Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen? Muutin miehen synnyin paikkakunnalle ja saimme toisen lapsen
24.01.2024 |
Olen kotona hoitamassa vauvaa ja esikoinen on päiväkodissa. Minulla ei ole täällä yhtään ystäviä/tuttavia. Miehen vanhemmat asuvat 1,5 tunnin ajomatkan päässä. He ovat ainoa turvaverkkomme. Elämä on muuten hyvää ja lapsilla on täällä hyvä mutta minä olen niin täysin yksin ja yksinäinen. Minulla ei ole uraa eikä työpaikkaa enkä voisi nyt töihin mennäkään kun vauva on niin pieni. Mies on todella kiinni töissään.
No mies ei ymmärrä tilannettani ja sitä miten yksin olen. Vauva on todella vaativa ja itkuinen. Tuntuu, että en jaksa enää kuunnella itkua yhtään, olen alkanut vähän jopa inhota vauvaa joka itkee vaan vaikka ei sille mitään voi. Lapsiani rakastan yli kaiken ja miestäkin kai.
Mieheni suuttuu kun hänelle yrittää kertoa oloistani, hän luulee että se on hänen syytään. Viimeksi hän sanoi ettei jaksa kuunnella kun huokailen kovaan ääneen kotona (hän on etätöissä) ja olen kuulemma laiska, minun pitäisi ulkoilla vauvan kanssa joka päivä mutta pelkään lähteä vauvan kanssa mihinkään kun hän itkee ja ihmiset katsovat pahasti.
Ei olisi pitänyt muuttaa tänne ikinä. Omat ystävät jäivät neljän tunnin ajomatkan päähän.
Kommentit (83)
Tuttavalla oli aikoinaan ihan sama tilanne. Muuttivat hevon skutsiin, mies töissä, nainen vauvan kanssa kotona. Miehen vanhemmat asuivat tunnin matkan päässä. Minun mielestä siinä kun mies tekee töitä ja vaimo on ihan " yksin", niin mies saisi tehdä kaikkensa, että vaimo on tyytyväinen ja onnellinen, koska joutuu "erakoitumaan miehen takia". Tuttava pariskunta erosi lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut tää keissi tulee viemään vuosi ja vuosia, huoh...
Pääsisitkö johonkin töihin, olis miehen vuoro olla kotona lasten kanssa. Tai ei ehkä ihan vielä jos imetät.
Joudut siis ihan pelkäämään miestä? Huutaa vai on väkivaltainenkin?
Joku virkistysreissu nyt ensihätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto sai huijattua sinulta 2 lasta eikä tasan yhtään piittaa sun hyvinvoinnista, ero tulee ja muutat takaisin mistä tulit, lapset sukkuloivat edestakas vuoroviikoin, ei oo sen arvoista kyllä, luonto huijaa hormoonipöllyssä olevaa pientä ihmistä jälleen kerran.
Miten vanha vauva on? 6 kk ikäisen voi viedä hoitoon.
Lapset miehelle töiden jälkeen ja itse menet johonkin harrastukseen. Tai lapset autoon ja ajat tapaamaan ystäviäsiä silloin tällöin. Itse asiassa mieluummin lapset isälle viikonlopuksi ja menet tapaamaan niitä ystäviäsi. Maitoa voi pumpata valmiiksi vauvalle. Olet yötä koska ajomatka on pitkä.
Ala etsiä niitä töitä. CV valmiiksi ja yritysten kartoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota muuttoa takaisin. Kerro miehelle, ettet viihdy uudella paikkakunnalla ja olet yksinäinen.
Ja vielä: Hakeudu paikallisiin äiti-lapsi-kerhoihin tms. Vauvauintiin, vauvajoogaan, vauvajumppaan, avoimeen päiväkotiin tms.
Mä sain AP:n tekstistä käsityksen, että he asuvat pienellä paikkakunnalla. Harvoin pikkukaupungissa on mitään vauvauintia tai -joogaa.
Kuinka isossa kaupungissa te asutte AP?
Jossain vaiheessa mies kyllästyy ja alkaa pitää sinua epäkiihottavana, sen jälkeen tiedät kyllä miksi hän yhtäkkiä on töissä myöhään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten vanha vauva on? 6 kk ikäisen voi viedä hoitoon.
Lapset miehelle töiden jälkeen ja itse menet johonkin harrastukseen. Tai lapset autoon ja ajat tapaamaan ystäviäsiä silloin tällöin. Itse asiassa mieluummin lapset isälle viikonlopuksi ja menet tapaamaan niitä ystäviäsi. Maitoa voi pumpata valmiiksi vauvalle. Olet yötä koska ajomatka on pitkä.
