Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen? Muutin miehen synnyin paikkakunnalle ja saimme toisen lapsen
24.01.2024 |
Olen kotona hoitamassa vauvaa ja esikoinen on päiväkodissa. Minulla ei ole täällä yhtään ystäviä/tuttavia. Miehen vanhemmat asuvat 1,5 tunnin ajomatkan päässä. He ovat ainoa turvaverkkomme. Elämä on muuten hyvää ja lapsilla on täällä hyvä mutta minä olen niin täysin yksin ja yksinäinen. Minulla ei ole uraa eikä työpaikkaa enkä voisi nyt töihin mennäkään kun vauva on niin pieni. Mies on todella kiinni töissään.
No mies ei ymmärrä tilannettani ja sitä miten yksin olen. Vauva on todella vaativa ja itkuinen. Tuntuu, että en jaksa enää kuunnella itkua yhtään, olen alkanut vähän jopa inhota vauvaa joka itkee vaan vaikka ei sille mitään voi. Lapsiani rakastan yli kaiken ja miestäkin kai.
Mieheni suuttuu kun hänelle yrittää kertoa oloistani, hän luulee että se on hänen syytään. Viimeksi hän sanoi ettei jaksa kuunnella kun huokailen kovaan ääneen kotona (hän on etätöissä) ja olen kuulemma laiska, minun pitäisi ulkoilla vauvan kanssa joka päivä mutta pelkään lähteä vauvan kanssa mihinkään kun hän itkee ja ihmiset katsovat pahasti.
Ei olisi pitänyt muuttaa tänne ikinä. Omat ystävät jäivät neljän tunnin ajomatkan päähän.
Kommentit (83)
Ulkoile
Se joka-aamuinen lenkkeily vauvan ja esikoisen kanssa on nyt tärkein tavoitteesi. Vie päiväkotiin ja hae kävellen ja vauvan kanssa, jos päiväkoti on sopivan matkan päässä.
Mitä enemmän ja mitä pidempiä kävelylenkkejä teette, sitä enemmän elämäsi paranee. Vaunuihin saa myös seisontaritilän isompaa varten, jos teette pidempiä lenkkejä ja esikoinen ei vielä ole tottunut niihin. Eri päivinä voitte tehdä erilaisen lenkin, kaikki "maisemanvaihdokset" ovat hyväksi.
Kun näet toisen äidin rattaineen tai vaunuineen, hymyile iloisesti ja mene juttusille: "Olisiko sinulla aikaa, jos jutellaan" tai tutuksi tultua:"Mennäänkö kello... retkelle porukalla?" tai mitä nyt haluatkin. Tai pyydä kahville, jos uusi tuttavuus vaikuttaa kivalta ja tasapainoiselta. Neuvolassa kokoontuu varmaan myös mamma-ryhmiä, joissa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Ulkoilu, päivänvalo ja aurinko parantavat huikeasti mielialaa ja jaksamista. Säännöllinen päivärytmi ja paljon valoa aamuisin ovat myös tärkeitä, että pääset käyntiin, oli yö millainen tahansa, hyvin tai ei niin hyvin nukuttu. Univaje aiheuttaa kiukkuisuutta, sehän on luonnollista. Muutokset ovat olleet isoja ja sopeutuminen kaikkeen vie aikaa, ja vielä oli tämä suomalainen kaamosaikakin ja pakkaset ja loskakelit. Semmoista elämä on.
Muista kertoa miehelle, miten onnellinen olet perheestäsi ja lapsistasi. Päivä päivältä olosi ja perheesi elo muuttuu paremmaksi, mitä aktiivisempi ja kuntoilevampi olet, varsinkin näin talviaikaan, joka on se vaativin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin, sinulla on oikeus onnelliseen elämään, ystäviin, omiin verkostoihin ja tekemisiin. Puolisosi on myös velvollinen miettimään ratkaisuja, mikä auttaisi, että te molemmat viihtyisitte uudella paikkakunnalla. Olet itse tehnyt päätöksen muuttaa paikkaan, jossa sinulla ei ole mitään valmiiksi, mutta siinäkin voi muuttaa mieltä tai yrittää rakentaa omaa elämää uuteen paikkaan.
Muihin lapsiperheiden vanhempiin ainakin voi päästä tutustumaan, kun itselläkin on lapsia. Harrastustenkin kautta voi löytyä ystäviä. Vauvaakaan ei ole pakko kuljettaa mukana, kun onhan sillä isä, joka on 50 prosenttia ajasta vastuussa lastenhoidosta.
Yleisesti ottaen en ymmärrä miehen perässä muuttavia naisia, jotka jättävät omaan elämään kuuluvat ystävät ja muut tärkeät asiat pitkän matkan taakse. Ei vain ole mitään järkeä luopua niistä toisen takia. Kyllähän uuteen paikkaan muuton pitäisi aina perustua sille, että molemmilla on siellä jotakin muutakin kuin puoliso tai puolison sukulaiset.