Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui vauvan syntymän jälkeen - masennustako?
24.01.2024 |
Meillä on kohta puolen vuoden ikäinen vauva, ensimmäinen lapsi. Ennen tätä olemme olleet naimisissa viisi vuotta, ja lapsi oli erittäin toivottu molemminpuolisesti.
Ennen lapsen syntymää meillä oli huippusuhde: puhuttiin kaikesta, molemminpuolista hellyyttä ja arvostusta, hyvä seksielämä. Myös vauvan syntymän jälkeen ensimmäiset päivät oli luonnollisesti vauvakuplaa ja mies onnensa huipulla.
Noin viikko-pari lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttui miehen osalta, ja muuttunut käytös on vain pahentunut ajan kuluessa:
- Mies ei osallistu vauvan hoitoon juuri ollenkaan, maksimissaan tunnin päivässä ja pyydettäessä. Hoidan yksin kaikki yöt, enkä ole viettänyt kuin yhden vapaailtapäivän lapsen syntymän jälkeen (tuolloin anoppi auttoi lapsen kanssa)
- Jos vauva itkee miehen lyhyen hoitovuoron aikana, mieheltä menee hermot ja tuo raivoten lapsen takaisin minulle. Muutenkin hermostui herkästi vauvaan, jos esim. kiinteitä syömään opetteleva ei ota ruokaa lusikasta ensiyrittämällä.
- Mies pitää päivien mykkäkouluja minulle ja lapselle ainakin näennäisesti ilman syytä. Jos joku ilta on huono ja lapsi itkee enemmän, mies paiskoo ovia ja menee nukkumaan sanomatta sanaakaan. Sen jälkeen saattaa vihoitella useamman päivän niin, ettei puhu mitään tai vastaa viesteihin.
- Mies ei suostu puhumaan menemisistään ja tulemisistaan, esim. työmatkat tulevat nykyisin minulle ihan yllärinä eikä näistä keskustella ennakkoon, jotta olisin tietoinen että mies ei ole muutamaan päivään kotona.
- Seksielämää ei ole ollut lapsen synnyttyä ollenkaan, itse olen yrittänyt tehdä aloitteita tähän mutta mies joko torjuu ne tai suuttuu.
Mistään yllä olevasta ei voi keskustella, kun aiemmin kaikesta puhuva ja lempeä mies on muuttunut hyökkääväksi ja vähintään passiivisaggressiiviseksi. Meillä ei käytännössä ole parisuhdetta tällä hetkellä. Olen koittanut itse olla mahdollisimman näkymätön ja positiivisin mielin, välttelen yhteenottoja ja yritän olla miestä kohtaan mahdollisimman mukava myös silloin, kun hän ei sitä itse ole. Varovainen saa kuitenkin olla, sillä jo kysymys työpäivän kulusta saattaa laukaista raivokohtauksen. Näin kuukausien jälkeen alkaa voimat olla aika lopussa.
Onko muilla kokemusta vastaavasta, voiko olla esim. miehen masennusta, joka ilmenee jostain syystä näin? Haluisin ensisijaisesti auttaa tai edes ymmärtää rakasta puolisoani, jota en enää tunne.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vain kävellyt munankuorilla ja ollut hissukseen tästä käytöksestä niin mies ei välttämättä edes tajua ihan miten m lkku on nyt ollut viime aikoina. Sun pitää nyt räjähtää kunnolla tästä asiasta.
Raivoava ja mykkäkoulua pitävä mies joka irtisanoutuu perheensä vastuista tietää kyllä tasan olevansa mul kku. Siitä olen samaa mieltä että räjähdys voisi olla tarpeen, mutta turha yrittää pestä mustaa valkoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin kertoa, että miehellesi on tullut yllätyksenä ja häntä tietysti harmittaa elämän laadun valtavan jyrkkä laskeminen lapsen myötä. Se tulee yllätyksenä kaikille, vaikka kuinka paljon luulee asiaan vhenkisesti almistuneen. Lapsista kun ei saa lomaa edes sairaana, rankan viikon jälkeen tai missä tahansa ikävässä elämäntilanteessa. Käytännössä lomat ja viikonloput loppuvat lasten ollessa pieniä.
