Tunnetko ketään alle 25-vuotiaana vanhemmaksi tullutta?

Minä olin 24, puoliso 21

Itseni ja mieheni (mies vuotta vanhempi)

Eka 22v, toka 24v, kolmas 25v. Neljännen syntyessä olinkin "jo" 29v.

Tunnen, työnikautta mielisairaalasta. Päätyvät lähes aina sijoitukseen kun äiti ei ole aikuinen vielä itsekään

Joo, kolme teiniäitiä ja yhden 25-vuotiaana paksuksi pamahtaneen.

Useita mm itseni ja mieheni

Vaimoni oli 23, kun saimme ensimmäisen lapsen. Itse olin 32.

Mummo taisi olla alle ja itse asiassa äiti myös

Miksen tuntisi?

Kiihkouskovaiset ja opiskeluhaluttomat sikiävät jopa alle parikymppisinä. Päälle vahinkoraskaudet.

Mutta suurin osa haluaa elää ensin, joten lasten aika on yli 30-vuotiaana. Jokainen tietää, että vauvojen jälkeen elämä asettuu pyörimään päiväkodin, ruokakaupan ja työkaupan ympyrää. Jotkut yrittävät pyristellä, mutta sitä se on. 

Tunnen kyllä, esim. yksi ystävä sai lapsen niihin aikoihin kun täytti 22. Siitä tulee tänä vuonna 20 vuotta.

Äitini, 18 kun isosiskoni syntyi ja 20 kun minä synnyin. Hyvin on mennyt ja oli kiva kun oli nuori äiti.

Minä sain esikoiseni 24-vuotiaana. Mieheni oli 28. 

Tunnen useammankin. Olin nuorempana ns. sossutapaus ja liikuin melko huonossa seurassa. Oli ihan tavallista, että muijista tuli äitejä nuorina ja "isät" olivat joko kadoksissa tai linnassa, paitsi ne huumeiden takia martyyrikuoleman kokeneet yksilöt.

Osa heistä on siirtänyt syrjäytymisen lapsilleen ja osa taas kasvoi vastuullisiksi aikuisiksi lapsiensa myötä.

Itteni, täytin esikoisen saadessani 19v.

Ei oo lapset joutunut huostaan

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useammankin. Olin nuorempana ns. sossutapaus ja liikuin melko huonossa seurassa. Oli ihan tavallista, että muijista tuli äitejä nuorina ja "isät" olivat joko kadoksissa tai linnassa, paitsi ne huumeiden takia martyyrikuoleman kokeneet yksilöt.

Osa heistä on siirtänyt syrjäytymisen lapsilleen ja osa taas kasvoi vastuullisiksi aikuisiksi lapsiensa myötä.

Minäkin liikuin ihme porukoissa nuorena ja tulin äidiksi alle 20-vuotiaana. Kasvoin vastuulliseksi, kun pääsin lapsen myötä irti noista piireistä ja lapsestani tuli raitis, järkevä ja ahkera nuori mies. Olen hänestä aivan äärettömän ylpeä <3

Tunnen pariskunnan, jotka olivat 19-vuotiaita. Nyt esikoinen aikuisuuden kynnyksellä. Sanoisin, että enpä erityisesti suosittele tuota ikää, enkä usko heidänkään suosittelevan. Jossain määrinhän lapsi on kuitenkin lahja, eikä tulevasta tiedä - joten abortti ei ole mikään läpihuutojuttu, jos loppuelämän parisuhde on käsillä ja  elämäntilanne on vakaa, mutta ei optimaalinen. Tämä pariskunta on edelleen yhdessä ja lisää lapsiakin on siunaantunut.

Sen sijaan joku 24-25 vuotta on aivan erinomainen ikä saada esikoinen, jos on löytänyt oikean kumppanin ja muu elämäntilanne sen sallii. Itse en uskaltanut vielä tuolloin, vaikka ajatus kutkutti. Lapsi sai tulla muutaman vuoden myöhemmin, vaikka elämäntilanne oli edelleen ihan sama, eikä odottamisesta ollut mitään "hyötyä" (vauva-arki pelotti). 

Mä taidan olla ystävistäni ainoa joka sai lapset nuorena, en silti mistään hinnasta vaihtaisi toisin, olisi nyt yli 35v hirveää olla vauvan/taaperon äiti. 

Kaverini (20v) ja muutamia etäisemmin tuttua. Ja samaisen kaverin nuorempi poika paukautti jonkun ikåisensä pissiksen paksuksi alle 18v. Vähän sellasia  elämänkoulun reputtaneita nuo kaikki.

Enempi mun piireissä niitä esikoisensa kolmikymppisenä saaneita.

Montakin, mm. itseni, mummoni ja tuttaviani.

Ensimmäinen syntyi kun olin 20, toinen kun olin 24 ja kolmas ja neljäs kun olin 26 vuotias.

Ennenvanhaan pidettiin erikoisena jos miestä tai lapsia ei ollut jos nainen oli täyttänyt 25v.vuosina 1935-1975 oli voimassa vanhanpiian/pojan vero joka lisäsi veroja 24 vuotta täyttäneille miehille tai naisille jotka olivat naimattomia/lapsettomia.