Mies painostaa lapsen nimiasiassa
Meillä on reilu kuukauden ikäinen vauva jolla on kutsumanimi, mutta toinen nimi tai toiset nimet on vielä mietinnässä. Mies haluaisi ehdottomasti hänen suvussaan "kulkeneen" nimen toiseksi nimeksi, mikä on myös hänellä itsellään ja isällään sekä isoisällään toisena nimenä. En ennen lastenhankintaa edes tiennyt tästä että miehen suvussa pojan toinen nimi on aina ollut se sama, vaikka miehen toisen nimen tiesinkin. Ongelmana on se että en pidä kyseisestä nimestä yhtään. Mielestäni se ei ole millään tavalla kiva tai kaunis nimi, eikä se mielestä edes sovi vauvan kutsumanimeen. Nyt mies on alkanut painostaa nimiasialla, mikä ei kyllä tunnu yhtään kivalta.
Olen yrittänyt ehdottaa että etsittäisiin yhdessä joku kiva ja kutsumanimen sopiva nimi, mutta mies ei halua mitään muuta toista nimeä. Ainoa perusteensa on että heidän suvussa asia on "aina" ollut niin.
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan eri asia jos suvussa kulkeva nimi on joku neutraali tai miellyttävä. Esimerkiksi Juhani, Matias, Petteri, Elias... Vertaa nimiin, jotka on suoraan kuin tampio, pölvästi, eunukki, mulkvisti.
Mä en ikinä suostuisi antamaan lapselleni jälkimmäisen listan mielleyhtymän antavia nimiä vaikka se olisi kuinka suvun kallisarvoista historiaa tai vaikka kansallisaarre. Lapselle annetaan nimi, joka miellyttää molempia vanhempia! Ja sellasia ihan varmasti maailmassa on.
Nuo eivät ole nimiä. Ei sellaista nimeä olekkaan joka olisi loukkaava. Tai voit tietysti sanoa esimerkin jos mielstäsi sellainen on, suvussa kiertävät nimet ovat yleensä ihan tavallisia perusnimiä mitä on ennenvanhaan ollut ja varmasti tuntuvat vanhanaikaisilta mutta ei nyt sentään mitään mulqvisteja ole.
Ja en olisi itse niin itsekäs että kieltäisin lapselta suvun perinnenimen vain siksi että se ei sovi etunimeen, niinkuin ap tekee.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sovittiin niin, että mies sai tehdä viisi ehdotusta ja minä sain sitten päättää, mikä niistä valitaan. No ne ehdorukset olivat sitten Klattapuhma, Vinku, Palturi, Räkäkurlu ja Milma-Inkeri. Arvaatte varmaan, että tytöstä tuli Milma-Inkeri, mikä taisi olla miehen alkuperäinen tarkoituskin.
Olisin kyllä mieluummin valinnut Vinkun.
Vierailija kirjoitti:
No se on vain toinen nimi, kyllä mä suostuisin jos miehen suvussa tuollainen perinne olisi ja mies sitä haluaa. Voithan sä sitten liittää siihen vielä kolmannen nimen jos haluat
Nykyään saa olla jo neljä nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni minulla on paremmat perustelut olla antamatta kyseistä nimeä lapselle kuin miehellä omansa. En pidä kyseisestä nimestä itse ja lisäksi se nimi ei edes sovi lapsen kutsumanimeen. Miehen ainoa perustelu antaa nimi lapselle on se että näin on vaan aina tehty.4
Millä tavalla? En haluu kun en haluu? En tykkää kun en tykkää? No mies tykkää Ja se on perintönimi.
Moni on ehdottanut, että annate lapselle kolme nimeä, ja jos ei kelpaa miehelle, ilmoita, että sitten hän saa sinun sukunimesi, eiköhän mieli muutu.
En katkaisisi hienoa perinnettä vain siksi, ettei nimi ole kaunis. Asia on tärkeä miehellesi ja mielestäni perustelut ovat hyvät. Ihmisellä on hyvä olla juuret.
Vierailija kirjoitti:
Mun exä, jonka kanssa suunniteltiin lapsien hankintaa, mutta onneksi erottiin ennen sitä. Hän oli saanut päähänsä, että jos lapsi on poika, hän haluaa sen kaikiksi nimiksi ottaa jotain isoisiensä ja isänsä toisia nimiä.
Eli siis eka nimi isoisän toinen nimi, toka nimi isän toinen nimi jne. Ja kaikki noi nimet oli ihan hirveitä ja eivät sopineet yhtään yhteen. Ja mies aina suuttui, että muka loukkaan heidän nimiään kun en tykkää niistä. Eikä hän suostunut harkitsemaan mitään muita nimiä, vaan hänen mielestään miehen kuuluu muka saada yksin päättää lapsen nimi....
