4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lelujen ja pelien kerääminen ei välttämättä onnistu tuon ikäiseltä. Auttaisin joka kerta tai keräisin itse.

Päiväkodissa paljon pienemmätkin osaavat kerätä lelut. Ja siellä ei saa aloittaa uutta leikkiä ennen kuin vanha on siivottu pois.

Niin osaakin, mutta siellä helposti lapset kerää porukalla ja kotona tilanne on toinen. Omat on olleet päiväkodissa joustavia ja helppoja, mutta kotona ei. Jos lapsi on harmissaan leikin tai pelin loppumisesta niin ei ole helppoa alkaa kerätä. Uhkailu lelujen menettämisellä ei toimi senkään vertaa. En alkaisi painia tuosta asiasta vaan keräisin apuna tai keräisin itse. En näe mitään järkeä siinä, että pieni ihminen pitää saada aivan väkipakolla leikki keräämään. Mitä siinä kasvatuksellisesti tavoitellaan? Ehtii oppia myöhemmin (jos ajatus on, että omat sotkut siivotaan).

4-vuotias ei ymmärrä syy-seuraus-suhteita, ajankäyttöä, eikä kiirettä.

Kannattaisi jutella tästä avoimesti neuvolassa ja lukea jokin opaskirja lapsen ikävaiheista.

Ei ihme, että lapsi huutaa, hänellä on hirveän paha olla, koska vanhemmat eivät ymmärrä hänen kehitysvaihettaan.

Hän ei sille itse mitään voi. Noin pieni ei vitkuttele tahallaan tai tee muutakaan 'tahallaan', hän ei vaan ymmärrä mitä häneltä vaaditaan. Lapsi keskittyy vain omaan leikkiin tai mitä ikinä sillä hetkellä tekeekään ja hän järkyttyy kun se keskeytetään syystä, jota hän ei itse ymmärrä. Eikä ymmärrä, vaikka ymmärtääkin puhetta.

Tuon ikäistä pitää enemmänkin suostutella kuin rangaista.

Nyt täytyy vanhempien oppia ymmärtämään lasta, mitä häneltä voi odottaa tässä iässä ja mitä ei.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäisin ennen pukemista jutella siitä, minne ollaan menossa ja mitä kaikkea kivaa siellä on. Laittaisin vaatteet lattialle ja sanoisin mistä aloitetaan pukeminen. Samalla juttelisin edelleen niistä asioista, mitä mennä kohta katsomaan. Kehuisin joka vaatekappaleesta ja auttaisin tarvittaessa. Tämä ei aamulla onnistu, mutta illalla paremmin. 

Lelujen ja pelien kerääminen ei välttämättä onnistu tuon ikäiseltä. Auttaisin joka kerta tai keräisin itse.

Ruokailujutuissa koettaisin saada maistamaan, vaikka palkinnon avulla ja jos ei oikein mikään nyt maistu niin tee hetki niitä ruokia, jotka maistuu.

Ylipäänsä en ehkä noin pienen kanssa uhkailisi noiden lelujen ottamisella. Ei ehkä ymmärrä syy-seuraussuhdetta ollenkaan. Herkkupäivän menetyskään ei mahda vielä toimia. Ja toisaalta tuollainen lausahdus, että "saat herkut, jos menee se päivä hyvin". Pitää koko ajan etukäteen kertoa, mitä odotetaan. Tuo on liian laa

Tämä. Ennakointi ja puhuminen. Asioiden selittäminen. Siihen päälle vähän kärsivällisyyttä, eikä missään nimessä mitään aikuisen kiukuttelua.

Vierailija kirjoitti:

4-vuotias ei ymmärrä syy-seuraus-suhteita, ajankäyttöä, eikä kiirettä.

Kannattaisi jutella tästä avoimesti neuvolassa ja lukea jokin opaskirja lapsen ikävaiheista.

Ei ihme, että lapsi huutaa, hänellä on hirveän paha olla, koska vanhemmat eivät ymmärrä hänen kehitysvaihettaan.

