HS: keisarinleikkausten määrä uhkaa naisten potilasturvallisuutta
Upea synnyttäjiä painostava kirjoitus: Aydin Tekay syyttää synnyttäjiä siitä, että nämä haluavat terveen lapsen! Itsekäs synnyttäjä rapauttaa muiden potilasturvallisuutta, koska ikävällä tavalla katsoo asiaa vain omalta kannaltaan eikä ymmärrä, että hänen terve, hengittävä lapsensa estää jonkun kohdunpoistoleikkauksen.
Nähtävästi kohta ei suunniteltua sektiota saa kukaan, koska parempi vammautunut lapsi kuin se, että perheisiin syntyisi enemmän kuin yksi lapsi.
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Mä en saanut millään koskaan sektiota. En vaikka pelkäsin synnytyksiä ja oli sydänvaivoja ja muita sairauksia. Niin vaan oli kaksi kertaa alatiesynnytettävä.
Tämä on naisten kidutusta
Mun eka lapsi ei olis luultavasti hengissä, jos en ois päässy pikana sectioon, seuraavat syntyivät normisti alateitse. Pääsin kyllä pelkopolille tokaa odottaessa, jossa varmistettiin että vauva mahtuu tulemaan luonnollisesti ulos. Normi synnytys on ollu mukavempi kokemus kun sectio. Plussia ja miinuksia löytyy molemmista. Section jälkeen sängystä nouseminen ja vauvan hoitaminen oli aivan tuskaa ekan viikon, kun taas normi synnytyksen jälkeen istuminen ja wc käynnit hankalia ekan kuukauden. Olen luonnollisen synnyttämisen kannalla.
Vierailija kirjoitti:
Missään muussa kehoon liittyvässä rankassa toimenpiteessä ei vaadita, että se pitää kestää pienellä kipulääkkeellä ja ottaa riski itsensä ja muiden vammauttamisesta siinä samalla.
Jopa tatuointiin saa halutessaan pintapuudutuksen.
Miksi levität paskaa? Mitään tuollaista vaatimustaan ei missään ole, vaan synnyttäjä saa halutessaan kunnon puudutukset jos se vain on mahdollista. Epiduraali, spinaali ja ponnistusvaiheessa pudendaali yleisiä.
On hullua edes väittää että kukaan raskaana oleva nainen mukavuussyistä haluaisi sektion, kyllä siinä on aina harkittu molemmat vaihtoehdot tarkkaan ennen sitä.
Miksi alapään repeämiä vähätellään viimeiseen saakka? Ne eivät ole niin harvinaisia kuin yritetään esittää, ja todellakin ne vaivaavat naisen elämää eritavoin vaikka ei ihan niin pahat olisiskaan että vaippoja täytyisi käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Missään muussa kehoon liittyvässä rankassa toimenpiteessä ei vaadita, että se pitää kestää pienellä kipulääkkeellä ja ottaa riski itsensä ja muiden vammauttamisesta siinä samalla.
Jopa tatuointiin saa halutessaan pintapuudutuksen.
En myöskään ole kertaakaan kuullut että mies joutuisi sairaalassa ollessaan vaihtamaan itse lakanat.
Vierailija kirjoitti:
Mun eka lapsi ei olis luultavasti hengissä, jos en ois päässy pikana sectioon, seuraavat syntyivät normisti alateitse. Pääsin kyllä pelkopolille tokaa odottaessa, jossa varmistettiin että vauva mahtuu tulemaan luonnollisesti ulos. Normi synnytys on ollu mukavempi kokemus kun sectio. Plussia ja miinuksia löytyy molemmista. Section jälkeen sängystä nouseminen ja vauvan hoitaminen oli aivan tuskaa ekan viikon, kun taas normi synnytyksen jälkeen istuminen ja wc käynnit hankalia ekan kuukauden. Olen luonnollisen synnyttämisen kannalla.
Minä olen sen kannalla, että jokainen synnyttävä nainen saa itse valita alatiesynnytyksen ja suunnitellun sektion välillä.
Naisia kohdellaan synnytyksessä aivan liian usein täysin ala-arvoisella tavalla.
Ja sitten kun joku uskaltaa vaatia itselleen normaalia ihmisarvoista kohtelua, on hän itsekeskeinen prinsessa, jne.
Miten ihmeessä tähän hoitokulttuuriin saataisiin muutos?
Oikeastaan olisi parasta että nainen saisi jo ennen raskautumista tietää tullaanko hänelle antamaan sektioon lupaa vaiko eikö, esimerkiksi käymällä pelkopolilla tms juttelemassa, ja sitten hän voisi sen pohjalta päättää haluaako raskautua ylipäätään.