Lasten ollessa pieniä on arki aivan hirveää ja se kestää monta vuotta. Vasta noin viiden vuoden jälkeen alkaa helpottamaan, ellette tee taas uutta lasta. Toisen lapsen jälkeen elämä muuttuu tosin niin hirveäksi, että sitä ei edes noteeraa sitä enää arjessa, vaan alkaa toimimaan vain kuin robotti ja tekee vaan jatkuvasti niitä ikäviä ja jatkuvasti lisääntyviä arkitöitä. Järjestäen kaikki aiempaan elämään kuuluneet mukavat asiat katoavat kokonaan ja elämästä tulee vain työtä. Myöhään iltaisin ja öisin on sitten omaa aikaa ja ihan pikkaisen myös viikonloppuisin ja lomilla. Robottimoodi on oma selviytymiskeino.
Niin, lapsielämän karu todellisuus on nyt realisoitunut. Se ei ole mitään ihanaa vauvahöttöä mistä aina puhutaan vaan se muuttaa koko elämän. Miestä varmasti kaduttaa.
Tämä kuulostaa niin perustarinalta kuin olla ja voi.
Oliko miehellä mitään kontaktia pieniin lapsiin / vauvoihin ennen kuin saitte lapsen? On voinut olla aikamoinen shokki tuo vauva-arki.
Pelkkä univaje voi sekoittaa aivot (kummaltakin) muutamassa viikossa ja tehdä elämästä sietämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alfa on tehnyt hommansa.
Tuollainen vastuuta pakeneva kiukutteleva pikkupoika on alfan vastakohta.
Ap hyvä. Olet kertomasi perusteella ihan huippunainen: ymmärtäväinen ja sopeutuva, etkä tuomitse puolisoasi suorilta käsin. Tällä on kuitenkin kääntöpuolensa, eli miehesi voi ikään kuin turvallisesti käyttäytyä kuin m*lkku.
Sinun täytyy nyt jämäköityä itsesi ja lapsesi takia. Jos mies raivoaa lapselle, kun hän itkee, lapselle jää jälki tästä. Varhainen vuorovaikutus vaikuttaa koko loppuelämään. Tulet vielä katumaan, jos nyt ymmärrät miestäsi liian pitkälle. Ymmärrä mieluummin lastasi, joka on vielä todella haavoittuvainen. Lapsella ei ole vielä paljoakaan tarpeita, vaan ainoastaan nämä perustarpeet. Miehesi on pakko pystyä vastaamaan niihin. Sinun ei tarvitse suuttua, vaan voit ilmoittaa asiasi kylmänviileästi: Tämän tulee loppua.
Meillä ei ole vielä lapsia, mutta minunkin mieheni on eräässä elämänvaiheessa ikään kuin syyttänyt minua omasta masennuksestaan. Hän ei kestänyt minun heikkouttani ja oli samalla täysin sokea omalle heikkoudelleen ja tarvitsevuudelleen. Kerroin sitten hänelle korostetun rauhallisesti, miten epäreilua hänen käytöksensä oli. Ja hän meni itseensä, näki kuvion minun silmin. Oli melko romunakin tästä ja tunnusti olleensa kusipää. Jos lopputulos olisi ollut toisenlainen, tuskin olisimme enää yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kuin aloituksen.
On tieteellisesti tutkittu että lapsen syntymä laskee miehen testosteroni tasoa, jotta mieskin osallistuisi lapsen hoitoon. Tämä aiheuttaa miehelle hormoni muutoksen kuten andropaussi. Halut katoaa, väsyttää, kiukuttaa yms. Jos näistä asioista ei ole tietoinen niin mies käyttäytyy kuten teston lasku vaikuttaa hänen elimistöön. Eikä aloittajan mies ilmeisesti tiedä tätä/ottanut asioista selvää.
Toiseksi vauva arki on saattaanut yllättää miehen eikä mies välttämättä ole kiintynyt vauvaan.
