Millaista oli 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Aika huikeaa kun oikeasti ajattelee että kun kasarilla mekin menimme kesäksi mökille, niin olimme noin kaksi kuukautta tavoittamattomissa. Mökillä ei ollut puhelinta. Nettiä ei tietenkään ollut. Kylällä oli jossain taloissa puhelin, mutta jos jollain olisi ollut kiireellistä asiaa niin ei hän olisi heidän numeroaan tiennyt. 

Nykyään jengi yrittää pitää älypuhelinpaastoa :) Kasarilla pidettiin kesä lankapuhelinpaastoa.

Jos koulusta olisi soitettin lankapuhelimelle lapsen vanhemmille,  niin kyse olisi ollut jostain todella vakavasti asiasta kuten onnettomuudesta, Vanhemmat luottivat siihen että lapset tulevat sovittuun aikaan kotiin koulupäivän jälkeen. Ihmiset kävivät myös useammin toistensa luona ihan tavoittaakseen toisensa ja sopia tekemisistä. Jos joku asia oli sovittu suullisesti, niin ei sen jäkeen ollut tarvetta enää soitella erikseen tapaamispaikasta ja ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika huikeaa kun oikeasti ajattelee että kun kasarilla mekin menimme kesäksi mökille, niin olimme noin kaksi kuukautta tavoittamattomissa. Mökillä ei ollut puhelinta. Nettiä ei tietenkään ollut. Kylällä oli jossain taloissa puhelin, mutta jos jollain olisi ollut kiireellistä asiaa niin ei hän olisi heidän numeroaan tiennyt. 

Nykyään jengi yrittää pitää älypuhelinpaastoa :) Kasarilla pidettiin kesä lankapuhelinpaastoa.

Jos koulusta olisi soitettin lankapuhelimelle lapsen vanhemmille,  niin kyse olisi ollut jostain todella vakavasti asiasta kuten onnettomuudesta, Vanhemmat luottivat siihen että lapset tulevat sovittuun aikaan kotiin koulupäivän jälkeen. Ihmiset kävivät myös useammin toistensa luona ihan tavoittaakseen toisensa ja sopia tekemisistä. Jos joku asia oli sovittu suullisesti, niin ei sen jäkeen ollut tarvetta enää soitella erikseen tapaamispaikast

Niinpä. Silloin sovittiin että "viikon päästä klo 18 siellä ja siellä", ja se diili oli siinä. Ei mahdollisuutta peruttaa eikä siirtää. Ole siellä tai ole neliö.

Minun mielestäni 1980-luku oli huoletonta aikaa. Siinä oli jotain kevyttä ja vapaata; ikään kuin elämä olisi ollut vähän yksinkertaisempaa ja huolia vähemmän. Samalla se oli myös hedonismin nousun aikaa: nautinto, seksin tulo markkinoille etenkin videofilmien myötä, viihde ja hyvinvointi korostuivat yhä enemmän. Elettiin vaurauden aikaa, jolloin yhä useammalla oli varaa kuluttaa, matkustaa ja viihtyä.

Kulttuurillisesti 80-luku oli elokuvien kulta-aikaa. Esimerkiksi Paluu tulevaisuuteen, Indiana Jonesit, Top Gun ja Aliens ovat jääneet mieleen tai ainakin silloin ne tuntuivat todella hyviltä, ja yhä edelleen ne edustavat tiettyä aikakauden taikaa. Eipä nykyään viitsi enää elokuvissa käydä, mutta tuolloin tiettyjen leffojen tulo elokuviin oli merkkitapaus. Oli myös paljon muuta, mikä teki ajasta erityisen: muoti, musiikki, nuoruuden energia.

Mutta jälkeenpäin katsottuna 80-luku oli myös luopumuksen aikaa. Suomessa alettiin tuolloin hiljalleen irrottautua niistä kristillisistä arvoista, jotka olivat vielä 70-luvulla itsestäänselvyyksiä. Moraali alkoi muuttua, ja nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, tuntuu että kehitys on mennyt monin tavoin liian pitkälle. Se, mikä ennen oli hyvää, vakaata ja rakentavaa kuten perhe, usko ja yhteisön merkitys on korvautunut jollain pinnallisemmalla.

