Kysymys työkkäkäyville: Pelkäätkö irtisanomisen helpottamista? Uskotko saavasi monoa kun irtisanomista helpotetaan?
Kommentit (150)
En pelkää mutta kyllähän nuo muutokset enteilee huonoa työntekijöille. Kun antaa pikkusormen niin..
En saa ensimmäisten joukossa kenkää. Vasta nousin toiseksi korkeimpaan palkkaluokkaan ja kalenteri on töitä täynnä huhtikuun loppuun ja pitkin kesääkin on töitä merkitty.
Teen työt mitä annetaan, en saikuttele, en valita, en vaivaa turhaan pomoja, hoidan työt taloudellisesti enkä tuhlaa resursseja. Joustan.
Enpä usko. Pitkä kokemus samasta paikasta. Mutta talouden tilanne sukeltaa ja se taas muuttaa kaiken epävarmaksi. Jos raha, loppuu maksavat asiakkaat ja loppuu työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alemman tason johtotehtävissä ja ollut it-firmassamme 22 vuotta. Jos minut irtisanottaisiin, veisin mukanani sellaista osaamista, jota muilla ei ole.
Tekoäly korvaa sinutkin helposti.
Ei korvaa sitä hiljaista tietoa, mitä minulla on. Niin älykästä tekoälyä ei ole keksittykään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi ennemminkin "pelätä" tekoälyä, joka näillä näkyminen tulee jo lähivuosina viemään jopa tuhansia työpaikkoja. Suurimmassa vaarassa ovat muun muassa koodarit, kääntäjät, asiantuntijat ja yleisesti ottaen kaikenlaista "toimistotyötä" tekevät. Fyysisen työn tekijöitä, kuten metsureita, tekoäly/robotit eivät tule korvaamaan vielä pitkään aikaan.
Tämä on kyllä ihan hyväkin. Toimistot on nykyään täynnä toinen toistaan turhempia höpönpöppö-asiantuntijoita.
Itse kysymykseen: oman työpaikkani perään en jäisi itkemään, jos sattuisi kenkää tulemaan, mutta vastustan kyllä tuota lainsäädännön muuttamista. Nyt jo tuntuu olevan vallalla käsitys, että työntekijät on jotain kulutustavaraa, jotka voi surutta polttaa loppuun ja hommata aina vaan uusia tilalle.
Yhdessä työpaikassa oli pomona aika äkkipikainen tapaus. Hänellä oli ansionsa ja siten paikallaan johtajana, mutta hermostuessaan äkkipikainen luonne. Työntekijöiden lisäksi oli myös hänen oma onnensa, että irtisanominen ei oklut kovin helppoa. Jos olisi ollut, olisi moneen kertaan potkinut pihalle hyviäkin tekijöitä, kun sattui jotain menemään pieleen ja oli huono päivä.
Lisäksi tuo olisi tarkoittanut paljon huonompaa työilmapiiriä, jatkuvaa pelkoa ja kukaan ei olisi uskaltanut pitää puoliaan. Kun irtisanominen ei ollut mahdollista tuosta vaan, ilmapiiri oli ihan hyvä, kun porukka ei välittänyt yhden äksyilyistä, kun tiesi, että kohta taas se rauhoittuu.
Vassarit menee aina hiljaiseksi kun kysyy että mitä työnantaja hyötyisi siitä että irtisanoo perehdytetyn ja asiansa osaavan työntekijän ottaakseen tilalle pystymettästä uuden :D
Ihan kuin väkeä irtisanottaisiin vain irtisanomisen ilosta.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä työpaikassa oli pomona aika äkkipikainen tapaus. Hänellä oli ansionsa ja siten paikallaan johtajana, mutta hermostuessaan äkkipikainen luonne. Työntekijöiden lisäksi oli myös hänen oma onnensa, että irtisanominen ei oklut kovin helppoa. Jos olisi ollut, olisi moneen kertaan potkinut pihalle hyviäkin tekijöitä, kun sattui jotain menemään pieleen ja oli huono päivä.
Lisäksi tuo olisi tarkoittanut paljon huonompaa työilmapiiriä, jatkuvaa pelkoa ja kukaan ei olisi uskaltanut pitää puoliaan. Kun irtisanominen ei ollut mahdollista tuosta vaan, ilmapiiri oli ihan hyvä, kun porukka ei välittänyt yhden äksyilyistä, kun tiesi, että kohta taas se rauhoittuu.
Itse olin kerran tuollaisessa paskaduunissa. Lähdin itse kiitämään. Vaihtamalla paranee!