Hän ei sille itse mitään voi. Noin pieni ei vitkuttele tahallaan tai tee muutakaan 'tahallaan', hän ei vaan ymmärrä mitä häneltä vaaditaan. Lapsi keskittyy vain omaan leikkiin tai mitä ikinä sillä hetkellä tekeekään ja hän järkyttyy kun se keskeytetään syystä, jota hän ei itse ymmärrä. Eikä ymmärrä, vaikka ymmärtääkin puhetta.

Tuon ikäistä pitää enemmänkin suostutella kuin rangaista.

Nyt täytyy vanhempien oppia ymmärtämään lasta, mitä häneltä voi odottaa tässä iässä ja mitä ei.

 

Olen tästä samaa mieltä ja ekassa tekstissä ap jo kirjoitti, että lapsi Näyttää sille kuin lapsi ei ymmärtäisi syy-seuraussuhdetta (otetaan leluja pois). Vastaus on juuri se. Ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä sitten pitää tehdä, jos lapsi levittää vaikka pelin tai leikin lattialle eikä suostu sitä siivoamaan pois? Ei kirveelläkään? Miten te muut sitten ratkaisette tilanteen, jos lelua ei saa laittaa jäähylle eli pois lapsen ulottuvilta jos sitä ei voi leikin päätyttyä itse siivota pois?

Tarrataulun tavoitteena on saada aina päivän päätteeksi tarra hyvin menneestä päivästä (joo, varmaan aivan liian abstraktia) ja kun viisi tarraa on kerätty, saa jonkin kivan yllätyksen. Sellaisia on ollut esim. elokuvan katselu ja popparit, käynti kahvilassa (lapsi tykkää tuosta paljon) tai kirjastossa hakemassa uusia kirjoja. Mitä milloinkin. Tarroja on kertynyt tosi hitaasti eli varmaan selkeämpi tavoite olisi paikallaan. 

Lapsen kanssa pelaaminen tai leikkiminen on mukavaa mutta kun se pitää lopettaa, hän raivostuu ja alkaa haukkua tyhmäksi, riehuu ja heittelee tavaroita. Ymmärrä

No tehän olette tyhmiä kun pilaatte hyvän leikin kun se on lapsen mielestä kesken. Ei ihme ettö haukkuu teitå. Lapsi on fiksu. Se että uskaltaa teitä sanoa tyhmiksi., kertoo siitä että ette ole onnnistuneet VIELÄ lannistamaan lasta riittävästi. 

 

Lapsesta TUNTUU että olette tyhmiä sillä hetkellä kun pilaatte hyvän hetken. Ette kai aikuisena oikeesti usko olevanne lapsen mielestä tyhmä muuten kuin sillä hetkellä?

 

Vai oletteko itsekin sanoneet lasta tyhmäksi? Tai tuhmaksi? Huonoköytöksiseksi?  Lapsi kokee ettei ole onnistunut ja on huono kun ei toimi toivotusti. Oletteko antaneet jo leimoja lapselle vaikka on noin pieni? "Huonokäytöksinen", "tuhma", "raivohullu", "nepsy" jne. Monesti leimaaminen saa aikaan sen eyyä lapsi alkaa toteuttaa sitä millaiseksi hänet leimataan.

Nyt unohdat, että vanhempi on auktoriteetti ja lapsi ei ole. Vanhemmalla on oikeus ja velvollisuus esimerkiksi sanoa lapselle, että tämä käyttäytyy huonosti. Se, että vanhempi tekee näin ei ole mikään oikeutus sille, että lapsi saisi esimerkiksi haukkua vanhempiaan tyhmiksi tai kakoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-vuotias ei ymmärrä syy-seuraus-suhteita, ajankäyttöä, eikä kiirettä.

Kannattaisi jutella tästä avoimesti neuvolassa ja lukea jokin opaskirja lapsen ikävaiheista.

