Joona Räsänen ei ymmärrä biologiaa. Miksi HS julkaisee näitä naisvihamielisiä kirjoituksia?

"Ei itkenyt kun ei vuorokausiin ollut äitinsä lähellä? Outoa. Meillä alle viikon vanha itki kuin hyeena kun olin kohtutulehduksen vuoksi ensin puoli vuorokautta kanttu vei ja sitten toisen puolikkaan päivystyksessä.

Ja 5 kk vanhaakin vielä kiukutti kun olin yhden kokonaisen päivän häissä."

Lapset ovat luonteeltaan erilaisia ja osa kiinnittyy voimakkaammin vain yhteen ihmiseen ja toiset sitten ovat tyytyväisiä vain kun on tuttu ihminen.

Meillä tosiaan minä isänä kelpasin ihan siinä kuin äitikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jokaisen lapsen kohdalla oli juuri päättynyt määräaikainen työ? ."

Toisen kohdalla oli freelancer ja silloin töitä aika vähän. Kummankin lapsen kohdalla olisi siis ollut aika iso taloudellinen menetys jos se perheen ainoa vakinaisen palkan ansaitsija olisi jäänyt kotiin.

Ja kuten sanoin, myöhemmin minä vähensin huomattavasti töitä jotta saatoin olla enemmän lasten kanssa ja he olivat vain puolipäivähoidossa. Vaimo teki sitten silloin pitkää päivää matkusteluineen kun hänen uransa lähti nousuun.

 

Minkälainen taloudellinen tappio se on perheelle jos se ainoa perheen leiväntuoja jää lapsen kanssa kotiin? Kun siis sitä toista ei ole, kun lapsi leivottiin sijaisäidin masussa.

Miten se liittyy siihen miksi joku muu (kuten vaikka minä) jää tai ei jää lasta hoitamaa

Niin mietin vaan, että kun aniharva mies on valmis luopumaan juuri niistä hänen tuloistaan perheen elatuksessa, niin tämä asia on jotenkin toisin heidän kohdallaan joille sijaisynnyttäjän palkkiokin pitäisi subventoida veroista tai muutenhan se on syrjintää?

Vai olisikohan kuitenkin näin, ettei yhtä ainoaa tällaista miestä Suomen maasta löytyisi, joka olisi valmis ottamaan sen taloudellisen iskun, sen sitoutumisen vaivan, sen sosiaalisen iskun, yksin, vaikka sijaissynnyttäjän saisi käydä palvelusetelillä ostamassa jostain näyteikkunasta? 

Kunhan pitää vaan valittaa ja politikoida ja taustalla epäilemättä kirjainyhteisö taputtaa käsiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin näkisin, että vauvan oikeus äitiin erityisesti pikkuvauva-aikana on suurempi kuin aikuisen miehen oikeus vauvaan. Vauvasta ei vain huolehdita, niin että hoidetaan perustarpeet. Vauvaa pitää kasvattaa rakkaudella ja lämmöllä, jutella paljon, leikkiä ja hassutella, olla lempeä, aistia vauvan tarpeet. Onnistuuko nämä miehiltä, joilla ei ole lapsia entuudestaan? 

Ainakin minun mieheni on luonnostaan paljon leikkisämpi kuin minä ja on aina leikkinyt, pelannut ja touhunnut lastemme kanssa enemmän kuin minä. Enemmän se on luonnekysymys kuin sukupuolikysymys.

Ja jokainen tulee aina joskus ensimmäistä kertaa vanehmmaksi, niin äidit kuin isätkin. 

 

Niin no sun mies onkin onnistunut löytämään puolison sinusta ja ilmeisesti sinä olet häneen sitoutunut. Hänellä on hyvä luonne ja hän on aviomies- ja isäainesta. Miten sitten nämä yrmyt vanhatpojat, jotka karkottavat kaikki ympäriltään? Jotenkin vaikea nähdä samanlaista leikkisää, avointa ja rakastavaa luonnetta heillä. En halua syyllistää ketään miehiä. Sanon vain, että vanhemmuus vaatii paljon, eli pitää olla valmis antamaan itsestään paljon. Lapsi ei ole leikkikalu tai mikään terapiakoira.

