Lue keskustelun säännöt.
Suuri osa parisuhteista on aivan kauheita, vai mitä sanotte näistä?
22.01.2024 |
Olen todella tässä keski-ikäistyessäni alkanut miettiä, että useimmat parisuhteet taitavat olla enemmän tai vähemmän kauheita, jopa väkivaltaisia. On ihan kauhean tavallista, että kotityöt eivät jakaudu reilusti, ja yksi raataa kun toinen laiskottelee tai harrastaa, eikä välitä toisen uupumisesta ollenkaan. Ihmiset (varsinkin naiset) sietävät puolisoiltaan aivan järkyttävää käytöstä.
Kuulen lähipiiristä kamalia tarinoita koko ajan: kuinka mies ei viitsinyt hakea apteekista vaimolleen kuumelääkettä, vaan tämä joutui itse lähtemään 39 asteen kuumeessa, ja kävi siinä samalla kaupassa ja laittoi perheen ruoat. Kuinka puoliso ei syö kuin yhdenlaista ruokaa, ja yökkäilee toisen kokkauksille, mutta ei juurikaan itse vaivaudu hellan ääreen. Kuinka toinen tekee uraa, ja pitää toista lähinnä kotona odottavana huonekaluna. Kuinka toinen taantuu parisuhteessa aivan lapseksi ja ärsyttää puolisoaan tahallaan ihan kuin teki 5-vuotiaana pikkusiskolleen.
Viimeisimmästä on muuten hyvä esimerkki, jos olette katsoneet Sohvaperunoita. Jorma ja Soile on tää vanhempi pariskunta Rovaniemeltä. Jorma öhisee ja möhisee ja kieltäytyy normaalista kontaktista ja aikuisesta keskustelusta, ja sitten HÖRPPII sitä kahviaan valtavalla äänellä aivan tahallaan, kuten on tehnyt jo kymmeniä vuosia ihan vain siksi, että se ärsyttää vaimoa, ja se on jotenkin hänestä kauhean hauskaa kiusata omaa vaimoaan. Mikä ihmeen dynamiikka tämä on, ja miksi se on niin yleistä?
Miksi ihmiset haluaa olla parisuhteissa? En aidosti enää ymmärrä. Voittopuolisesti ne on ihan kauheita, ja toimii ainoastaan sillä, että väkisin siedetään toista, ja usein edellytyksenä on myös se, että heterosuhteessa nainen hyväksyy, että hänen roolinsa on olla se perheen aikuinen vastuunkantaja kuitenkin lopulta aina yksin.
Kommentit (257)
Eipä sitten näissä suhteissa ole ilmeisesti kuultu kultaista sääntöä: "kehu kaikkien kuullen, huomauta kaksistaan."
Itse en ymmärrä, enkä hyväksy puolison julkista nolaamista. Mitä sillä yritetää saavuttaa? Nortaa itsensä paremmaksi henkilöksi? Jos se toinen on niin huono että häntä pitää julkisesti mollata, niin miksi henkilö on sitten hänen kanssaan?
On kyllä kummallista käytöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteet ja kaverisuhteet ovat aina parempia kuin parisuhde.
Joo! Kunpa aikuiset ihmiset pitäis ennemmin kavereita ykkösprioriteettina eikä aina sitä parisuhdetta.
Muuttavatko ystävänne teidän mukana, kun muutatte opiskeluiden ja töiden perässä toiselle paikkakunnalle?
Arki eletään usein perheen ja töiden kanssa.
Niin eletään, mutta se tekee meistä myös tosi yksinäisiä, ja pulassa ollaan sitten, jos se parisuhde päättyykin, kun ympärillä ei olekaan enää ketään. On aika erikoista, että jollain saattaa olla kavereita, jotka on tuntenut kymmeniä vuosia, ja sitten vaikkapa 3 vuotta kestänyt parisuhde, joka tulee priorisoiduksi aina ja joka tilanteessa näiden vanhojen ystävien yli. Kaikk
Itse aikuisena ihmisenä olen toivottanut aina kaverit tervetulleiksi takaisin elämään, vaikka vuosia olisi kulunutkin. Ymmärrän itse täysin, ettei parisuhteelta ja perheeltä jää aina aikaa kavereille ja ystävyys voi hetkeksi aikaa olla paussilla pitkäänkin. Mutta ystävyydessä on se hyvä puoli, että sen voi ottaa aina takaisinkin, jos molemmat sitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteet ja kaverisuhteet ovat aina parempia kuin parisuhde.
