38v sinkkuveljeni KOHTUUTON vaatimus naisen suhteen...Yritin häntä parittaa tuttavanaiselle, mutta ei kelvannut

Vierailija kirjoitti:

Mä yritän parittaa omaa miespuolista 38-vuotiasta lapsetonta kaveriani myös. Edellinen meni puihin, koska naisella oli lapsi, se kuitenkin tuntui vaikeuttavan asioita. Nyt seuraavaksi mulla on ehdottaa hänelle 25-vuotiasta työkaveriani. Tämä työkaverini tuntuu iältään vanhemmalta, on sellainen kotona viihtyvä yksilö, ja tämä kaverini taasen on hyvinkin poikamainen vielä, varmaan sen takia kun ei ole lapsia. Olen itse myös 38-vuotias teinien äiti, ja tuntuu että olen jo huomattavasti vanhempi ja kulahtaneempi kuin hän.

Eikö tuollainen parittaminen ole vähän kiusallista ja väkinäistä?

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä keskusteluja että jos roolit vaihdetaan niin ketju olisi 100% negatiivisuutta eikä mitään ymmärrystä APta kohtaan - AP (mies) yrittää parittaa sinkku siskoaan yh-mies ystävälleen.

Jaa, minusta täällä on kaikki selkeästi todenneet että kenenkään ei tarvitse hyväksyä suhdetta jossa toisella on jo lapsia. En itsekään lähtisi moiseen, mieluummin olen ikisinkku.

Ei kannata jännämiehen kakaroita alkaa kasvattamaan. Rahaa menee vaan hukkaan.

Mihin se AP:n yh-ystävä tarvii miestä? Tällä palstalla lukee tuhansia kertoja että nainen ei tarvii miestä mihinkään ja miehestä on vaan haittaa naisen elämässä. Ja vastaavasti, tarviiko mies välttämättä jotain yh:ta elämäänsä? Että jos nyt ensin mennään ihan perusajatuksen äärelle ennenkuin aletaan parittamaan ketään. Tarveharkintaista ajattelua.

Joten eikö tuo ole ihan hyvä ja pelkästään win win keissi että AP:n veli ja tämän yh-ystävä pysyvät erillään toisistaan. Kaikki voitti tässä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin se veljesi on hukannut ne vuodet kun muut perustivat perheitä? Valinnanvaraa ei kauheasti enää keski-iässä taida olla.

 

 

Tätä samaa sanomassa. Juna meni jo. 

Tällaiset ihmettelijät eivät ole tainneet kuulla rakenteellisesta seksittömyydestä, työelämän ja terveyden haasteista eikä oikein mistään muustakaan, mikä koskettaa erityisesti miehiä. 

Suomessa on paljon enemmän työikäisiä miehiä kuin naisia ja Tinderin myötä yhä pienempi osa miehistä pyörittää yhä isompaa naisjoukkoa eikä naisten tarvitse omata normaaleja sosiaalisia taitoja saadakseen lapsia, koska heille on hedelmöityshoidot. 

Vain nainen voi kuvitella, että puoli

Joo, mullakin on aranirakastaja. On muuten kokoa ja näköä eikä märise turhista tai kittaa kaljaa. Oikein mukava lisä nämä tulijat.

Veljen pitää itse löytää se nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin läpinäkyvä yritys saada aikaan ketju jossa haukutaan erityisesti eronneita äitejä että ihmettelen miten tästä näinkin pitkä ketju on aikaan saatu. 

Siinä missä vauvasivulla eronneet äidit ei kelpaa kenellekään, oikeassa elämässä mulle ei ikinä ollut enemmän vientiä kuin eronneena kahden lapsen äitinä. Olin kahdeksan vuotta parisuhteessakin lapsettoman vela-miehen kanssa. Nyt kolmannella ja toivottavasti viimeisellä kierroksella elämäni rakkauden kanssa. 