kolmanneksi onko kuvioissa toinen nainen. Jotkut miehet eivät uskalla synnytyksen jälkeen aloittaa seksi elämää uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Jankkaajahuora löytänyt tähänkin ketjuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota suosiolla ero, tuo mieslapsi ei ansaitse sinua
No tilanne ei ainakaan mihinkään muutu tuolla mielistelyllä ja miehen huonon käytöksen hyväksymisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin sanoisin että miehen käytös kuulostaa täysin pettäjältä. Joko tuo tai sitten mies tajusi ettei haluakkaan lasta ja on hukassa mikä purkautuu raivona. Oli miten oli olet liian kiltti ja ymmärtäväinen miestä kohtaan. Ei ole normaalia että ei voi puhua normaalisti ilman että toinen raivoaa ja joutuu varoa sanomisiaan. Lapsellekin jää traumat tosta. Pistä se mies vastaamaan miksi on sinua ja lasta kohtaan täysi kusipää ja vaadi että muuttaa käytöstään tai menette eri osoitteisiin. Sano että tuo loppuu nyt että et jaksa enää koittaa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta voin kertoa, että miehellesi on tullut yllätyksenä ja häntä tietysti harmittaa elämän laadun valtavan jyrkkä laskeminen lapsen myötä. Se tulee yllätyksenä kaikille, vaikka kuinka paljon luulee asiaan vhenkisesti almistuneen. Lapsista kun ei saa lomaa edes sairaana, rankan viikon jälkeen tai missä tahansa ikävässä elämäntilanteessa. Käytännössä lomat ja viikonloput loppuvat lasten ollessa pieniä.
Lasten ollessa pieniä on arki aivan hirveää ja se kestää monta vuotta. Vasta noin viiden vuoden jälkeen alkaa helpottamaan, ellette tee taas uutta lasta. Toisen lapsen jälkeen elämä muuttuu tosin niin hirveäksi, että sitä ei edes noteeraa sitä enää arjessa, vaan alkaa toimimaan vain kuin robotti ja tekee vaan jatkuvasti niitä ikäviä ja jatkuvasti lisääntyviä arkitöitä. Järjestäen kaikki aiempaan elämään kuuluneet mukavat asiat katoavat kokonaan ja elämästä tulee vain työtä. Myöhään iltaisin ja öisin on sitten
- Elämä on siis lasten myötä täysin pilalla. Voihan se noinkin olla, mutta ei aina, aika hirveä skenaario.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen parikymmentä vuotta elänyt masennusvoittoisen kakkostyypin bipolaarin kanssa. Nykyään lääkkeetöntä miestä vuodet ovat jo ajat sitten helpottaneet. Edes vaikeimpina aikoina hän ei koskaan käyttäytynyt kusipäisesti minua kohtaan, kuten ap sinun miehesi tekee ihan suvereenisti. Kaikki perseily ei ole masennusta, joskus se on vaan perseilyä. Älä mahdollista.
Tämä menee jo tosi syvään päätyyn, mutta ei kai ole psyykeensä siinä kunnossa, että miettisi perhesurmaa. Yhdessä tapauksessa miehelle tuli pakkomielle jostain oikeasti mitättömästä taloudellisesta asiasta ja teki teon.
Mies MUUTTUI MIES - LAPSEKSI , TILAA PARITERAPIAAN AIKA teille, jos ei auta, HEIVAA SE AIKUISLAPSI POIS.
Jos ryhdyt tuohon munankuorilla hiippailuun niin sinä ja lapsesi saatte hiippailla lopun elämäänne. Sinuna ottaisin miehen vakavaan puhutteluun. Kysyisin mikä häntä riivaa ja sanoisin että hänen pitää lopettaa tuollainen käytös. Jos hänellä on ongelmia, joita hän ei pysty itse hoitamaan niin sitten hänen pitää hakea apua. Jos mies ei ota vastuuta käytöksestään eikä muuta sitä, niin ottaisin saman tien eron. Kyse ei oikeasti ole siitä kuinka kauan sinä jaksat kestää tuollaista käytöstä vaan siitä että vauvan pitää päästä rauhalliseen ja emotionaalisesti turvalliseen ympäristöön missä hänen ei tarvitse pelätä. Nyt sinun on aika olla aikuinen ja kantaa vastuu tilanteesta ja tehdä vaadittavat päätökset lapsen edun kannalta.
Noin meni meilläkin. Sitten mukaan tuli väkivalta. Ensin henkinen, sitten fyysinen. Myöhemmin selvisi, että kuvioissa oli ollut myös toinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Noin meni meilläkin. Sitten mukaan tuli väkivalta. Ensin henkinen, sitten fyysinen. Myöhemmin selvisi, että kuvioissa oli ollut myös toinen nainen.
Ja minä pöljä nuorena ja typeränä vain ymmärsin, että miehellä nyt vain on hankalaa yms. Todellisuudessa fiksu ja mukava mies ei käyttäydy noin, vaikka hänellä olisikin murheita.
Jos olet vain kävellyt munankuorilla ja ollut hissukseen tästä käytöksestä niin mies ei välttämättä edes tajua ihan miten m lkku on nyt ollut viime aikoina. Sun pitää nyt räjähtää kunnolla tästä asiasta.