HS: keisarinleikkausten määrä uhkaa naisten potilasturvallisuutta

Vierailija kirjoitti:

En tiedä lasketaanko sektio onnettomuudeksi, mutta keskimäärin se aiheuttaa isommat vammat kuin synnytys.

-ohis.

Niin, mitä sitten lasketaan vammaksi.

 

Faktaa on, että äitejä kuolee tilastollisesti enemmän sektioihin. Mutta kun tilastosta poistetaan hätätilasektiot, niin yllättäen alatiesynnytys on äideillle yhtä turvallinen mitä alatiesynnytys. 

 

Faktaa on myös se, että suunnitellut sektiot ovat tilastollisesti vauvoille turvallisempia mitä alatiesynnytykset.

Alkaa vaikuttamaan siltä, että sun ohis oli fake news. 

Mitä ihmettä on tämä jankutus vaipoissa kulkevista alateitse synnyttäneistä naisista? Ainoa tuntemani vaippoja käyttävä nainen on anoppi, ja hän synnytti sektiolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä lasketaanko sektio onnettomuudeksi, mutta keskimäärin se aiheuttaa isommat vammat kuin synnytys.

-ohis.

Niin, mitä sitten lasketaan vammaksi.

 

Faktaa on, että äitejä kuolee tilastollisesti enemmän sektioihin. Mutta kun tilastosta poistetaan hätätilasektiot, niin yllättäen alatiesynnytys on äideillle yhtä turvallinen mitä alatiesynnytys. 

 

Faktaa on myös se, että suunnitellut sektiot ovat tilastollisesti vauvoille turvallisempia mitä alatiesynnytykset.

Alkaa vaikuttamaan siltä, että sun ohis oli fake news. 

Olen tänne joskus vastaavassa keskustelussa linkittänyt tilastot. Ikävä totuus on se, että jos siirtyisimme laajamittaiseen sektioon, saisimme antaa hyvästit nykyiselle erittäin alhaiselle äitiyskuolleisuudelle.

Äidin hyvinvoinnin pitäisi olla koko ajan etusijalla aina siihen saakka kunnes vauva on maailmassa, jolloin huomio ja huolenpito tulisi jakaa näille molemmille. On väärin että vielä syntymätön olento kiilaa ohitse ja sen varjolla yritetään painostaa nainen johonkin mikä on hänen omaa tahtoaan vastaan. Jauhetaan että keho on tehty synnyttämään,no miksi sitten niitä kehon viestejä ei saa kuunnella jos se viestittää naiselle ettei alateitse onnistu? Sitten saadaan vammautunut vauva, ja äiti viedään jokatapauksessa hätäsektioon jossa revitään kuin jumppakassia konsanaan sitä kroppaa auki. 

Minä sain kaikki kolme lasta suunnitellulla sektiolla HUS:ssa. Uhkasin abortilla ensimmäisen lapsen kohdalla. Lapsellista, mutta toimi. Toisen ja varsinkin kolmannen kohdalla ei enää tarvinnut kuin ilmoittaa että haluan sektion.Kaikki kolme leikkausta meni mainiosti, oppikirjan mukaan, toivuin nopeasti ja lapset ovat olleet terveitä. Vanhin nyt 14 ja nuorin 7.

Ei ketään voi pakottaa synnyttämään, sehän on nimenomaan tapahtuma, jossa äidin pitää aktiivisesti osallistua. 

 

Vierailija kirjoitti:

Section jälkeen sängystä nouseminen ja vauvan hoitaminen oli aivan tuskaa ekan viikon, kun taas normi synnytyksen jälkeen istuminen ja wc käynnit hankalia ekan kuukauden.

Eli normisynnytyksestä toipuminen vei pidemmän aikaa kuin sektiosta toipuminen. Miten se voi olla mahdollista? Täällähän kaikki väittävät kivenkovaan, että normaalista synnytyksestä toipuu heti kun vauva on ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien hoito synnytyksen jälkeen on ihan vitsi. Varsinkin kivunlievityksen suhteen. Missä leikkauksessa annetaan resepti burana 600? Ei missään muussa kuin sektiossa. Aivan naurettavaa. Ei mitään jälkihoitoa, ei mitään palveluita esim. tukea ensiviikkoihin, suoraan vaan syvään päähän selviämään unettomuuteen. Muista kuitenkin levätä äläkä nostele mitään, mutta ei se koti itsestään hoidu, eikä ainakaan muut lapset. Tämä yhteiskunta haluaa lapsia, mutta niin, että nainen kärsii mahdollisimman paljon. 

No itse en saanut reseptiä edes Buranaan, sanottiin että käsikauppalääkkeillä pärjää kun ottaa 1,5 nelisatasta.

