Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui vauvan syntymän jälkeen - masennustako?
24.01.2024 |
Meillä on kohta puolen vuoden ikäinen vauva, ensimmäinen lapsi. Ennen tätä olemme olleet naimisissa viisi vuotta, ja lapsi oli erittäin toivottu molemminpuolisesti.
Ennen lapsen syntymää meillä oli huippusuhde: puhuttiin kaikesta, molemminpuolista hellyyttä ja arvostusta, hyvä seksielämä. Myös vauvan syntymän jälkeen ensimmäiset päivät oli luonnollisesti vauvakuplaa ja mies onnensa huipulla.
Noin viikko-pari lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttui miehen osalta, ja muuttunut käytös on vain pahentunut ajan kuluessa:
- Mies ei osallistu vauvan hoitoon juuri ollenkaan, maksimissaan tunnin päivässä ja pyydettäessä. Hoidan yksin kaikki yöt, enkä ole viettänyt kuin yhden vapaailtapäivän lapsen syntymän jälkeen (tuolloin anoppi auttoi lapsen kanssa)
- Jos vauva itkee miehen lyhyen hoitovuoron aikana, mieheltä menee hermot ja tuo raivoten lapsen takaisin minulle. Muutenkin hermostui herkästi vauvaan, jos esim. kiinteitä syömään opetteleva ei ota ruokaa lusikasta ensiyrittämällä.
- Mies pitää päivien mykkäkouluja minulle ja lapselle ainakin näennäisesti ilman syytä. Jos joku ilta on huono ja lapsi itkee enemmän, mies paiskoo ovia ja menee nukkumaan sanomatta sanaakaan. Sen jälkeen saattaa vihoitella useamman päivän niin, ettei puhu mitään tai vastaa viesteihin.
- Mies ei suostu puhumaan menemisistään ja tulemisistaan, esim. työmatkat tulevat nykyisin minulle ihan yllärinä eikä näistä keskustella ennakkoon, jotta olisin tietoinen että mies ei ole muutamaan päivään kotona.
- Seksielämää ei ole ollut lapsen synnyttyä ollenkaan, itse olen yrittänyt tehdä aloitteita tähän mutta mies joko torjuu ne tai suuttuu.
Mistään yllä olevasta ei voi keskustella, kun aiemmin kaikesta puhuva ja lempeä mies on muuttunut hyökkääväksi ja vähintään passiivisaggressiiviseksi. Meillä ei käytännössä ole parisuhdetta tällä hetkellä. Olen koittanut itse olla mahdollisimman näkymätön ja positiivisin mielin, välttelen yhteenottoja ja yritän olla miestä kohtaan mahdollisimman mukava myös silloin, kun hän ei sitä itse ole. Varovainen saa kuitenkin olla, sillä jo kysymys työpäivän kulusta saattaa laukaista raivokohtauksen. Näin kuukausien jälkeen alkaa voimat olla aika lopussa.
Onko muilla kokemusta vastaavasta, voiko olla esim. miehen masennusta, joka ilmenee jostain syystä näin? Haluisin ensisijaisesti auttaa tai edes ymmärtää rakasta puolisoani, jota en enää tunne.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Perus holhoavaa lässytystä. Vauvan ja taaperon kanssa ei kuulu miettiä, mikä olisi miehestä mukavaa ja miehelle sopivaa aktiviteettia, vaan mikä on vauvan kehitysasteelle ja hyvinvoinnille sopivaa aktiviteettia. Kyse on hyvin pienestä ihmisestä, joka harjoittelee ihan perus motorisia taitoja, sen takia niitä palikoitakin laitetaan oikeista reiistä. Vaikka se miehen mielestä ei olisi järkevää. Hitto, kun ottaa päähän nämä paskan käytöksen loputtomat ymmärtäjät ja mahdollistajat.
Höpöhöpö vain itsellesi. Jokaikinen äiti tässä maailmassa pyörittelee silmiään kun lapsi sadannenviidennekymmenennen kerran haluaa leikkiä jotain käsittämätöntä barbie-junarata -yhdistelmä leikkiä, josta äiti ei ymmärrä yhtään eikä jaksaisi leikkiä sitä mutta kun on pakko vähän teeskennellä että edes pikkaisen kiinnostaisi.
Nyt mieti tätä asiaa miehen näkökulmasta.