Ala etsiä niitä töitä. CV valmiiksi ja yritysten kartoitus.
Päiväkodit on hirveitä paikkoja vauvoille ja alle 3-vuotiaille pikkulapsille ylipäätään. Mieluummin isä voisi jäädä vuorostaan kotiin hoitamaan yhteistä lasta. Äiti pääsisi töihin.
Töihin minne?? Isäkin tekee etätöitä, asuvat yksin keskellä metsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota muuttoa takaisin. Kerro miehelle, ettet viihdy uudella paikkakunnalla ja olet yksinäinen.
Ja vielä: Hakeudu paikallisiin äiti-lapsi-kerhoihin tms. Vauvauintiin, vauvajoogaan, vauvajumppaan, avoimeen päiväkotiin tms.
Mä sain AP:n tekstistä käsityksen, että he asuvat pienellä paikkakunnalla. Harvoin pikkukaupungissa on mitään vauvauintia tai -joogaa.
Kuinka isossa kaupungissa te asutte AP?
Luulisi olevan vaikka tunnin matkan päässä jotain leikkipuistoa vaikka? Niissäkin tapaa muita vanhempia ja pääsee juttelemaan muiden aikuisten kanssa.
Olen ollut tuossa tilanteessa. Tunsin itseni ihan äärettömän yksinäiseksi. Lähimmät miehen sukulaiset tunnin matkan päässä, oma rakas sukuni ja ystäväni 250 km päässä. Asuimme ihan keskellä metsää, se kun oli sellainen miehen pitkäaikainen unelma. Yritin mennä perhekerhoon eli sen 15 km matkan kirkonkylälle kerran viikossa. Ei se auttanut mun yksinäisyyteen yhtään mitään vaikka pari tuntia viikossa sain siellä muille jutella. Kotoa oli myös vaikea lähteä minnekään, kun vanhan talon lämmitys usein reistaili ja lisäksi mies hankki meille paljon lemmikkejä seuraksi ja niitä piti olla hoitamassa. Se oli mulle kuin vankila! Onneksi vaikeiden keskustelujen jälkeen mies lopulta tuli järkiinsä! Tunnusti itsekin että ei se hänen unelmansa oikein käytännössä toiminut lapsiperheessä. Haki työtä läheltä kotiseutuani ja muutimme sinne. Nyt koko perhe onnellinen kun on elämä tasapainossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-neuvolasta keskusteluapua / psykologille keskusteluaikoja
-mies osalliseksi vauvan hoitoon iltaisin/viikonloppuisin vähintään
-isommista lähikunnista vertaisia vanhempia esim. kerhotoiminnasta tai leikkipuistosta??
Ota asia neuvolassa puheeksi. Mies mukaan neuvolaan, niin ehkä saatte paremmin keskustelua asiasta neuvolahenkilön kanssa tai välityksellä.
Vauva-aika on valitettavan usein yksinäistä aikaa äidille ja isät eivät välttämättä ymmärrä sitä, kun sehän on niin helppoa "maata kotona" päivästä toiseen.
Huolisiko joku kaveri sinut ja vauvan teidät pariksi yöksi kylään. Jos onnistuisi, niin sitä kokeilla ensiapuna ja sitten miettiä lopullisempaa siirtoa.
Minusta aloittaja kuulostaa masentuneelta. Tuosta kannattaa puhua neuvolassa.
Tunnin matka leikkipuistoon, mitä wittua oikeesti??
Alue: Aihe vapaa
Sympatiani aloittajalle😢 Olin itse täysin vastaavassa tilanteessa kauan kauan sitten. Sairastuin masennukseen. Miehellä oli työnsä, uusi ura, ja harrastuksensa maalaispitäjässä (metsästys, eläimet), mutta minulla vain itkevä vauva. Kerhoissa yritimme käydä, mutta paikkakunnalla ollaan hyvin sisäänpäinlämpiäviä, joten jäin sielläkin yksin.
Älä ainakaan syytä itseäsi! Miehesi ei ymmärrä, koska ei ole samassa tilanteessa, eikä lisäksi vaikuta kovin empaattiselta. Itke neuvolassa avoimesti, varaa aika neuvolapsykologille tai vastaavalle ja kerro, miltä elämä tuntuu. Kun vielä jaksat.
Jos olisin itse ollut rohkeampi, olisin muuttanut takaisin kotiseudulleni. Vaikka sitten ilman miestä. Jos kerran puhuminen ei auta. Olisin säästynyt paljolta surulta ja murheelta. Samoin lapsesi.