Lue keskustelun säännöt.
Suuri osa parisuhteista on aivan kauheita, vai mitä sanotte näistä?
22.01.2024 |
Olen todella tässä keski-ikäistyessäni alkanut miettiä, että useimmat parisuhteet taitavat olla enemmän tai vähemmän kauheita, jopa väkivaltaisia. On ihan kauhean tavallista, että kotityöt eivät jakaudu reilusti, ja yksi raataa kun toinen laiskottelee tai harrastaa, eikä välitä toisen uupumisesta ollenkaan. Ihmiset (varsinkin naiset) sietävät puolisoiltaan aivan järkyttävää käytöstä.
Kuulen lähipiiristä kamalia tarinoita koko ajan: kuinka mies ei viitsinyt hakea apteekista vaimolleen kuumelääkettä, vaan tämä joutui itse lähtemään 39 asteen kuumeessa, ja kävi siinä samalla kaupassa ja laittoi perheen ruoat. Kuinka puoliso ei syö kuin yhdenlaista ruokaa, ja yökkäilee toisen kokkauksille, mutta ei juurikaan itse vaivaudu hellan ääreen. Kuinka toinen tekee uraa, ja pitää toista lähinnä kotona odottavana huonekaluna. Kuinka toinen taantuu parisuhteessa aivan lapseksi ja ärsyttää puolisoaan tahallaan ihan kuin teki 5-vuotiaana pikkusiskolleen.
Viimeisimmästä on muuten hyvä esimerkki, jos olette katsoneet Sohvaperunoita. Jorma ja Soile on tää vanhempi pariskunta Rovaniemeltä. Jorma öhisee ja möhisee ja kieltäytyy normaalista kontaktista ja aikuisesta keskustelusta, ja sitten HÖRPPII sitä kahviaan valtavalla äänellä aivan tahallaan, kuten on tehnyt jo kymmeniä vuosia ihan vain siksi, että se ärsyttää vaimoa, ja se on jotenkin hänestä kauhean hauskaa kiusata omaa vaimoaan. Mikä ihmeen dynamiikka tämä on, ja miksi se on niin yleistä?
Miksi ihmiset haluaa olla parisuhteissa? En aidosti enää ymmärrä. Voittopuolisesti ne on ihan kauheita, ja toimii ainoastaan sillä, että väkisin siedetään toista, ja usein edellytyksenä on myös se, että heterosuhteessa nainen hyväksyy, että hänen roolinsa on olla se perheen aikuinen vastuunkantaja kuitenkin lopulta aina yksin.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin on erinomainen parisuhde ja elämäni puolisoni kanssa on paljon parempaa, kuin olisi jos olisin yksin.
Meillä on tasa-arvoinen parisuhde ja jaamme arjen toisiamme tukien.
Yhdessä olemme olleet 23 vuotta.
Näin meilläkin. Takana 19 vuotta ja uusperhe. Tämähän vain paranee.
Meilläkin oli sellainen vielä pari vuotta sitten.
Nyt ollaan oltu yhdessä 25 v ja minulla on kotona kiukkuinen mies, joka näyttää minulle vihaista naamaa ja tönäisee aina vierestä kävellessään. Lapsille puhuu vielä ystävällisesti.
Olen alkanut etsimään omaa asuntoa. Kiukutelkoot keskenään.
25 vuotta on kaikilla mittareilla mitattuna nykypäivän parisuhteissa upea aika. Ei tarvitse paljoa nolostella, vaikka päättyisikin tuohon. Voin sanoa, että itse en pääsisi ikinä noihin lukemiin, vaikka tekisin miten paljon sisäistä tai ulkoista työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"miesten roolit ollaan poistettu lukuunottamatta aivan tuloluokan kärkeä, missä mies toimii edelleen perheen elättäjänä."
Ja siellä tuloluokan kärjessäkin niillä miehillä on yleensä nykyään koulutetut uranaiset vaimoina joten eivät nekään naiset mitään kotona hääriviä pikkuvaimoja ole. Joku harva NHL-jääkiekkoilijan missivaimo voi olla poikkeus.
