Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
23.01.2024 |
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Olet harvinaisen oikeassa! Tiedätkö mikä on tehokkain rangaistus, minkä olen keksinyt?
Uhkaan kiukuttelevaa lasta halauksella. Halaan ja hymyilen, sanon että hän on ihana ja rakastan häntä. Kutitan (jos lapsi ei kiellä).
Teini-ikäisiin poikiin tämä vasta hyvin tepsiikin :D Miksei tyttöihinkin, mutta minulla vain poikia. Olen ihan kamala äiti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Mutta kun tilanne on se, että kuulostaa että lapsen elämä on vaan rankaisua aamusta iltaan. Miksi hakata päätä seinään? Ap:n lapsi kaipaa selvästi nyt ihan muuta. Hänelle on asetettu aivan liian isot vaatimukset ja vanhempikin on vaikuttaa olevan hukassa kun kysyy aikaisemmin tuolla miten saisi lapsen keräämään leluja...
Jos ap olisi lepsu ns kaverivanhempi niin jämäkkyyden lisääminen olisi se juttu ja ehkä siinä tapauksessa rankaisuakin voisi sillon kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Rangaistuksia käytetään vasta, jos se puhe, lempeys, houkuttelu, hämääminen ym. tunnekasvatus ei toimi ja kaikkia näitä keinoja on oikeasti ja pitkäjänteisesti kokeiltu. Rankaisemiseen lähteminen on useimmiten tunnetaidoiltaan kehittymättömän aikuisen puuhaa, sellaisen joka ei kykene keksimään niitä muita keinoja saada lasta tottelemaan. Toki sitten jos lapsi vaikka satuttaa muita tai itseään tai rikkoo paikkoja tai tekee muuta vaarallista, pitää ottaa tiukemmat keinot käyttöön heti.
Tunnekasvatus rakentuu sen ajatuksen varaan, että puututaan lapsen käytöksen juurisyyhyn eli tunnetaitojen puutteisiin. Tunnetaitojen opettelu johonkin tiettyyn asiaan liittyen voi kestää mitä vaan minuuteista vuosiin. Lapsi on pieni ja kehittymätön ja opettelu vie usein aikaa. Rangaistukset ovat todella tuhoisia lapsen tunnetaidoille koska rankaiseva aikuinen asettuu siinä lasta vastaan sen sijasta että hän tukisi lasta. Rangaistus ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. On vaikea kuvitella mikä voisi olla sellainen tilanne että lasta pitäisi lähteä rankaisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Nimenomaan niin ei ammattilainen tee. Kaikkein hulluinta on yhdistää kaksi toisistaan irrallista asiaa. Jos lapsi temppuilee ruokapöydässä, evätään ulkoilu. Siinä ei ole järjen häivää.
Tai ruuan pois laittaminen. Ei ruoka tai ruuan puute saa olla rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Mutta kun tilanne on se, että kuulostaa että lapsen elämä on vaan rankaisua aamusta iltaan. Miksi hakata päätä seinään? Ap:n lapsi kaipaa selvästi nyt ihan muuta. Hänelle on asetettu aivan liian isot vaatimukset ja vanhempikin on vaikuttaa olevan hukassa kun kysyy aikaisemmin tuolla miten saisi lapsen keräämään leluja...
Jos ap olisi lepsu ns kaverivanhempi niin jämäkkyyden lisääminen olisi se juttu ja ehkä siinä tapauksessa rankaisuakin voisi sillon kokeilla.
Ap:n lapsi tarvitsee tehokkaan rangaistuksen joka pysyy mielessä pitkään. Silloin ei tarvitse rangaista kuin ehkä kerran viikossa tai kerran kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin joissain esimerkeissäsi annoit ymmärtää että johdonmukaisuus on sinusta sitä, että annat lapselle yhden ohjeen (+uhkauksen) ja jos tämä ei heti toteudu, jätät lapsen yksin ikävien tunteidensa kanssa ja samalla vielä sysäät vastuun/syyn lapselle. Sen sijaan että lapsi oppisi säätelemään käyttäytymistään sinun ohjaamanasi, hän saa viestin että hänen hankalat tunteensa ovat ei-toivottuja tai kielettyjä ja saavat sinut vetäytymään hänen luotaan. Tämä on tunnesäätelyn kannalta melko tuhoisaa isommillekin lapsille. Lapsen pitää pystyä luottamaan, että hän voi turvautua sinuun etkä jätä häntä yksin, vaan että olette samalla puolella.