"Ihmettelen miksi niin aniharva mies jää lapsen syntymästä sen kanssa kotiin. Ehkä sinä osaat kertoa?"

Tässä muutama mahdollinen syy:

Nainen vaatii saada jäädä lapsen kanssa kotiin, mies myöntyy, koska rakastaa naista. 

Mies tienaa enemmän kuin nainen (harva nainen pariutuu itseään vähemmän tienaavat miehen kanssa), joten on perheen etu, että mies käy töissä. 

Nainen on töissä suojatyöpaikassa julkisella sektorilla, joten voi olla vaikka vuosikausia pois töistä ilman että se vaikuttaa hänen työpaikkaansa. Mies on yksityisellä sektorilla, jossa osaamista on päivitettävä koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei itkenyt kun ei vuorokausiin ollut äitinsä lähellä? Outoa. Meillä alle viikon vanha itki kuin hyeena kun olin kohtutulehduksen vuoksi ensin puoli vuorokautta kanttu vei ja sitten toisen puolikkaan päivystyksessä.

Ja 5 kk vanhaakin vielä kiukutti kun olin yhden kokonaisen päivän häissä."

Lapset ovat luonteeltaan erilaisia ja osa kiinnittyy voimakkaammin vain yhteen ihmiseen ja toiset sitten ovat tyytyväisiä vain kun on tuttu ihminen.

Meillä tosiaan minä isänä kelpasin ihan siinä kuin äitikin. 

Täytyy toivoa, että sijaissynnyttältä sitten pyörähtää tällainen mukula, joka ei äidin tuttua tuoksua tai ääntä jää kaipailemaan, eikä tarvitse äidin hormoneja oman hormonitoiminnan käynnistämiseen, eikä maidosta saatua immuniteettia, tai mitään muutakaan. Onhan hänet kuitenkin luotu tähän maailmaan toimittamaan aivan mittaamattoman tärkeää tehtävää: tyydyttämään sellaisen miehen halun perheellistyä, joka ei ole tähän astikaan perheellistymisessä onnistunut tai sitä riittävästi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

"Ihmettelen miksi niin aniharva mies jää lapsen syntymästä sen kanssa kotiin. Ehkä sinä osaat kertoa?"

Tässä muutama mahdollinen syy:

Nainen vaatii saada jäädä lapsen kanssa kotiin, mies myöntyy, koska rakastaa naista. 

Mies tienaa enemmän kuin nainen (harva nainen pariutuu itseään vähemmän tienaavat miehen kanssa), joten on perheen etu, että mies käy töissä. 

Nainen on töissä suojatyöpaikassa julkisella sektorilla, joten voi olla vaikka vuosikausia pois töistä ilman että se vaikuttaa hänen työpaikkaansa. Mies on yksityisellä sektorilla, jossa osaamista on päivitettävä koko ajan. 

Oisko vaikka, että nainen imettää? 🙄

"Nainen on töissä suojatyöpaikassa julkisella sektorilla, joten voi olla vaikka vuosikausia pois töistä ilman että se vaikuttaa hänen työpaikkaansa. Mies on yksityisellä sektorilla, jossa osaamista on päivitettävä koko ajan. "

Ihanan toksista asennetta! Jatka toki samaa rataa mutta tuskin naisia tulet tuolla saamaan.

Tuossahan se lukee, ei ole mikään päähänpisto.

Jos et osaa lukea, en valitettavasti voi auttaa siinä.

Vierailija kirjoitti:

"Ihmettelen miksi niin aniharva mies jää lapsen syntymästä sen kanssa kotiin. Ehkä sinä osaat kertoa?"

Tässä muutama mahdollinen syy:

Nainen vaatii saada jäädä lapsen kanssa kotiin, mies myöntyy, koska rakastaa naista. 

