Millaista oli 80-luvulla?

Jatkan vielä aiempaa muistelua...

Ala-asteella oli lempeä opettaja, joka oli tarvittaessa tiukka. Pelkkä nimittely katsottiin kiusaamiseksi ja siitä sai (pientä) jälki-istuntoa. Jos koko luokka sattui riehumaan, koko luokka jäi (ehkä puolen tunnin) jälki-istuntoon. Reissuvihkoon kirjattiin erilaiset poikkeukselliset jutut, esim. uintikäynnit tai muut, tai vanhemmat pyysivät ylimääräistä vapaata esim. sukulaisten häihin osallistumisen vuoksi. Koko koulun asioita koskevat asiat jaettiin hieman suttuisilla A4-papereilla kotiin vietäviksi (esim. kevät- ja joulujuhlat jne.). Vanhempainiltoihin osallistuivat oletettavasti kaikkien lasten vanhemmat. 

Sukulaisten luona vierailtiin, en muista, soitettiinko etukäteen, todennäköisesti ei, se tuli vasta 90-luvulla. Sukujuhliin piti osallistua kaikkien ainakin teini-ikään asti. Sukujuhliin aikuiset ostivat 2-3 koria olutta, saman verran hartwallin vichyä ja lapsille limpparia. Tuo olutmäärä riitti 30 hengelle, ja ylikin jäi (limsoja välttämättä ei). En muista nähneeni mitään taskumateista juomisia.

Karkit olivat lapsen näkökulmasta hyviä, mutta aika harvinaista herkkua. Ei ehkä tehnyt edes mieli syödä karkkia samaan tapaan kuin joskus myöhemmin. Perunalastuja tai muita naksuja ei syöty. Pop cornikin taisi tulla vasta 90-luvulla mikropopcornien myötä. Marjoja poimittiin itse, ja niitä ja hedelmiä syötiin paljon. Lähes kaikki nykyiset hedelmät olivat tuttuja jo lapsuudessa: kiivit, persikat, aprikoosit, greipit. Mangoa ei ollut. Viinirypäleissä oli siemenet. Lehtisalaatteja ei juuri syöty, ellei jollakulla sukulaisella ollut sitä kasvimaalla; sekasalaatit tehtiin kiinankaaliin. Lähikaupoissa oli lihatiskit, joista ostettiin tarvittava määrä. Valmiiksi muoviin pakattuja jauhelihoja tai leikkeleitä ei juuri tainnut olla (tai niitä ei meille ostettu). Kuten nykyään kauppahallissa, lihat ja kanat pakattiin paperiin. Vaikutelma onkin, että ei tullut ruokahävikkiä, tai ainakin vanhemmat ja muut sukulaiset käyttivät mahdolliset tähteet hyvin hyödykseen, ja muutenkin paperi kääreenä tuntuu ympäristöystävällisemmältä ratkaisulta kuin loputtomat muovipakkaukset. Toisaalta maitokaapeissa ei ollut ovia vaan heiluvat muovit, jotka päästivät kylmää ilmaa kauppaan sisään. Pakastelaareissa ei ollut kansia. Eli sähköä on haaskattu nykyiseen verrattuna.

Jäätelölaarit ja karkkihyllyt olivat vain pieni ja maltillinen osa kauppojen hyllyistä, samoin limsat ja alkoholit. Edes automarketeissa ei ollut useiden metrien juoma-, karkki- ja sipsihyllyjä. Keski-ikäisen 2025-vuoden ihmisen näkökulmasta ei olekaan ihme, että 30% suomalaisista on todistetusti ylipainoisia. Eikä roskan määrä ollut nykyisen kaltainen, kun ruokaa ei kulutettu kuin nykypäivänä. Yhtäältä biojätettä ei kerätty (huono asia), toisaalta sitä ei tullut paljoa, kun ihmiset eivät syystä tai toisesta ostaneet "liikaa" eli ei tullut juurikaan haaskausta (eli biojätteeseen lähinnä vain hedelmien kuoret ja kanan ja mahdollisen luullisen lihan luut).  

Vierailija kirjoitti:

Ne oli hienoja aikoja, ei ollut EU.ta, ei Schengeniä ja naiset ja tytöt saivat turvallisesti kulkea kaduilla,

Eivät saaneet, minkä voi helposti todeta lukemalla minkä tahansa suomalaisen sanomalehden uutissivut vaikka parin kuukauden ajalta.

