Miksi avioerojen vaikutuksista lapsiin ei voisi keskustella tiedepohjaisesti yleisellä tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska se ei ole vain avioero, mikä lapsiin vaikuttaa. Siellä avioeron takana kun usein on kaikenmoista päihteiden käyttöä, mielenterveys ongelmaa, väkivaltaa ja riitoja. Ero voi olla se helpotuskin, mutta jäljet jää. Vaikka vanhemmat eroaa niin silti se toinen vanhempi ongelmineen on lapsen elämässä. 

Karkeaa yleistämistä. Eroon ei tarvita päihteitä ja mielenterveysongelmista ei ole näyttöä, ei ainakaan, jos toinen osapuoli ei näe käytösongelmiaan, epärehellisyyttään tms. Mielenterveyden kautta. Ongelma on yhteiskunta joka ei tue perhe elämää. Työelämä joka on katkonaista, ja jossa on on huono sisäilma, huono työilmapiiri, kodit ja omakotitalot jotka ovat liian kalliita suhteessa ihmisten ja perheiden toimeentuloon, nousevat hinnat, kallistuvat rakenteet kuten päätökset sulkea yksityisaitoilijat kaupunkien keskustoista ja omien työpaikkojensa parkkipaikoilta, rahastaminen, ahneus, kateus, selkäänpuukottaminen, pride, kristillisten arvojen väheksyminen, itsekkyys, jne.u

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä nyt halutaan sitkeästi puhua erojen syistä. Ettekö ymmärrä aloitusta? 

 

Aihe on eron vaikutus lapseen. Vai onko nämä kommentit tulkittava vastaukseksi siihen miksi eron vaikutuksista ei haluta puhua? 

 

Monikaan ei selvästi halua kertoa, miten ero vaikutti omiin lapsiin. Ehkä on niin, että ne, jotka eivät voineet eroon vaikuttaa näkevät ne seuraukset ja se on sydäntäsärkevää, mutta ne joilla oli oma osuutensa eroon päätymisestä eivät sattuneesta syystä näe mitään ongelmia, vaikka se olisi tilastollisesti kuinka epätodennäköistä tahansa. 

Ne jotka eivät näe ongelmia ovat usein sarjaeroajia sekä uskottomia ja valheellisia kuvia itsestään useissa suhteissaan. He eivät halua kohdata omien tekojensa seurauksia.

Vierestä nähneenä ei se ydinperhekkään takaa välttämättä mitään täydellistä ja onnellista lapsuutta. Ei niissäkään vanhempien suhteet ole täydellisiä ja sisarusten kesken voi olla eriarvoisuutta. Perintöjen jaossa voi ilmetä räikeetä suosimista ja arvottamista eriarvoiseen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierestä nähneenä ei se ydinperhekkään takaa välttämättä mitään täydellistä ja onnellista lapsuutta. Ei niissäkään vanhempien suhteet ole täydellisiä ja sisarusten kesken voi olla eriarvoisuutta. Perintöjen jaossa voi ilmetä räikeetä suosimista ja arvottamista eriarvoiseen asemaan.

Yksittäistapauksia on tietenkin. Mutta tieteelliset tutkimustuloksen ovat hyvin yhdensuuntaisia aiheesta. Ydinperheen rikkoutuminen aiheuttaa kriisin ja usein traumoja lapselle. Tätä yritetään erityisesti sellaisten sarjaeroajien joiden perheissä ei ole ollut väkivaltaa, päihdeongelmia tai muuta vastaavaa toimesta kiistää tarinoinnilla jotka eivät ole totta. Pyrkivät sillä peittämään omaa häpeäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Viikko - viikko -asuminen on lapselle se huonoin vaihtoehto. Näkee, miten nämä lapset ovat ma ja pe joko täysin pitelemättömiä riehujia tai sitten vaisuja ja allapäin. Ei lapsella voi olla kahta kotia. Toinen koti on aina lapselle se varsinainen koti, eikä aikuinen voi hänen puolestaan toisin päättää.

