Vauva- ja taaperoajan vaikeudet musertavat

Lapsiarki on tietysti raskasta, mutta tilanteesi on poikkeuksellisen raskas. Voisitko pyytää neuvolasta apua? Onko sulla olo, että voisit olla masentunut? Itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja kun sain lääkityksen ja keskustelua kun, elämä ja jaksaminen muuttui ihan hurjasti! Sittemmin olen lääkityksen lopettanut ja elämä on tasaista, kun lapsi on jo vanhempi. Voimia!

Lapsihan reagoi käytöksellään ihan sun huonoon oloon

Älä hanki sisarusta lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarki on tietysti raskasta, mutta tilanteesi on poikkeuksellisen raskas. Voisitko pyytää neuvolasta apua? Onko sulla olo, että voisit olla masentunut? Itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja kun sain lääkityksen ja keskustelua kun, elämä ja jaksaminen muuttui ihan hurjasti! Sittemmin olen lääkityksen lopettanut ja elämä on tasaista, kun lapsi on jo vanhempi. Voimia!

Kiitos! Olen melko varma että masennusta tämä tosiaan on, tämä epätoivo, harmaus ja kaiken ilottomuus. Näen sekä takana että edessä vain ongelmia. Jotenkin vaan pelottaa avun hakeminen ainakaan julkisen kautta, kun tuntuu että siinä tulee helposti leimatuksi. Voin olla väärässäkin toki.

Ap

Mihin 2v tarvitsee harrastuksia? Hyvin riitti kun kerran viikossa käytiin kerhossa ja joskus nähtiin leikkikaveria. Miten ap lapsi eroaa muista ja mikä sun mielestä on hälyttävää kun pelkäät? 

Ottamatta kantaa siihen, että onko lapsella oikeasti poikkeavuuksia kehityksessään, niin ainakin tekstistäsi paistaa, että sinä tarvitset apua. Olet varmasti uupunut, mahdollisesti masentunut ja ammattiapu olisi selvästi tarpeen. Ja juurikin esim. psykologi tai vastaava voisi olla ensimmäinen taho hakea apua. Se ei ehkä muuta elämän realiteetteja, mutta saattaisit hoidon avulla alkaa nähdä asiat toisella tavalla ja ehkä sinulle on järjestettävissä keinoja, joilla voisit esim. levätä, kerätä voimia yms.

Tällä hetkellä taidat kokea, että harteillasi on liikaa ja päässäsi on paljon murheita ja asioita joita sinun ainakin omasta mielestäsi pitäisi tehdä. Saattaisit kokea nykytilanteesi varsin eri tavalla, jos jo henkisellä tasolla pystyisit antamaan itsellesi armoa ja antaa luvan itsellesi, että et voi kontrolloida kaikkea ja että olet noin riittävän hyvä äiti ja lapsesikin voi hyvin sinun huolenpidollasi. Sinun ei tarvitse ottaa paineita kaikesta, eikä lapsesi haasteet ole sinun vikasi, eikä ole syytä vertailla muita perheitä sinun omaasi. 

Voisitko saada apua arkeen sukulaisilta tai tutuilta? Joku hoitaisi viikonloppuna lasta ja menisitte miehen kanssa ulos lenkille, kahville, näyttelyyn. Kaikki vaihtelu ja vastuusta hetkeksi irtaantuminen auttaa. Meillä apua tuli  risteilyistä. Lapsi oli mukana, mutta ympäristö vaihtui ja oli kiva syödä laivalla ja kävellä Tukholmassa. Lapsille on kivaa ohjelmaa ja perheelle yhteistä tekemistä. Sitten vaan hyttiin aikaisin nukkumaan,tulee levättyäkin.