Mies tienaa enemmän kuin nainen (harva nainen pariutuu itseään vähemmän tienaavat miehen kanssa), joten on perheen etu, että mies käy töissä. 

Nainen on töissä suojatyöpaikassa julkisella sektorilla, joten voi olla vaikka vuosikausia pois töistä ilman että se vaikuttaa hänen työpaikkaansa. Mies on yksityisellä sektorilla, jossa osaamista on päivitettävä koko ajan. 

Ja näitä miehiä, joilla on halu ja mahdollisuus jättää kaikki muu, ja keskittyä vauvaan 100% ensimmäisen vuoden, sekä priorisoida lapsen tarpeet myös tulevat vuodet -näitä ei vain sitten löydy heterosuhteista yhtäkään, mutta yksineläjissä näitä on runsaasti.

Anteeksi nyt, mutta minusta tässä on aika merkittävä paradoksi.. Parisuhdetta siis eivät kerta kaikkiaan löydä juuri ne miehet, jotka antaisivat perheelleen kaiken, luopuisivat perheen vuoksi vaikka kaikesta muusta? Eivätkä edes sellaista sopimusvanhempikumppanuutta, sellaistakaan eivät löydä juuri ne miehet, jotka kipeimmin perhettä toivovat, jotta kaikki muu saisi vaikka jäädä, kunhan olisi perhe tai ainakin lapsi?

"Täytyy toivoa, että sijaissynnyttältä sitten pyörähtää tällainen mukula, joka ei äidin tuttua tuoksua tai ääntä jää kaipailemaan, eikä tarvitse äidin hormoneja oman hormonitoiminnan käynnistämiseen, eikä maidosta saatua immuniteettia, tai mitään muutakaan."

No minä jouduin suoraan synnytyssalista leikkaukseen ja sen jälkeen kesti lähes viikon että pääsin aloittamaan tutustumisen lapseeni. Ihan hyvin tuntui selviävän vaikka seurana oli "vain" isä ja pullo.

Vaikka kaikki ei olisikaan kaikilla täydellistä niin se voi silti olla riittävän hyvää.

Kyllähän se lapsen ja äidin yhteys nyt vaan on vahvempi ja aivan eri laatua, kun lapsen suhde isän. Se nyt vaan on jo biologinenkin fakta, joka pitää hyväksyä. Ihan samoin, kun se fakta, että nainen sen lapsen kasvattaa ja kantaa kohdussaan.

Äidillä ja lapsella suhde on vahva jo raskausajasta lähtien. Luonto on tämän varmistanut mm siten, että hormonien ansiosta äidille kehittyy vahva hoivausvietti, jota miehellä ei välttämättä ole. Raskauden aikana myös lapsen kantasoluja kulkeutuu äidin elimistöön ja ne myös jäävät sinne. Näin äidillä ja lapsella on sitova yhteys koko elämän. Tämä nyt ei valitettavasti tarkoita sitä, että kaikki äidit olisivat hyviä äitejä, mutta suhde on kuitenkin perustavanlaatuisesti eriluontoinen.

Isän ja lapsen suhde puolestaan kehittyy ajan kanssa. Lapsi tuntee äitinsä sydämensykkeen ja äänen, tunnistaa ne ja rauhoittuu siksi äidin rinnalla. Isään pitää ymmärrettävästi tutustua, koska et ole viettänyt hänen sisällään koko siihen astista elämää.

Isän ja lapsen suhde voi kehittyä yhtä läheiseksi ja syväksi ajan myötä, mutta äidin läheisyyden epääminen vastasyntyneeltä on julmaa ja aiheuttaa lapsessa valtavan stressin. Mieti nyt. Se äiti on sun koko universumi, ainoa asia, jonka tunnet 9 kk ajalta. Maailma jossa olet kasvanut. Tuollaista ei pitäisi tieten tahtoen tapahtua ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmettelen miksi niin aniharva mies jää lapsen syntymästä sen kanssa kotiin. Ehkä sinä osaat kertoa?"

