Lue keskustelun säännöt.
Mies painostaa lapsen nimiasiassa
23.01.2024 |
Meillä on reilu kuukauden ikäinen vauva jolla on kutsumanimi, mutta toinen nimi tai toiset nimet on vielä mietinnässä. Mies haluaisi ehdottomasti hänen suvussaan "kulkeneen" nimen toiseksi nimeksi, mikä on myös hänellä itsellään ja isällään sekä isoisällään toisena nimenä. En ennen lastenhankintaa edes tiennyt tästä että miehen suvussa pojan toinen nimi on aina ollut se sama, vaikka miehen toisen nimen tiesinkin. Ongelmana on se että en pidä kyseisestä nimestä yhtään. Mielestäni se ei ole millään tavalla kiva tai kaunis nimi, eikä se mielestä edes sovi vauvan kutsumanimeen. Nyt mies on alkanut painostaa nimiasialla, mikä ei kyllä tunnu yhtään kivalta.
Olen yrittänyt ehdottaa että etsittäisiin yhdessä joku kiva ja kutsumanimen sopiva nimi, mutta mies ei halua mitään muuta toista nimeä. Ainoa perusteensa on että heidän suvussa asia on "aina" ollut niin.
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Pojantyttäreni on todella ylpeä toisesta nimestään, joka sama kuin minulla. Tuli kyllä tunne, että lisäsi hänellä yhteenkuuluvuuden tunnetta kanssani. Tytön nimen päättivät vanhemmat yhdessä, itselläni ei ollut osuutta asiaan. Itse asiassa tytön äiti taisi ehdottomasti olla tämän nimen kannalla. Otettuani kissan pohdittiin tytön kanssaa nimeä kissalle. Kissakin sai toiseksi nimekseen saman. Kyllä näillä on ainakin joillekin ihmisille iso merkitys.
Ajattelen myös, että lähtökohtaisesti vanhempien pitäisi miettiä mitä lapsi haluaa. Jos siis eivät keskenään pääse yhteisymmärrykseen. Tietysti jos lapsen äiti ei tule toimeen isän suvun kanssa ja molemmat pitävät nimiasiaa valtataisteluna, niin hankala varmasti päästä kompromissiin. Ehkä nyt vain sen täytyisi tulla vastaan, joka pystyy elämään asian kanssa. Jos mies ei jousta, niin ap:n täytyy yrittää miettiä voisiko nimi kuitenkin olla se miehelle mieluinen. Jos ap ei kykene antamaan periksi, niin sitten hän ilmoittaa että ei käy ja piste. Ei isä pakottaakaan voi. Itse pitäisin silti tärkeämpänä sitä, että etunimestä on päästy sopuun. Toinen nimi ei oikeastikaan ole niin tärkeä, vaikka se jossain mobilepayssa tai kelakortissa lukeekin.
Itse olen ainakin identifioitunut etunimeni mukaan. Toinen nimeni roikkuu vain mukana ja olisi outoa käyttää sitä. Ainut arvo sillä itselleni on nimenomaan se, että se on suvussani kulkenut, muuten olisi aivan se ja sama mikä se on. Vaikka olisi kuinka kaunis, niin ottaisi vähän päähän jos vanhemmat olisi vain vastustamisen halusta laittaneet erin kuin muilla suvun naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojantyttäreni on todella ylpeä toisesta nimestään, joka sama kuin minulla. Tuli kyllä tunne, että lisäsi hänellä yhteenkuuluvuuden tunnetta kanssani. Tytön nimen päättivät vanhemmat yhdessä, itselläni ei ollut osuutta asiaan. Itse asiassa tytön äiti taisi ehdottomasti olla tämän nimen kannalla. Otettuani kissan pohdittiin tytön kanssaa nimeä kissalle. Kissakin sai toiseksi nimekseen saman. Kyllä näillä on ainakin joillekin ihmisille iso merkitys.
Minusta näissä asioissa tulee käyttää maalaisjärkeä.
Jos suvussa kulkenut nimi tuntuu hyvältä, siitä syntyy positiivisia mielleyhtymiä, ja se on nykypäivään sopiva, niin mikä ettei.