Kadut olivat nimenomaan olennaisesti vaarallisempia kuin nykyään, ja aivan yhtäläisesti sekä miehille että naisille. Katuväkivalta oli samanlainen lööppien vakioaihe kuin nykyään on Putin.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli kaikki paremmin. Ajatella, että sai jopa polttaa tupakkaa sisällä toimistossa eikä kukaan vittuillut. Oli kosteita lounaita, sai jopa tuoda viinipullon työpaikalle ennen pikkujouluihin menoa. 

Joo, muistan että toimistot oli sinisenä savussa. Ihmiset saattoivat olla töissä pikku hönössä. Suorittava porras sai ainakin meillä nuhteet ja passituksen kotiin jos silmät seisoi ja viina haisi, mutta johto kävi "asiakaskäynnillä" ottamassa tasoittavaa. Jos oli aurinkoista, "asiakkaan" kanssa oltiin golfaamassa ja jos veneilysää suosi tuli vain sihteerille ilmoitus että koko päivän kestävä asiakastapaaminen.

Pikkujouluissa oli romansseja ja sieltä lähdettiin tosiaan saatille, monet ihan naimisissa olevat ihmiset pettivät ja panivat työtovereita minkä ehtivät, mikä oli hauskallla tavalla liberaaliakin, mutta nainen menetti heti maineesa ja juttu lähti kulkemaan.... kyllä oli myös todella paljon ei-toivottavaa käpälöintiä. Pomon sihteeri oli itku silmässä aina kun sitä pyydettiin jäämään ylitöihin, työnsä puolesta antoi pomon nylkkiä.

Minulla kävi paremmin, sain oikeasti pikkujouluista ihan mukavan poikaystävän itselleni, yrityksen säännöt eivät estäneet lähenetelyä ja sihteerin panemista mutta sen sijaan henkilökunnan väliset suhteet oli ankraasti kiellettyjä ja siksi emme näyttäytyneet yhdessä. Ensimmäinen vuosi salaseurusteltiin, Sitten kun löysin uuden työn, saatettiin ruveta käyttämään kihlasormusta ja muutettiin yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla oli tulevaisuudenuskoa. Lapset hankittiin nuorena, reilusti alle kolmikymppisenä, koska kaikilla oli luja luottamus, että elämä kantaa. Sitä ei ole enää, kun äärioikeistolaisuus, vihanlietsonta ja luonnontuhonta on ottanut vallan. 

Olen elänyt lapsuuteni ja osan nuoruuttani 80-luvulla ja kyllä silloin oli äärioikeistolaisuutta ja äärivasemmistoa aivan samalla tavalla kuin nykyään. Se vuosikymmen vaan oli loistava, elämänuskoa ja vaurautta tihkuva aikakausi jossa jokainen sai olla oma itsensä. Lisäksi yksilön vapaus oli valtaisaa. Suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma ja tuhoaja on ollut woke-vasemmisto, joka toimillaan on hävittänyt ihmisistä uskon tulevaisuuteen ja ennenkaikkea ihmisten elämänilon. Nauru ja huumori ovat poissa.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmiin avun hakeminen oli todella suuren kynnyksen takana, eikä niistä uskallettu puhua. Internetin yksi hyvä puoli on, että voidaan anonyymisti jakaa kaikenlaisia kokemuksia. 80-luvulla ihminen oli yksin ahdistuksensa kanssa, ja ainoa yleisesti tunnettu tapa reagoida vaikeuksiin oli pään täyteen vetäminen.

Itsemurhia tehdään Suomessa nykyään enää vain puolet siitä mitä 80-luvun lopussa (n. 1500/vuosi -> n. 750/vuosi). Juuri mikään muu ei auta tehokkaammin asettamaan "kaikki oli silloin paremmin!!!" -hölötystä oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Eikä joukkoraiskauksia. Eikä kadulla lapsilta ryöstetty merkkivaatteita päältä.

Oma nykyinen paras kaverini eli 80-luvulla Vantaalla lapsuutensa omakotitaloalueella, ja kertoi ettei uskaltanut mennä Helsingin keskustaan merkkivaatteissa, kun pelko niiden ryöstämisestä päältä oli niin voimakas.