Tässä muutama mahdollinen syy:

Nainen vaatii saada jäädä lapsen kanssa kotiin, mies myöntyy, koska rakastaa naista. 

Mies tienaa enemmän kuin nainen (harva nainen pariutuu itseään vähemmän tienaavat miehen kanssa), joten on perheen etu, että mies käy töissä. 

Nainen on töissä suojatyöpaikassa julkisella sektorilla, joten voi olla vaikka vuosikausia pois töistä ilman että se vaikuttaa hänen työpaikkaansa. Mies on yksityisellä sektorilla, jossa osaamista on päivitettävä koko ajan. 

Ja näitä miehiä, joilla on halu ja mahdollisuus jättää kaikki muu, ja keskittyä vauvaan 100% ensimmäisen vuoden, sekä priorisoida lapsen tarpeet myös tulevat vuodet -näitä ei vain sitten löydy heterosuhteista yhtäkään, mutta yks

Yksinjäämisen pelko ei ole oikein terve motiivi tuoda maailmaan uutta elämää.

Tämä terveisinä myös ns itsellisille äideille (vaikka luonnollisempaa se niin päin on ihan ihmisen evoluutiobiologiaan- ja sosiologiaan peilaten)

"Isän ja lapsen suhde puolestaan kehittyy ajan kanssa. Lapsi tuntee äitinsä sydämensykkeen ja äänen, tunnistaa ne ja rauhoittuu siksi äidin rinnalla. Isään pitää ymmärrettävästi tutustua, koska et ole viettänyt hänen sisällään koko siihen astista elämää."

Ainoa paikka johon meidän esikoinen rauhoittui kun tulimme synnäriltä kotiin oli isän rinan päällä. Nukkuikin siinä ensimmäiset yöt ja sen jäljeen isä oli se joka sai parhaiten rauhoittumaan koliikkiaan huutavan lapsen. 

Joten en ihan usko tuohon biologiseen vääjäämättömyyteen.

"Kyllähän se lapsen ja äidin yhteys nyt vaan on vahvempi ja aivan eri laatua, kun lapsen suhde isän. Se nyt vaan on jo biologinenkin fakta, joka pitää hyväksyä. Ihan samoin, kun se fakta, että nainen sen lapsen kasvattaa ja kantaa kohdussaan."

Eivät nuo ole biologisia faktoja vaan perinteisiä tulkintoja siitä miten asiat ovat ja seurauksia siitä miten rooleja on perinteisesti toteutettu.

Vierailija kirjoitti:

"Täytyy toivoa, että sijaissynnyttältä sitten pyörähtää tällainen mukula, joka ei äidin tuttua tuoksua tai ääntä jää kaipailemaan, eikä tarvitse äidin hormoneja oman hormonitoiminnan käynnistämiseen, eikä maidosta saatua immuniteettia, tai mitään muutakaan."

No minä jouduin suoraan synnytyssalista leikkaukseen ja sen jälkeen kesti lähes viikon että pääsin aloittamaan tutustumisen lapseeni. Ihan hyvin tuntui selviävän vaikka seurana oli "vain" isä ja pullo.

Vaikka kaikki ei olisikaan kaikilla täydellistä niin se voi silti olla riittävän hyvää.

Niin, sinä et varmaan ollut tietoinen tapahtumasta jo ennen kuin lasta oli edes harjoiteltu. Eikä tilanne kestänyt kuin sen viikon. Riittävän hyvä on se mikä tehdään olosuhteiden pakossa. Mikä pakko edellyttää haudottamaan vauvan vieraalla naisella maksusta ja sitten ottamaan sen sieltä synnäriltä iäksi pois hänet synnyttäneeltä emolta?

