintoja aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

203lle. Ei kukaan ole syyttävällä sormella sinua osoittamassa.

Niin, kun luit mikä on tosiasia.

Jos tavattaisiin joskus oikeassa elämässä, etkä tietenkään tunnistaisi minua, ja jostain tulisi puheenaiheeksi avioerot. Niin saattaisin kysyttäessä ympäripyöreästi vastata, että kasvettiin erilleen. 

Niin jos olet kerran nähnyt ja kuullut näitä "kasvettiin erillleen" -eroja, niin mistä tiedät ettei niissäkin yhtälailla ole kyse siitä, ettei haluta tuoda kaikkea eron tragediaa kaikkien tietoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Einperheen ehjyys tai rikkinäisyys riipu pelkästä vanhempien suhdestatuksesta.

Meidän perhe oli ihan ehjä, vaikka vanhemmat ei yhdessä olleetkaan. Vastaavasti on olemassa monia ydinperheitä mitkä on sisältä täysin rikki.

Jep. Olen itse sellaisesta "ydinperheestä" mikä oli aivan rikki. Ei sitä voinut sanoa perheeksi. Se että vanhemmat oli yhdessä oli täyttä tuskaa. Toivoin eskari-ikäsiestä asti että äiti eroaisi. Minulla ei ollut isää vaan kotona oli käytökseltään arvaamaton ja pelottava vieras ihminen, mihin minulla ei ollut mitään suhdetta. Tämä teki itsemurhan kun olin 11v. Oli uhkaillut sillä monia kertoja aiemmin, myös lasten kuullen. En voi sanoa menettäneeni oikeastaan mitään. Sen jälkeen kotona oli turvallista eikä tarvinut pelätä mitään. Jos olisivat eronneet niin se olisi ollut helpotus jo paljon aiemmin.

Lisään vielä, että jälkeenpäin kun ihmiset kauhisteli että voi kamala miten perhe nyt pärjäätte, niin teki mieli sanoa että oikein hyvin ja ihanasti kiitos. Vihdoinkin kotona oli turvallista eikä sitä jatkuvaa jännittynyttä ja epävakaata ilmapiiriä. Ainoa asia mikä oli harmi oli että löytäjä oli ensin koulusta kotiin tullut 8v. pikkuveli.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai täällä nyt muutenkaan mistään tieteellisestä voi keskustella. Itseäni kiinnostaisi kovasti myös ydinperheen vaikutukset lapsiin. Oma lapduuden perheeni on tunnekylmä ja vanhempien parisuhde loisti poissaolollaan. Paljon rikkinäisempi ja mielenterveysongelmallisempi ihminen minusta tuli kuin ystävistäni jotka ovat eroperheistä. 

Tätä itseasiassa on tutkittu. Pääsääntö on, että lapsi ei murru vaan kasvaa kieroon. Jos kotona on kylmä ilmapiiri ja vanhemmat nukkuvat eri huoneissa, lapsi voi silti kokea, että kaikki on hyvin, kotona turvallista, ja muistella lapsuuttaan onnellisena. Ongelmat alkavat aikuisena, kun yritetään luoda intiimejä suhteita, eikä siitä oikein tule mitään. Läheisyystaidoissa on tuolla taustalla valtavia puutteita.

Vierailija kirjoitti:

Jos erotaan väkivallan, alkoholismin tms. sallitun syyn takia, niin siinä pääsee vain äiti turvaan. Lapsi jatkaa elämäänsä tuon ongelmaisen luona vuoroviikoin/viikonloppuisin tms. Kohtaa nyt vaan yksin nuo ongelmat. 

pahimmat tapaukset pois lukien, joissa ei saa lainkaan tapaamisoikeutta. Se on harvinaista. 

Kyllä lapselle ero on vahingollista. 

Onhan se. Ja varsinkin jos ihan julkisesti lapsi saa joko eron hetkellä tai myöhemmin aikanaan tietää että eron syy on jommankumman vanhemman mielen epävakaudesta johtuva perheen hylkääminen uuden huuman vuoksi. Sitten uusperheviritykseen muutamaksi vuodeksi joka sekin hajoaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hyvinhoidetut erot ovat valhe. Luonnollisesti ihmiset voi elää valheessa, jos kokevat sen omaksi edukseen."