T. Lasten kanssa työskentelevä

Tämä nyt ei ole taas tieteen tukemaa lainkaan. Tutkitusti vuorovanhemmuus on paras vaihtoehto silloin, kun vanhemmat asiallisissa väleissä (toki harvat on). Kotien vaan pitää olla lähekkäin niin ettei kaveripiirit jne muutu aina samalla. 

Ei sitä oikein yksittäisen lapsen kohdalla voi tietää. Kun yksikään lapsi ei voi olla sekä ehjästä ydinperheestä että eroperheestä. Jos eroperheen lapsella on ongelmia, niitä voisi olla myös vaikka lapsen perhe olisi edelleen yhdessä. 

Työskentelen nuorten parissa, olen työskennellyt yli 20 vuotta. Ongelmia on ihan kaikenlaisten perheiden nuorilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä oikein yksittäisen lapsen kohdalla voi tietää. Kun yksikään lapsi ei voi olla sekä ehjästä ydinperheestä että eroperheestä. Jos eroperheen lapsella on ongelmia, niitä voisi olla myös vaikka lapsen perhe olisi edelleen yhdessä. 

Työskentelen nuorten parissa, olen työskennellyt yli 20 vuotta. Ongelmia on ihan kaikenlaisten perheiden nuorilla. 

Mutta tilastollisesti asiat näyttäytyvät oikeassa valossa. Itseäni kiinnostelee asia yleisellä ja yhteiskunnallisella tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä oikein yksittäisen lapsen kohdalla voi tietää. Kun yksikään lapsi ei voi olla sekä ehjästä ydinperheestä että eroperheestä. Jos eroperheen lapsella on ongelmia, niitä voisi olla myös vaikka lapsen perhe olisi edelleen yhdessä. 

Työskentelen nuorten parissa, olen työskennellyt yli 20 vuotta. Ongelmia on ihan kaikenlaisten perheiden nuorilla. 

Mutta tilastollisesti asiat näyttäytyvät oikeassa valossa. Itseäni kiinnostelee asia yleisellä ja yhteiskunnallisella tasolla.

Joo ja uskoakseni eroperheen vanhempia asia kiinnostelee yksilötasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, täällä erokatkeroituneet huutamassa ihanaa ja pyhää ydinperhettä ja arvostelemassa muiden erojen syitä.

Erolapset.

Minäkin olen erolapsi, oikein oiva ratkaisu se oli. Vanhenmat hoitivat eronsa oikein oppikirjahuonosti, käyttivät terapeuttinaan eivätkä olleet puheväleissä, silti oli paremmin kun olivat erossa kuin yhdessä. Ja aivan "perusriitainen" parisuhde heillä, ei juoppoutta tms. 

Ei kannata liikaa kuvitella että kyllä yhdessä pysyminen se takaa lapselle turvallisen lapsuuden, vaikkakupit lentäisi ja huuto kaikuisi joka viikko. 

Erot on nykyään niin yleisiä, ettei voi todellakaan sanoa, että eroa edeltäneet asiat vaikuttaisivat aina lapseen eron jälkeen kuten yllä väitettiin. Ei kaikkien erojen taustalla ole päihteet, mielenterveysongelmat tms. Kun on tehty kyselytutkimuksia, niin yleisimmät erojen syyt on mm. kommunikaatiovaikeudet. Jos 40% ekoista liitoista päättyy eroon ja avoliitoista vielä useampi, niin ei kaikkien niiden syynä mitenkään voi olla juominen. 

Tilastojen mukaan esim. itsemurhariski kasvaa ja masennuslääkkeiden käyttö on yleisempää eronneilla kuin avioliitossa olevilla. Lapsi voi hyvinkin joutua kannattelemaan pitkään eroa surevaa vanhempaa, eikä se tarkoita, että olisi joutunut sitä tekemään jo ennen eroa.