Ei ihme, että lapsi huutaa, hänellä on hirveän paha olla, koska vanhemmat eivät ymmärrä hänen kehitysvaihettaan.

Hän ei sille itse mitään voi. Noin pieni ei vitkuttele tahallaan tai tee muutakaan 'tahallaan', hän ei vaan ymmärrä mitä häneltä vaaditaan. Lapsi keskittyy vain omaan leikkiin tai mitä ikinä sillä hetkellä tekeekään ja hän järkyttyy kun se keskeytetään syystä, jota hän ei itse ymmärrä. Eikä ymmärrä, vaikka ymmärtääkin puhetta.

Tuon ikäistä pitää enemmänkin suostutella kuin rangaista.

Nyt täytyy vanhempien oppia ymmärtämään lasta, mitä häneltä voi odottaa tässä iässä ja mitä ei.

Olen tästä samaa mieltä ja ekassa tekstissä ap jo kirjoitti, että lapsi Näyttää sille kuin lapsi ei ymmärtäisi syy-seuraussuhdetta (otetaan leluja pois). Vastaus on juuri se. Ei ymmärrä.

Toinen vaihtoehto on se, että lapsi ei välitä siitä vaikka otetaan leluja pois. Ensimmäisen vaihtoehdon tapauksessa lapselle on syytä paremmin selostaa, että miksi häntä rangaistaan. Ja toisen vaihtoehdon tapauksessa taas käyttää jotain muunlaista rankaisumenetelmää.

Meillä esim. pukemisessa on auttanut se, että vaihe vaiheelta annan ohjeet. 

- Laita villasukat jalkaan. Hyvä! Sitten laitetaan kauluri kaulaan, hienoa! Nyt on pipon vuoro jne.

Eli 4-vuotias ei hahmota kokonaisuutta pelkälla nyt pue käskyllä. Vaan tarvitsee laajemman ohjeen pilkkomista pienempiin osiin. Olen huomannut, että, jos sanon vain pue päivävaatteet, niin lapsi pelleilee. Kun taas annan tarkan ohjeen, ota yöhousut pois, niin yleensä homma hoituu paremmin.

Myös ns. varoitus pian tapahtuvasta asiasta esim. 5 tai 10 minuuttia ennen kuin siihen ryhdytään on auttanut. Joillakin lapsilla siirtyminen on hankalaa ja meidän esikoisella auttoi se, että 10minuuttia ennen syömistä tai ulos lähtöä sanoin, että 10 minuutin päästä on ruoka valmis. Sitten seuraavan kerran 5 minuuttia ennen ja kehoitus, alahan laittaa lelut kasaan. Sama myös ruutuajan kanssa.

Ja esim. hanska ongelmaan meillä saattoi auttaa se, että annoin vaihtoehdot 2 parista hanskoja. Eli kummat laitat vihreät vai punaiset? Jolloin lapsi tunsi, että sai tehdä itse valinnan. Vaihtoehtona ei ollut hanskatta lähtö. 

Toivottavasti näistä olisi jotain apua. Tuo on hankalaa aikaa, mutta se onneksi helpottaa, kun jaksat olla systemaattinen. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Ja aiotaan kysyä neuvolasta apua kun muutamien viikkojen päästä on vuosikäynti. Päiväkodissa lapsi käyttäytyy tosi hyvin ja noudattaa sääntöjä, jopa pitää huolta että muutkin niitä noudattaa. Aivan toista kuin kotona. 

Hän muutenkin muuttui tosi paljon kun aloitti päivähoidossa 3-vuotiaana. Hän oli aivan ihastuttava käytökseltään ennen sitä ja jotenkin jopa järkevämpi kuin nyt vuotta vanhempana. 

Sinä kirjoitit: "Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu."

Huomaatko, tai tiedätkö, että sun ja päiväkodin kasvatustyylit on erilaiset. Päiväkodissa ei mennä rangaistus edellä, ei jäähytetä leluja tai jätetä ulkoilua väliin jos ei pukeminen maistu. Ja päiväkodissa lapsi tottelee paremmin?