Vanhempi on auktoriteetti ja lapsen kuuluu oppia, että auktoriteettia tulee totella silloinkin, kun ei haluaisi. Pohjimmiltaan vanhemman tulee toki olla samalla puolella kuin lapsi ja toivoa lapselle kaikin puolin hyvää,
Ei aivan näin. Lapsi tarvitsee myös pettymyksiä kasvaakseen, kyllä. Niitä tulee kuitenkin normaalissa elämässä ihan tarpeeksi luonnostaan.
Sekä lasten että koirien suhteen pätee moni sama juttu. Iloinen koira ja iloinen lapsi tottelee, koska haluaa miellyttää. Jos ei tottele, pitää miettiä miksi, ja ennaoida. Lapselta voi jopa kysyä, mikä nyppii. Aikuisen olisi hyvä olla ennakoitavissa oleva ja turvallinen. Sellsinen, että lapsesta on kiva totella, koska hän luottaa auktoriteettiin. Emmehän toki halua opettaa, että hän tottelee estottomasti kaikkia, jotka osoittavat "auktoriteettia" lapseen nähden. Kun lapsi kokee äidin ehdotukset palkitsevina, suhde on kunnossa ja hän tottelee. Hän saa palkinnon, kun äiti hymyilee, juttelee, kyselee, hyväksyy ja rakastaa. Se riittää. Jos sitä palkintoa ei tule, lapselle riittää huonokin huomio. Ja jossain vaiheessa äiti ei enää pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Nimenomaan niin ei ammattilainen tee. Kaikkein hulluinta on yhdistää kaksi toisistaan irrallista asiaa. Jos lapsi temppuilee ruokapöydässä, evätään ulkoilu. Siinä ei ole järjen häivää.
Tai ruuan pois laittaminen. Ei ruoka tai ruuan puute saa olla rangaistus.
Mikä sitten saa olla rangaistus? Ei ilmeisesti mikään.
PS. Miten sakon maksu valtion tilille liittyy siihen, että on kävellyt päin punaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet harvinaisen oikeassa! Tiedätkö mikä on tehokkain rangaistus, minkä olen keksinyt?
Uhkaan kiukuttelevaa lasta halauksella. Halaan ja hymyilen, sanon että hän on ihana ja rakastan häntä. Kutitan (jos lapsi ei kiellä).
Teini-ikäisiin poikiin tämä vasta hyvin tepsiikin :D Miksei tyttöihinkin, mutta minulla vain poikia. Olen ihan kamala äiti :D
Kyllä olet, ja siksi poikasi rakastavat sinua ja ajattelevat, että olet paras! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistuksia käytetään vasta, jos se puhe, lempeys, houkuttelu, hämääminen ym. tunnekasvatus ei toimi ja kaikkia näitä keinoja on oikeasti ja pitkäjänteisesti kokeiltu. Rankaisemiseen lähteminen on useimmiten tunnetaidoiltaan kehittymättömän aikuisen puuhaa, sellaisen joka ei kykene keksimään niitä muita keinoja saada lasta tottelemaan. Toki sitten jos lapsi vaikka satuttaa muita tai itseään tai rikkoo paikkoja tai tekee muuta vaarallista, pitää ottaa tiukemmat keinot käyttöön heti.
Tunnekasvatus rakentuu sen ajatuksen varaan, että puututaan lapsen käytöksen juurisyyhyn eli tunnetaitojen puutteisiin. Tunnetaitojen opettelu johonkin tiettyyn asiaan liittyen voi kestää mitä vaan minuuteista vuosiin. Lapsi on pieni ja kehittymätön ja opettelu vie usein aikaa. Rangaistukset ovat todella tuhoisia lapsen tunnetaidoille koska rankaiseva aikuinen asettuu siinä lasta vastaan s
Aiot siis sietää vuosia vaikka sitä, että lapsi kiusaa sisarustaan tai sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Mutta kun tilanne on se, että kuulostaa että lapsen elämä on vaan rankaisua aamusta iltaan. Miksi hakata päätä seinään? Ap:n lapsi kaipaa selvästi nyt ihan muuta. Hänelle on asetettu aivan liian isot vaatimukset ja vanhempikin on vaikuttaa olevan hukassa kun kysyy aikaisemmin tuolla miten saisi lapsen keräämään leluja...