Minulle asennettiin kierukka ja samalla leikattiin polyyppeja pois. Sain 800mg Buranaa ja 1000mg Panacodia, joissa iso päiväannostus. Nämä vaihdettiin vielä 4kk jälkeen tehok

Otan kantaa vain kierukkaan: itse olet valinnut juuri sen ehkäisymenetelmäksi.

Sanomattakin on selvää, että miehen värkkeihin ei upotettaisi laitetta jonka asentaminen ja poistaminen sattuu, joka voi aiheuttaa verenvuotoa, tulehduksen ja pahimmillaan viedä hengen, joka voi lähteä seilaamaan elimistössä ja lävistää elimiä jne. Ja kaikki tämä vain raskauden ehkäisemiseksi!

Jäi karmimaan mieleen se uutinen missä äitiä ei päästetty ajoissa sairaalaan, ei uskottu että synnytys on alkanut vaikka soitti monesti sairaalaan. Aamulla sairaalaan päästettiin mutta vauva olikin jo kuollut kohtuun.. sektion ajan saaneena sentään tietää että sairaalaan pääsee ja että vauva syntyy, näköjään alateitse synnyttävä ei voi olla varma että sairaalaan edes päästetään / mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Äidin hyvinvoinnin pitäisi olla koko ajan etusijalla aina siihen saakka kunnes vauva on maailmassa, jolloin huomio ja huolenpito tulisi jakaa näille molemmille. On väärin että vielä syntymätön olento kiilaa ohitse ja sen varjolla yritetään painostaa nainen johonkin mikä on hänen omaa tahtoaan vastaan. Jauhetaan että keho on tehty synnyttämään,no miksi sitten niitä kehon viestejä ei saa kuunnella jos se viestittää naiselle ettei alateitse onnistu? Sitten saadaan vammautunut vauva, ja äiti viedään jokatapauksessa hätäsektioon jossa revitään kuin jumppakassia konsanaan sitä kroppaa auki. 

Äitinä itsekkäästi mietin omaa vointiani ja omia synnytyksiäni.

Kävelin omin jaloin terveen vauvan kanssa synnytyssalista osastolle, ja olo oli niin energinen että olisin voinut juosta maratonin. Yhtään särkylääkettä en tarvinnut yhdenkään synnytykseni aikana tai jälkeen.

Samalla kärrättiin paikalle liikuntakyvyttömiä äitejä, joille oli tehty iso avoleikkaus, ja jotka eivät päiväkausiin pystyneet olemaan ilman lääkitystä.

Minun tarinani on yksittäistapaus, mutta niin ovat niidenkin äitien tarinat, joilla alatiesynnytys on mennyt pieleen. Toivoisin, ettei kukaan luopuisi näin helposta ja voimauttavasta kokemuksesta siksi, että saa jonkun toisen pelottelusta syyn pelätä synnytystä.

Mikä siinä synnyttämisessä niin pelottaa?? Luonnollinen tapahtuma! Ymmärrän sektion VAIN JA AINOASTAAN jos on äidin tai vauvan henki kyseessä, en muuten! Peloista voi päästä yli jo hyvissä ajoin hakeutua puhumaan synnytyspelosta. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkän traumaattisen ensisynnytyksen ja kiireellisen sektion läpikäyneenä en jaa näitä näkemyksiä, että sektio on helppo, henkilökunta ilkeää ja vihamielistä eikä välitä synnyttäjästä, ja että alapään repeytyminen olisi kamalampaa kuin se, että sinun vatsasi revitään auki. 

Tässäkin keskustelussa saa kuvan, että sektio on pikkuleikkaus josta toipuu heittämällä. Sitä ei voi etukäteen tietää yhtään sen paremmin kuin sitä, repeytyykö alatiesynnytyksessä pahoin vai ei. Suurin osa sekä sektion että alatien läpikäyneistä suosittelee alatietä. Siitä toipuu oikeasti nopeammin ja paremmin kuin sektiosta. 

Minulle sektio oli joka suhteessa helppo. Jo seuraavana päivänä olin jalkeilla, ei juurikaan kipuja.

Jos ette saa sektiota julkisella, käyttäkää vaikka viimeiset roponne yksityissairaalassa. Alapääkin pysyy kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Jäi karmimaan mieleen se uutinen missä äitiä ei päästetty ajoissa sairaalaan, ei uskottu että synnytys on alkanut vaikka soitti monesti sairaalaan. Aamulla sairaalaan päästettiin mutta vauva olikin jo kuollut kohtuun.. sektion ajan saaneena sentään tietää että sairaalaan pääsee ja että vauva syntyy, näköjään alateitse synnyttävä ei voi olla varma että sairaalaan edes päästetään / mahtuu.

Tässä on kyllä jo medikalisaatio huipussaan. Suunniteltu sektio kaikille, että äidit mahtuvat sairaalaan!