Mitähän voisi muuttaa? 

Neljävuotias ei ymmärrä mutkikkaita syy-seuraussuhdetta, joten sitä kautta on ihan turha yrittää saada oppimaan. Näitä asioita on kyllä tutkittu. Noin pieni ei ymmärrä että "en tottele - lelu lähtee", sillä jonkin asian tekemisellä ja lelulla ei ole hänen mielestään mitään yhteyttä. Ja siitä lapsi turhautuu ja suuttuu, ja syyttää teitä vanhempia, luonnollisesti - jos osaat yhtään hänen asemaan asettua. Te olette neljävuotiaan näkökulmasta epäreiluja, epäloogisia ja arvaamattomia.

Varsinkaan, kun tuon ikäinen ei tosiaankaan ymmärrä selkeämpiäkään syy-seuraussuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

4-vuotias ei ymmärrä syy-seuraus-suhteita, ajankäyttöä, eikä kiirettä.

Kannattaisi jutella tästä avoimesti neuvolassa ja lukea jokin opaskirja lapsen ikävaiheista.

Ei ihme, että lapsi huutaa, hänellä on hirveän paha olla, koska vanhemmat eivät ymmärrä hänen kehitysvaihettaan.

Hän ei sille itse mitään voi. Noin pieni ei vitkuttele tahallaan tai tee muutakaan 'tahallaan', hän ei vaan ymmärrä mitä häneltä vaaditaan. Lapsi keskittyy vain omaan leikkiin tai mitä ikinä sillä hetkellä tekeekään ja hän järkyttyy kun se keskeytetään syystä, jota hän ei itse ymmärrä. Eikä ymmärrä, vaikka ymmärtääkin puhetta.

Tuon ikäistä pitää enemmänkin suostutella kuin rangaista.

Nyt täytyy vanhempien oppia ymmärtämään lasta, mitä häneltä voi odottaa tässä iässä ja mitä ei.

Oikeastiko väität, ettei nelivuotias ymmärrä syy- ja seuraussuhteita? Eli vaikka sitä, että jos koskee kuumaan hellaan niin se sattuu? Kuulostaa kovasti siltä, että puhut vauvasta etkä suinkaan leikki-ikäisestä.

Sokeri pois. Banaani ja hunaja jää jäljelle. Iltaisin sadun sijaan silittelet ja himpsut selkää ja niskaa. Painavampi nukkumapeitto. Kokeile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja aiotaan kysyä neuvolasta apua kun muutamien viikkojen päästä on vuosikäynti. Päiväkodissa lapsi käyttäytyy tosi hyvin ja noudattaa sääntöjä, jopa pitää huolta että muutkin niitä noudattaa. Aivan toista kuin kotona. 

Hän muutenkin muuttui tosi paljon kun aloitti päivähoidossa 3-vuotiaana. Hän oli aivan ihastuttava käytökseltään ennen sitä ja jotenkin jopa järkevämpi kuin nyt vuotta vanhempana. 

Sinä kirjoitit: "Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu."

 

Huomaatko, tai tiedätkö, että sun ja päiväkodin kasvatustyylit on erilaiset. Päiväkodissa ei mennä rangaistus edellä, ei jäähytetä leluja tai jätetä ulkoilua väliin jos ei pukeminen maistu. Ja päiväkodissa lapsi tottelee paremmin?

Mitähän voisi muuttaa? 

Neljävuotias ei ymmärrä mutkikkaita syy-seuraussuhdetta, joten sitä kautta on ihan turha yrittää saada oppimaan. Näitä asioita on kyllä tutkittu. Noin pieni ei ymmärrä että "en tottele - lelu lähtee", sillä jonkin asian tekemisellä ja lelulla ei ole hänen mielestään mitään yhteyttä. Ja siitä lapsi turhautuu ja suuttuu, ja syyttää teitä vanhempia, luonnollisesti - jos osaat yhtään hänen asemaan asettua. Te olette neljävuotiaan näkökulmasta epäreiluja, epäloogisia ja arvaamattomia.