Joo! Kunpa aikuiset ihmiset pitäis ennemmin kavereita ykkösprioriteettina eikä aina sitä parisuhdetta.
Muuttavatko ystävänne teidän mukana, kun muutatte opiskeluiden ja töiden perässä toiselle paikkakunnalle?
Arki eletään usein perheen ja töiden kanssa.
Niin eletään, mutta se tekee meistä myös tosi yksinäisiä, ja pulassa ollaan sitten, jos se parisuhde päättyykin, kun ympärillä ei olekaan enää ketään. On aika erikoista, että jollain saattaa olla kavereita, jotka on tuntenut kymmeniä vuosia, ja sitten vaikkapa 3 vuotta kestänyt parisuhde, joka tulee priorisoiduksi aina ja jo
Me yksinhuoltajat ollaan tässä parempia. Me ei jumituta kotiin, eikä katkaista eikä jäädytetä ihmissuhteitamme perheen vuoksi. Me tarvitaan aikuisseuraa, ja suuntaudutaan siksi ulos kodista, eikä nyhjötetä vain puolison kyljessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen niin, että jos parisuhteessa joku mun pieni tapa ärsyttää toista ihan jumalattomasti, kyllä mä voin sen lopettaa. Voin olla ryystämättä tai jättämättä sukkiani lattialle, jos se oikeasti tekee toisen onnelliseksi.
Näinhän sen pitäisi mennä, että tehdään kompromisseja tallaisissa pienissä asioissa vilpittömästä halusta tehdä toinen onnelliseksi.
Valitettavan usein tuollaisten pienten asioiden aiheuttama ärsytys on kuitenkin oire isommista ongelmista. Lattialle jätetty sukka ei ole vain lattialle jätetty sukka, vaan yksi asia millä kokee toisen alleviivan sitä kuika vähän arvostaa kumppaniaan. Näin esimerkin omaisesti.
Nimenomaan! Lattialle jätetty sukka, imuroinnin hoitamin
Joo, kokopäivätöissä olin tietenkin, ja pitkät työmatkat.
En osaa ajatella, että parisuhde on mikään nollasummapeli, jossa molempien tulee saada ja antaa yhtä paljon, mutta kyllä siinä varmaan on kuitenkin joku katkaisuraja, että missä kohtaa olosuhteet eivät vaan enää ole toiselle kannattavat. Kyllä mä ainakin poistun paikalta aika vikkelään, jos huomaan olevani toiselle piika. Yksin on mielettömän paljon helpompi elää kuin miesvauvan kanssa.
Itse olen myös sitä mieltä, että tasa-arvoinen parisuhde ei ole yhtä kuin nollasummapeli. Vastuut varioivat sen mukaan mikä on kulloinenkin tilanne.
On esimerkiksi ihan suotavaa, että jos toinen on esim. hetken työttömänä hän ottaa isomman vastuun arjen kotitöistä toisen käydessä palkkatöissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että palkkatöissä käyvä osapuoli alkaa kohtelemaan kotona olikaa kuin palvelijaa menettäen kyvyn edes viedä omat pyykit pyykkikoriin tai siivota roskansa pois.
Ootko vähän hidas, AP? Ne sohviksethan heittää omaa inside läppää ja kiusottelee toisiaan. Säälin sinua kun et edes tunnista hyväntahtoista kipinän ylläpitämistä. Sanoppa kuin pitkä sun pisin parisuhde on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi DI olikin tosi tärkeä mainita 🤣
Tunnistan nuo huonot parisuhteet. On omakohtaista kokemusta samanlaisesta äijästä.
Eksän kanssa olin, koska meillä oli samanlaisia kiinnostuksen kohteita, sopiva huumorintaju, samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat. Nuorena myös hurmaannuin hänen opiskelualastaan (lääketiede) ja myönnän, että se tietty rahallinen turva houkutti. Hän myös kosi minua varsin varhain ja minä otan naimisiinmenosuunnitelmat tosissani.