Minä en ymmärrä sitä, että naiset antaa miestensä hallita omia raha-asioitaan. Paljon on sellaista, että molemmat tienaa, yhdessä maksetaan yhteiset kulut ja laitetaan säästöön jos säästetään. Mut sitten sillä ylijäämällä, naisen itse työllään tienaamilla rahoilla, nainen ei saa ostaa itselleen mieluisia asioita ilman miehen lupaa. Joillakin tämä on niin kireää, että jostain tulppaanikimpun tai muutaman kesäkukan ostamisesta tulee jo sanomista.
Meillä ei näin ole ja se aiheuttaakin säännöllisesti ihmetystä ja kyselyjä, että mitä mun mies sanoo, kun käytän niin paljon/ vapaasti rahaa harrastukseeni. No ei sano yhtään mitään. Ja jos alkaisi sanoa, niin saisi etsiä jonkun muun jota hallita.
Vierailija kirjoitti:
Jos alkaisin vielä joskus parisuhteeseen, ja jostain syystä pitäisi saman katon allekin muuttaa, ainakin seuraavien pitää toteutua:
- Puoliso tekee kotitöitä oma-aloitteisesti. Osaa myös kokata, ja suunnitella ruokahuoltoa itse.
- Pidetään huolta toisesta, jos hän on sairaana tai surullinen. Puoliso on prioriteetti.
- Normaali päivärytmi, ei tuhlata yhteistä vapaa-aikaa siihen, että nukutaan iltapäivään saakka.
- Halutaan suunnitella ja tehdä yhdessä asioita, ei pelkästään erikseen.
Lähestyn viittäkymppiä, ei ole vielä löytynyt. Mulla ei ole pienintäkään kiinnostusta ryhtyä sisäköksi miehelle, joka nukkuu iltapäivään ja lähtee sitten harrastelemaan omia juttujaan, varsinkaan, jos en voi luottaa siihen, että kävisi edes särkylääkkeen mulle hakemassa, jos olen kovasti sairaana, tai lohduttaisi, jos on surua.
Aika erikoista, minusta nämä asiat ovat ihan perussettiä. Kai sitten olen ainakin nämä perusvaatimukset täyttävä yksilö - toki yhtä kohtaa en välttämättä täytä, eli "puoliso on prioriteetti".
Minun elämässäni puoliso on prioriteettilistassa pronssisijalla, jaettu ykkössija menee ilman epäilystä lapsille.
Niin, naisten taito valita itselleen paskoja miehiä ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä. Kai siinä on jotain alkukantaista, alapää vie naista ja sitten se unelmien mies ei haekaan apteekista lääkettä kun olet sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan suurin osa ihmisistä ei ole mammapalstan moniongelmaisia. Myöskään heidän parisuhteensa eivät ole tasoa mies söi lasten vanukkaat.
Aika hirveitä parisuhteita on, etenkin nämä kun oltu kauan yhdessä, sanotaan 40+ ikäisillä. Meillä oli tässä tyttöjen ilta pitkästä aikaa ja jotenkin ollut siinä uskossa että kaikilla menee parisuhteissa ihan kivasti. Tai näin sitä aina muista kuvittelee. No ei mene. Yhden miehestä tullut uhkapeliriippuvainen, pelannut perheen kaikki säästöt ja valehdellut. Toisen mies taas lopettanut kaikki kotityöt, ruuanlaitot, makaa vaan illat ei jaksa myöskään lastenhoitoa. Ei ole masentunut kun muuten harrastaa yms, on vaan tullut tosi itsekkääksi ja veemäiseksi. Yhden mies jäi kiinni pettämisestä työkaverin kanssa juuri yms yms aika harvalla tuntuu oikeasti hyvin menevän, eroja jatkuvasti töissä ja tuttavilla. Se arvostus ja kiinnostus toista kohtaan tuntuu lopahtavan ja sitten käytös muuttuu itsekkääksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Omassa lähipiirissä on myös paljon tuollaisia huonoja suhteita."
Veisi keskustelua eteenpäin jos ei puhuttaisi vain jostain mystisestä "lähipiiristä" vaan kerrottaisiin missä päin Suomea asutaan, mikä on koulutustausta ja ammatit, mikä on tulotaso, minkä ikäisiä ollaan jne.