Onneksi ei hankittu mitään lasta yhdessä.
No meilläpä on kaikki neljä lasta nimetty vähän tuolla tekniikalla isoisovanhempien ensimmäisillä ja toisilla nimillä. Aikamme niitä pähkäiltiin ja saatiin oikein hyvät yhdistelmät aikaiseksi, jäljellä jäikin vielä vaihtoehtoja jos olis lisää tullut lapsia. Mä olisin halunnut lapsille kolme nimeä, miehellä kun on. Hän vastusti sitä jyrkästi, koki sen hankalana koska ei mahdu kunnolla virallisiin lomakkeisiin. Minä taivuin siinä kohtaa.
Ymmärrä nyt ap hyvä että vanhemmuus on kompromisseja. Tässä kohtaa voi tuntua siltä että nimiasia on maailmankaikkeuden tärkein ja koko elämä on pilalla jos lapsen nimi ei ole just se ihana uniikki lumihiutalenimi joka tuntuu siinä hetkessä suorastaan neronleimaukselta. Loppupeleissä sillä ei kyllä kauheasti ole väliä mikä se toinen nimi on jos ette aio käyttää sitä kutsumanimenä. Jos se nyt on joku aivan kammottava, lapsi voi sen sitten vanhempana vaihtaa. Tuskin vaihtaa, jos sama kammotus löytyy kaikilta muiltakin suvun miehiltä. Henkilökohtaisesti kokisin olevan todella outo ja poikkeava jos kaikilla muilla suvun naisilla olisi sama toinen nimi, paitsi minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sovittiin niin, että mies sai tehdä viisi ehdotusta ja minä sain sitten päättää, mikä niistä valitaan. No ne ehdorukset olivat sitten Klattapuhma, Vinku, Palturi, Räkäkurlu ja Milma-Inkeri. Arvaatte varmaan, että tytöstä tuli Milma-Inkeri, mikä taisi olla miehen alkuperäinen tarkoituskin.
Olisin kyllä mieluummin valinnut Vinkun.
Vinku-Milma. Mikä vtun nimi on Milma? Saa sen vaikutelman, että joku on kirjoittanut Vilman väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni minulla on paremmat perustelut olla antamatta kyseistä nimeä lapselle kuin miehellä omansa. En pidä kyseisestä nimestä itse ja lisäksi se nimi ei edes sovi lapsen kutsumanimeen. Miehen ainoa perustelu antaa nimi lapselle on se että näin on vaan aina tehty.4
Millä tavalla? En haluu kun en haluu? En tykkää kun en tykkää? No mies tykkää Ja se on perintönimi.
Moni on ehdottanut, että annate lapselle kolme nimeä, ja jos ei kelpaa miehelle, ilmoita, että sitten hän saa sinun sukunimesi, eiköhän mieli muutu.
Kyseinen nimi on monitulkintainen ja siitä saa tehtyä vaikka minkälaisia väännöksiä. Nimen merkityskään, eli alkuperä, ei ole mikään mukava asia. Lisäksi nimi ei sovi vauvan kutsumanimeen, koska niistä tulee yhdessä vaikeastilausuttava yhdistelmä. Kaiken lisäksi en pidä kyseisestä nimestä enkä halua antaa sitä lapselleni.
Miehen ainoa perustelu nimen puolesta on se että se on aina annettu heidän suvun pojille toiseksi nimeksi.
Kuten jo aiemmin kerroin, miehelle ei kelpaa mikään muu toinen nimi, eikä siten myöskään kolmas nimi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exä, jonka kanssa suunniteltiin lapsien hankintaa, mutta onneksi erottiin ennen sitä. Hän oli saanut päähänsä, että jos lapsi on poika, hän haluaa sen kaikiksi nimiksi ottaa jotain isoisiensä ja isänsä toisia nimiä.
Eli siis eka nimi isoisän toinen nimi, toka nimi isän toinen nimi jne. Ja kaikki noi nimet oli ihan hirveitä ja eivät sopineet yhtään yhteen. Ja mies aina suuttui, että muka loukkaan heidän nimiään kun en tykkää niistä. Eikä hän suostunut harkitsemaan mitään muita nimiä, vaan hänen mielestään miehen kuuluu muka saada yksin päättää lapsen nimi....
Onneksi ei hankittu mitään lasta yhdessä.
No meilläpä on kaikki neljä lasta nimetty vähän tuolla tekniikalla isoisovanhempien ensimmäisillä ja toisilla nimillä. Aikamme niitä pähkäiltiin ja saatiin oikein hyvät yhdistelmät aikaiseksi, jäljellä jäikin vielä vaihtoehtoja jos
Minä voin kyllä joustaa. Kuten jo kerroin, minulle kävisi lähes mikä tahansa muu nimi kuin tuo.
