HS: keisarinleikkausten määrä uhkaa naisten potilasturvallisuutta

Vierailija kirjoitti:

Itse kaksi lasta sektiolla synnyttänyt, viimeisin kuukausi sitten. Voin kertoa, että pelkopoli on yksi painostuskeino ja väheksyntäsessio. "et siis luota omaan kykysi synnyttää" sanottiin viimeksi. Koska en pelkää, enkä alistu sanoin napakasti, että ei vaan mä en luota teihin. En luota siihen, että ei tule hoitovirhettä ja saan vammaisen lapsen. Sektioaikaa pantataan viimeiseen asti, sektioaika annetaan aivan viimeisillä päivillä, itsellä lapsivesi ehti mennä ennen sektiopäivää. Sektiota koitettiin viivyttää ja kärsin supistuksista, lopulta pääsin leikkaukseen. Törkeää touhua kaikella tapaa. 

Jos et pelännyt, miksi ihmeessä edes olit pelkopolilla??

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä diivailua. Mikähän siinä on, että satojatuhansia vuosia täysin normaalisti sujunut asia on yhtäkkiä joku itsemääräämisoikeuden kynnyskysymys? Joidenkin synnyttäjille näyttää olevan ylivoimaista sisäistää, että synnäreiden henkilökunta on kokeneempaa ja tietää asiasta enemmän kuin diivailevat ja oikuttelevat äidit.

Kolmasosa naisista kuoli synnytykseen. Luonnollista toki se, siinä kuin syntymäkin. 

Se on keisarileikkaus. Ei mikään keisarinleikkaus. 

Mielestäni sikiön voisi leikata pois, antamatta hänelle edes mahdollisuutta normaaliin syntymään,  ainoastaan äidin psykiatrisella diagnoosilla - silloin äiti nimittäin on tavallista suurempi riski raskaudelle ja syntymälle.

Psyykkisen ongelman ilmetessä vasta raskauden aikana, pelkkä psykiatrinen lausunto riittäisi, jotta äiti säästyy ongelmiensa kaivelulta kriittisenä aikana.

Jokaisen psykiatrisen lausunnon saaneen synnyttäjän lapsen tulisi saada erityistä huomiota ensimmäisen syntymänjälkeisen elinkuukautensa aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä diivailua. Mikähän siinä on, että satojatuhansia vuosia täysin normaalisti sujunut asia on yhtäkkiä joku itsemääräämisoikeuden kynnyskysymys? Joidenkin synnyttäjille näyttää olevan ylivoimaista sisäistää, että synnäreiden henkilökunta on kokeneempaa ja tietää asiasta enemmän kuin diivailevat ja oikuttelevat äidit.

Johtuu mt-ongelmista, jotka ovat lisääntyneet huimasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä diivailua. Mikähän siinä on, että satojatuhansia vuosia täysin normaalisti sujunut asia on yhtäkkiä joku itsemääräämisoikeuden kynnyskysymys? Joidenkin synnyttäjille näyttää olevan ylivoimaista sisäistää, että synnäreiden henkilökunta on kokeneempaa ja tietää asiasta enemmän kuin diivailevat ja oikuttelevat äidit.

Kolmasosa naisista kuoli synnytykseen. Luonnollista toki se, siinä kuin syntymäkin. 

Niin, keskimäärin ehkä 15. synnytykseensä. Nyt olisi mielenkiintoista nähdä dataa siitä, kuinka suuri osa länsimaisista alatiesynnyttäjistä kuolee vs. keisarileikatuista. Äkkigooglauksella en löytänyt tästä tietoa.

Mistä tuokin tollo lääkäri aikoo hankkia Suomeen lapsia? Ulkomailta kai.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä diivailua. Mikähän siinä on, että satojatuhansia vuosia täysin normaalisti sujunut asia on yhtäkkiä joku itsemääräämisoikeuden kynnyskysymys? Joidenkin synnyttäjille näyttää olevan ylivoimaista sisäistää, että synnäreiden henkilökunta on kokeneempaa ja tietää asiasta enemmän kuin diivailevat ja oikuttelevat äidit.

Ennenvanhaan oli normaalia, että lapsivuoteelle jäi joko lapsi tai äiti tai molemmat. Lisäksi juuri synnyttänyttä äitiä oli paasaamassa puoli sukua ja naapurusto. Ensimmäinen on nykyisin paremmin, jälkimmäiseen on menty kokonaan toiseen päähän ja äidin pakotetaan tekemään kaiken itse.

Itse olen synnyttänyt sektiolla suunnitellusti ja sitten kaksi luomusti. Kannatan luomusynnytystä ehdottomasti. Keisarileikkaus on iso leikkaus, vauvaa pitää hoitaa heti, mitään toipumisaikaa ei ole. Synnytyksestä toipuu aivan eri tavalla, vaikka minullakin synnytykset kestivät ajallisesti kauan. Lapsen terveyttä seurataan kyllä koko ajan. Luomuna synnyttäminen ei johda lapsen vammautumiseen todellakaan. Oma kokemukseni on, että alakautta syntyneet lapset ovat tietyllä tavalla valmiimpia kuin keisarileikkauksella syntynyt.