Voi lyödä vetoa että nämä "en tiedä yhtään hyvää suhdetta" kertomukset sijoittuvat kyllä aika lailla tiettyihin piireihin.
Asun Tampereen seudulla kuten suurin osa näistä tuttavistanikin. Iät vaihtelevat 20-80 vuoden välillä. Koulutustaso vaihtelee kansakoulusta yliopistoon. Suurin osa kuuluu keskiluokkaan tai alempaan keskiluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli olit Maija Maskuliina, joka kantoi isoäitien taakkaa harteillaan: kun itse teet kaiken, niin olet hyvä äiti ja nainen. Kun itse tekee ja johtaa perhettä, niin kaikki sujuu. Teit tietysti vielä päivätyötä siihen oheen. Eli eihän miehellä mitään roolia edes perheessä olisi ollutkaan?"
Millainen rooli sillä miehellä pitäisi olla? Sellainen, joka sisältää jonkin sellaisen tehtävän, jota kukaan muu perheessä ei voi tehdä? Työkuorman jakaminen ei vaan yksinkertaisesti käy?
Työkuorman jakaminen esimerkiksi vauvaperheessä on sula mahdottomuus. Se ei jakaannu 50/50. Ja vaikka naisen kanssa yrittäisi jakaa asioita myöhemminkin 50/50, niin nainen kantaa isovanhempiensa taakkaa koko ajan. Tehtäviä ja kotitöitä tulee koko ajan vain lisää, mihin miehen pitäisi osallistua aina 50/50. Sinä olet naisena maskuliinisessa roolissa, johdat perhettä ja luot koko ajan uusia te
Myös 90/10 on jakamista. Ja 70/30 on jakamista. Ja mitä tehtäviä ja kotitöitä tulee koko ajan lisää? Jos tulee lapsia, työmäärä tietenkin lisääntyy, mutta mitä tehtäviä tulee lisää?
Miksi sulle on ongelma, jos nainen "johtaa perhettä"? Jos sinä et siihen miehenä kykene, jonkun se vastuu on otettava. Lapset ei kasvata itseään, ruoka ei valmistu itsestään, eikä pyykit peseydy itsestään. Rooli se on apulaisenkin rooli.
Ja oikeasti, lopeta tuo "maskuliinisista ja feminiinisistä" rooleista puhuminen. Ihan kuin tehtävien tekeminen on kiinni siitä, mitä jalkojen välissä on. Ymmärrän, jos sut on kasvatettu siten, että miehenä sun ainoa tehtävä on tuoda rahaa talouteen, niin sun egolle voi olla kolaus, kun siihen pystyy nainenkin ja nainen ei tarvitse sua pelkästään siihen rooliin. Ja ymmärrän, että voi olla hämmentävää, kun sulta vaaditaan myös jotain muuta, jota et ole koskaan oppinut. Ole asiasta rehellinen itsellesi ja puolisollesi ja opettele uutta roolia. Saat ehkä siitäkin irti jotain hyvää, jotain sellaista, mitä et koskaan edes kuvitellut saavasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hirveitä parisuhteita on, etenkin nämä kun oltu kauan yhdessä, sanotaan 40+ ikäisillä. Meillä oli tässä tyttöjen ilta pitkästä aikaa ja jotenkin ollut siinä uskossa että kaikilla menee parisuhteissa ihan kivasti. Tai näin sitä aina muista kuvittelee. No ei mene. Yhden miehestä tullut uhkapeliriippuvainen, pelannut perheen kaikki säästöt ja valehdellut. Toisen mies taas lopettanut kaikki kotityöt, ruuanlaitot, makaa vaan illat ei jaksa myöskään lastenhoitoa. Ei ole masentunut kun muuten harrastaa yms, on vaan tullut tosi itsekkääksi ja veemäiseksi. Yhden mies jäi kiinni pettämisestä työkaverin kanssa juuri yms yms aika harvalla tuntuu oikeasti hyvin menevän, eroja jatkuvasti töissä ja tuttavilla. Se arvostus ja kiinnostus toista kohtaan tuntuu lopahtavan ja sitten käytös muuttuu itsekkääksi.