Vanhemmuus on kompromisseja joo, eli missä siis mies joustaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä sovittiin niin, että mies sai tehdä viisi ehdotusta ja minä sain sitten päättää, mikä niistä valitaan. No ne ehdorukset olivat sitten Klattapuhma, Vinku, Palturi, Räkäkurlu ja Milma-Inkeri. Arvaatte varmaan, että tytöstä tuli Milma-Inkeri, mikä taisi olla miehen alkuperäinen tarkoituskin.
Kauniita nimiä kaikki.
Isoäitini toinen nimi oli Dorcas kuten myös tätini, mutta eipä kyllä käynyt mielessäkään ehdottaa tytön nimeksi sitä suvun perinteen nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan eri asia jos suvussa kulkeva nimi on joku neutraali tai miellyttävä. Esimerkiksi Juhani, Matias, Petteri, Elias... Vertaa nimiin, jotka on suoraan kuin tampio, pölvästi, eunukki, mulkvisti.
Mä en ikinä suostuisi antamaan lapselleni jälkimmäisen listan mielleyhtymän antavia nimiä vaikka se olisi kuinka suvun kallisarvoista historiaa tai vaikka kansallisaarre. Lapselle annetaan nimi, joka miellyttää molempia vanhempia! Ja sellasia ihan varmasti maailmassa on.
Nuo eivät ole nimiä. Ei sellaista nimeä olekkaan joka olisi loukkaava. Tai voit tietysti sanoa esimerkin jos mielstäsi sellainen on, suvussa kiertävät nimet ovat yleensä ihan tavallisia perusnimiä mitä on ennenvanhaan ollut ja varmasti tuntuvat vanhanaikaisilta mutta ei nyt sentään mitään mulqvisteja ole.
Ja en olisi itse niin itsekäs että kieltäisin lapselta suvun perin
En sanonutkaan että ne olisi nimiä. Jotkut nimet antavat mielleyhtymän kyseisiin sanoihin. Esimerkkejä Urpo, Uuno, Tauno, Tahvo, Yrjö...
Aiemmin ketjussa mainittu Kullervo ei pääsisi seulasta läpi tai Sameli, Miihkali, Pietari, Pellervo...
Hassuja tuollaiset "perinteet" joilla on ikää joku sata vuotta. Niinkuin ois jotain kuninkaallisia. Jotkut haluaa isän sukunimen lapselle koska perrrrinne ja se nimi on joku mäkinenjärvinenjokinenvirtanensvenssontvast
Ei Milma eikä Vilma, vaan Milma-Inkeri.
Jos kerran lapselle on kolme nimeä mietinnässä ja olette yhdessä valinneet jo kutsumanimen niin anna miehen valita toinen nimi ja valitse sinä kolmas.
Niinkuin joku jo sanoikin lapset ovat yleensä ylpeitä kun heillä on sama nimi isänsä kanssa..
Se äijä jättää sut kuitenkin viimeistään, kun vauvavuosi on kärsitty ja sit sulla on lapsi, jonka toisesta nimestä et tykkää.
Eli pidä pääsi.
Ap:n miehen toista nimeä tuntematta. Tilastojen valossa toinen nimi on sellainen, jota on muutenkin ihmisillä paljon toisena nimenä. Näitä ovat tilastojen mukaan esim. Juhani, Olavi, Antero, Tapani jne. Jos miehen suvussa kulkeva nimi on joku tuollainen nimi, niin antaisin nimen suosiolla. Vaikka sinusta joku Milo Juhani ei olisi kiva nimi, niin sillä toisella nimellä on kuitenkin tärkeä merkitys lapsen isälle. Hän on vanhempi siinä missä sinäkin.
Ja arkielämässä lapsen toista/toisia nimiä ei käytetä oikeastaan missään, korkeintaan virallisissa papereissa.
Miksi lapsen kokonimen pitäisi olla jotenkin "rimmaava"? Eihän ihmisiä kutsuta kokonimellä arjessa missään. Vai kutsutko sinä miestäsi, vanhempiasi tai ystäviäsi kokonimillä? Harvoin tuota kokonimeä edes näkee, virallisissa papereissa lähinnä.
Mies saa joustaa siinä, että lapselle tulee myös kolmas nimi.
Jos pistää hanttiin niin sano, että nimi on sinun suvustasi.
Kaksi vaihtoehtoa joko kolme nimeä tai vain yksi. Mutta harmi jos lapsi menettää suvun perinnenimen.
Joo, lapselle nimeksi Olli Kullervo, kun se oli isoisän ja tämänkin isän nimi. Eikä se mitään meinaa vaikka sukunimi nyt on Lerppu tai Lerppunen.