Toivoisin, että palaisimme johonkin siitä, mikä oli vielä hyvää 70-luvulla. Ei ehkä kaikkeen, mutta siihen ydinarvoon: selkeyteen, vastuuseen ja toisten huomioimiseen. Siihen, että oli suunta ja perusta, jonka varaan rakentaa elämää. Ennen kaikkea toivon, että palaisimme niihin kristillisiin arvoihin, joita vielä 70-luvulla kunnioitettiin arvoihin, joiden keskellä me tuolla vuosikymmenellä lapsuutemme eläneet saimme kasvaa ja joita saimme pitää itsestäänselvinä. Niissä arvoissa oli turvaa, järjestystä ja merkitystä. Niissä oli lähimmäisenrakkautta, oikeudenmukaisuutta ja elämän pyhyyttä. Sellaisia arvoja maailma kaipaisi jälleen ehkä enemmän kuin koskaan.

Ihmiset olivat hoikkia,koska kaikki polttivat tupakkaa:)

Tylsää oli. Silloin vähäteltiin Hanoi Rocksin ja Michael Monroen ihailijoita, oli todella vaikeaa päästä opiskelupaikkaan pyrkijämäärien takia ja keski-ikäiset pitivät valta-asemastaan tiukasti kiinni. Tytöt mulkoilivat ja juorusivat, jos joku tyttö oli hiukan eri näköinen ja -tyylinen, vaikkapa luonnonkauniimpi. Tosin 70-luku oli ollut tasapäisyysvaatimuksessa vielä pahempi. Kaivarin ilmaiskonserteissa käytiin paljon, ja jos hukkasi jonkun esineen siellä tai muualla, vaikkapa kauniin huivin, pitkäkyntinen nappasi sen, vaikka esine olisi ollut edullinen. Kaikki olivat olevinaan köyhiä ja pummasivat jatkuvasti toisiltaan tupakkaa ja pikkurahaa, vaikka rahaa oli käytettävissä enemmän kuin nykyään kun köyhyys on tosi yleistä. Isiltä kinutiin rahaa, jota he ansaitsivat paiskimalla pitkiä työpäiviä. Elämä oli toki keskimäärin rauhallista ja vakaata, mutta tylsää. Nämä olivat subjektiiviset tuntemukseni teininä 1980-luvulla. Nyt on kaikki tuo toisin. Nykyviisi/kuusikymppisten melko heikkoa asemaa myöten. 

Kun olin yläasteella, niin kävin pankista hakemassa pankkikirjalla rahaa aina joskus isän tililtä. Kukaan ei kysynyt yhtään mitään, pienellä paikkakunnalla kaikki tunsivat toisensa ja puhelimella pystyi hoitamaan lähes kaikki asiansa, mitään tunnistautumista ei silloin vaadittu. Kaupassa ostokset merkattiin ruutuvihkoon ja maksettiin kuun lopussa. 80 -luvun loppupuolella asiat alkoivat mennä jo toiseen suuntaan kun alkoi tulemaan mm.pankkiautomaatteja. Sen muistan, että huoltoasemilla ei tarvinnut itse tankata ja maksettiin suoraan rahalla ja siitä sai käsinkirjoitetun kuitin, vielä vuonna 1993.

Silloin ei ollut vihervassareita aukomassa päätään ja syyttämässä oikeistoa kaikesta. 

Vierailija kirjoitti:

Mukavan persutonta. 

Eipä silloin ollut paljon haittavaikutuksia, joten persuja ei tarvittu, niin kuin nykyään.

Ne oli hienoja aikoja, ei ollut EU.ta, ei Schengeniä ja naiset ja tytöt saivat turvallisesti kulkea kaduilla,

Millainen oli hygienia 80 luvulla? Pestiinkö kaikki paikat suihkussa? Haisiko ihmiset? Pestiinkö takapuoli ison hädän jälkeen?