Suomen historian kuuluisin joukkoraiskaus puolestaan tapahtui puhtois-sinivalkois-isänmaallisella 1950-luvulla: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005507045.html

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä aiempaa muistelua...

Ala-asteella oli lempeä opettaja, joka oli tarvittaessa tiukka. Pelkkä nimittely katsottiin kiusaamiseksi ja siitä sai (pientä) jälki-istuntoa. Jos koko luokka sattui riehumaan, koko luokka jäi (ehkä puolen tunnin) jälki-istuntoon. Reissuvihkoon kirjattiin erilaiset poikkeukselliset jutut, esim. uintikäynnit tai muut, tai vanhemmat pyysivät ylimääräistä vapaata esim. sukulaisten häihin osallistumisen vuoksi. Koko koulun asioita koskevat asiat jaettiin hieman suttuisilla A4-papereilla kotiin vietäviksi (esim. kevät- ja joulujuhlat jne.). Vanhempainiltoihin osallistuivat oletettavasti kaikkien lasten vanhemmat. 

Sukulaisten luona vierailtiin, en muista, soitettiinko etukäteen, todennäköisesti ei, se tuli vasta 90-luvulla. Sukujuhliin piti osallistua kaikkien ainakin teini-ikään asti. Sukujuhliin aikuiset ostivat 2-3 koria olutta, saman verran hartwallin vichyä ja lapsille limpparia. Tuo olutmäärä rii

Muuten muistan kaiken samoin, mutta pop corneja meillä ainakin tehtiin 80-luvulla, asuimme pienellä paikkakunnalla Etelä-Pohjanmaalla ja kaupoista sai kyllä jyviä joista tehdä. Mikropopparit tuli sitten, kun mikroaaltouunit yleistyivät. Koteihin niitä alkoi tulla 80-luvun lopulla ja yleistyivät nopeasti.

Myös mangoa olen saanut pienen paikkakunnan kaupasta 80-luvun lopulla, sillä muistan sellaisen omilla rahoilla ostaneeni ja syöneeni suurella innolla. Yllätyksenä tuli, että mangon kivi oli niin karvainen ja hampaiden väliin jäi pitkät kuiturihmat, kun imeskelin sitä kiveä että saisin kaiken mangon syötyä.

Energiajuomia ei ollut. Ensimmäinen energiajuoma jonka muistan, oli Jolt, jota tilattiin toimistollemme vuonna 2000. Varmasti energiajuomia tuli markkinoille jo ysärillä, mutta minä en niitä ostanut enkä siksi muista tarkkaan, milloin ilmaantuivat. Ja vaikka virvoitusjuomia oli paljon pienempi osasto kaupoissa, valikoima oli kuitenkin sillä tavalla monipuolinen, että oli muitakin kotimaisia limppareita kuin vain Hartwallin. Nykyäänkin toki on pientuottajia, mutta tilanne poikkeaa tuosta ajasta siten, että nykyään nuo on pienten limsatehtaiden tuotteet on ikään kuin ylellisyyttä, kalliimpia ja lasipullossa. Tuolloin eri kotimaisten valmistajien limsat olivat ihan normivalikoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä joukkoraiskauksia. Eikä kadulla lapsilta ryöstetty merkkivaatteita päältä.

Oma nykyinen paras kaverini eli 80-luvulla Vantaalla lapsuutensa omakotitaloalueella, ja kertoi ettei uskaltanut mennä Helsingin keskustaan merkkivaatteissa, kun pelko niiden ryöstämisestä päältä oli niin voimakas.

Suomen historian kuuluisin joukkoraiskaus puolestaan tapahtui puhtois-sinivalkois-isänmaallisella 1950-luvulla: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005507045.html

nyt puhutaan 80-luvusta

Vierailija kirjoitti:

Töihin pääsi kun vaan käveli johonkin firmaan sisään ja kysyi että onko töitä tarjolla.

Ja mikä tärkeintä, suoraan siihen emoyhtitöön, eli samaan firmaan ja samoilla säännöillä kuin kaikki muutkin.

ps nyt olen koko talon ainoa, jolla on a. työvaatepakko b. sairauslomakarenssi c. ei liikkuva työaika d. ei etätyömahdollisuutta lainkaan e. jne...