Mutta jos nimeä vierastaa, siihen liittyy jotain painolastia, tai sen merkitys on nykypäivänä merkittävällä tavalla muuttunut, niin silloin voi aivan hyvin olla asettamatta sitä lapsiparan taakaksi.
Esim. olisi aivan eri asia, jos suvussa kulkenut toinen etunimi olisi vaikka Elisabet, kuin se, että se olisi joku Siviä.
On paljon muitakin asioita jotka lisäävät lapsen sukuyhteyttä; ei nimi ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa lapsen kannalta.
Kyse on toisesta nimestä, ei kutsumanimestä, sitä ei siis moni, esim. kaverit, saa edes tietää, jos lapsesi ei itse kerro.
Kun lapsi saa isompana tietää, että toinen nimi on suvussa kulkenut, niin hän todennäköisesti arvostaa sitä, että hänet on liitetty tuohon jatkumoon. Isä on lapselle tärkeä ja saman nimen jatkuvuus symboloi myös sitä.
Jos lapsi saa isompana kuulla suvussa kulkeneen toisen nimen perinteen katkenneen hänen kohdallaan, niin hän voi kokea sen niin, että hänet on jätetty pois suvun jatkumosta.
Miksi ihmeessä saman nimen jatkuvuuden pitäisi symboloida isän tärkeyttä lapselle? Eikö se isä sitten muuten olisi tärkeä, tai lapsi isälle tai isän suvulle tärkeä?
Meillä yhdellä lapsella on miehen ja miehen isän toinen nimi toisena nimenä. Nimi on luokkaa Akseli, joten oli ihan ok minullekin. Lapsella on kaksi sisarusta joilla taas ei ole samaa nimeä toisena nimenä. Ihan yhtä tärkeä isä heille kaikille on ja lapset isälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojantyttäreni on todella ylpeä toisesta nimestään, joka sama kuin minulla. Tuli kyllä tunne, että lisäsi hänellä yhteenkuuluvuuden tunnetta kanssani. Tytön nimen päättivät vanhemmat yhdessä, itselläni ei ollut osuutta asiaan. Itse asiassa tytön äiti taisi ehdottomasti olla tämän nimen kannalla. Otettuani kissan pohdittiin tytön kanssaa nimeä kissalle. Kissakin sai toiseksi nimekseen saman. Kyllä näillä on ainakin joillekin ihmisille iso merkitys.
Minusta näissä asioissa tulee käyttää maalaisjärkeä.
Jos suvussa kulkenut nimi tuntuu hyvältä, siitä syntyy positiivisia mielleyhtymiä, ja se on nykypäivään sopiva, niin mikä ettei.
Mutta jos nimeä vierastaa, siihen liittyy jotain painolastia, tai sen merkitys on nykypäivänä merkittävällä tavalla muuttunut, niin silloin voi aivan hyvin olla asettamatta sitä lapsiparan t
Juuri näin. Esimerkiksi meidän suvussa oli yksi naisen nimi mihin liittyy eräs varsin ikävä mielleyhtymä. Ei kävisi mielessäkään antaa sitä oman lapsen nimeksi.
Kolme nimeä. Se yhdessä valittu kutsumanimi, isän valitsema sekä äidin valitsema. Noin mulla on. Yläasteella jo siirryin käyttämään äidin valitsemaa etunimeä ja myöhemmin vaihdoin nimien järjestyksen virallisesti maistraatissa. Lapsihan sen lopulta aikanaan päättää, mikä nimi tuntuu omalta ja mitä haluaa käyttää. Nimensähän voi vaihtaa ihan kokonaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh! Onpa ihan järkyttävän kamalaa, jos lapsellani on toisena nimenä nimi, josta minä en tykkää, byäää! Elämä pilalla! Täällä voivotellaan sitä, että just mies vaatii suvun nimeä, sehän ei käy! Meidän suvuss (siis äidin suvussa) on myös tuollainen 4 sukupolvea jatkuva ketju naisen nimessä, menee 1800-luvulle asti. Kyse vielä ekasta nimestä. Puoliso ei halunnut tätä nimeä tytön kutsumanimeksi, mutta eka nimi siitä tehtiin ja toinen nimi tuli kutsumanimeksi. Tyttö ei ole ollut suvun nimestä yhtään pahoillaan milloinkaan ja on jo aikuinen.