No minäkin mietin. Lopputulos on se, että mies pyörittelee silmiään lapsen näkemättä ja rakentelee lapsen kanssa käsittämätöntä barbie-junarata-yhdistelmää. Jossain vaiheessa lapsi alkaa kiinnostua muista lapsita ja kykenee leikkimään heidän kanssaan, mutta siihen asti vanhemman on hyvä olla lapsen leikeissä mukana. Ei se aika kauaa kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roolit ovat uudet vauvan syntymän jälkeen. Äiti saa totutella vanhemmuuteen monen kuukauden ajan odotusaikana. Isällä ei ole samaa kokemusta. Synnytyksen jälkeen mies huomaa jääneensä toiseksi vaimonsa mielessä, kun vaimo ja vauva ovat niin tiivis pari. Isän tulisi sietää tämä ja tukea vaimoaan äitinä. Joillekin miehille on sietämätöntä olla puolison tukijana ja sen ohessa olla välillä hoitovuorojen ajan täydellisesti apua ja tukea koko ajan tarvitsevan vauvan apuna. Jos mies oppii uuden roolinsa, hän kasvaa vanhemmuuteen ja osaa vuorostaan lapsen seuraavassa kehitysvaiheessa kannustaa lasta irrottautumaan kauemmaksi äitinsä helmoista. Ei ole harvinaista, että mies lähtee etsimään toisen naisen ihailua, jos tämä vaimon mielessä toiseksi jäämisen vaihe on ottanut liian lujille.
Vierailija kirjoitti:
Perus holhoavaa lässytystä. Vauvan ja taaperon kanssa ei kuulu miettiä, mikä olisi miehestä mukavaa ja miehelle sopivaa aktiviteettia, vaan mikä on vauvan kehitysasteelle ja hyvinvoinnille sopivaa aktiviteettia. Kyse on hyvin pienestä ihmisestä, joka harjoittelee ihan perus motorisia taitoja, sen takia niitä palikoitakin laitetaan oikeista reiistä. Vaikka se miehen mielestä ei olisi järkevää. Hitto, kun ottaa päähän nämä paskan käytöksen loputtomat ymmärtäjät ja mahdollistajat.
Höpöhöpö vain itsellesi. Jokaikinen äiti tässä maailmassa pyörittelee silmiään kun lapsi sadannenviidennekymmenennen kerran haluaa leikkiä jotain käsittämätöntä barbie-junarata -yhdistelmä leikkiä, josta äiti ei ymmärrä yhtään eikä jaksaisi leikkiä sitä mutta kun on pakko vähän teeskennellä että edes pikkaisen kiinnostaisi.
Nyt mieti tätä asiaa miehen näkökulmasta.
Aika kehnosti menee miehillä elämässä, jos ei pysty noinkaan yksinkertaisiin asioihin, mihin äidit kyllä pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Just sopivasti vauvan synnyttyä on turvallista purkaa itseänsä sekä tuntojansa. Anna hänelle tilaa ja yritä ymmärtää, kaikki tasaantuu kyllä. Ei ole masennusta. Kipuilua lähinnä, onhan se vauvan syntymäkin iso asia. Huolehdi että ymmärrät vastuusi vaimona sekä äitinä äläkä marise itse turhia. Anna miehen nyt toteuttaa itsäensä. Kaikki on teille kaikille hyväksi tulevaisuutta ajatellen.
💩💩💩+
Ehkä isä toivoi poikaa. Kiukkuilee nyt, kun tuli "väärää " sukupuolta oleva lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen käytös, mäkötys, yllättävät työmatkat.... pettää sua.
Saatan olla naiivi, ja varmaan olenkin, mutta tähän saakka olen pitänyt tätä vähiten todennäköisenä vaihtoehtona. Mies valittaa jatkuvaa väsymystään, on todella uupuneen oloinen ja näyttää rehellisesti sanottuna aika resuiselta jopa töihin lähtiessään, joten olen ajatellut, ettei noin väsyneellä ihmisellä voi mitenkään olla henkistä resurssia toisen naisen pyörittämiseen. Mutta ei tietysti olisi ensimmäinen asia, josta olen väärässä.
ap
Isälläkin voi olla masennusta lapsen syntymän jälkeen. Tutkittu juttu
Useampikin artikkeli, jos hakuun laittaa " Isän synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistaminen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kokee että vapaus on mennyt kun lapsi syntyy. Teille tulee pian ero niin käy usein kun nainen tekee sen komean ihannemiehen kanssa lapsen.. Mies haluaa helpomman elämän ja odottaa varmaan että otat eron koska se ei itse uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Baby Blues voi iskeä myös mieheen. Kannattaa olla yhteydessä neuvolaan. Siellä osataan keskustella.