Varsinkaan, kun tuon ikäinen ei tosiaankaan ymmärrä selkeämpiäkään syy-seuraussuhteita. 

Päiväkodeissa yleisesti rangaistaan jo 3-vuotiaita. Paljon et ole tainnut päiväkotielämää seurata jos väität, ettei siellä jaeta rangaistuksia tai muita seuraamuksia. 4-vuotias ymmärtää paljon puhetta. Hänelle selkeästi se, että miksi rangaistus tuli ja vaaditaan häntä myös itse kertomaan se, että miksi hän sai rangaistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-vuotias ei ymmärrä syy-seuraus-suhteita, ajankäyttöä, eikä kiirettä.

Kannattaisi jutella tästä avoimesti neuvolassa ja lukea jokin opaskirja lapsen ikävaiheista.

Ei ihme, että lapsi huutaa, hänellä on hirveän paha olla, koska vanhemmat eivät ymmärrä hänen kehitysvaihettaan.

Hän ei sille itse mitään voi. Noin pieni ei vitkuttele tahallaan tai tee muutakaan 'tahallaan', hän ei vaan ymmärrä mitä häneltä vaaditaan. Lapsi keskittyy vain omaan leikkiin tai mitä ikinä sillä hetkellä tekeekään ja hän järkyttyy kun se keskeytetään syystä, jota hän ei itse ymmärrä. Eikä ymmärrä, vaikka ymmärtääkin puhetta.

Tuon ikäistä pitää enemmänkin suostutella kuin rangaista.

Nyt täytyy vanhempien oppia ymmärtämään lasta, mitä häneltä voi odottaa tässä iässä ja mitä ei.

Oikeastiko väität, ettei nelivuotias ymmärrä syy- ja seuraussuhteita? Eli vaikka sitä, että jos koskee kuumaan hellaan niin se sattuu? Kuulostaa kovasti siltä, että puhut vauvasta etkä suinkaan leikki-ikäisestä.

Ei se ole tuon kirjoittajan keksimää, vaan laajasti tutkittu ja todettu että näin on. Lapsi ei ymmärrä kelloa eikä hänellä ole ajantajua, joten hän ei ymmärrä syy-seurausuhdetta, siinä että hän "vitkuttelee" ja sitten tulee kiire. 

Puhut aivan eri asiasta (kuuma hella); jos lasta sattuu, sen tason syy-seurauksen oppii eläinkin. Nyt puhuttiin vähän mutkikkaammista syy-seuraussuhteista. Abstrakteista asioista, kuten kiire, mitä seuraa jos ei tee reippaasti, tai tottelu, mitä seuraa jos ei tee kuten on sanottu.

Lapsellahan voi olla joku juttu myös puheen ymmärtämisessä. Ehkä hän ei tosiaankaan jätä tottelematta tarkoituksella, ei vaan ole ymmärtänyt, mitä halutaan. Päiväkodeissa on aina kuvat esillä kun pitäisi tehdä jotain, kuten pukea. 

Mun tuttu on ap: n kaltainen äiti. Hänellä ollut vaikea lapsuus, ja nyt kun omia lapsia yrittää kaikkensa että kaikki on "täydellistä".

Lapsilla ei saa olla likaa vaatteissaan, menee heti vaihtoon jos vähän likaantuvat. Sävy sävyyn kaikki kamppeet, äidin lempivärejä. Kaikki kolme lasta puettu samalla tavalla, ovat kuin mallinukkeja kun ovat rivissä kuvissa. Mikään ei repsota iloisesti, ei ole saappaat väärissä jaloissa eikä rukkaset maassa ja pipo vinossa....  Kuten meidän nassikoilla joka ikisessä kuvassa. Täydellisyyden tavoite on valtava! Suorastaan ahdistaa seurata vierestä.