Meidän suvussa on kulkenut mm. nimi Zenobie. Haluaisin nähdä miehen ilmeen kun alkaisin sitä junttaamaan läpi meidän yhteisen lapsen nimeksi, vaikkakin sitten toiseksi nimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huh huh! Onpa ihan järkyttävän kamalaa, jos lapsellani on toisena nimenä nimi, josta minä en tykkää, byäää! Elämä pilalla! Täällä voivotellaan sitä, että just mies vaatii suvun nimeä, sehän ei käy! Meidän suvuss (siis äidin suvussa) on myös tuollainen 4 sukupolvea jatkuva ketju naisen nimessä, menee 1800-luvulle asti. Kyse vielä ekasta nimestä. Puoliso ei halunnut tätä nimeä tytön kutsumanimeksi, mutta eka nimi siitä tehtiin ja toinen nimi tuli kutsumanimeksi. Tyttö ei ole ollut suvun nimestä yhtään pahoillaan milloinkaan ja on jo aikuinen.
Kyllä, on kauheaa jos mies suruineen väkisin haluaa jotain Impi Jormaliinaa tytölle edes toiseksi nimeksi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä hoetaan miten toisella nimellä ei ole mitään väliä joten antakaa se nimi lapselle. No jos kerran sillä toisella nimellä ei ole mitään väliä, niin miksi ihmeessä se mies ei sitten voi joustaa ja valittaisiin joku ihan muu toinen nimi joka sopii molemmille vanhemmille?
No koska tuskin ap haluaa kutsumanimeksi sitä omasta mielestään rumaa nimeä.
Sillä nimellä on symbolinen merkitys, käytössä ihan oikeessa elämässä sitä nimeä ei tartte koskaan kertoa edes kenellekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis anteeksi mitä, sama nimi isän kanssa symboloi sitä että isä on lapselle tärkeä?
Mitäs jos lapsi inhoaa sitä Kustaata tai Kullervoa niin paljon että haluaa jo kouluikäisenä poistaa sen toisen nimensä? Erotetaanko lapsi siitä miehen suvusta vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa lapsen kannalta.
Kyse on toisesta nimestä, ei kutsumanimestä, sitä ei siis moni, esim. kaverit, saa edes tietää, jos lapsesi ei itse kerro.
Kun lapsi saa isompana tietää, että toinen nimi on suvussa kulkenut, niin hän todennäköisesti arvostaa sitä, että hänet on liitetty tuohon jatkumoon. Isä on lapselle tärkeä ja saman nimen jatkuvuus symboloi myös sitä.
Jos lapsi saa isompana kuulla suvussa kulkeneen toisen nimen perinteen katkenneen hänen kohdallaan, niin hän voi kokea sen niin, että hänet on jätetty pois suvun jatkumosta.
Jos lapsella on kumminkin tuon jatkumon SUKUNIMI, niin on kyllä aikuisissa vikaa, jos lapsi kokee kyseisen sukuhaaransa nimiperinteen kovin kärsineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä hoetaan miten toisella nimellä ei ole mitään väliä joten antakaa se nimi lapselle. No jos kerran sillä toisella nimellä ei ole mitään väliä, niin miksi ihmeessä se mies ei sitten voi joustaa ja valittaisiin joku ihan muu toinen nimi joka sopii molemmille vanhemmille?
No koska tuskin ap haluaa kutsumanimeksi sitä omasta mielestään rumaa nimeä.
Sillä nimellä on symbolinen merkitys, käytössä ihan oikeessa elämässä sitä nimeä ei tartte koskaan kertoa edes kenellekkään.
Miksi se symbolinen merkitys on niin tärkeä? Mitä se nimi symboloi?
Kaikkein parhaat vaihtoehdot ovat nämä:
Vain yksi nimi, se millä jo kutsutaan.