Mutta mitä vielä. Kun todella vakavoiduimme, se mieslapsi tuli esille. Rahassa oli pihi ja vaikka tienasi enemmän, minun olisi pitänyt maksaa leijonanosa kodin kuluista. Minun tehtäväni oli myös siivota, pyykätä ja laittaa ruokaa samalla kun hän istui tietokoneella vapaa-ajat. Hän ei osannut mitään "miesten töitä", joten minä sen autonkin vein korjaukseen ja tukkeutuneet putket avasin. Kun puhuttiin lapsista, hänestä se oli naisten puuhaa eikä miesten tarvitse osallistua kasvatukseen kun kerran elätetään.
No joo, jos hän nyt olisi sitä leipää tuonut pöytään myös minullekin, olisin uskonut tuon. Ruokakuluissa, asumiskuluissa tms piti tarkkaa kirjaa ettei vahingossa maksa minulle "liikaa", eli esim laski grammalleen paljonko juustoa syö ja yritti arvioida vedenkulutustaan. Moni kotitöihin liittyvä kulu lankesi kokonaan minulle, koska "ei hän tartte pesuaineella pestyä paitaa" jne syitä.
En tiedä miksi pysyin niin pitkään hänen kanssaan. Kai kuvittelin että hän muuttuisi ja voisimme rakentaa sen normaalin keskiluokkaisen elämän yhdessä. Lopulta hän kuitenkin petti yhden tutun naisen kanssa ja erosimme. Tajusin, ettei se ukko arvostanut minua yhtään, olin hänelle vain kodinhoitokone ja seksiautomaatti. Onneksi emme saaneet yhteisiä lapsia.
Myönnän, että minulla oli huono itsetunto ja jonkinasteista läheisriippuvuutta. Piti tehdä itseni kanssa töitä, etten ajaudu samaan taas. Nykyään minulla on ihana ja huomaavainen aviomies, joka kokkaa, hoitaa puutarhaa, hoivaa jos olen sairas, on lapsille oikeasti isä ja toinen vanhempi eikä lapsenvahti. Eksä olisi jättänyt minut selviämään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko vähän hidas, AP? Ne sohviksethan heittää omaa inside läppää ja kiusottelee toisiaan. Säälin sinua kun et edes tunnista hyväntahtoista kipinän ylläpitämistä. Sanoppa kuin pitkä sun pisin parisuhde on?
Mä en kyllä haluaisi, että mun arjen vuorovaikutus olisi tuollaista nälvimistä. Soilen naamasta myös kyllä näkee, että se Jorman kahvin ryystäminen ei todellakaan ole Soilelle mikään läppä, vaan ärsyttää aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että *nainen valitsee AINA miehen, ei koskaan toisin päin*. Naisen pitää ihan itse katsoa peiliin siitä millaisen miehen on itselleen valinnut! Ja jostain kumman syystä valitsevat ihan itse sen sovinistin. Itse olen 37v mies, joka aina on ollut sinkku, mutta minäpä siivoan, tiskaan, huollan auton yms., teen ruokaa aina ja sen sellaista. Mutta en ole sovinisti/jänn...ämies, niin eipä kelpaa naisille. Kunnolliset miehet eivät kelpaa naisille, he valitsevat aina mieslapsen. Naisten oma syy!
Et ole hyvä mies. Olet palstarunkkari jonka mielestä naisen pitäisi ilahtua 50/50 diilistä,vaihtovirralla toimivasta elimestä, suuritöisestä huushollista ja miehen terapioimisesta. Kaiken lisäksi tämän pitää käyttäytyä kuten kotirouva, vaikka kävisikin töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteista samaa mieltä. Olen itse 46-vuotias ja erosin vuosi sitten. Olen ollut tyrmistynyt siitä, että nyt eroni jälkeen ystävät, tuttavat ja työkaverit uskaltavat avautua ihan eri lailla oman suhteensa ongelmista. Niin paljon olen viimeisen vuoden aikana kuullut aivan yllättäviltä tahoilta, kuin pariskunnalla ei ole ollut vuosiin mitään seksielämää / toinen osapuoli pettää puoliavoimesti toista / puoliso kohtelee aivan törkeästi esim. kieltäytyy lainaamasta autoaan toiselle ihan vain kiusan takia tai yökkäilee toisen ulkonäölle tms / harkitaan vakavissaan eroa ja kulutetaan aikaa roikkumalla Etuovi.comissa / ollaan yhdessä vain raha-asioiden ja alaikäisten lasten takia ja lasketaan vuosia, että koskaan voidaan erota / riidellään jatkuvasti jostakin...