Jos lapsi ei käyttäydy synttäreillä tai puistossa täysin korrektisti, häntä hävetään. Ja sitten sanotaan ääneen "ei näiden kanssa voi mennä minnekään kun eivät osaa käyttäytyä". Eivät lähde kanssamme esim ravintolaan syömään kun jo ennakko- odotus on etteivät osaa käyttäytyä hyvin(kaikesta tiukasta kasvatuksesta huolimatta!). Siis yhtään ei lasten anneta olla lapsia! Odotetaan että osaavat kaiken kun kerran on asioita opetettu. 

Kerran oltiin yhdessä kaupassa. Tutun 3v poika sai raivokohtauksen kun jokin ei mennyt perheen kaavan mukaan. Vanhemmat HÄPESIVÄT lastaan ja toistuvasti kertoivat kuinka häpesivät tilannetta ja tilittivät kun eivätkä voi mennä ikinä yhdessä kauppaan kun poika saattaa saada samanlaisen kohtauksen. 

Samaan aikaan oma 3 vuotiaan totuttuun tapaan keräsi kärryyn kaikenaista tavaraa avuksi ja koki olevansa tärkeä kun saa valita(vietiin osa kamasta takaisin hyllyyn).

Kaksi täysin erilaista tapaa ottaa lapsi mukaan perheen touhuihin. En sano että olen parempi kasvattaja. Mutta jotenkin se ehdottomuus ja hyvin tiukat säännöt resonoivat näiden tuttujen arjessa jatkuvasti. Minun kävi sääliksi tämä 3v poika joka ei mielestäni tehnyt oikein mitään ja hänelle oltiin ankaria ja sitten tuli tunteiden purkaus.

Äiti 35v.

Yksi mun lapsista oli pienenä juuri tuollainen. Ja varsinkin aamuisin peli oli menetetty, jos itse hermostuin. Sitten kaikki vaan hidastui entisestään.

Mun ratkaisu oli laittaa oma herätys niin ajoissa, että ehdin juoda kahvit ja selata hesarin, ennenkuin lapsia tarvitsi herätellä. Usein sitten heräsivätkin omia aikojaan, vaikka aika hiljaa koitinkin olla.

Ja sitten olin myös varannut aamuihin ylimääräisen puolituntisen, jotta aikataulu ei heti pettänyt, jos pukemisessa tai tarhamatkalla vitkasteltiin. 

Meillä tarhamatka oli aika lyhyt, joten en mistään tumpuista tms joutunut vääntämään. Jos niitä ei puettu eteisessä, niin laitettiin ne käteen sitten matkalla, kun lapsi itse toivoi. Taisi ressukka jossain vaiheessa luulla, että mä unohdin että hanskat tarvitaan ja saattoi niistä mua itse muistuttaa.

Välillä oltiin juuri hyvin aikataulussa ja satunnaisesti niin ajoissa, että ehdin töissä juoda vielä kupin kahvia ennen kuin työaika alkoi.

Eli rauhallisemmat aamut nipistettiin mun yöunista, mutta yleensä ei ollut kellään paha mieli kun oltiin tarhalle asti päästy, joten koin että kannatti.

"Päiväkodeissa yleisesti rangaistaan jo 3-vuotiaita. Paljon et ole tainnut päiväkotielämää seurata jos väität, ettei siellä jaeta rangaistuksia tai muita seuraamuksia. 4-vuotias ymmärtää paljon puhetta. Hänelle selkeästi se, että miksi rangaistus tuli ja vaaditaan häntä myös itse kertomaan se, että miksi hän sai rangaistuksen."

Kerrohan sinä esimerkkejä, miten 3-vuotiaita rangaistaan. Olen itse koulutukseltani lastenhoitaja. Opiskeluaikana yhdessä paikassa yksi hoitaja jäähytti lapsia, siihen puuttui pk-johtaja kun sattumalta mainitsin. 