Vierailija kirjoitti:

Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltit pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 😟

Eihän jänniksiä ollut tuolloin vielä kekstittykään, eikä tuotu maahan ja siis kotimaiset jännikset ovat somemaailman tuotoksia, kuten esimerkiksi näitä Tinder sankareita.

Tuolloin jopa komeilla miehillä oli moraali ja selkäranka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla oli tulevaisuudenuskoa. Lapset hankittiin nuorena, reilusti alle kolmikymppisenä, koska kaikilla oli luja luottamus, että elämä kantaa. Sitä ei ole enää, kun äärioikeistolaisuus, vihanlietsonta ja luonnontuhonta on ottanut vallan. 

 

Olen elänyt lapsuuteni ja osan nuoruuttani 80-luvulla ja kyllä silloin oli äärioikeistolaisuutta ja äärivasemmistoa aivan samalla tavalla kuin nykyään. Se vuosikymmen vaan oli loistava, elämänuskoa ja vaurautta tihkuva aikakausi jossa jokainen sai olla oma itsensä. Lisäksi yksilön vapaus oli valtaisaa. Suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma ja tuhoaja on ollut woke-vasemmisto, joka toimillaan on hävittänyt ihmisistä uskon tulevaisuuteen ja ennenkaikkea ihmisten elämänilon. Nauru ja huumori ovat poissa.

Mutta käytettiinko tuolloin termejä äärioikeisto tai äärivasemmisto? Minä en muista. Sikäli ei leimattu ketään tai mitään tai jaettu tiettyyn laariin, vaikka toki oli sellaiset puolueet kuin SKDL ja SKP. En tiedä, edustiko kukaan äärioikeistoa. Kokoomusta ei varmaan sellaiseksi voi laskea. Ysärillä tuli skinit.

Onneksi woke on ottanut vähän takapakkia, ehkä mennään jo parempaan suuntaan. Mutta somessa näkyy ärsyttävä jakolinja äärioikeistoon ja punavihervassareihin. Kaikki mielipiteet halutaan nähdä tuon eron kautta ja leimata ihminen jossain yksittäisessä pienessä asiassakin persuksi tai vihervassariksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjaimellisesti KAIKKI oli paremmin

No ei nyt ihan kaikki sentään! En muista varmuudella, oliko enää teininä, mutta esiteininä nyt ainakin oli, ja voi olla että vielä 13v eli virallisena teini-ikäisenä vielä, niin siis ruumiillinen kuritus vielä ns. normaalia toimintaa ainakin meillä. Jonnet ei varmaan tajua, että 80-luvulla vielä todella kuritettiin lapsia vyöllä takapuolelle.

Ja kun tämä loppui niin kylläpä saatiin upea kasvatus ja koulumaailma aikaiseksi, raskaan ollaan jo ala-asteella ja kovan tason ammattilaisia huumeiden diilaamisessa ja joka toinen saa melkein kaikista aineista säälivitosen, on se upeeta tämä leppoisa vapaa kasvatus, antaa kaikkien tehdä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihin pääsi kun vaan käveli johonkin firmaan sisään ja kysyi että onko töitä tarjolla.

Ja mikä tärkeintä, suoraan siihen emoyhtitöön, eli samaan firmaan ja samoilla säännöillä kuin kaikki muutkin.

ps nyt olen koko talon ainoa, jolla on a. työvaatepakko b. sairauslomakarenssi c. ei liikkuva työaika d. ei etätyömahdollisuutta lainkaan e. jne...

Näihin ei pidä suostua koskaan! Ei vuokratyöntekijäksi tai vuokratyöfirman yritysasiakkaaksi. Kaikkien pitäisi työpaikalla olla samassa työoikeudellisessa asemassa eli työsuhteessa siihen yritykseen, jolle työskennellään. Se että synnytetään työpaikoille kahden kerroksen väkeä on uskomattoman typerää.

Olin ujo ja hieman estynyt. Nykyään olisin samalla käytöksellä supersosiaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla oli tulevaisuudenuskoa. Lapset hankittiin nuorena, reilusti alle kolmikymppisenä, koska kaikilla oli luja luottamus, että elämä kantaa. Sitä ei ole enää, kun äärioikeistolaisuus, vihanlietsonta ja luonnontuhonta on ottanut vallan. 