Monille miehille on vaikeaa ns. löytää omaa paikkaansa uudessa tilanteessa -vaikka se olisi toivottu ja odotettu. Äiti ja vauva elävät niin omassa symbioosissaan, tietyistä syistä, että mies voi kokea olemassaolonsa täysin ulkopuoliseksi. Mutta normaali mies myös ymmärtäisi tilanteen ja yrittäisi edes käyttäytyä kunnollisesti, jos ei mitään muuta osaa.
Monesti tällainen tilanne helpottuu sitten, kun mieskin voi tehdä vauvan kanssa jotakin. Ja miehelle se tarkoittaa jotakin järkevää tekemistä. Ja ei, niiden palikoiden laittaminen oikeasta reiästä ei ole sitä mielekästä järkevää tekemistä. Voi mennä parikin vuotta, ennekuin mies löytää paikkansa siinä vauvan-taaperon elämässä. Voivat lähteä vaikka kahdestaan pyörälenkille jne.
Se miesten baby blues on pelkkää kyvyttömyyttä sopeutua vauva-arkeen ja ottaa vastuuta omasta lapsestaan. Miehillä ei ole edes mitään sellaista hormonitoimintaa joka sen voisi laukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollainen ole tervettä, että ap:n täytyy kotonaan kävellä munankuorilla ja varoa sanojaan, kun pelkkä päivän kuulumisten kysely aiheuttaa raivokohtauksen miehellä. Ap sitten koittaa pysyä poissa tieltä olemalla näkymätön. Mies myös tekee hänestä näkymättömän mykkäkoululla ja vastaamattomuutena. Se, ettei mies enää kerro työmenoistaan kuten ennen, on äärimmäisen huono merkki. Nythän nimenomaan hän on tilivelvollinen, kun perheessä on lapsi, jonka hoito täytyy järjestää.
Miehen käytös oikein huutaa ettei hän välitä ap:stä eikä lapsesta yhtään, häntä ei kiinnosta pasteijan vertaa. Kahdelta miesystävältä olen tuollaista käytöstä nähnyt ja kummassakin oli pettäminen ja/tai eron hautominen taustalla (lapsia ei noissa kuvioissa). Pystyn niin samaistumaan tuohon ap:n haluun pysyä poissa tieltä, ettei vahingossa ärsytä ja miehen käytös hyvin tuttua, kuin eksiäni olisi kuvailtu.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä toivoi poikaa. Kiukkuilee nyt, kun tuli "väärää " sukupuolta oleva lapsi.
Veljelläni on neljä tytärtä, eikä hänelle ole käynyt samalla tavoin tai hän ei käyttäydy ja toimi, samankaltaisesti kuin, mitä Ap kuvaili miehensä lapsen syntymän jälkeisestä käytökseksestä.
- Joskus puhtaasta uteliaisuudesta kysyin häneltä, että osaako hän tai keksiikö tai tunteeko hän, että hän jää jostain paitsi, kun hänellä ei ole yhtään poikaa.
Tai siis onko jokin sellainen asia tai juttu tms. sellainen, jonka hän tuntisi, että hän ei voi tehdä/ kokea sitä yhdenkään tyttärensä kanssa mutta jos hänellä olsi poika (tai poikia) niin voisi poikansa kanssa sen kokea.
Veljeni katoi minua typertyneenä. - Sitten hän pyysi, että hänen täytyy oikein miettiä asiaa. Hetken mietittyään hän sanoi, että kun kukin tyttäristä on tarpeeksi varttunut, niin hän ei aio enää heidän saunoa hänen/ heidän kanssa. - Ja pesullakin saavat käydä ilman, että hän on samanaikaisesti paikalla, mutta niin saisi poikakin tehdä. Mutta siis saunanlauteilla istuminen yhdessä varmasti ajastaan jäisi jokaisen tyttären kanssa mutta pojan kanssa voisi käydä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa lainattua, mutta niin samaa mieltä tuon Perus holhoavaa lässytystä - kirjoittajan kanssa. En voi ymmärtää, että pidetään ookoona olla vetäytynyt, ikävä ihminen, joka mököttää jopa puolivuotiaalle vauvalle(!), ja puolustella, että sitten kun lapsen kanssa voi tehdä jotain isälle mukavaa puuhaa niin sitten isä osallistuu enemmän. Ei se vauvan hoito ole äidistäkään, etenkään 24/7 aina mukavaa. Niiden palikoiden kanssa leikkiminen, jatkuva siivoaminen ja öisin valvominen ei ole sen äidinkään mielipuuhaa, mutta pakko ne on tehdä. Ja jos sitä vauvaa on kaksi ihmistä yksissä tuumin haluttu niin siitä pitää silloin molempien ottaa vastuu.