Jos kerran ajatellaan sinun laillasi, että sairaalan resursseihin ei voi vaikuttaa, niin eikö nimenomaan kannattaisi kannustaa kaikkia polikliiniseen alatiesynnytykseen. Tulos ja ulos, ja seuraava tilalle. Sektioäiti kumminkin makaa siellä sairaalassa monta päivää tilaa viemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysvalmennusta todellakin tarvittaisiin takaisin, voin vaikka itse käydä siellä kertomassa kahdesta hyvin sujuneesta alatiesynnytyksestäni. Kivunlievitystä oli tarjolla, mutta en halunnut ilokaasun lisäksi muuta. 

 

Tottakai sektio on tietyissä tilanteissa paras vaihtoehto, mutta synnytys on luonnollinen asia. Kenenkään ei kuulu olla haluamattaan ilman kipulääkkeitä, mutta synnytyspelko on saanut naisten keskuudessa järjettömät mittasuhteet. En ikinä antaisi leikata itseäni auki ilman hyvää syytä (eli esim. vauvan hengenvaara) edelleenkään. 

Ja sillä voitaisiin sitten kivasti jättää huomioimatta ne kokemukset, jotka eivät menneet niin elokuvamaisen täydellisesti kuin sinulla, joka osasit synnyttää paremmin kuin me muut?

Monella tuntuu olevan joku käsittelemärön trauma ja tunne omasta huonommuudesta, kun toisten hyvät synnytyskokemukset saavat näin puolustuskannalle.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kaikki kolme lasta suunnitellulla sektiolla HUS:ssa. Uhkasin abortilla ensimmäisen lapsen kohdalla. Lapsellista, mutta toimi. Toisen ja varsinkin kolmannen kohdalla ei enää tarvinnut kuin ilmoittaa että haluan sektion.Kaikki kolme leikkausta meni mainiosti, oppikirjan mukaan, toivuin nopeasti ja lapset ovat olleet terveitä. Vanhin nyt 14 ja nuorin 7.

Ei ketään voi pakottaa synnyttämään, sehän on nimenomaan tapahtuma, jossa äidin pitää aktiivisesti osallistua. 

 

Uhkailit abortilla? Ovat ne kyllä miettineet että siinäpä hyvä alku vanhemmuudelle.

Ja samoin hieman huvitti tuo, ettei ketään voi pakottaa synnyttämään. Tietäjät tietävät, että lapsi syntyy kun lapsi tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkän traumaattisen ensisynnytyksen ja kiireellisen sektion läpikäyneenä en jaa näitä näkemyksiä, että sektio on helppo, henkilökunta ilkeää ja vihamielistä eikä välitä synnyttäjästä, ja että alapään repeytyminen olisi kamalampaa kuin se, että sinun vatsasi revitään auki. 

Tässäkin keskustelussa saa kuvan, että sektio on pikkuleikkaus josta toipuu heittämällä. Sitä ei voi etukäteen tietää yhtään sen paremmin kuin sitä, repeytyykö alatiesynnytyksessä pahoin vai ei. Suurin osa sekä sektion että alatien läpikäyneistä suosittelee alatietä. Siitä toipuu oikeasti nopeammin ja paremmin kuin sektiosta. 

 

Minulle sektio oli joka suhteessa helppo. Jo seuraavana päivänä olin jalkeilla, ei juurikaan kipuja.

Jos ette saa sektiota julkisella, käyttäkää vaikka viimeiset roponne yksityissairaalassa. Alapääkin pysyy kunnos

Suomessa ei tehdä sektioita yksityissairaaloissa. Parjattu julkinen terveydenhuolto kuitenkin toimii sen verran hyvin, ettei asiakkaita riitä mukavuussektioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään muussa kehoon liittyvässä rankassa toimenpiteessä ei vaadita, että se pitää kestää pienellä kipulääkkeellä ja ottaa riski itsensä ja muiden vammauttamisesta siinä samalla.

Jopa tatuointiin saa halutessaan pintapuudutuksen.

En myöskään ole kertaakaan kuullut että mies joutuisi sairaalassa ollessaan vaihtamaan itse lakanat. 

Olen ollut sairaalassa sekä töissä että potilaana erilaisilla osastoilla, myös synnytyssairaalassa.

En ole koskaan kuullut että potilaiden pitäisi sijata vuoteita saati vaihtaa lakanoita. Sitä varten sairaaloissa on henkilökuntaa: sairaala-apulaisille ja apuhoitajille (> perushoitajille   > lähihoitajille) kuuluu siivous ja potilaan perushoito). Potilaiden tehtävä on toipua ja parantua.