Mutta yleisellä tasolla: kukaan ei menetä mitään ihmisessä, joka ei halua häntä. Ja kannattaa myös pohtia sitä, riittääkö ihan kiva. Jos olisin itse tiennyt mitä rakkaus on aidoimmillaan, olisin ehkä odottanut. Toisaalta myös kokemukset muovaavat meistä sen mitä olemme. Ehkä kaikelle on aikansa ja paikkansa :) 

Hei, otetaanpas nyt vähän takaisin. Tämä ei koske

Sanat kuten "huoliminen" kertoo mulle oikeastaan vain siitä että ihminen ei ole valmis rakkauteen. Rakkaudessa, aidoimmillaan, kun ei kuljeta kriteerilista kädessä etsien jotain joka täyttää kaikki kohdat. Rakkaudessa kaikki on mahdollista. Toki voi rakastua ja päättää silti että yhtälö on mahdoton. Mutta se että etukäteen jo tietää että ei ainakaan voi rakastua keneenkään joka on tätä tai tuota niin kertoo mulle sen että sydän ja mieli ei ole oikeasti auki rakkaudelle. 

Mutta pointti meni kuitenkin sinulta ohi. On täysin sallittua toki kulkea kriteerilista kädessään. Jokaisen oma valintahan se on. Mutta edelleen, yksikään äiti tai isä ei menetä mitään ihmisessä joka ei halua häntä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö sellaista ihmistä löytyisi joka voi rakastua ja haluta yhteisen elämän niistä lapsista huolimatta. Ja sitä rakkautta kannattaa odottaa, eikä "huolia" ihan ketä tahansa ihan vain siksi että on vain joku. 

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Miksi ottaisi äidin?

Olis valmiit lapset tuhkamunalle.

Älä ap viitsi. Veljesi on niitä, joiden ei ole tarkoitus jatkaa geenejään. 

Saamattomien äijien hyysäys on maailman turhinta puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Veljen pitää itse löytää se nainen. 

Miten niin pitää löytää, eikö se saa elää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin se veljesi on hukannut ne vuodet kun muut perustivat perheitä? Valinnanvaraa ei kauheasti enää keski-iässä taida olla.

 

 

Tätä samaa sanomassa. Juna meni jo. 

Ulkomailta konservatiivista maista saa helposti huomattavasti nuoremman naisen.

Tämä on totta, mutta pitää muistaa sitten että se konservatiivisuus tarkoittaa myös sitä ettei nainen käy töissä ja mahdollisesti pitää elättää myös hänen sukulaisiaan. Toki jos tämä on ok niin varmasti molemmat ovat tyytyväisiä. 

Riippuu maasta. Aasiassa tuollaista voi tapahtua, mutta esimerkiksi Venäjällä ei tapahdu.

Siis väitätkö että venäläinen nainen käy töissä ja mies ei elätä häntä? :D Mieshän luovuttaa palkkansa naisen käyttöön kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin läpinäkyvä yritys saada aikaan ketju jossa haukutaan erityisesti eronneita äitejä että ihmettelen miten tästä näinkin pitkä ketju on aikaan saatu. 

Siinä missä vauvasivulla eronneet äidit ei kelpaa kenellekään, oikeassa elämässä mulle ei ikinä ollut enemmän vientiä kuin eronneena kahden lapsen äitinä. Olin kahdeksan vuotta parisuhteessakin lapsettoman vela-miehen kanssa. Nyt kolmannella ja toivottavasti viimeisellä kierroksella elämäni rakkauden kanssa. 

Mutta yleisellä tasolla: kukaan ei menetä mitään ihmisessä, joka ei halua häntä. Ja kannattaa myös pohtia sitä, riittääkö ihan kiva. Jos olisin itse tiennyt mitä rakkaus on aidoimmillaan, olisin ehkä odottanut. Toisaalta myös kokemukset muovaavat meistä sen mitä olemme. Ehkä kaikelle on aikansa ja paikkansa :) 

He

Onpa vaalenpunaiset lasit silmillä kirjoitettu sepustus. Kai sinä annat rakkaudelle mahdollisuuden etkä sulje pois myöskään esim. raiskaajia tai kehitysvammaisia? <3 Se on ihan sama miten paljon rakastaa jos arki ei toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Älä ap viitsi. Veljesi on niitä, joiden ei ole tarkoitus jatkaa geenejään. 