Vauva- ja taaperoaika on raskasta. Ainakin itse tiedostin, että unien pätkittäisyys vaikutti mielialaani välillä paljonkin ja vaikka kuinka yritti löytää positiivisia asioita arjesta, niin huomasi joskus ajattelevansa, että joutuisipa itse vaikka sairaalaan että saisi hetken tauon tästä kaikesta. Tämä vaikka minullakin sekä osallistuva puoliso että tukiverkostoa ympärillä. Saatko koskaan omaa aikaa ihan ilman lasta? Itse koin, että esimerkiksi kuntosali auttoi paljon tai se että taapero oli vaikka yhden yön yötä mummolassa. Suosittelen myös jos vain mahdollista, että yritä välttää vertailua muihin lapsiin. Kaikki lapset kehittyvät tuossa iässä vielä hyvin yksilöllisesti eikä kannata maalailla piruja seinille, vaikka muiden lapset vaikuttaisivat osaavammilta joissakin asioissa.

Kehottaisin myös tuomaan ajatuksia esiin neuvolassa. Työntekijät haluavat lapsen ja perheen parasta siinä missä sinäkin ja uupumukseen tai masennukseen on paljon parempi puuttua jo varhain kuin vasta kun tilanne on kehittynyt hyvin vakavaksi. Ensisijaisesti tarjotaan keskusteluapua esimerkiksi psykologin tai lääkärin kanssa, mutta lääkitystäkään ei oikeasti tarvitse pelätä saati hävetä. Näin intensiivisessä elämänvaiheessa kehomme ei vain välttämättä esimerkiksi kykene tuottamaan mielihyvähormoneja samalla tavalla kuin aikaisemmin eikä ole mitään hävettävää siinä, jos haluaisi kokea olonsa paremmaksi ja normaalimmaksi.

Puhu terveydenhoitajan kanssa. Kerro epäilyksistäsi lapsen käytöksen suhteen. Autismi tulee juuri tuossa iässä usein näkyväksi. Pitäähän se poissulkea! Eli lapsi neuvolapsykologin tutkimuksiin. Jos siinä ei tule esiin mitään, niin sitten voit hakea itsellesi keskusteluapua. 

Selvitä myös kuntasi mahdollisuudet tarjota lapsiperheiden kotipalvelua ja perhetyötä. Tuhannet perheet käyttävät näitä palveluita. 

Hanki apua, koska vaikeudet saattavat jatkua.

Kiitos hyvistä kommenteista ja myötätunnosta! Ehkä siellä neuvolassa olisi aiheellista nyt puhua omasta olosta. Aiemmin ajattelin että kaikki järjestyy, mutta nyt se toiveikkuus on vain kadonnut. Tiedän että se ei ole hyvä. 

Omaa aikaa saan aika harvoin, mutta olen kyllä jo huomannut miten hyvää se tekee. Tekisi kovasti mieli lähteä vaikka ulkomaille saakka, mutta sitä en taida vielä tehdä koska lapsen kanssa en koe jaksavani matkustaa. Ehkä suostuttelen miehen päästämään minut yöksi vaikka hotelliin, se olisi ihanaa...

Ap

Mitä jos et suorita. Stressi pois, ota rennommin, älä juokse lekurissa. Ehkä vähemmälläkin selviää mikä lapsella on. Jospa lapsen mummo tai isä vie välillä jos pitää tutkia jtn. Ei ole pakko osallistua äitilenkeille ja treffeille. Elä omaa elämääsi, ota aikaa. Ota omaa puuhaa olohuoneeseen, vaikka onkin lapsi vieressä. Pari vuotta ja lapsi on paljon isompi, silloin ymmärtää puhetta jo. Ehkä kaikki kääntyy valoisammaksi. Autismipiirteitä on monilla, eikä se ole aina mitään vakavaa. Ei edes ole se välttämättä. Poikkeavaan käytökseen on aina syy ja lapset elävät mielikuvitusmaailmassa ihan normaalistikin, leikkivät. Onko refluksia tai koliikkia ollut, korvatulehdusta tms. Miten ikenet, allergiat, ruokavalio. Jospa se siitä! Tukeeko lapsen toinen vanhempi tai äitisi sinua.