Joku sanoi, että section jälkeen toipuu nopeammin. Ei toivu, vatsalihakset pysyvästi erillään, leikkaushaavan kipuilut,  housut painoivat pitkään haavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään muussa kehoon liittyvässä rankassa toimenpiteessä ei vaadita, että se pitää kestää pienellä kipulääkkeellä ja ottaa riski itsensä ja muiden vammauttamisesta siinä samalla.

Jopa tatuointiin saa halutessaan pintapuudutuksen.

En myöskään ole kertaakaan kuullut että mies joutuisi sairaalassa ollessaan vaihtamaan itse lakanat. 

Olen ollut sairaalassa sekä töissä että potilaana erilaisilla osastoilla, myös synnytyssairaalassa.

En ole koskaan kuullut että potilaiden pitäisi sijata vuoteita saati vaihtaa lakanoita. Sitä varten sairaaloissa on henkilökuntaa: sairaala-apulaisille ja apuhoitajille (> perushoitajille   > lähihoitajille) kuuluu siivous ja potilaan perushoito). Potilaiden tehtävä on toipua ja parantua.

Mulle näytettiin kyllä vaate- ja liinavaatekaappi, kun tulin lapsivuodeosastolle, mutta ei minun tarvinnut itse niitä lakanoita asentaa. Lakanat olivat valmiina sängyssä, enkä niitä suotta vaihdellut. Enhän kotonakaan vaihda lakanoita kuin kerran viikossa.

Mutta jos olisi sattunut hulahtamaan kunnon hyytymä ja menemään lakanasta läpi, niin totta kai olisin sieltä kaapista hakenut puhtaan lakanan. Vointini oli hyvä, kävelin vaivatta ja vauvakin enimmäkseen nukkui. Sitten jos olisin ollut todella kipeä, olisin pyytänyt apua. Ehkä joku kokee nuo ohivuodot kiusallisiksi myös, joten mielestäni ihan hyvä että se komero näytetään kaikille, eikä tarvitse jälkivuotolammikossa odotella apua. Samoin tykkäsin kovasti, että jääkaapille sai itse mennä aina kun halusi.

Vierailija kirjoitti:

Äidin hyvinvoinnin pitäisi olla koko ajan etusijalla aina siihen saakka kunnes vauva on maailmassa, jolloin huomio ja huolenpito tulisi jakaa näille molemmille. On väärin että vielä syntymätön olento kiilaa ohitse ja sen varjolla yritetään painostaa nainen johonkin mikä on hänen omaa tahtoaan vastaan. Jauhetaan että keho on tehty synnyttämään,no miksi sitten niitä kehon viestejä ei saa kuunnella jos se viestittää naiselle ettei alateitse onnistu? Sitten saadaan vammautunut vauva, ja äiti viedään jokatapauksessa hätäsektioon jossa revitään kuin jumppakassia konsanaan sitä kroppaa auki. 

Vauvat on parissakymmenessä vuodessa kasvaneet valtaviksi mötiköiksi: 4 kiloa taitaa olla aika nykyään tavallinen vastasyntyneen koko, 5 kiloakin mahdollinen. Vähän kuin pujottaisi lenkkimakkaraa silmäneulaan. 

Taitaa ravitsemustilanne olla liiankin hyvä, kun pennut on niin valtavia että emon henki on vaarassa tai vähintään alapää repaleina, kun niitä puserretaan maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

kiinnostaisi tietää miksi sektio on aina se ongelma ja riskit hirveitä mutta alatie synnytyksen riskeistä ei puhuta mitään? 

länsimaissa muutenkin keskitytään aivan liikaa ajattelemaan vauvaa unohtaen kokonaan sen äidin ja äidin synnytyksen jälkeisen jälkihoidon. Täällä tunnutaan ajattelevan että sama se miten äiti voi kunhan vain ja ainoastaan vauva voi hyvin.

Tämä on totta, asenteet ovat "Mitäs läksit"- tyylisiä, negatiivisia. Ei nainen ole mielestäni pinnallinen tai itsekäs, jos häntä pelottaa arpeutuminen, vammat ja muutokset. Muistan sen ketjun, jossa monet kertoivat hirveitö kokemuksiaan synnytyksen jälkeen. Jätettiin oman onnen nojaan, paljon verta menettäneenä yms vaihtamaan omat lakanat, hakemaan ruokaa,hoitamaan vastasyntynyttä ilman apua, jos mies tai joku ei ole apuna. Ihan hirveää. Ja vertailuna moni kertoi vähemmän vakavista sairaalavisiiteistä, jolloin kohdeltiin ihan eri tavoin ja lakanat vaihdettiin. Minä itkin hiukan sitä lukiessa, koska on surullista miten julmaa ja kylmää kohtelua voi saada, kun on juuri käynyt läpi ison mullistuksen, ja hurjan henkisen ja fyysisen suorituksen.