Menikö tunteisiin se, että jotkut vanhemmat hoitaa asiat hyvin erosta tai omasta suhdestatuksestaan huolimatta?

Sellaisilla ei ole mitään syytä erotakkaan. Onhan se nyt ihan sairasta. Jos minä joskus eroan, niin en taatusti sellaisesta syystä, että olisi liioittelua repiä se vastapuoli kappaleiksi. 

 

Tiedätkö, kun sinä et välttämättä ole se joka erosta päättää, vaan puolisosi eroaa sinusta.

Näin kun kävi itselleni, niin mitähän muuta voin tehdä kuin yrittää saada huoltajuuskuvioista mahdollisimman toimivat? 

Juuri näin. Toinen voi kyllästyä sinuun. Iskee hullutus, jos

Miten se lapsi kärsii, jos kertoo sille totuuden? Ei liian raskaita asioita tietenkään, mutta antaa sen selityksen sille, miksi näin ja että se on väärin. Ja sitten sanotaan, että tottakai me selvitään ja reippaasti eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos erotaan väkivallan, alkoholismin tms. sallitun syyn takia, niin siinä pääsee vain äiti turvaan. Lapsi jatkaa elämäänsä tuon ongelmaisen luona vuoroviikoin/viikonloppuisin tms. Kohtaa nyt vaan yksin nuo ongelmat. 

pahimmat tapaukset pois lukien, joissa ei saa lainkaan tapaamisoikeutta. Se on harvinaista. 

Kyllä lapselle ero on vahingollista. 

Siis mitä ihmettä? Mikä sitten olisi vaihtoehto? Jatkaa ydinperhenäytelmää?

Lapsella voi myös kieltäytyä tapaamasta toista vanhempaa. Varsinkaan ongelmaisen vanhemman luo ei lapsia kukaan lähde väkisin raahaamaan.

Lapselle traumaattisinta varmaan on vaihtaa kotia jatkuvasti. Nukkua sen etäisemmän vanhemman kodissa ja yrittää nukahtaa vieraassa sängyssä. Kuulla kun vanhemmat puhuvat lapsivapaasta vaihtojen yhteydessä tai sukulaisissa tai omille kavereilleen. 

Selittää eron tullessa esille asiasta koulussa tai hoidossa, vaikkei itsekään ymmärrä miksi niin kävi. 

Ja jos lapselle on kerrottu, että rakkaus loppui, niin miten sen voisi syvällä sisimmässään uskoa, että ei lopu vanhemman rakkaus lapseen. Epäluulo jää.

Kun vieraita aikuisia muuttaa jomman kumman vanhemman luo tai alkaa yöpyä siellä, on lapsi taas todella turvattomassa tilanteessa. Joulu muuttuu, synttärit muuttuu. Ei ole enää niitä oikeita juhlia, vaan kahdet erilliset juhlat ja sitten vielä ehkä mummolassa kolmannet. Milloin on ne oikeat, vanhemmille pitää esittää, että nytkö. Paljon saa kohdata epävarmuutta ja pelkoja.

Ja ne jotka sanoo lapselle, että mitään ei ollut vikana, kasvettiin erilleen - kyllä lapselle jää kalvamaan mieleen, onko hänessä vika. Joskus toki on, kun toinen vanhempi on vaikka vastuuton ja ei jaksa perhe-elämää.  Lapselta pystyy salaamaan tämän? Ei taida olla ollenkaan vahingollista..

Totta kai niistä voi selvitä. Mutta henkistä kuormaa lapselle tulee. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusasettelu olisi vaikeaa. Mikä olisi verrokkiryhmä? Lapset, joiden vanhemmilla on ollut onnellinen parisuhde, eikä ero ole käynyt mielessäkään? Vai lapset, joiden vanhemmat ovat olleet eron partaalla, mutta ovat sittenkin päättäneet pysyä yhdessä? Jos haluttaisiin tutkia esim mielenterveysongelmien, työttömyyden tai päihdeongelmien yleisyyttä, syy-seuraussuhteen osoittaminen olisi hyvin vaikeaa. Kaikki aiheet eivät sovi tutkimuskohteiksi.