Eli kerrohan kaikkitietävä, miten päiväkodeissa lapsia "rangaistaan"? Se ei perustu yhtään mihinkään ja on ammattietiikan vastaista, jos näin tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi mun lapsista oli pienenä juuri tuollainen. Ja varsinkin aamuisin peli oli menetetty, jos itse hermostuin. Sitten kaikki vaan hidastui entisestään.

Mun ratkaisu oli laittaa oma herätys niin ajoissa, että ehdin juoda kahvit ja selata hesarin, ennenkuin lapsia tarvitsi herätellä. Usein sitten heräsivätkin omia aikojaan, vaikka aika hiljaa koitinkin olla.

Ja sitten olin myös varannut aamuihin ylimääräisen puolituntisen, jotta aikataulu ei heti pettänyt, jos pukemisessa tai tarhamatkalla vitkasteltiin. 

Meillä tarhamatka oli aika lyhyt, joten en mistään tumpuista tms joutunut vääntämään. Jos niitä ei puettu eteisessä, niin laitettiin ne käteen sitten matkalla, kun lapsi itse toivoi. Taisi ressukka jossain vaiheessa luulla, että mä unohdin että hanskat tarvitaan ja saattoi niistä mua itse muistuttaa.

Välillä oltiin juuri hyvin aikataulussa ja satunnaisesti niin ajoissa, että ehdin töissä juoda vielä kupin

Mä tein samoin. Rauhalliset aamut nipistettiin mun yöunista, se oli ainoa keino ja auttoihan se. Kaikilla lähti aamu paremmin käyntiin. 

Ap:

"Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu."

Tehän olette kuin toistenne kopioita sinä ja lapsesi! Ehdottomia. Joustamattomia. Mutta sinun pitäisi jo vähän kehittyä kun olet aikuinen. Lapselta vaadit sellaista mitä et itse tee omassa ehdottomuudessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-vuotias ei ymmärrä syy-seuraus-suhteita, ajankäyttöä, eikä kiirettä.

Kannattaisi jutella tästä avoimesti neuvolassa ja lukea jokin opaskirja lapsen ikävaiheista.

Ei ihme, että lapsi huutaa, hänellä on hirveän paha olla, koska vanhemmat eivät ymmärrä hänen kehitysvaihettaan.

Hän ei sille itse mitään voi. Noin pieni ei vitkuttele tahallaan tai tee muutakaan 'tahallaan', hän ei vaan ymmärrä mitä häneltä vaaditaan. Lapsi keskittyy vain omaan leikkiin tai mitä ikinä sillä hetkellä tekeekään ja hän järkyttyy kun se keskeytetään syystä, jota hän ei itse ymmärrä. Eikä ymmärrä, vaikka ymmärtääkin puhetta.

Tuon ikäistä pitää enemmänkin suostutella kuin rangaista.

Nyt täytyy vanhempien oppia ymmärtämään lasta, mitä häneltä voi odottaa tässä iässä ja mitä ei.

Ei se ole tuon kirjoittajan keksimää, vaan laajasti tutkittu ja todettu että näin on. Lapsi ei ymmärrä kelloa eikä hänellä ole ajantajua, joten hän ei ymmärrä syy-seurausuhdetta, siinä että hän "vitkuttelee" ja sitten tulee kiire. 

Puhut aivan eri asiasta (kuuma hella); jos lasta sattuu, sen tason syy-seurauksen oppii eläinkin. Nyt puhuttiin vähän mutkikkaammista syy-seuraussuhteista. Abstrakteista asioista, kuten kiire, mitä seuraa jos ei tee reippaasti, tai tottelu, mitä seuraa jos ei tee kuten on sanottu.

Lapsellahan voi olla joku juttu myös puheen ymmärtämisessä. Ehkä hän ei tosiaankaan jätä tottelematta tarkoituksella, ei vaan ole ymmärtänyt, mitä halutaan. Päiväkodeissa on aina kuvat esillä kun pitäisi tehdä jotain, kuten pukea. 