 

Olen elänyt lapsuuteni ja osan nuoruuttani 80-luvulla ja kyllä silloin oli äärioikeistolaisuutta ja äärivasemmistoa aivan samalla tavalla kuin nykyään. Se vuosikymmen vaan oli loistava, elämänuskoa ja vaurautta tihkuva aikakausi jossa jokainen sai olla oma itsensä. Lisäksi yksilön vapaus oli valtaisaa. Suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma ja tuhoaja on ollut woke-vasemmisto, joka toimillaan on hävittänyt ihmisistä uskon tulevaisuuteen ja ennenkaikkea ihmisten elämänilon. Nauru ja huumori ovat poissa.

Mutta käytettiinko tuolloin termejä äär

Niin, kyllä meilläpäin pojat lähtivät kesäisin Naantaliin reissulle tapaamaan Pekka Siitointa, oli lyhyttä hiusmallia ja pilottitakkia. Samoin kommunistit puheissaan ja vappumarsseilla olivat aika radikaaleja, Jokainen sai olla mitä oli, ei kuulunut kenellekkään.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut rasismia. Eikä joukkoraiskauksia. Eikä kadulla lapsilta ryöstetty merkkivaatteita päältä. Eikä bussikuskit katsoneet ajaessaan pornoa. Ja bussit kulkivat aikataulussa. Palvelua sai suomeksi. Maamme äidinkielellä.

Eivätkä lapset hukkuneet päivittäin uimarannoilla ja maauimaloissa.

Onko kukaan miettinyt, että jos päästäisiin 80 luvulla takasin nykyajan hienousten kanssa, kuten netin ja puhelimien ym????

Siis vielä entistä parempi 80 luku, kunhan vain laittaisi samat säännöt ja samanlaisen väestön mitä 80 luvulla oli niin silähän se tulisi kuntoon.

#Energiajuomia ei ollut. Ensimmäinen energiajuoma jonka muistan, oli Jolt, jota tilattiin toimistollemme vuonna 2000. Varmasti energiajuomia tuli markkinoille jo ysärillä, mutta minä en niitä ostanut enkä siksi muista tarkkaan, milloin ilmaantuivat. Ja vaikka virvoitusjuomia oli paljon pienempi osasto kaupoissa, valikoima oli kuitenkin sillä tavalla monipuolinen, että oli muitakin kotimaisia limppareita kuin vain Hartwallin. Nykyäänkin toki on pientuottajia, mutta tilanne poikkeaa tuosta ajasta siten, että nykyään nuo on pienten limsatehtaiden tuotteet on ikään kuin ylellisyyttä, kalliimpia ja lasipullossa. Tuolloin eri kotimaisten valmistajien limsat olivat ihan normivalikoimaa.#

Energiajuoma Vitanova taisi tulla markkinoille jo 1960-luvulla. Limsoissa oli tosiaan eri valmistajien tuotteita, mutta kuitenkin siten, että eri puolilla Suomea sai helpoimmin sen alueiden panimoiden ja virvoitusjuomatehtaiden tuotteita.

Ei ollut nepsy- tai ADHD-lapsia, juoppoja ja rikollisia ei sijoitettu tavallisen kansan vuokrakerrostaloihin. Hullut oli laitoksissa muiden vajaaälyisten kanssa. Huumeiden käyttö oli rangaistavaa. Poliiseja oli enemmän.

Yhteiskunnassa kaikki oli paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmiin avun hakeminen oli todella suuren kynnyksen takana, eikä niistä uskallettu puhua. Internetin yksi hyvä puoli on, että voidaan anonyymisti jakaa kaikenlaisia kokemuksia. 80-luvulla ihminen oli yksin ahdistuksensa kanssa, ja ainoa yleisesti tunnettu tapa reagoida vaikeuksiin oli pään täyteen vetäminen.

Itsemurhia tehdään Suomessa nykyään enää vain puolet siitä mitä 80-luvun lopussa (n. 1500/vuosi -> n. 750/vuosi). Juuri mikään muu ei auta tehokkaammin asettamaan "kaikki oli silloin paremmin!!!" -hölötystä oikeisiin mittasuhteisiinsa.

No lääkkeitä vedetään vastaavasti enemmän, eli mielialalääkkeillä pidetään porukka hengissä.