Saamattomien äijien hyysäys on maailman turhinta puuhaa.

Tämä.

Toki veli on varmaan fyysisesti ihan kykenevä lapsia saamaan, mutta sosiaalinen ikkuna on kovaa vauhtia sulkeutumassa. Lähes nelikymppiselle miehelle synnytyskykyisen ja ennen kaikkea synnytyshalukkaan naisen löytäminen ei ole yhtä helppoa mitä esim. 10 vuotta nuoremmalla. Eteenkin, kun kriteerinä on, että tämän synnytysikäisen ja -haluisen naisen tulisi olla lapseton.

Tottakai poikkeuksia aina on, mutta eivät tilastot tyhjästä ole syntyneet. Veljen aikaikkuna on sulkeutumassa lapsihaaveiden osalta.

Kuka haluaa lapsia edes tehdä 40v?

Ei minuakaan kiinnostaisi alkaa leikkimään jotain isäpuolta kenenkään kakaroille.

Tällä kolmen lapsen isän kokemuksella sanosin, että en todellakaan alkaisi seurustelemaan tai varsinkaan perustamaan yhteistä kotia naisen kanssa, jolla olisi lapsia, jos en voisi olla heille täysipainoisesti isä. Omienkin lasten kanssa eläminen on välillä aika rankkaa. Kun katsoo vaikka tuota meidän esiteiniä ja hänen hormonimyrskyjään, en haluaisi asua hänen kanssaan saman katon alla, jos minulla ei olisi oikeutta ohjata hänen toimintaansa, vaan olisin jonkinlaisessa kämppiksen asemassa. 



Tämä tarkoittaisi siis, että lasten biologinen isä olisi oikeasti poissa kuvioista ja heidän pitäisi olla niin pieniä, että he pitäisivät minua oikeana isänään. Joku voisi pitää näitä vaatimuksia kohtuuttomina, mutta minulla (ja kaikilla muillakin) on oikeus määrätä omasta elämästään. 

Miksi kukaan ottaisi toisen jälkikasvua vastuilleen kun omiinkin on täysi mahdollisuus. Näin se vai menee yh:t.

Se on hyvä että tiedostaa ettei itsestä siihen ole, eikä lähde kokeilemaan edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen aikansa hankkia omia lapsia meni jo, yritä saada hänet tajuamaan se

Nyt kiinnostaisi kuulla että millä perusteella meni

Äärimmäisen harva mies saa esikoisensa yli 40 v iässä. Lähde Tilastokeskus.

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005272613.html

Itse sain, kaveri sai, toinen kaveri oli juuri karvan alle 40...  oma valinta kuuluuko siihen muutamaan prosenttiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin läpinäkyvä yritys saada aikaan ketju jossa haukutaan erityisesti eronneita äitejä että ihmettelen miten tästä näinkin pitkä ketju on aikaan saatu. 

Siinä missä vauvasivulla eronneet äidit ei kelpaa kenellekään, oikeassa elämässä mulle ei ikinä ollut enemmän vientiä kuin eronneena kahden lapsen äitinä. Olin kahdeksan vuotta parisuhteessakin lapsettoman vela-miehen kanssa. Nyt kolmannella ja toivottavasti viimeisellä kierroksella elämäni rakkauden kanssa. 

Mutta yleisellä tasolla: kukaan ei menetä mitään ihmisessä, joka ei halua häntä. Ja kannattaa myös pohtia sitä, riittääkö ihan kiva. Jos olisin itse tiennyt mitä rakkaus on aidoimmillaan, olisin ehkä odottanut. Toisaalta myös kokemukset muovaavat meistä sen mitä olemme. Ehkä kaikelle on aikan

 

Ei nyt tarvitse olla idiootti kuitenkaan. En voisi rakastua raiskaajaan vaikka sinä ilmeisesti voisit.