Lähtisin itse siitä, että synnytyssairaalan henkilökunta osaa kyllä arvioida synnytystavan. Hyvin harvalla naisella on niin ahdas lantio, että sieltä ei lapsi mahtuisi. Raskausaikana on tärkeää liikkua, syödä järkevästi, painonnousu on hyvä pitää kohtuullisena, koska ylipaino vaikeuttaa synnytystä. Kyse on hyvin normaalista tapahtumasta, johon ihminen on ohjelmoitu. Leikkaukseen ei.

Sain sektion koska lapsi oli perätilassa, ei kääntynyt, eikä magneettikuvien mukaan mahtunut niin ulos.

Lääkäri pitkin hampain määräsi sektion. Ei tarvinnut edes pyytää.

Perätila on lääketieteellinen peruste keisarileikkaukselle. Ketään ei pakoteta synnyttämään perätilassa olevaa lasta alakautta.

Lasten kuuluu syntyä alakautta eikä veitsen avulla.

Mulla takana kaksi alatiesynnytystä ja yksi sektio. En todellakaan suosittele sektiota kenellekään, ellei se ole lääketieteellisistä syistä välttämätön. Niin paljon enemmän ja pidempiaikaisia kipuja jäi sektiosta, että vauvanhoito oli lähes mahdotonta pitkän aikaa. Toipuminen oli hidasta, ja tuntui, että jopa tunnesiteen kehittyminen lapseen kesti kauemmin. Sain kyllä ihan hyvää hoitoa jokaisessa synnytyksessä, vaikka kiire tuntui olevan kaikilla.

Siis MIKSI joku haluaa sektion? Ihan kauhea ajatus.

Alatiesynnytys taas on yleisimmin nopea, siitä toipuu helposti ja joskus melkein saman tien. Se auttaa kehon palautumista ja hormonien toimintaa. Myös ja ehkä ennen kaikkea alatiesynnytys on lapsemme parempi.

Vierailija kirjoitti:

Siis MIKSI joku haluaa sektion? Ihan kauhea ajatus.

Alatiesynnytys taas on yleisimmin nopea, siitä toipuu helposti ja joskus melkein saman tien. Se auttaa kehon palautumista ja hormonien toimintaa. Myös ja ehkä ennen kaikkea alatiesynnytys on lapsemme parempi.

 

Minä halusin, sillä sikiön koko oli minun mielestä isompi mitä ultrassa arveltiin. Lapsi ei olisi mahtunut syntymään alateitse, kun oli lisäksi syntymässä kasvot edellä. Kyseessä oli yli viisikiloinen lapsi.

Synnytin esikoisen alakautta. Raskaus oli yliaikainen ja käynnistettiin. Minulla meni synnytyksen jälkeen kaksi vuorokautta ennen kuin pysyin pystyssä, kun huimasi niin paljon. Vauvaa en pystynyt kantamaan,  kun minut piti taluttaa vessaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä diivailua. Mikähän siinä on, että satojatuhansia vuosia täysin normaalisti sujunut asia on yhtäkkiä joku itsemääräämisoikeuden kynnyskysymys? Joidenkin synnyttäjille näyttää olevan ylivoimaista sisäistää, että synnäreiden henkilökunta on kokeneempaa ja tietää asiasta enemmän kuin diivailevat ja oikuttelevat äidit.

Toivottavasti sinun lapsi kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana.

Oletpa ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä diivailua. Mikähän siinä on, että satojatuhansia vuosia täysin normaalisti sujunut asia on yhtäkkiä joku itsemääräämisoikeuden kynnyskysymys? Joidenkin synnyttäjille näyttää olevan ylivoimaista sisäistää, että synnäreiden henkilökunta on kokeneempaa ja tietää asiasta enemmän kuin diivailevat ja oikuttelevat äidit.

Toivottavasti sinun lapsi kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana.

Oletpa ilkeä.

En ole, sehän on vain luonnollista, että sikiö kärsii hapenpuutteesta.

Painostetaan toki erittäin vahvasti synnyttämään. Itseäni oli samanaikaisesti 4 lääkäriä painostamassa perätilasynnytykseen. Yksi heistä oli erikoistuva lääkäri joka olisi tarvinut perätilasynnytyksen osaksi erikoistumisopintojaan Siinä kohtaa taisin olla auki 6 cm. Sain lopulta kiireellisen sektion. Painostaminen jätti kyllä traumat. Yksin en olisi pystynyt heitä vastustamaan kipulääkkeissä kun olin. Onneksi oli mies mukana. Täysin moraalitonta touhua.

Minun äiti ei oksitosiinitipasta huolimatta pystynyt synnyttämään minua tai siskoani alateitse. Minulla kävi sama juttu esikoispoikaani synnyttäessä. Kolmatta vuorokautta tipassa ja auki vain 6cm. Sitten kiireelliseen sektioon leikkaussaliin, jossa saan vielä yhden supistuskohtauksen, jota koko leikkaustiimi ihmetteli että miten se voi vielä vaikuttaa vaikka tippa otettiin minulta pois puoli tuntia aiemmin. Ja ne supistukset oli niin voimakkaita, että tukin käsillä suuni, ettei huutoni olisi tullut niin voimakkaana läpi. Sitä kipua ei todellakaan hengitystekniikoilla saatu pois.

Kirsikkana kakun päälle anestesialääkäri huusi "TURPA KIINNI NYT HILJAA!" Kun sain sen supistuksen leikkaussaliin saapuessani.

Ah, miksi suomalaiset ei hanki enempää lapsia, voi kyynel. Sitä saa mitä tilaa.