Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen? Muutin miehen synnyin paikkakunnalle ja saimme toisen lapsen
24.01.2024 |
Olen kotona hoitamassa vauvaa ja esikoinen on päiväkodissa. Minulla ei ole täällä yhtään ystäviä/tuttavia. Miehen vanhemmat asuvat 1,5 tunnin ajomatkan päässä. He ovat ainoa turvaverkkomme. Elämä on muuten hyvää ja lapsilla on täällä hyvä mutta minä olen niin täysin yksin ja yksinäinen. Minulla ei ole uraa eikä työpaikkaa enkä voisi nyt töihin mennäkään kun vauva on niin pieni. Mies on todella kiinni töissään.
No mies ei ymmärrä tilannettani ja sitä miten yksin olen. Vauva on todella vaativa ja itkuinen. Tuntuu, että en jaksa enää kuunnella itkua yhtään, olen alkanut vähän jopa inhota vauvaa joka itkee vaan vaikka ei sille mitään voi. Lapsiani rakastan yli kaiken ja miestäkin kai.
Mieheni suuttuu kun hänelle yrittää kertoa oloistani, hän luulee että se on hänen syytään. Viimeksi hän sanoi ettei jaksa kuunnella kun huokailen kovaan ääneen kotona (hän on etätöissä) ja olen kuulemma laiska, minun pitäisi ulkoilla vauvan kanssa joka päivä mutta pelkään lähteä vauvan kanssa mihinkään kun hän itkee ja ihmiset katsovat pahasti.
Ei olisi pitänyt muuttaa tänne ikinä. Omat ystävät jäivät neljän tunnin ajomatkan päähän.
Kommentit (83)
Itkuisuuden syynä voi olla keliakia ? Itsellä toinen lapsi oli koliikkivauva, itkua yli 3 kk. Melko usein vanhempia koetellaan. Pienet lapset, pienet huolet, suuret lapset, suuret huolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teettekö mitään yhdessä kun mies ei ole töissä ap? Onko miehellä kavereita siellä?
Jaa-a, on kyllä painajaismaisia kohtaloita, johon on itse suostuttu vielä kaiken lisäksi... Omat ongelmat sen sijaan liittyvät lähinnä söiskö ulkona vai wolttia? Kiitos luojalle että en ole tyhmä ja mietin aina asioita tarkaan, jonnekin metsän keskelle muuttaminen miehen takia on täysin käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit tyhmän päätöksen ja uhrasit oman hyvinvointisi, tämä on nyt sen hinta, nauti.
Mitä ap itse asiassa kaipaa ? Kavereita ? Bilettämistä ? Perheellinen on saanut vastuun lapsia hankittuaan. Jos rahallisesti ei ole tiukkaa on monia harrastuksia aivan kotona tehtäviksi. Käsityöt, leipominen, lapsille lukeminen, laulaminen jne.
Kaveria, juttuseuraa, mieheltä ymmärrystä. Käyhän se tuosta aloituksesta ilmi.
Onhan nykyään whatts up, skype. Auttaisiko jos mies näyttelisi ymmärtävää, tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäpä jos ottaisit kotiin sen muksun, jonka nyt olet lykännyt hoitoon? Sulla on liikaa aikaa märehtiä omaa napaasi. Jessus sentään, jotain järkeä sunkin päähän pitäis takoa. Mies olkoot mikä on, kunhan maksaa mitä pitääkin.
Tää on ku joku kauhuleffan juoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit tyhmän päätöksen ja uhrasit oman hyvinvointisi, tämä on nyt sen hinta, nauti.
Mitä ap itse asiassa kaipaa ? Kavereita ? Bilettämistä ? Perheellinen on saanut vastuun lapsia hankittuaan. Jos rahallisesti ei ole tiukkaa on monia harrastuksia aivan kotona tehtäviksi. Käsityöt, leipominen, lapsille lukeminen, laulaminen jne.
Kaveria, juttuseuraa, mieheltä ymmärrystä. Käyhän se tuosta aloituksesta ilmi.
Onhan nykyään whatts up, skype. Auttaisiko jos mies näyttelisi ymmärtävää, tuskin.
"näyttelisi ymmärtävää" Täh?
Ap:n tilanne on normaalin ihmisen jokseenkin helppo ymmärtää, jos vain hetken kuuntelee ja pohtii.
Voi olla, että mies kyllä ymmärtää ap:n asian, muttei vain halua oikesti kohdata sitä kunnolla, koska silloinhan pitäisi ehkä tehdä jotain muutoksia itsekin. Mies kuulostaa jokseenkin itsekkäältä, eikä niin kovin empaattiselta ihmiseltä.
Eikö mies viihtynyt aiemmassa asuinpaikassanne, vain miksi ylipäätään muutitte?
voithan olla kavereihin yhteydessä muutenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkuisuuden syynä voi olla keliakia ? Itsellä toinen lapsi oli koliikkivauva, itkua yli 3 kk. Melko usein vanhempia koetellaan. Pienet lapset, pienet huolet, suuret lapset, suuret huolet.
Mummoni sanoi, että pienet lapset polkevat syliä, isot lapset sydäntä. Kasvatti 12 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ota asia neuvolassa puheeksi. Mies mukaan neuvolaan, niin ehkä saatte paremmin keskustelua asiasta neuvolahenkilön kanssa tai välityksellä.