Suomalaisissa parisuhteissa menee kyllä usein todella huonosti. Konsepti ei houkuttele.
Suhteessa toimii kipinä kauemmin ja suhteet toimii muutenkin paremmin kun ei tee lapsia ja ei muuta yhteen.
Voidaan vierailla vuorotellen toisen luona ja kumpikin siivoaa oman kämppänsä = ei mäkätystä ja ei stressiä kotitöistä. Kumpikin saa omaa rauhaa aina tarvittaessa.
Ei lapsia = säästyy rahat ja parisuhteessa miljoonaa kertaa vähemmän stressiä, huolia ja riitelyn aiheita.
Kumppanini on samalla paras ystävä jonka voin kanssa nauttia elämästä. Läheisyyttä, seksiä ja huumorintajuista seuraa. Konsepti toimii jos osaa tehdä järkeviä valintoja
Vierailija kirjoitti:
Joo hei kiva teille kaikille, joilla on hyvä parisuhde. Niitä varmasti on myös. Älkää nyt jokainen kuitenkaan erikseen käykö tänne ilmoittautumassa, menee vähän tylsäksi keskustelu. Puhutaan siitä, mitä on yleensä ja keskimäärin. On tietenkin aivan selvää, ettei kaikilla ole niin.
Kyllä mun käsitys on, että useimmilla on ihan ok parisuhde ja myös tilastot tukevat tätä. Menee vähän pohja keskustelusta mutuväitteillä, jotka perustuvat jonkun yksilön empiirisen kokemukseen. Minkäs me voidaan sille, jos ap sattuu olemaan ympyröissä, joissa on paljon ongelmaisia ihmisiä.
https://www.vaestoliitto.fi/ajankohtaista/suomalaiset-ovat-keskimaarin-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan nuo huonot parisuhteet. On omakohtaista kokemusta samanlaisesta äijästä.
Eksän kanssa olin, koska meillä oli samanlaisia kiinnostuksen kohteita, sopiva huumorintaju, samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat. Nuorena myös hurmaannuin hänen opiskelualastaan (lääketiede) ja myönnän, että se tietty rahallinen turva houkutti. Hän myös kosi minua varsin varhain ja minä otan naimisiinmenosuunnitelmat tosissani.
Mutta mitä vielä. Kun todella vakavoiduimme, se mieslapsi tuli esille. Rahassa oli pihi ja vaikka tienasi enemmän, minun olisi pitänyt maksaa leijonanosa kodin kuluista. Minun tehtäväni oli myös siivota, pyykätä ja laittaa ruokaa samalla kun hän istui tietokoneella vapaa-ajat. Hän ei osannut mitään "miesten töitä", joten minä sen autonkin vein korjaukseen ja tukkeutuneet putket avasin. Kun puhuttiin lapsista, hänestä se oli naisten puuhaa eikä miesten tarvitse osallistua kasvatukseen kun kerran elätetään.
Ja mitään tällaista ei ollutkaan, eikö vain?
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009175712.html
Naiset tekevät edelleen hiton paljon enemmän kotitöitä kuin miehet. Joku voi siihen varmaan olla tyytyväinenkin, ja luulen, että monet ajattelevat tämän olevan asioiden luonnollinen tila, eivätkä osaa haaveilla paremmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole elämäni aikana nähnyt yhtäkään hyvää parisuhdetta. Mukaan lukien omani pitkä parisuhde joka päättyi ja hyvä niin. Tuntuu että jokaisessa suhteessa on jotain kummallista, vääristynyttä, vallankäyttöä, väkivaltaa (henkistä tai fyysistä), hyväksikäyttöä jne. En itse enää halua parisuhdetta lainkaan. En tiedä yhtäkään hyvää parisuhdetta. Kuuntelen kauhuissani, kun ystäväni jankuttaa koko ajan miehestään ja siitä miten mies tekee kaikki päätökset. Mukaan lukien myös tämän naisen vaatteet, sanomiset, tekemiset. Hänellä ei ole parisuhteen jälkeen enää mitään omia ajatuksia edes vaatteidensa suhteen vaan mies ostaa nämäkin hänelle. Mistään muusta ei osaa puhua kuin miehestään ja mitä tekevät yhdessä. Koska ystäväni ei myöskään saa tehdä mitään ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Toi DI olikin tosi tärkeä mainita 🤣
Jep, siinä on "ominaisuus" jonka kyllä salaisin.