On nelivuotiaita jotka ovat osaavat kellon. Tietenkään se ei yleistä ole, että sen ikäinen sen osaisi, mutta kyllä normaalilla sen ikäisellä on valmiudet sen oppimiseen jos opettelu häntä kiinnostaa. Jotkut lapset jopa oppivat lukemaan 4-vuotiaana.

Aliarvioit nelivuotiasta aika rajusti jos väität, ettei sen ikäinen sisäistäisi vaikkapa tottelun tai kiireen käsitettä jos ne hänelle havainnollistetaan, tai että sen ikäisen edessä pitäisi koko ajan heilutella jotain kuvakortteja jotta arki sujuu.

Vierailija kirjoitti:

"Päiväkodeissa yleisesti rangaistaan jo 3-vuotiaita. Paljon et ole tainnut päiväkotielämää seurata jos väität, ettei siellä jaeta rangaistuksia tai muita seuraamuksia. 4-vuotias ymmärtää paljon puhetta. Hänelle selkeästi se, että miksi rangaistus tuli ja vaaditaan häntä myös itse kertomaan se, että miksi hän sai rangaistuksen."

 

Kerrohan sinä esimerkkejä, miten 3-vuotiaita rangaistaan. Olen itse koulutukseltani lastenhoitaja. Opiskeluaikana yhdessä paikassa yksi hoitaja jäähytti lapsia, siihen puuttui pk-johtaja kun sattumalta mainitsin. 

Eli kerrohan kaikkitietävä, miten päiväkodeissa lapsia "rangaistaan"? Se ei perustu yhtään mihinkään ja on ammattietiikan vastaista, jos näin tapahtuu.

Esim. juuri niillä jäähyillä, ottamalla pois leikistä, estämällä jotain tekemistä, ottamalla leluja pois, määräämällä tekemään jotain, pitelemällä kädestä kiinni, pitelemällä sylissä ja näin poispäin. Se on aivan arkea. Ja vaikka se ehkä on sinun ja teidän johtajan ideologian vastaista, niin silti niin tehdään kautta Suomen. Myöskään koulussa aikanaan ei kyllä meille opiskelijoille mitenkään mainittu, että lapsia ei saisi rangaista tai että rankaiseminen olisi jotenkin väärin. Jäähyistäkin puhuttiin, eikä niitä tuomittu.

Entäs jollain hyvällä houkuttelu. Palkinto hyvästä käyttäytymisestä .

Meillä oli ja on poika (nyt aikuinen ) jota ei saa rangaistuksilla toimimaan . Ei saanut uhmaiässä eikä teininä.

Aikani taistelin ja väsyin ihan loppuun. Sit pidettiin lapsen kanssa neuvottelu/ perhepalaveri.

Jos ne pahimmat jutut alkaa sujumaan niin saa viikon jälkeen 1€ kolikon viikkorahan päälle. Ja pitkän ajan tavoite oli hupipäivä jossain mihin haluaa. Tykkimäki tai Linnanmäki.

Niillä saatiin arki edes siedettävästi sujumaan. Toinen oivallus oli se että missä tilanteissa nää pahimmat riehumiset tapahtui. Mietin ja huomasin että meillä siirtymät aktivoi vastustamista ja lyömistä jne. Ja toinen oli se jos ei nukkunut pieniä unia kotiin tulon jälkeen.  

Eli annoin nopean välipalan vaikka jo autossa. Jugurttijuoma tms sitten kotona sai levätä hetken. No hän aina nukkui ei lukenut tms. Herätin 20 min kuluttua.

Siirtymiä varten aloitin jo etukäteen puhumaan että 2 tunnin päästä on lähtö. Tunnin päästä on lähtö jne.

Eli kannattaa miettiä ja hiukan laittaa ylös niitä tilanteita joissa ihan eniten lähtee laukalle. Voisko niissä olla kyse liiallisesta väsymyksestä, nälästä,janosta tai siitä että tilanteet tulee hänen mielestään liian äkkiä .