Mies tajusi vastan vauvan synnyttyä, että ei mitään lasta olisikaan halunnut. Liikaa vastuuta ja sitoutumista ja vapauden menetystä. Nyt sitä ahdistaa ja tuntee olevansa loukussa. Kaikki ärsyttää ja haluaisi entisen elämänsä takaisin.
Pitäisiköhän teidän muuttaa hetkeksi erilleen, jotta tilanne rauhottuisi. Suostuuko juttelemaan jonkun muun kanssa, jos ei sinun.
Kuulostaa myös siltä, että miehellä on toinen nainen. Omakohtaisesta kokemuksesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu vuosikymmenten takaa - ex-mies sanoi, että jotain muuttui lapsen syntymän jälkeen. Ei vaan osannut sanoa sitä ensimmäisiin pariin kymmeneen vuoteen. Vasta erotessa ja kertoessaan, että muita naisia on riittänyt meidän avioliiton aikana.
Mutta minusta tuli äiti ja miehen silmissä en enää ollutkaan nainen vaan äiti. Hänellä ei ollut hyvä suhde omaan äitiinsä ja ties vaikka sitten näki minut äitinsä kaltaisena. Olen itse ollut liian mukautuvainen ja ex-mieskin on erittäin hyvä näyttelijä ja valehtelija, joten siinä meillä meni yhdessä muutamia vuosia hukkaan. Toki lapsi sai ehjän perheen, missä ei tapeltu vaan kaikki sujui oikein neutraalin mukavasti.
Suosittelen, että puhut miehellesi ja jos se ei onnistu, pyydä että käytte juttelemassa perheasiain neuvottelukeskuksessa tai jossain muualla asiantuntijan luona, joka voi auttaa teitä tässä tilanteessa. Ei kannata jäädä ihmettelemään itsekseen, sillä ei se ihmettelemällä parane, usko minua. Näistä ajoista on jo kauan ja olen oppinut elämästä sen verran, että voin neuvoa vanhan naisen kokemuksella, että puhukaa ajoissa, ennenkuin on myöhäistä. Älkääkä pelätkö puhua vaikeistakin asioista, sillä kun ne on saatu selvitettyä, voitte jatkaa paljon avoimemmin ja vahvempina. Me ei osattu, siksi ollaan exiä toisillemme.
Naiset tekee lapsia surkimusten kanssa. Varmaan oli taas se komea ulkonäkö jonka takia nainen valitsi miehen. Sitten nainen ihmettelee kun miestä ei kiinnosta lapsen hoitaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Baby Blues voi iskeä myös mieheen. Kannattaa olla yhteydessä neuvolaan. Siellä osataan keskustella.
Monille miehille on vaikeaa ns. löytää omaa paikkaansa uudessa tilanteessa -vaikka se olisi toivottu ja odotettu. Äiti ja vauva elävät niin omassa symbioosissaan, tietyistä syistä, että mies voi kokea olemassaolonsa täysin ulkopuoliseksi. Mutta normaali mies myös ymmärtäisi tilanteen ja yrittäisi edes käyttäytyä kunnollisesti, jos ei mitään muuta osaa.
Monesti tällainen tilanne helpottuu sitten, kun mieskin voi tehdä vauvan kanssa jotakin. Ja miehelle se tarkoittaa jotakin järkevää tekemistä. Ja ei, niiden palikoiden laittaminen oikeasta reiästä ei ole sitä mielekästä järkevää tekemistä. Voi mennä parikin vuotta, ennekuin mies löytää paikkansa siinä vauvan-taaperon elämässä. Voivat lähteä vaikka kahdestaan pyörälenkille jne.
Se miesten baby
Se onkin eri lähteestä kotoisin. Oma tausta, luonne ja kokemukset. Jos on äititiippuvainen, oman isänsä kieltämä ja vähän nepsy kuten ex-appi, jälki on juurikin tuollaista. Hänellä vaikutti myös lapsen sukupuoli.