Tuolloin kyllä pystyttiin vitsailemaan useimmista asioista kuin koskaan ennen tai jälkeen. "Jumalanpilkasta" ei nostettu syytteitä kuin 60-luvulla. "Neuvostovastaisuudesta" valittelijoille naurettiin pilkallisesti. Pahkasiassa irvailtiin lestoille, labziinsa segaantuville, hoooomoille, muille roduille. Hymyhuulissa joikattin nunnukanunnukaa. 

Ja tällaisia kirjoja julkaistiin.

https://storage.googleapis.com/antikvaari_kuvat/imagesproduct/1147/lg_0…

Vierailija kirjoitti:

Kun olin yläasteella, niin kävin pankista hakemassa pankkikirjalla rahaa aina joskus isän tililtä. Kukaan ei kysynyt yhtään mitään, pienellä paikkakunnalla kaikki tunsivat toisensa ja puhelimella pystyi hoitamaan lähes kaikki asiansa, mitään tunnistautumista ei silloin vaadittu. Kaupassa ostokset merkattiin ruutuvihkoon ja maksettiin kuun lopussa. 80 -luvun loppupuolella asiat alkoivat mennä jo toiseen suuntaan kun alkoi tulemaan mm.pankkiautomaatteja. Sen muistan, että huoltoasemilla ei tarvinnut itse tankata ja maksettiin suoraan rahalla ja siitä sai käsinkirjoitetun kuitin, vielä vuonna 1993.

nyt käsinkirjoitettu kuitti rasismia ja maksaa 7 eur

Ördög kirjoitti:

Tuolloin kyllä pystyttiin vitsailemaan useimmista asioista kuin koskaan ennen tai jälkeen. "Jumalanpilkasta" ei nostettu syytteitä kuin 60-luvulla. "Neuvostovastaisuudesta" valittelijoille naurettiin pilkallisesti. Pahkasiassa irvailtiin lestoille, labziinsa segaantuville, hoooomoille, muille roduille. Hymyhuulissa joikattin nunnukanunnukaa. 

Ja tällaisia kirjoja julkaistiin.

https://storage.googleapis.com/antikvaari_kuvat/imagesproduct/1147/lg_0…

hyvä esimerkki miten heikko sananvapaus nykyään on

Hevosella mentiin. Jos jollakin oli auto, se kammettiin liikkeelle. Oravannahoilla me maksettiin kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Pojat olivat poikia, eivät puolityttöjä.

80-luvulla oli olemassa vain kolme sukupuolta: mies, nainen ja "vi*un håmå".

Rasismia ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Läskejä oli ehkä yksi per luokka, ja nykyaikana he olisivat "normaalipainoisia".

Eiku kehopositiivisia.

Töitä saattoi tosiaan saada ihan oikeasti vaikka työvoimatoimistosta ja niiden saanti oli helppoa myös jos näki vähän vaivaa ja rohkaistui menemään jostain työpaikalta kysymään. Monen työura alkoi näin yksinkertaisesti ilman sen kummempia hakuprosesseja. 

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ollut vihervassareita aukomassa päätään ja syyttämässä oikeistoa kaikesta. 

80-luvun Suomihan oli täydellisen demariyhteiskunta. 

Vierailija kirjoitti:

Millainen oli hygienia 80 luvulla? Pestiinkö kaikki paikat suihkussa? Haisiko ihmiset? Pestiinkö takapuoli ison hädän jälkeen?

Hygienia oli meille hyvin opetettu. Miten niin, pestiinkö kaikki paikat suihkussa? Tottakai, sitä varten sinne mentiin, käytiin päivittäin. Kyllä meidät opetettiin pyyhkimään, jotta paperiin ei mitään jäänyt. Meillä tietenkin myös hajuvesi käytössä, dödö. Ei meillä kukaan paskalle haissu. Vaatteita pestiin säännöllisesti. Ihme kysymyksiä.