Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui vauvan syntymän jälkeen - masennustako?
24.01.2024 |
Meillä on kohta puolen vuoden ikäinen vauva, ensimmäinen lapsi. Ennen tätä olemme olleet naimisissa viisi vuotta, ja lapsi oli erittäin toivottu molemminpuolisesti.
Ennen lapsen syntymää meillä oli huippusuhde: puhuttiin kaikesta, molemminpuolista hellyyttä ja arvostusta, hyvä seksielämä. Myös vauvan syntymän jälkeen ensimmäiset päivät oli luonnollisesti vauvakuplaa ja mies onnensa huipulla.
Noin viikko-pari lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttui miehen osalta, ja muuttunut käytös on vain pahentunut ajan kuluessa:
- Mies ei osallistu vauvan hoitoon juuri ollenkaan, maksimissaan tunnin päivässä ja pyydettäessä. Hoidan yksin kaikki yöt, enkä ole viettänyt kuin yhden vapaailtapäivän lapsen syntymän jälkeen (tuolloin anoppi auttoi lapsen kanssa)
- Jos vauva itkee miehen lyhyen hoitovuoron aikana, mieheltä menee hermot ja tuo raivoten lapsen takaisin minulle. Muutenkin hermostui herkästi vauvaan, jos esim. kiinteitä syömään opetteleva ei ota ruokaa lusikasta ensiyrittämällä.
- Mies pitää päivien mykkäkouluja minulle ja lapselle ainakin näennäisesti ilman syytä. Jos joku ilta on huono ja lapsi itkee enemmän, mies paiskoo ovia ja menee nukkumaan sanomatta sanaakaan. Sen jälkeen saattaa vihoitella useamman päivän niin, ettei puhu mitään tai vastaa viesteihin.
- Mies ei suostu puhumaan menemisistään ja tulemisistaan, esim. työmatkat tulevat nykyisin minulle ihan yllärinä eikä näistä keskustella ennakkoon, jotta olisin tietoinen että mies ei ole muutamaan päivään kotona.
- Seksielämää ei ole ollut lapsen synnyttyä ollenkaan, itse olen yrittänyt tehdä aloitteita tähän mutta mies joko torjuu ne tai suuttuu.
Mistään yllä olevasta ei voi keskustella, kun aiemmin kaikesta puhuva ja lempeä mies on muuttunut hyökkääväksi ja vähintään passiivisaggressiiviseksi. Meillä ei käytännössä ole parisuhdetta tällä hetkellä. Olen koittanut itse olla mahdollisimman näkymätön ja positiivisin mielin, välttelen yhteenottoja ja yritän olla miestä kohtaan mahdollisimman mukava myös silloin, kun hän ei sitä itse ole. Varovainen saa kuitenkin olla, sillä jo kysymys työpäivän kulusta saattaa laukaista raivokohtauksen. Näin kuukausien jälkeen alkaa voimat olla aika lopussa.
Onko muilla kokemusta vastaavasta, voiko olla esim. miehen masennusta, joka ilmenee jostain syystä näin? Haluisin ensisijaisesti auttaa tai edes ymmärtää rakasta puolisoani, jota en enää tunne.
Kommentit (123)
Kumma, kun miehille ei ole omaa neuvolaa, jossa käsiteltäisiin kaikkia miehen elämään liittyviä ja eteentulevia tilanteita. Tieto lisää tuskaa, mutta myös auttaa valtavasti. Aina siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Poikien neuvola- nuorten miesten neuvola- isyysneuvola-keski-iän neuvola- eläkeneuvola ja vanhenemisneuvola olisivat ne eri osa-alueet, jonne kutsuttaisiin kaikki pojat ja miehet. Luentoja, tietoa ja tietoiskuja, perehtymistä omaan perhemalliin niin nyt kuin lapsuudessa ja riskien hahmottamista erikseen kunkin kohdalla. Paljon mieslääkäreitä ja -hoitajia naisten ohella, joilla omakohtaistakin kokemusta eikä vain arvelua tai teoriaa.
Nythän miehet ovat täysin yksin oman perhehistoriansa, elämänkokemuksensa ja "kavereiden" puheiden, mielipiteiden ja "painostuksen" ja oman vaihtelevan kiinnostuksen ja tiedonhankinnan "armoilla". Kokemusta monilla ei ole lainkaan vauvoista tai lapsista, lapsiperhe-elämästä tai omasta muuttumisesta, kuten kohdassa 66 ja 69 mainittiin. Jo pelkkä "kuolemanväsymys" ja kuvitellut ja liioitellut vaatimukset saavat sekopäiseksi ja sekaisin.
Tässä vaiheessa puolison tehtäväksi jää toistaa usein:"Kyllä me tästä yhdessä selvitään. Haetaan apua." Miehen pitää löytää uusi roolinsa ja saada itseluottamuksensa takaisin osaavana, oppivana, tarpeellisena ja välttämättömänä perheenjäsenenä.
Vaikeissa kriiseissä tarvitaan tietysti heti apua ja sitä on haettava joko yksin tai yhdessä. Lapsen kuullen ei huudeta eikä melskata, niin saa vain itkuisen ja hermostuneen vauvan.
Miehen pitää saada lääkärikäyntien lisäksi isyys-kaveri tai isyyskavereita, jotka juttelevat samalta tasolta ja ovat hoitaneet perhekuvionsa hyvin ja jo aikoja sitten ohittaneet penikkatautinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten testosteronitasot romahtavat vauvojen läheisyydessä. Siitä seuraa ärtyneisyyttä ja muita ns. vaihdevuosioireita.
Ap, päästä miehesi metsäleirille, kertausharjoituksiin, vaeltamaan tms. muiden miesten seurassa. Siellä tutkitusti testosteronitasot taas nousevat. Sen jälkeen voit miettiä onko teille perheenä todella hyvä ratkaisu kiduttaa miehestä tuollainen kiukkupussi tuolla kemiallisella kastraatiolla, jota vauvan kanssa oleminen käytännössä on.
Ainakin meillä on mies omaksunut vanhemman roolin loistavasti. Löytyy empatiaa ja hoivaviettiä.