Jos ap olisi lepsu ns kaverivanhempi niin jämäkkyyden lisääminen olisi se juttu ja ehkä siinä tapauksessa rankaisuakin voisi sillon kokeilla.
Ap:n lapsi tarvitsee tehokkaan
Ja sun ehdotus tehokkaaksi rangaistukseksi on? Toistaiseksi ainoa ehdotus on ollut selkäsauna, mutta oletan että kykenet ehdottamaan jotain laillista. Jäähy tuskin ap:n lapsen kaltaiselle toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet harvinaisen oikeassa! Tiedätkö mikä on tehokkain rangaistus, minkä olen keksinyt?
Uhkaan kiukuttelevaa lasta halauksella. Halaan ja hymyilen, sanon että hän on ihana ja rakastan häntä. Kutitan (jos lapsi ei kiellä).
Teini-ikäisiin poikiin tämä vasta hyvin tepsiikin :D Miksei tyttöihinkin, mutta minulla vain poikia. Olen ihan kamala äiti :D
Kyllä olet, ja siksi poikasi rakastavat sinua ja ajattelevat, että olet paras! :D
Kiitos! Tuli todella hyvä ja lämmin fiilis tuosta kommentista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään siitä satuttamisesta tai kiusaamisesta ei tarvitse tulla muuta rankaisua kuin estää tilanteen jatkuminen ihan fyysisesti väliin menemällä ja estämällä, ja puhutella lapsi. Mutta sellaiseen on puututtava heti, eikä yritettävä ensin mitään "älä nyt viitsi"-tyyppistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistuksia käytetään vasta, jos se puhe, lempeys, houkuttelu, hämääminen ym. tunnekasvatus ei toimi ja kaikkia näitä keinoja on oikeasti ja pitkäjänteisesti kokeiltu. Rankaisemiseen lähteminen on useimmiten tunnetaidoiltaan kehittymättömän aikuisen puuhaa, sellaisen joka ei kykene keksimään niitä muita keinoja saada lasta tottelemaan. Toki sitten jos lapsi vaikka satuttaa muita tai itseään tai rikkoo paikkoja tai tekee muuta vaarallista, pitää ottaa tiukemmat keinot käyttöön heti.
Tunnekasvatus rakentuu sen ajatuksen varaan, että puututaan lapsen käytöksen juurisyyhyn eli tunnetaitojen puutteisiin. Tunnetaitojen opettelu johonkin tiettyyn asiaan liittyen voi kestää mitä vaan minuuteista vuosiin. Lapsi on pieni ja kehittymätön ja opettelu vie usein aikaa. Rangaistukset ovat todella tuhoisia lapsen tunnetaidoille kosk
kiusaajat on ihan muita kun turvallisessa kasvuympäristössä kasvaneet jotka ovat saaneet hyvät tunnekasvatustaidot, heille on opetettu empatiaa ja myötätuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset ovat hyvin vahvatahtoisia. Ja vaikka sanotaan, että lapselle ei saa antaa periksi, se ei aina toimi lapseen, joka ei anna periksi vaikka mikä olisi. Varsinkin, jos vanhempana ei satu olemaan täydellinen viilipytty jolla on aina loppumattomat hermot.
Noiden lasten kanssa pitää osata valita taistelunsa. Mitkä asiat ovat niitä, joissa on oikeasti pidettävä kiinni periaatteista? Ja ne loput: Voiko niitä kiertää, jotta tahtojen taisteluun ei tarvitse päätyä? (Koska ei kannata aloittaa taistelua ja antaa sitten periksi.)
Voisiko ruoan kanssa todeta, että tässä on ruokaa, jos ei maistu nyt, voi syödä myöhemmin? Tai tehdä vähän aikaa lapsen lempiruokia? Tai antaa syödä joskus leipää ja riittää, että maistaa? Tai pitää joskus rennon illan ja syödä koko perhe sohvalla, jos pöydän ääressä syöminen on se mikä nostaa lapsella karvat pystyyn.
Tai jos hanskat ovat vaikeat, ei edes ehdota niiden laittamista sisäl
Sä olisit täydellinen hoitaja mun lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Nimenomaan niin ei ammattilainen tee. Kaikkein hulluinta on yhdistää kaksi toisistaan irrallista asiaa. Jos lapsi temppuilee ruokapöydässä, evätään ulkoilu. Siinä ei ole järjen häivää.