Oho, eli jotkut eivät tämän keskustelun perusteella halua kertoa lapselleen oikeaa eron syytä? Miksi? Minun ex petti minua kaksi kertaa ja toisen kerran jälkeen erottiin. Olen kyllä kertonut lapsille minkä takia. Minusta se on lapsillekin hyvä tieto, että ei ole ok pettää ja jos näin tapahtuu niin silloin pitää erota. Varsinkin kun lapseni ovat poikia niin millaisen mallin he olisivat kotoa saaneet jos en olisi eronnut kun mies ramppaa vieraissa?

Mieluummin kerroin totuuden siitä miksi erottiin kuin että olisin vaan sanonut että kasvettiin erilleen. Lapsille olisi jäänyt se käsitys että erottiin huvikseen ilman syytä eikä edes yritetty pelastaa liittoa.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen, minusta olisi hyvä keskustella siitä millainen vaikutus erolla on lapsiin. Mutta myös siitä olisi hyvä keskustella että millainen vaikutus sillä on lapsiin kun jäädään huonoon parisuhteeseen lasten takia. Itse elin lapsena jälkimmäisessä vaihtoehdossa ja olin ahdistunut koko lapsuuteni ajan.

Vierailija kirjoitti:

Sarjaeroajille ja sarjanaijille tulee paha ja syyllinen mieli sekä huono omatunto. Eihän se passaa että vanhemman mieli on pahoitettu, lapsen elämän saa pilata toki. Seuraavaksi hoetaan valheellista mantraa: kun vanhempi on onnellinen, on lapsikin onnellinen.

Tämä ja niin tämä. Tästä syystä pienet lapset raahataan myös pitkäksi päiväksi päiväkotiin, vaikka jompi kumpi vanhemmista olisi kotona. Mukamas sen 1-vuotiaan etu olla siellä levottomassa lapsilaumassa ylipitkiä päiviä vieraiden hoitajien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Erot on nykyään niin yleisiä, ettei voi todellakaan sanoa, että eroa edeltäneet asiat vaikuttaisivat aina lapseen eron jälkeen kuten yllä väitettiin. Ei kaikkien erojen taustalla ole päihteet, mielenterveysongelmat tms. Kun on tehty kyselytutkimuksia, niin yleisimmät erojen syyt on mm. kommunikaatiovaikeudet. Jos 40% ekoista liitoista päättyy eroon ja avoliitoista vielä useampi, niin ei kaikkien niiden syynä mitenkään voi olla juominen. 

Tilastojen mukaan esim. itsemurhariski kasvaa ja masennuslääkkeiden käyttö on yleisempää eronneilla kuin avioliitossa olevilla. Lapsi voi hyvinkin joutua kannattelemaan pitkään eroa surevaa vanhempaa, eikä se tarkoita, että olisi joutunut sitä tekemään jo ennen eroa.

Toisista ja sitä seuraavista avioliitoista päättyy eroon selvästi enemmän kuin ensimmäisistä. Avioerot siis kasaantuvat tietyille ihmisille. Olisi hyvä että tästä tehtäisiin laajempaa tutkimusta jotta saataisiin tietoa mikä ajaa näitä ihmisiä avioeroon useasti elämänsä aikana. Mitkä piirteet persoonassa yhdistävät tällaisia? Mikä on lapsuuden taustatekijöiden vaikutus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska se ei ole vain avioero, mikä lapsiin vaikuttaa. Siellä avioeron takana kun usein on kaikenmoista päihteiden käyttöä, mielenterveys ongelmaa, väkivaltaa ja riitoja. Ero voi olla se helpotuskin, mutta jäljet jää. Vaikka vanhemmat eroaa niin silti se toinen vanhempi ongelmineen on lapsen elämässä. 

Höpö höpö.

N. 40-50% liitoista päättyy eroon, eikä kaikissa näissä todellakaan ole taustalla päihteitä, mielenterveyden ongelmia, väkivaltaa eikä välttämättä edes riitoja. Ihmiset eroavat nykyään yhä "siistimmin" ja yhä tavanomaisemmista lähtökohdista, kun "rakkaus vain loppuu" tai "kasvettiin erilleen".