Tuolta se näyttää, kun ihmiset elävät elämää, jota eivät oikeasti itse halua elää, vaan menevät massan mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli olit Maija Maskuliina, joka kantoi isoäitien taakkaa harteillaan: kun itse teet kaiken, niin olet hyvä äiti ja nainen. Kun itse tekee ja johtaa perhettä, niin kaikki sujuu. Teit tietysti vielä päivätyötä siihen oheen. Eli eihän miehellä mitään roolia edes perheessä olisi ollutkaan?"
Millainen rooli sillä miehellä pitäisi olla? Sellainen, joka sisältää jonkin sellaisen tehtävän, jota kukaan muu perheessä ei voi tehdä? Työkuorman jakaminen ei vaan yksinkertaisesti käy?
Työkuorman jakaminen esimerkiksi vauvaperheessä on sula mahdottomuus. Se ei jakaannu 50/50. Ja vaikka naisen kanssa yrittäisi jakaa asioita myöhemminkin 50/50, niin nainen kantaa isovanhempiensa taakkaa koko ajan. Tehtäviä ja kotitöitä tulee koko ajan vain lisää, mihin miehen pitäisi osallistua aina 50/50. Sinä olet naisena maskuliinisessa r
Jos tuo 50/50 jako toimii, niin anna mennä. Mutta jos se ei toimi, niin kannattaa miettiä, onko vika sinussa vai kumppanissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mää taidan kattella vielä jos tulis joku semmonen mies vastaan joka haluaa kosiskella mua. Lähinnä semmoisiin miehiin törmänny että mun pitäis kosiskella niitä. Jos en löydä minusta tarpeeksi kiinnostunutta, voin olla myös yksin.
T. Sinkku N
Miehet sössii parisuhteet sillä että
-eivät tee kotitöitä tasa-arvoisesti
-naisilla liika vastuu ruuanlaitosta ja lapsista
-jättävät kaikki metatyöt naisille
-jotkut juo liikaa alkoa
-nykypäivänä vedetään paljon myös huumeita
-porno/onlyfans-riippuvuuksia
-pelaillaan uhkapelejä ja sitä myöden menee rahat
-pelaillaan liikaa tietokoneella/pleikkarilla
-monet pettää, kun tilaisuus tulee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo mää taidan kattella vielä jos tulis joku semmonen mies vastaan joka haluaa kosiskella mua. Lähinnä semmoisiin miehiin törmänny että mun pitäis kosiskella niitä. Jos en löydä minusta tarpeeksi kiinnostunutta, voin olla myös yksin.
T. Sinkku N
Tuo ei takaa sinulle hyvää parisuhdetta. Elättelet vain myyttiä, jonka naiset ovat luoneet, jotta omia pelkoja ei tarvitse kohdata. Miehen lähestyminen ei tarkoita, että mies haluaa sinut yli kaiken.
"Jos alkaisin vielä joskus parisuhteeseen, ja jostain syystä pitäisi saman katon allekin muuttaa, ainakin seuraavien pitää toteutua:
- Puoliso tekee kotitöitä oma-aloitteisesti. Osaa myös kokata, ja suunnitella ruokahuoltoa itse.
- Pidetään huolta toisesta, jos hän on sairaana tai surullinen. Puoliso on prioriteetti.
- Normaali päivärytmi, ei tuhlata yhteistä vapaa-aikaa siihen, että nukutaan iltapäivään saakka.
- Halutaan suunnitella ja tehdä yhdessä asioita, ei pelkästään erikseen."
Nuo seikat selvisivät miehestäni viimeistään ensimmäisen kuukauden aikana. Sen jälkeen ei ole moisia peruasiota tarvinnut pohtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Omassa lähipiirissä on myös paljon tuollaisia huonoja suhteita."
Veisi keskustelua eteenpäin jos ei puhuttaisi vain jostain mystisestä "lähipiiristä" vaan kerrottaisiin missä päin Suomea asutaan, mikä on koulutustausta ja ammatit, mikä on tulotaso, minkä ikäisiä ollaan jne.