Kun lukee näitä lääkäreiden tunteettomia kannanottoja ja naisten aitoja kokemuksia synnäreiltä, en todellakaan ihmettele miksi lapsettomuus luvut nousevat. Kuka haluaa olla joku kaltoinkohdeltu, riuhdottu teuraslehmä jonka tunteilla ei ole mitään väliä? Olet vähän niinkuin joku astia jonka sisältä halutaan jotain pois, aivan sama mitä sille astialle siinä seurauksena sattuu, ainahan voi teipata vaikka perhos kuvoisen laastarin haavan päälle ja sanoa voi voi mitäs läksit :)
Sairasta, isolla S:llä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien hoito synnytyksen jälkeen on ihan vitsi. Varsinkin kivunlievityksen suhteen. Missä leikkauksessa annetaan resepti burana 600? Ei missään muussa kuin sektiossa. Aivan naurettavaa. Ei mitään jälkihoitoa, ei mitään palveluita esim. tukea ensiviikkoihin, suoraan vaan syvään päähän selviämään unettomuuteen. Muista kuitenkin levätä äläkä nostele mitään, mutta ei se koti itsestään hoidu, eikä ainakaan muut lapset. Tämä yhteiskunta haluaa lapsia, mutta niin, että nainen kärsii mahdollisimman paljon.
No itse en saanut reseptiä edes Buranaan, sanottiin että käsikauppalääkkeillä pärjää kun ottaa 1,5 nelisatasta.
Minulle asennettiin kierukka ja samalla leikattiin polyyppeja pois. Sain 800mg Buranaa ja 1000mg Panacodia, joissa iso päiväannostus. Nämä vaihdettiin vielä 4kk jälkeen tehok
Kerro millainen onnettomuus aiheuttaa samat vammat kuin synnytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eka lapsi ei olis luultavasti hengissä, jos en ois päässy pikana sectioon, seuraavat syntyivät normisti alateitse. Pääsin kyllä pelkopolille tokaa odottaessa, jossa varmistettiin että vauva mahtuu tulemaan luonnollisesti ulos. Normi synnytys on ollu mukavempi kokemus kun sectio. Plussia ja miinuksia löytyy molemmista. Section jälkeen sängystä nouseminen ja vauvan hoitaminen oli aivan tuskaa ekan viikon, kun taas normi synnytyksen jälkeen istuminen ja wc käynnit hankalia ekan kuukauden. Olen luonnollisen synnyttämisen kannalla.
Minä olen sen kannalla, että jokainen synnyttävä nainen saa itse valita alatiesynnytyksen ja suunnitellun sektion välillä.
Jollakin aikavälillä tämä tarkoittaisi, että perusterve äiti kuolisi sektion seurauksena esim. veritulppaan tai massiiviseen verenvuotoon, joiden riski monikymmenkertaistuu suhteessa alatiesynnytykseen. Kuka kantaisi vastuun näistä päätöksistä?
En tiedä lasketaanko sektio onnettomuudeksi, mutta keskimäärin se aiheuttaa isommat vammat kuin synnytys.
-ohis.
Kannattaa muistaa että hormoonit on aika vauhdissa synnytys hetkellä silloin moni synnyttäjä ei ymmärrä että kyse ei ole 100% hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Missään muussa kehoon liittyvässä rankassa toimenpiteessä ei vaadita, että se pitää kestää pienellä kipulääkkeellä ja ottaa riski itsensä ja muiden vammauttamisesta siinä samalla.
Jopa tatuointiin saa halutessaan pintapuudutuksen.
Edelleenkin kyse on vauvan hyvinvoinnista ei siitä onko synnytys kivaa. Tatuointi on myös äärimmäisen itsekäs teko tehdään kuva omaksi iloksi. Huomaa että ei löydy yhtäkään vastaavaa lääketieteellistä toimenpidettä vertailuksi koska synnytys on todellakin ainut laatuinen tapahtuma.
Vierailija kirjoitti:
On hullua edes väittää että kukaan raskaana oleva nainen mukavuussyistä haluaisi sektion, kyllä siinä on aina harkittu molemmat vaihtoehdot tarkkaan ennen sitä.
Miksi alapään repeämiä vähätellään viimeiseen saakka? Ne eivät ole niin harvinaisia kuin yritetään esittää, ja todellakin ne vaivaavat naisen elämää eritavoin vaikka ei ihan niin pahat olisiskaan että vaippoja täytyisi käyttää.
Tässä ketjussa on lukuisia viestejä joissa sektiota perustellaan juuri mukavuus syistä.
Vierailija kirjoitti:
Ja just tiistaina oli tämä uutinen:
Hus: Synnytysten määrä jatkaa laskuaan
Synnytykset vähenivät vauhdilla Uudellamaalla.
Ei hätää, kanelipullat kyllä vääntää lapsia kuin liukuhihnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voidaanko lääketieteeltä tai yhteiskunnalta edellyttää, että synnytykset pitäisi pystyä 100 % saamaan vammattomiksi. Raskaus tai synnytys ei ole sairaus, vaan luonnollista ja tervettä kiertokulkua, lisääntymistä, jotain niin alkukantaista, rajua ja mystistäkin, että paljon jää ihmisen hallinnan ulkopuolelle. Raskaus ja synnytys on aina riski, elämä on riski.
Jos miehet synnyttäisi niin siihen olisi keksitty täysin kivuton keino eikä jälkivaivoja tulisi. Lisäksi tuoretta "äitiä" paapottaisiin monta kuukautta.