Ero, ilman yhtään mitään taustatekijöitä, riittää olemaan lapselle valtava kriisi. Ja vaikka taustalla olisikin ongelmia, lapsi ei näe asiaa niin. Lapselle oma vanhempi on aina juuri täydellinen ja rakas, vaikka vanhemman kohtelussa

Etehdyt siinä, että lapselle oma vanhempi olisi muka aina rakas ja täydellinen. Pidin jo 6-vuotiaana isääni epäoikeudenmukaisena, väkivaltaisena ja itseäni tyhmempänä. Toivoin vanhempieni eroa, mutta sitä ei tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska se ei ole vain avioero, mikä lapsiin vaikuttaa. Siellä avioeron takana kun usein on kaikenmoista päihteiden käyttöä, mielenterveys ongelmaa, väkivaltaa ja riitoja. Ero voi olla se helpotuskin, mutta jäljet jää. Vaikka vanhemmat eroaa niin silti se toinen vanhempi ongelmineen on lapsen elämässä. 

Höpö höpö.

N. 40-50% liitoista päättyy eroon, eikä kaikissa näissä todellakaan ole taustalla päihteitä, mielenterveyden ongelmia, väkivaltaa eikä välttämättä edes riitoja. Ihmiset eroavat nykyään yhä "siistimmin" ja yhä tavanomaisemmista lähtökohdista, kun "rakkaus vain loppuu" tai "kasvettiin erilleen".

Ero, ilman yhtään mitään taustatekijöitä, riittää olemaan lapselle valtava kriisi. Ja vaikka taustalla olisikin ongelmia, lapsi ei näe asiaa niin. Lapselle oma vanhempi on aina juuri täydellinen ja rakas, vaikka vanhemman kohtelussa

Kirjoitit juuri oikein. Erotaan helposti, kun ei enää nappaa. Ja sitten sanotaan, että meidän lapset on niin sopeutuneet hyvin vain omaa omaatuntoa rauhoitellakseen.

Vanhempien ero jättää AINA jäljen. Asia tulee esiin lapsen elämässä ennemmin tai myöhemmin. Ja vaikuttaa moniin asioihin mm puolison valinnassa.

Koska täällä lähes aina halutaan jakaa sellaista "tietoa", missä ei lainkaan oteta huomioon miten vanhemmat kohtelevat lapsia. Riitaisa ero jossa ei huolehdita lapsen huomiosta, tarpeista ja tunteista vaikuttaa lapseen, mutta niin vaikuttaa samalla tavalla, jos avioliitto pysyy yhtenä ja lasta ei huomioida eikä hänen tarpeisiin ja tunteisiin vastata.

Huonot vanhemmat jotka eivät välitä lapsestaan, mutta ovat yhdessä on aina pahempi vaihtoehto, kuin hyvät vanhemmat, jotka välittävät lastensa tarpeista ja haluista, mutta ovat eronneet. 

Tiedän useamman perheen jotka ovat eronneet ja heidän lapsilla ei ole ongelmia. Miksi? Koska he ottivat jo ennen eroa huomioon mitä lapset tarvitsevat, tulevat tarvitsemaan ja puhuivat ja keskustelivat paljon lapsien kanssa ennen eroa. He myös elivät jonkun aikaa yhdessä eron jälkeen ja sitten muuttivat lähekkäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjaeroajille ja sarjanaijille tulee paha ja syyllinen mieli sekä huono omatunto. Eihän se passaa että vanhemman mieli on pahoitettu, lapsen elämän saa pilata toki. Seuraavaksi hoetaan valheellista mantraa: kun vanhempi on onnellinen, on lapsikin onnellinen.

Tämä ja niin tämä. Tästä syystä pienet lapset raahataan myös pitkäksi päiväksi päiväkotiin, vaikka jompi kumpi vanhemmista olisi kotona. Mukamas sen 1-vuotiaan etu olla siellä levottomassa lapsilaumassa ylipitkiä päiviä vieraiden hoitajien kanssa. 