Mä en ymmärrä näitä kommentteja, joissa kirjoitetaan puhumaan yksityiselämän ongelmista neuvolassa. Minkä se neuvolan täti sille voi, että AP tuntee itsensä yksinäiseksi tai arkensa tylsäksi? Kai sitä ihmisillä nyt on sen verran omaakin mielikuvitusta, ettei tarvii vaivata terveydenhuollon työntekijöitä itsestään selvillä asioilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota asia neuvolassa puheeksi. Mies mukaan neuvolaan, niin ehkä saatte paremmin keskustelua asiasta neuvolahenkilön kanssa tai välityksellä.
Mä en ymmärrä näitä kommentteja, joissa kirjoitetaan puhumaan yksityiselämän ongelmista neuvolassa. Minkä se neuvolan täti sille voi, että AP tuntee itsensä yksinäiseksi tai arkensa tylsäksi? Kai sitä ihmisillä nyt on sen verran omaakin mielikuvitusta, ettei tarvii vaivata terveydenhuollon työntekijöitä itsestään selvillä asioilla.
Neuvolassa voivat ohjata äidin eteenpäin vaikka lääkärille, kun minusta ap potee masennusta. Neuvolan kautta saattaa päästä pariterapiaan. Kyllä näkee, että sinulla ei ole empatiaa eikä ymmärrystä pienten lasten äitien asioista. Vanhempien, varsinkin äidin, mieliala vaikuttaa myös lapsiin.
Miksi muutitte sinne? Jos siellä ei ole edes miehen kautta ketään, niin miksi mieskään halusi muuttaa vain sinne missä on syntynyt, tekemään etätöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä olivat ne syyt, miksi muutitte tuonne? Onko peritty miehen suvusta talo tms? Olisiko ongelamallista joidenkin käytönnän tai raha-asioiden takia muuttaa takaisin edelliselle asuinpaikkakunnalle?
Miehen kanssa pitäisi saada nyt puheyhteys kuntoon, ja käsitellä ja pohtia asiaa ja erilaisia ratkaisuja tähän tilanateeseen kunnolla. Nyt kun mies torjuu asian, niin se lisää huomattavasti tuota yksinäisyyden tunnetta ongelman keskellä.
Lähde johonkin ihmisten ilmoille. Vie vauvasi vauvamuskariin, niin tapaat muita vanhempia, yleensä äitejä. Ryhdy harrastamaan jotain sellaista, jossa tapaat muitakin ihmisiä. Varaudu hankkimaan jotain työtä ja velvoita lapsesi isä osallistumaan lapsensa hoitoon, jotta sinäkin saat jotain sosiaalisia kontakteja myös työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Puhuisitpa neuvolassa ongelmastasi. Voit alkaa tutustua uuteen paikkakuntaan vaikka harrastamalla jotain, jolloin tutustuisit uusiin ihmisiin. Palkkaa vaikka joku koulutyttö siksi aikaa kotiin katsomaan lapsia. Ulkoile ja syö terveellisesti, että jaksat paremmin. Vuorotelkaa miehen kanssa, jotta saisit myös levätä ja nukkua koko yön. Tsemppiä!
Onhan tällä lapsella isä, joka ei tee töitä ympäri vuorokauden. Hänelläkin on vapaa-aikaa vaikka viikonloppuisin niin, että voi ottaa vauvan hoitoonsa eikä siihen mitään koulutyttöjä tarvita.
"Muutin miehen synnyin paikkakunnalle ja saimme toisen lapsen"
Muutit ensin miehen. Jaha.
Synnyit paikkakunnalle? Kuolitko välissä myös?
Saitte toisen lapsen. Ketkä? Synnytitkö itse ja olitko synnyttäessä vielä lapsi koska olit syntynyt uudelleen? Mitä tapahtui ensimmäiselle lapselle?
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota asia neuvolassa puheeksi. Mies mukaan neuvolaan, niin ehkä saatte paremmin keskustelua asiasta neuvolahenkilön kanssa tai välityksellä.
Mä en ymmärrä näitä kommentteja, joissa kirjoitetaan puhumaan yksityiselämän ongelmista neuvolassa. Minkä se neuvolan täti sille voi, että AP tuntee itsensä yksinäiseksi tai arkensa tylsäksi? Kai sitä ihmisillä nyt on sen verran omaakin mielikuvitusta, ettei tarvii vaivata terveydenhuollon työntekijöitä itsestään selvillä asioilla.
Itsestään selvä asia on neuvolan työntekijöille, millaista tukea, apua ja seuraa paikkakunnalla on pienten lasten vanhemmille. Tai ainakin pitäisi olla.
Se on heidän työtään, että huolehtivat ja auttavat myös vanhempia, joten ei tarvitse pelätä "vaivaamista". Mielikuvitus on kovin vähissä uupuneella ja ehkä masentuneella yksinäisellä ihmisellä. Pahimmassa tapauksessa se mielikuvitus nostaa vain kovin ikäviä mietteitä.
En vielä ymmärrä miten lapsen vanhemmalla voi olla tylsää?
Alue: Aihe vapaa
Kaveria, juttuseuraa, mieheltä ymmärrystä. Käyhän se tuosta aloituksesta ilmi.