Kaikki tutkimukset osoittavat, että miehet hankkiutuvat paljon korkeammalla kynnyksellä terveydenhuollon piiriin kuin naiset. Tämä näkyy miesten kuolleisuudessakin, hoitoon ei hakeuduta ennen kuin on liian myöhäistä, eikä määrättyjä lääkkeitä viitsitä ottaa. Kipeitä toki ollaan, ja näyttävää miesflunssaa podetaan, mutta mitään apua ei haeta.
Tuntuu kovin oudolta, että miehet synnyttäjinä käyttäytyisivät täysin päinvastoin kuin potilaina ylipäätään.
Ja olen itse nainen ja kolme kertaa synnyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken lisäksi uhkana on synnytyssairaaloiden vähentäminen. Kyllä siinä alkaa miettiä uskaltaako lapsen tehdä, kun lähin synnytyssairaala on 200 kilometrin päässä. Sekään ei ole varma, pääseekö sinne sisään, jos synnytyksiä on jo enemmän käynnissä mitä on tilaa.
Miten niin uhkana - koko ajanhan niitä vähennetään.
Hölmöyden huipentuma oli sulkea Tammisaaren uniikki synnytyssairaala.
Viesti on selvä: emme arvosta äitejä ja vauvoja, emme heidän henkeään, turvallisuuttaan ja mukavuuttaan. Naiset, varokaa tulemasta raskaaksi, nuoret parit, älkää hankkiko perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eka lapsi ei olis luultavasti hengissä, jos en ois päässy pikana sectioon, seuraavat syntyivät normisti alateitse. Pääsin kyllä pelkopolille tokaa odottaessa, jossa varmistettiin että vauva mahtuu tulemaan luonnollisesti ulos. Normi synnytys on ollu mukavempi kokemus kun sectio. Plussia ja miinuksia löytyy molemmista. Section jälkeen sängystä nouseminen ja vauvan hoitaminen oli aivan tuskaa ekan viikon, kun taas normi synnytyksen jälkeen istuminen ja wc käynnit hankalia ekan kuukauden. Olen luonnollisen synnyttämisen kannalla.
Minä olen sen kannalla, että jokainen synnyttävä nainen saa itse valita alatiesynnytyksen ja suunnitellun sektion välillä.
Jollakin aikavälillä tämä tarkoittaisi, että perusterve äiti kuolisi sektion seurauksena esim. veritulppaan tai massiiviseen verenvuotoon,
Mikä tässä on ongelma? Lääkäri antaa suosituksen, synnyttävä potilas päättää. Tietenkin vastuu on silloin päätöksen tehneen potilaan.
Aivan samoin, kun vastuu kuolleista ja vammautuneista vauvoista ja loppuelämän vaippoja pitävistä naisista alatiesynnytyksessä tulisi olla päätöksen tehneellä lääkärillä. Tosiasiassa he kuitenkaan erittäin harvoin joutuvat siitä vastuuseen, sillä nehän on niitä synnytyksen luonnollisia riskejä mukamas.
Argumenttisi oli muutenkin erittäin heikko. Nainen ja hänen perheensä elää päätöksen, vammojen ja mahdollisen surun kanssa loppuelämän. Lääkärille se on vain työtä, ei häntä asia kauaa, jos lainkaan paina. Naisella tulisi ehdottomasti olla päätösvalta ruumiiseensa.
Ja muistakaa, suunniteltu sektio on tutkitusti vauvoille turvallisempi mitä alatiesynnytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään muussa kehoon liittyvässä rankassa toimenpiteessä ei vaadita, että se pitää kestää pienellä kipulääkkeellä ja ottaa riski itsensä ja muiden vammauttamisesta siinä samalla.
Jopa tatuointiin saa halutessaan pintapuudutuksen.
Edelleenkin kyse on vauvan hyvinvoinnista ei siitä onko synnytys kivaa. Tatuointi on myös äärimmäisen itsekäs teko tehdään kuva omaksi iloksi. Huomaa että ei löydy yhtäkään vastaavaa lääketieteellistä toimenpidettä vertailuksi koska synnytys on todellakin ainut laatuinen tapahtuma.
Kun nyt vauvan hyvinvointi otettiin puheeksi, niin tutkimukset ovat osoittaneet että kaikki lääkkeellinen kivunlievitys heikentää jossakin määrin vauvankin virkeyttä. Silti Suomessa ja muissa sivistysmaissa ollaan täysin yhtä mieltä, että jokainen äiti ansaitsee kivunlievityksen alatiesynnytyksessä ja tietenkin myös sektiossa. Eli kyllä äiti pistetään jossakin määrin vauvan edelle, mikä tietysti on aivan oikein.
-eri.
Missään muussa kehoon liittyvässä rankassa toimenpiteessä ei vaadita, että se pitää kestää pienellä kipulääkkeellä ja ottaa riski itsensä ja muiden vammauttamisesta siinä samalla.
Jopa tatuointiin saa halutessaan pintapuudutuksen.