Taas voimaantuneen katkeran naisen päivän pakollinen miesvihavuodatus.. hohhoijaa. Eikö muuta elämää ole?
Vierailija kirjoitti:
Joo hei kiva teille kaikille, joilla on hyvä parisuhde. Niitä varmasti on myös. Älkää nyt jokainen kuitenkaan erikseen käykö tänne ilmoittautumassa, menee vähän tylsäksi keskustelu. Puhutaan siitä, mitä on yleensä ja keskimäärin. On tietenkin aivan selvää, ettei kaikilla ole niin.
Onko suhteet sitten yleensä ja keskimäärin aloituksen mukaisia? Mun kokemuksen mukaan ei. Kaikissa suhteissa on parempia ja huonompia hetkiä, eikä elämä yleensä ole mitään jatkuvaa ilotulitusta, mutta en ole törmännyt vielä tänän mennessä henkistä väkivaltaa sisältäviin suhteisiin todellisessa elämässä, kuin harvoin. Netissä sitäkin enemmän, mutta netissähän kaikki kärjistyy.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan nuo huonot parisuhteet. On omakohtaista kokemusta samanlaisesta äijästä.
Eksän kanssa olin, koska meillä oli samanlaisia kiinnostuksen kohteita, sopiva huumorintaju, samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat. Nuorena myös hurmaannuin hänen opiskelualastaan (lääketiede) ja myönnän, että se tietty rahallinen turva houkutti. Hän myös kosi minua varsin varhain ja minä otan naimisiinmenosuunnitelmat tosissani.
Mutta mitä vielä. Kun todella vakavoiduimme, se mieslapsi tuli esille. Rahassa oli pihi ja vaikka tienasi enemmän, minun olisi pitänyt maksaa leijonanosa kodin kuluista. Minun tehtäväni oli myös siivota, pyykätä ja laittaa ruokaa samalla kun hän istui tietokoneella vapaa-ajat. Hän ei osannut mitään "miesten töitä", joten minä sen autonkin vein korjaukseen ja tukkeutuneet putket avasin. Kun puhuttiin lapsista, hänestä se oli naisten puuhaa eikä miesten tarvitse osallistua kasvatukseen kun kerran elätetään.
Huh, tää on ihan kuin mun entinen pitkä parisuhde. Kamalaa se oli, sen voi nyt jälkikäteen myöntää.
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009175712.html
Naiset tekevät edelleen hiton paljon enemmän kotitöitä kuin miehet. Joku voi siihen varmaan olla tyytyväinenkin, ja luulen, että monet ajattelevat tämän olevan asioiden luonnollinen tila, eivätkä osaa haaveilla paremmasta.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001668757.html
Miehet tekevät selvästi enemmän töitä kuin naiset vuodessa jopa 30 prosenttia naisia enemmän. Tällä raadannallaan miehet pitävät pystyssä hyvinvointiyhteiskunnan.
Niin eletään, mutta se tekee meistä myös tosi yksinäisiä, ja pulassa ollaan sitten, jos se parisuhde päättyykin, kun ympärillä ei olekaan enää ketään. On aika erikoista, että jollain saattaa olla kavereita, jotka on tuntenut kymmeniä vuosia, ja sitten vaikkapa 3 vuotta kestänyt parisuhde, joka tulee priorisoiduksi aina ja joka tilanteessa näiden vanhojen ystävien yli. Kaikki juhlat ja lomat vietetään perheen kesken. Parisuhteettomat tipahtavat tässä seulasta yksinäisyyteen, mutta ei se pelkän parisuhdekumppanin/perheen kanssa jökittäminen tee hyvää kenellekään sekään. Tällainen elämäntapahan ei ole kovin tavallinen muualla maailmassa. Siellä kaikkea ei rakenneta parisuhteen ja ydinperheen varaan.