Minä kyllä vein yksivuotiaan hoitoon siksi kun oli pakko mennä töihin että saan rahaa, enkä siksi että se olisi muka ollut hänen etu. Tai onhan se hänenkin etu että on rahaa ja ruokaa eikä olla sossun luukulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikko - viikko -asuminen on lapselle se huonoin vaihtoehto. Näkee, miten nämä lapset ovat ma ja pe joko täysin pitelemättömiä riehujia tai sitten vaisuja ja allapäin. Ei lapsella voi olla kahta kotia. Toinen koti on aina lapselle se varsinainen koti, eikä aikuinen voi hänen puolestaan toisin päättää.

T. Lasten kanssa työskentelevä

Tämä nyt ei ole taas tieteen tukemaa lainkaan. Tutkitusti vuorovanhemmuus on paras vaihtoehto silloin, kun vanhemmat asiallisissa väleissä (toki harvat on). Kotien vaan pitää olla lähekkäin niin ettei kaveripiirit jne muutu aina samalla. 

Kouluikäisillä vkovko ehkä toimii, mutta päiväkotilapselle viikko erossa äidistä on liian pitkä aika. Rankkaa se on vanhemmallekin lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä oikein yksittäisen lapsen kohdalla voi tietää. Kun yksikään lapsi ei voi olla sekä ehjästä ydinperheestä että eroperheestä. Jos eroperheen lapsella on ongelmia, niitä voisi olla myös vaikka lapsen perhe olisi edelleen yhdessä. 

Työskentelen nuorten parissa, olen työskennellyt yli 20 vuotta. Ongelmia on ihan kaikenlaisten perheiden nuorilla. 

Mutta tilastollisesti asiat näyttäytyvät oikeassa valossa. Itseäni kiinnostelee asia yleisellä ja yhteiskunnallisella tasolla.

No esim. tutkimuksia lasten vuoroasumisesta on vielä vähän, koska ilmiö tässä laajuudessa on suhteellisen tuore. Ne tutkimukset mitkä on tehty 20 vuotta sitten saatikka yli eroperheistä ja niiden lapsista, ei sellaisenaan enää välttämättä päde, koska koko yhteiskunta ja sen kulttuuri on erojen ja perhe-elämän osalta oleellisesti muuttunut. Nykyään erolapsi ei ole vertaisjoukossaan enää mikään musta lammas, monelle lapselle esim. vuoroasuminen on myös ainoa asia mitä he tietää, koska vanhemmat eivät ole koskaan asuneetkaan yhdessä tai eronneet heti vauva-aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Koska täällä lähes aina halutaan jakaa sellaista "tietoa", missä ei lainkaan oteta huomioon miten vanhemmat kohtelevat lapsia. Riitaisa ero jossa ei huolehdita lapsen huomiosta, tarpeista ja tunteista vaikuttaa lapseen, mutta niin vaikuttaa samalla tavalla, jos avioliitto pysyy yhtenä ja lasta ei huomioida eikä hänen tarpeisiin ja tunteisiin vastata.

Huonot vanhemmat jotka eivät välitä lapsestaan, mutta ovat yhdessä on aina pahempi vaihtoehto, kuin hyvät vanhemmat, jotka välittävät lastensa tarpeista ja haluista, mutta ovat eronneet. 

Tiedän useamman perheen jotka ovat eronneet ja heidän lapsilla ei ole ongelmia. Miksi? Koska he ottivat jo ennen eroa huomioon mitä lapset tarvitsevat, tulevat tarvitsemaan ja puhuivat ja keskustelivat paljon lapsien kanssa ennen eroa. He myös elivät jonkun aikaa yhdessä eron jälkeen ja sitten muuttivat lähekkäin. 

Jälleen kerran. Yksittäistapaukset jotka tiedät tai väität tietäväsi kuplastasi eivät kerro asiasta laajemmin. Kommenttisi kertoo lähinnä sinusta.