Mutta onneksi voimme ottaa käyttöön ihan maalaisjärjen. Jos vanhempien suhde on suht riidaton ja perhe-elämä tasaista ja toimivaa, on ero varsinkin isommalle lapselle suuri muutos ja menetys. Lapset sopeutuvat, mutta surevat ja monet reagoivat heti tai viiveellä. Nämä rakkaus loppui - ja kasvoimme erilleen-erot, jotka hoidetaan ehkä hyvinkin, saattavat olla lapsille kaikkein vaikeimpia ja niillä voi oll

 

Et tietenkään ala mustamaalaamaan, mutta et ala valehtelemaan toiseenkaan suuntaan (kaivettiin erilleen). Jos et mitään muuta keksi lapsesi tilanteessa sano vaikka, että asia on miten se on, et voi kertoa hänelle nyt syytä. Sitten puhut siitä mistä voit. 

Tutkimusten mukaan ero on lapselle hyväksi, jos kotona on väkivaltaa (henkistä tai fyysistä), alkoholismia ja/tai huomattavan paljon riitoja.

Tutkimusten mukaan väljähtänyt liitto on sen sijaan aina lapselle parempi kuin ero. Lasta ei kiinnosta, onko vanhempien välillä "todellista" rakkautta ja yhä kipinää.  Tätä ihmiset eivät halua kuulla. Lapselle voi olla kaikista suurin shokki, kun ns. peruskivasta suhteesta otetaan ero. Silloin nimenomaan se perusturvallisuus järkkyy eron takia.

Meillä on aivan toimiva viikko-viikko-vanhemmuus, mutta lapsi viimeksi tänään totesi, että hänellä on koko ajan jompaa kumpaa ja toisen kodin lemmikkejä ikävä. On myös todennut, että häntä harmittaa, kun koko ajan pitää pakata vaatteita - ei suostu laittamaan niitä kaappiin. Kun viikkoa on mennyt äidillä vaikka neljä päivää, saattaa huudahtaa että eikä, kohta pitää taas mennä, viikko menee niin nopeasti.

Minkäs teet, ero ei ollut oma valintani. Kun ehdotin, että lapset pysyisivät samassa kodissa ja me vanhemmat vaihtaisimme kotia viikon välein, ex totesi ettei hän sellaista jaksaisi. Niinpä, lasten on vaan jaksettava.

Pakko tässä on kuitenkin mennä eteenpäin. Erosta on jo useampi vuosi, kukaan ei oireile enää akuutisti, mutta kyllä lapset kokevat eron seuraukset edelleen arjessaan. Ja edelleen välillä kysyvät eron syytä, että miksi ihmeessä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä nyt halutaan sitkeästi puhua erojen syistä. Ettekö ymmärrä aloitusta? 

 

Aihe on eron vaikutus lapseen. Vai onko nämä kommentit tulkittava vastaukseksi siihen miksi eron vaikutuksista ei haluta puhua? 

 

Monikaan ei selvästi halua kertoa, miten ero vaikutti omiin lapsiin. Ehkä on niin, että ne, jotka eivät voineet eroon vaikuttaa näkevät ne seuraukset ja se on sydäntäsärkevää, mutta ne joilla oli oma osuutensa eroon päätymisestä eivät sattuneesta syystä näe mitään ongelmia, vaikka se olisi tilastollisesti kuinka epätodennäköistä tahansa. 

Eroa edeltävät tapahtumat yleensä vaikuttavat lapsiin, siksi eron syy on merkittävä tekijä. Et sinä voi mitenkään sanoa, että se oli ero, minkä takia lapsi on vihainen koko ajan. Se voi olla myös se, että hän näki riitelyä päivittäin, vanhempi joi, jätti saapumatta yöksi kotiin tai löi. Oma lapseni oli huolissaan eron jälkeen toisesta vanhemmastaan, miten hän pärjäilee. Miksi? Siksi, että vanhempansa käytös oli ollut holtitonta. Ei lapsen tarvitsisi huolestua vanhemman pärjäämisestä, se jo kertoo, ettei perheessä ollut kaikki hyvin pitkään aikaan.

Mun lapsuus loppui siihen, kun porukat erosi. Kaikki muuttui. Surullisimpia ja traumaattisimpia asioita mun elämässä.