Voi lyödä vetoa että nämä "en tiedä yhtään hyvää suhdetta" kertomukset sijoittuvat kyllä aika lailla tiettyihin piireihin.
Asun Tampereen seudulla kuten suurin osa näistä tuttavistanikin. Iät vaihtelevat 20-80 vuoden välillä. Koulutustaso vaihtelee kansakoulusta yliopistoon. Suurin osa kuuluu keskiluokkaan tai alempaan keskiluokkaan.
Näköjään ei sitten tarvitse siirtyä kuin 200 km etelään ja hissata luokkatasoa yksi pykälä ylöspäin niin nämä ongelmat alkavat jyrkästi vähentyä. Hyvä tietää tämä vastaisuuden varalle niin en turhaan muuta yhtää pohjoisemmaksi kuin missä asun nyt.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä on myös paljon tuollaisia huonoja suhteita.
Usein nainen tekee enemmän kotitöitä ja joutuu jäämään kotiin lasten kanssa. Naisen ura ja työ on vähemmän tärkeää kuin miehen.
Nainen ajaa sillä perheen huonommalla ja halvemmalla autolla. Tai joissain tapauksissa naisella ei edes ole autoa tai korttia ja on riippuvainen miehensä kyydityksistä.
Mies tekee perheessä ne isoimmat päätökset. Perhe muuttaa miehen töiden perässä, en ole koskaan nähnyt tämän tapahtuvan toisin päin.
Mies "vitsailee" naisen lihomisesta, sisustusideoista ja muista hölmöistä akkojen jutuista. Myös vaimon tyhmyydelle naureskellaan usein jos tämä on tehnyt jotain hölmöä. Tämä kaikki naamioidaan hyväntahtoisesksi vitsailuksi.
Puhumattakaan siitä kuinka intohimo ja romantiikka on useimmista suhteista kuollut jo aikapäiviä sitten
Erikoista. Omassa lähipiirissäni on paljon hyviä suhteita - on toki joitakuita huonojakin, jotka sitten loppuivatkin.
Lähipiirissäni on myös esimerkkejä sellaisista suhteista, joissa naisen ura on (ihan oikein) priorisoitu miehen uran edelle. On valittu asuinpaikka, hoidettu kaikki arjen käytännön asiat naisen ura silmällä pitäen. Toki näitä ei ole montaa, jo ihan senkin vuoksi, että yleensä mies tienaa enemmän (näissä suhteissa näin ei ole). Tällainen suhde on ollut aikanaan jo isoäitini serkulla (isoäidin hyvä ystävä) ja hänen miehellään - rouva tienasi ja kävi töissä, mies jäi enemmänkin kotiin lasten kanssa - ja tämä tapahtui jo heti sodan jälkeen; mies jäi käytännössä koti-isäksi, kunhan kotiutui rintamalta (tämä oli toki hyvin poikkeuksellista).
Minun lähipiirissäni on toki - ja on ollut - myös "perinteisen miehen roolin" omaavia, ei-niin-mukavia miehiä, mutta on toisaalta ollut myös häijyjä naisiakin, joten aika 50-50 mennään.
Naiset valitsee sen komean pettäjä jännämiehen joten parisuhteesta tulee kamala. Miehen ulkonäkö on naisille tärkeintä eikä se miten mies kohtelee naista ja käyttäytyy.
"-jotkut juo liikaa alkoa"
Nyt repesin... en tiennyt että tuokin voi olla parisuhteen ongelma.
"Ja usein: näissä perheissä, missä mies tekee paljonkin, niin mies tekee ne väärin. "
Jos mies tekee ne asiat oikeasti kunnolla niin minun on hyvin hankala kuvitella että mitenkään merkittävä osa naisista väittäisi edelleen miehen tekevän ne väärin.
Minulla on todella paljon kotihommia ja lastenhoitoa tekevä mies. Vaikka joskus joku homma olisi minusta voinut mennä hieman eri tavalla niin se ei ole koskaan kaatanut mitään. Ja jos olen joskus vahingossa mennyt sanomaan miehelle jostain hommasta niin hän on vain todennut että se hoitui ihan riittävän hyvin niinkin ja olen tajunnut valittavani turhasta.