Kuka haluaisi luopua ansaitsemistaan eduista? Näiden puolesta pitää taistella,ettei meiltä työntekijöiltä viedä niitä. Uskon liittoni voimaan. Olen ollut koko työikäni liitossa ja voi mikä työ siellä on aikanaan tehty,että työntekijöille on saatu kunnolliset työehdot. Ja nyt niitä meinataan huonontaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä työpaikassa oli pomona aika äkkipikainen tapaus. Hänellä oli ansionsa ja siten paikallaan johtajana, mutta hermostuessaan äkkipikainen luonne. Työntekijöiden lisäksi oli myös hänen oma onnensa, että irtisanominen ei oklut kovin helppoa. Jos olisi ollut, olisi moneen kertaan potkinut pihalle hyviäkin tekijöitä, kun sattui jotain menemään pieleen ja oli huono päivä.
Lisäksi tuo olisi tarkoittanut paljon huonompaa työilmapiiriä, jatkuvaa pelkoa ja kukaan ei olisi uskaltanut pitää puoliaan. Kun irtisanominen ei ollut mahdollista tuosta vaan, ilmapiiri oli ihan hyvä, kun porukka ei välittänyt yhden äksyilyistä, kun tiesi, että kohta taas se rauhoittuu.
Irtisanominen ei ole jatkossakaan mahdollista "tuosta vaan".
En henkilökohtaisesti, koska tiedän että työhöni ollaan tyytyväisiä. Muutenkin tästä on tehty vähän turhan iso numero: käsittääkseni henkilöperusteisessa irtisanomisessa pitää edelleen antaa ensin varoitus, eikä syy voi olla mitä tahansa hömppää vaan jotain jonka voi selkeästi ja ymmärrettävästi muotoilla varoitukseen. Hallituksen uudistusaikeissa on paljon ongelmallisempiakin kohtia. En siis ole yhtään nykyhallituksen kannattaja, päinvastoin.
Pelkäsin vielä hetki sitten kun oli yt-neuvottelut, mutta sain jäädä. Irtisanotut eivät vakinaiseen työsuhteeseen enää pääse. Pelkkiä vuoratyöpaikkoja tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en varsinaisesti pelkää irtisanomista , mutta kyllä työnantajan vallan lisääntyminen huolestuttaa ja sen vaikutus työkulttuuriin. Koskaan ei tiedä mitä siitä seuraa. Uskaltaako jatkossa puuttua epäkohtiin?
Olen aika oikeudenmukainen ihminen, joten esim. jonkun työkaverin epäreilu kohtelun vierestä katsominen tuntuisi arvojen vastaiselta.Epäkohtiin puuttuminen ei ole "asiallinen ja painava" syy eli ei irtisanomisperuste nyt.
Se tuskin on myöskään "asiallinen" syy eli irtisanomisperuste jatkossa.
Niin, miten näitä sitten selviteään? Miten käy esim. ammattiliittojen paikallisen sopimisen myötä, onko niitä? Lähteekö työntekijä omalla kustannuksella oikeuteen näitä ratkomaan? Vuosien prosesseihin?
En, olen ainoa joka meidän firmassa tekee mun vaikeata softahommaa.
En, koska työtehtävääni tekee koko paikassa ainoastaan minä. Muilla ei ole osaamista/pätevyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en varsinaisesti pelkää irtisanomista , mutta kyllä työnantajan vallan lisääntyminen huolestuttaa ja sen vaikutus työkulttuuriin. Koskaan ei tiedä mitä siitä seuraa. Uskaltaako jatkossa puuttua epäkohtiin?
Olen aika oikeudenmukainen ihminen, joten esim. jonkun työkaverin epäreilu kohtelun vierestä katsominen tuntuisi arvojen vastaiselta.Epäkohtiin puuttuminen ei ole "asiallinen ja painava" syy eli ei irtisanomisperuste nyt.
Se tuskin on myöskään "asiallinen" syy eli irtisanomisperuste jatkossa.
Niin, miten näitä sitten selviteään? Miten käy esim. ammattiliittojen paikallisen sopimisen myötä, onko niitä? Lähteekö työntekijä omalla kustannuksella oikeuteen näitä ratkomaan? Vuosien prosesseihin?
Varmasti samalla tavalla kuin nytkin. Asiallinen ja painava on aika epämääräinen muotoilu.
Pelkään. Olen töissä hyvinvointialueella, jonka talous on kuralla. Ikää on yli 50 vuotta, eikä minua kukaan enää palkkaa. Muistan kun viimeksi vaihdoin työpaikkaa, työhaastattelussa kysyttiin kyvystä uudistua, reagoimisesta muutostilanteissa ja epävarmuuden sietokyvystä. Nyt ei varmaan edes kysyttäisi, oletushan on, ettei tämän ikäinen koira opi uusia temppuja ja vastustaa kaikkea uutta.
En pelkää lainkaan mitään tuollaista. Olen ollut aiemmin pitkäaikaistyötön ja tiedän, että pärjään jollain lailla vaikka vain tukien varassa. Potkut ja elämä ilman työpaikkaa ei ole maailmanloppu.