Tai ruuan pois laittaminen. Ei ruoka tai ruuan puute saa olla rangaistus.
Mikä sitten saa olla rangaistus? Ei ilmeisesti mikään.
PS. Miten sakon maksu valtion tilille liittyy siihen, että on kävellyt päin punaisia?
No sepä se, että semmoisia neljävuotiaan kanssa järkevästi toimivia rangaistuksia ei oikein ole. Aikuiset ymmärtää hyvin tuollaiset sakot ja teinit ymmärtää vaikka että menettää ruutuaikansa. Neljävuotias ei ymmärrä sellaisia, vaan pitäisi olla johdonmukaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Nimenomaan niin ei ammattilainen tee. Kaikkein hulluinta on yhdistää kaksi toisistaan irrallista asiaa. Jos lapsi temppuilee ruokapöydässä, evätään ulkoilu. Siinä ei ole järjen häivää.
Tai ruuan pois laittaminen. Ei ruoka tai ruuan puute saa olla rangaistus.
Mikä sitten saa olla rangaistus? Ei ilmeisesti mikään.
PS. Miten sakon maksu valtion tilille liittyy siihen, että on kävellyt päin punaisia?
No sepä se, että semmoisia neljävuotiaan kanssa järkevästi toimivia rangaistuksia ei oikein ole. Aikuiset ymmärtää hyvin tuollaiset sakot ja teinit ymmärtää vaikka että menettää ruutuaikansa. Neljävuotias ei ymmärrä sellaisia, vaan pitäisi olla johdonmukaisempi.
Nelivuotiaita on rangaistu eri tavoin vuosituhansien ajan. Vasta viimeisten 10 vuoden aikana on keksitty, ettei muka ole keinoja rangaista tai että ei edes pidä rangaista oli tilanne mikä tahansa.
Miten auktoriteettisellä äänellä puhut lapselle? Pistä kova kovaa vastaan. Karjaise, jos ei muuten usko tai ymmärrä. Kyllä lapsellekin saa korottaa ääntä, jotta ymmärtää missä rajat menee.
Mulla on yksi äitituttava, joka vain "määkii" lapselleen eikä saa mitään rotia lapsen touhuun. Lapsi kiipeää seinille niin tämä sellaisella lässyttävällä äänellä yrittää komentaa eikä lapsi tottele mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.
Mutta kun tilanne on se, että kuulostaa että lapsen elämä on vaan rankaisua aamusta iltaan. Miksi hakata päätä seinään? Ap:n lapsi kaipaa selvästi nyt ihan muuta. Hänelle on asetettu aivan liian isot vaatimukset ja vanhempikin on vaikuttaa olevan hukassa kun kysyy aikaisemmin tuolla miten saisi lapsen keräämään leluja...
Jos ap olisi lepsu ns kaverivanhempi niin jämäkkyyden lisääminen olisi se juttu ja ehkä siinä tapauksessa rankaisuakin voisi sillon kokeilla.
Ja sun ehdotus tehokkaaksi rangaistukseksi on? Toistaiseksi ainoa ehdotus on ollut selkäsauna, mutta oletan että kykenet ehdottamaan jotain laillista. Jäähy tuskin ap:n lapsen kaltaiselle toimii.
Luepa ketju tarkemmin. Kaikenlaista on ehdotettu, mutta mikään ei tunnekasvattajille kelpaa, koska rangaistukset nyt vaan ovat väärin. Sitä paitsi se, että toimiiko joku rangaistus selviää vasta kokeilemalla.
Hyvin paljastava tämä keskustelu erinäisin viesteineen. Ei ihme, että nuoret ja lapset ovat täyttä pullamössöä nykyään. Tukeva tunnekasvatus? Ei päivää. Ja sitten ihmetellään, miksi päiväkodeissa ja kouluissa on niin paljon häiriökäyttäytymistä, kun pitäisi olla joku tukihenkilö antamassa jatkuvaa validaatiota ties mille mielensäpahoittamiselle.
Porukka ei selvästi tajua mitä rankaiseminen tarkoittaa. Kasvatusammattilaiset suosivat juuri sitä, että jos lapsi ei tee jotain varoituksesta huolimatta, tulee rangaistus. Oli se sitten ruuan pois laittaminen tai ulkoilun evääminen. Ei neljävuotiaan kanssa neuvotella.