(Mikään pakko ei ole olla kuin yksi nimi)
3 nimeä: kutsumanimi, mieheltä perinne, naisen haluama
Tai sitten AP vain laittaa nimipaperit oman mielensä mukaan. Ja kantaa seuraukset oli ne mitkä tahansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti on tuossa kohtaa ollut raskaana ja synnyttänyt ja imettää ja on poissa töistä. Aika karua väittää, että äiti on lapseen nähden tasavertainen isän kanssa. Kyllä äiti on tehnyt kaiken työn ja isukki siinä vaan patsastelee.
Näin... nainen porsi joten miehellä ei ole sanavaltaa mihinkään.
Miehet: älkää siitttäkö lapsia. Antaa naisten ostaa siementä mistä haluavat. Teillä ei ole arvoa naisten silmissä.
Ai mutta siitäkin syyllistetään kun miehet eivät luovuta sukusolujaan tai verta. No antaa syyllistää.
Jos sinun mielestäsi on _porsimista_, että rakastamasi nainen synnyttää sinulle lapsen, jätä kaikin mokomin siittämiset muille, mukavammille miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa lapsen kannalta.
Kyse on toisesta nimestä, ei kutsumanimestä, sitä ei siis moni, esim. kaverit, saa edes tietää, jos lapsesi ei itse kerro.
Kun lapsi saa isompana tietää, että toinen nimi on suvussa kulkenut, niin hän todennäköisesti arvostaa sitä, että hänet on liitetty tuohon jatkumoon. Isä on lapselle tärkeä ja saman nimen jatkuvuus symboloi myös sitä.
Jos lapsi saa isompana kuulla suvussa kulkeneen toisen nimen perinteen katkenneen hänen kohdallaan, niin hän voi kokea sen niin, että hänet on jätetty pois suvun jatkumosta.
Jos lapsella on kumminkin tuon jatkumon SUKUNIMI, niin on kyllä aikuisissa vikaa, jos lapsi kokee kyseisen sukuhaaransa nimiperinteen kovin kärsineen.
Sukunimi nyt voi vaihtua jokaisen avioliiton myötä.
AP voisi edes kertoa kumman sukunimen lapsi saa, hänen vai miehen
Tosi ei sillä ole mitään merkitystä kuin ns. nimen jatkumisen kannalta jos lapsi joskus sitä haluaa jatkaa. Hänhän voi ottaa puolisonsa nimen tai jonkun ihan uuden
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa lapsen kannalta.
Kyse on toisesta nimestä, ei kutsumanimestä, sitä ei siis moni, esim. kaverit, saa edes tietää, jos lapsesi ei itse kerro.
Kun lapsi saa isompana tietää, että toinen nimi on suvussa kulkenut, niin hän todennäköisesti arvostaa sitä, että hänet on liitetty tuohon jatkumoon. Isä on lapselle tärkeä ja saman nimen jatkuvuus symboloi myös sitä.
Jos lapsi saa isompana kuulla suvussa kulkeneen toisen nimen perinteen katkenneen hänen kohdallaan, niin hän voi kokea sen niin, että hänet on jätetty pois suvun jatkumosta.
Jos lapsella on kumminkin tuon jatkumon SUKUNIMI, niin on kyllä aikuisissa vikaa, jos lapsi kokee kyseisen sukuhaaransa nimiperinteen kovin kärsineen.
Sukunimi nyt voi vaihtua jokaisen avioliiton myö
Ai pojalla tuommoisessa suvussa? Jos vaihtuu, niin sittenhän suvussa kulkevatvnimet eit ole hönelöe tärkeitö, eikös vaan?
Lapsella on molempien sukunimi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on molempien sukunimi.
Ap
Ahaa, ette siis asu Suomessaeikä lapsi saa nimeä Suomen nimilain mukaan. No sitten meidän on vähän vaikea keskustella.
Ei kai se lapsen ja vanhemman välinen suhde siitä lapsen toisesta nimestä kiinni ole?
Ja miksi ihmeessä vain sen lapsen isän ja isänisän suvussa kulkeneen nimen pitäisi symboloida isän ja tämän suvun tärkeyttä? Entäs lapsen äiti ja tämän suku sekä lapsen isän äidin suku?