Lapsi on siis kotihoidossa? Ehkä tekisi hyvää aloittaa päivähoito, onko sinulla työpaikka?

Vierailija kirjoitti:

Voisitko saada apua arkeen sukulaisilta tai tutuilta? Joku hoitaisi viikonloppuna lasta ja menisitte miehen kanssa ulos lenkille, kahville, näyttelyyn. Myös rakastelu paljaalla kullilla rentouttaa ja poistaa painetta.Kaikki vaihtelu ja vastuusta hetkeksi irtaantuminen auttaa. Meillä apua tuli  risteilyistä. Lapsi oli mukana, mutta ympäristö vaihtui ja oli kiva syödä laivalla ja kävellä Tukholmassa. Lapsille on kivaa ohjelmaa ja perheelle yhteistä tekemistä. Sitten vaan hyttiin aikaisin nukkumaan,tulee levättyäkin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on siis kotihoidossa? Ehkä tekisi hyvää aloittaa päivähoito, onko sinulla työpaikka?

Lapsi käy "harjoittelemassa" hoidossa, itse teen parina päivänä viikossa töitä. Se on kyllä jo tehnyt hyvää. Mutta erinäisten terveyshuolten takia en ole hennonut laittaa kokopäiväiseen hoitoon, se vaatisi jo hoitajiltakin hiukan ymmärrystä hänen tilanteestaan...

Ymmärrän sinua täysin, sillä oma raskausaika, vauva-aika yms oli hyvin raskasta ja vaikeuksia tuntui kasaantuvan. Ikävien käänteiden kautta ikään kuin menetin uskon  siihen, että asiat voivat kääntyä myös hyväksi. Epäilin mm lapsellani kaikenlaista vakavaa. Näin jälkeenpäin ajatellen pelkoihini vaikutti paljon esimerkiksi unettomuus. Suosittelen siis, että haet apua myös unettomuuteen. Kun saat levättyä, pahimmat kauhukuvat todennäköisesti myös laantuvat. Myös neuvolapsykologi oli suureksi avuksi, sillä siellä sain käydä läpi traumaattisia kokemuksia. Kannattaa siis pyytää neuvolasta lähete neuvolapsykologille.

Voimia ja lepoa! 🙏

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua täysin, sillä oma raskausaika, vauva-aika yms oli hyvin raskasta ja vaikeuksia tuntui kasaantuvan. Ikävien käänteiden kautta ikään kuin menetin uskon  siihen, että asiat voivat kääntyä myös hyväksi. Epäilin mm lapsellani kaikenlaista vakavaa. Näin jälkeenpäin ajatellen pelkoihini vaikutti paljon esimerkiksi unettomuus. Suosittelen siis, että haet apua myös unettomuuteen. Kun saat levättyä, pahimmat kauhukuvat todennäköisesti myös laantuvat. Myös neuvolapsykologi oli suureksi avuksi, sillä siellä sain käydä läpi traumaattisia kokemuksia. Kannattaa siis pyytää neuvolasta lähete neuvolapsykologille.

Voimia ja lepoa! 🙏

Kiitos, kuulostaa siltä että tilanteemme ovat aika samanlaiset... olisi mahtavaa, jos nykyinen varmuuteni tulevaisuuden haasteista ja synkkyydestä johtuisi vain omasta mielialasta ja valvomisesta (ja suoraan sanottuna, vaikean raskauden jälkeen myös oma terveys on ollut todella huonoissa kantimissa). Olisi ihana saada takaisin raskautta edeltänyt optimistinen itseni.

Ap

Ei kannata pelätä leimautumista masennuksen takia. Itse pelkäsin, ja elin siksi vauva-arkea masentuneena tarpeettoman pitkään. Kaikki ammattilaiset ja perheelliset ystävät on suhtautunut tosi empaattisesti kun avauduin vihdoin masennuksesta ja hain apua. Se on vaikeaa, mutta ehdottomasti helpottavaa kun avaa suunsa.