Ja hormonit hyrrää miehilläkin näissä asioissa. Onhan sympatiaraskauskin olemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen käytös, mäkötys, yllättävät työmatkat.... pettää sua.
Saatan olla naiivi, ja varmaan olenkin, mutta tähän saakka olen pitänyt tätä vähiten todennäköisenä vaihtoehtona. Mies valittaa jatkuvaa väsymystään, on todella uupuneen oloinen ja näyttää rehellisesti sanottuna aika resuiselta jopa töihin lähtiessään, joten olen ajatellut, ettei noin väsyneellä ihmisellä voi mitenkään olla henkistä resurssia toisen naisen pyörittämiseen. Mutta ei tietysti olisi ensimmäinen asia, josta olen väärässä.
ap
Ei se habitus aina kerro, onko sivusuhde. Siitähän väsyneeksi tulee ja henkisiä resursseja vie juuri salasuhteen pyörittäminen. Mäkin olin naiivi, niin vaan oli salasuhde työkaverin kanssa ja yks päivä läks saman katon alle sen naisen kanssa. Selvis miks oli paljon ylitöissä mutta rahat aina loppu. Ja miks väitti jostain asiasta jo mulle puhuneensa, kun meni naiset sekaisin.
Kiitos kaikille, paljon mielenkiintoisia näkökantoja. En ehdi nyt vastailla niihin, mutta palaan vielä myöhemmin illalla sopivan tilaisuuden tullen :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus. Mies ei kestä, ettei hän ole enää puolisonsa elämän prioriteetti ja ykkösihminen. Epärealistiset kuvitelmat pienistä lapsista ja arjesta heidän kanssaan. Vauvan kanssa ei voinutkaan heti pelata höntsäfutista ja vauva ei nukkunutkaan 24/7. Madonna-h*ora-ilmiö. Puolisosta tuli äiti, ei ole enää seksuaalisesti kiinnostava rakas. Bonus: se pettää, sillä on toinen, ehkä harkitsee eroa. Jos lasta ei olisi, niin käytös viittaisi jo silloin pettämiseen.
Tätä olen jonkin verran miettinyt, sillä tiedostin jo raskausaikana että jotkut isät ovat kateellisia lapsen saamasta huomiosta. Yritin siksi alkuaikoina erityisesti panostaa miehen huomioimiseen: kehuin, kosketin, tein aloitteita seksiin jne. Nyt voin myöntää tämän vähentyneen, kun ärtymys saattaa laueta myös positiivisiksi tarkoittamistani sanoista tai teoista.
Samoin mietin tuota äitiyden vaikutusta seksuaaliseen haluun, sillä en ole ulkoisesti rupsahtanut ja olen samoissa mitoissa kuin ennen raskautta, mutta miestä ei ollenkaan kiinnosta. Kyse ei ole pelkästään siitä, ettei jaksa varsinaisesti harrastaa seksiä, sillä hän ei myöskään katso tai kosketa kuten ennen tai sano ulkonäöstä mitään kaunista. Toki voi olla, että jonkun väsymyksenkin takia nämä asiat eivät vaan nyt ole hänelle mielessä tai ajankohtaisia.
Haasteeksi jää, että jos kyse on näistä ongelmista, mitä tässä puolisona oikein voi tehdä (muuta kuin odottaa, josko asia korjaantuisi itsestään).
ap
Ei missään nimessä kenenkään tarvitse sietää tuollaista käytöstä, mykkäkoulua, ovien paiskomista, mökötystä jne., varsinkaan kodissaan. Eikä tuota käytöstä oikeuta mikään, oli masennusta tai muuta ongelmaa tai ei.
Voit toki yrittää puhua mutta jos mies ei muuta käytöstään niin kannattaa vakavasti harkita tulevaisuutta. Ei sinun tarvitse olla käytännössä yksinhuoltaja suhteessa.
Biologinen isä oli lapsuudessani tuollainen. Häntä ei vauvanhoito kiinnostanutkaan, kun lapsi ei aina ollutkaan hyväntuulinen, valmiiksi pesty, syötetty, puettu ja kivasti nukkuva tai jokelteleva vauva mille ei tarvinut tehdä mitään. Seuraus? Minulla ei ole koskaan ollut oikeastaan minkäänlaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta tämän kanssa. Isä, joka on sisarusteni isä, adoptoi minut biologisen isän vastustuksesta huolimatta kun olin lapsi.