On ihan yleistä olla pöyristynyt siitä, ettei vasikka ole enää ensipäivien jälkeen emonsa kanssa samassa karsinassa, jotta saadaan tuotettua sellaista proteiinin lähdettä kansalle jota varten ei tarvitse mitään tappaa, hävittää harvalukuiseksi tai kuljettaa toiselta puolelta maapalloa. Mutta vauvan voi ottaa pois häneltä, kenen kohdussa se 9kk kasvoi, koska joku mies haluaa ostaa yksin itselleen lapsen, kun ei muita aikuisia elämässään siedä yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoittaa itse miesvihamielisesti. Eikä ymmärrä linkkaamansa linkin takana esitettyä mielipidettä. Vähättelee miesten toivetta, halua ja tarvetta saada oma biologinen lapsi. 

Ei ap ajattele miesvihamielisesti, eikä kukaan vähättele miehen halua ja tarvettä saada oma lapsi, mutta miehen pitää myös ymmärtää, minkälaista vastuuta se lapsen yksin "tekeminen"(ilman naistahan mies ei voi lastaa edes tehdä) vaatii. Ei voi vaatia jotakin naista lasta imettämään ja hoitamaan, vaan ihan itse pitää jäädä sen vastasyntyneen kanssa kotiin ja huolehtiasiitä 24/7. 

Kuinka moni mies oikeasti tajuaa, mitä se merkitsee? Nythän on totuttu siihen, että nainen hoitaa ja huoltaa sekä sen vastasyntyneen, että sen isän, kun kerran kotona on. Mutta miten käy miehen? Pystyykö samaan? Epäilen.

Periaatteessa joo, mutta käytännössä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmettelen miksi niin aniharva mies jää lapsen syntymästä sen kanssa kotiin. Ehkä sinä osaat kertoa?"

Tässä muutama mahdollinen syy:

Nainen vaatii saada jäädä lapsen kanssa kotiin, mies myöntyy, koska rakastaa naista. 

Mies tienaa enemmän kuin nainen (harva nainen pariutuu itseään vähemmän tienaavat miehen kanssa), joten on perheen etu, että mies käy töissä. 

Nainen on töissä suojatyöpaikassa julkisella sektorilla, joten voi olla vaikka vuosikausia pois töistä ilman että se vaikuttaa hänen työpaikkaansa. Mies on yksityisellä sektorilla, jossa osaamista on päivitettävä koko ajan. 

Oisko vaikka, että nainen imettää? 🙄

tää kaveri kiertää ja karttaa tuota sanaa kaikin keinoin. Se olisi huono hänen argumenttinsa kannalta. Plääh.

"Ei ap ajattele miesvihamielisesti, eikä kukaan vähättele miehen halua ja tarvettä saada oma lapsi, mutta miehen pitää myös ymmärtää, minkälaista vastuuta se lapsen yksin "tekeminen"(ilman naistahan mies ei voi lastaa edes tehdä) vaatii. Ei voi vaatia jotakin naista lasta imettämään ja hoitamaan, vaan ihan itse pitää jäädä sen vastasyntyneen kanssa kotiin ja huolehtiasiitä 24/7. "

Olisinko mielestäsi naisvihamielinen jos kirjoittaisin naisista näin:

eikä kukaan vähättele naisen halua ja tarvettä mennä töihin, mutta naisen pitää myös ymmärtää, minkälaista vastuuta se töihin meneminen yksin vaatii. Ei voi vaatia jotakin miestä tekemään ne työt, vaan ihan itse pitää jäädä sinne työpaikalle ja huolehtia niistä työtehtävistä 8 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa.

Kuinka moni nainen oikeasti tajuaa, mitä se merkitsee? Nythän on totuttu siihen, että mies ansaitsee, kun kerran nainen kotona on. Mutta miten käy naisen? Pystyykö samaan? Epäilen."

tällaiset hyvät ohjeet löytyy tulevalle tuoreelle itselliselle iskälle. 

https://www.hus.fi/sites/default/files/2021-10/vauvamatkalla-opas-vanhe…

Rinnan tilalle vaihtaa pullon ja kartonkitölkin niin soveltuu ihan hyvin. Sivut 14-16 voi jättää huomiotta, nehän on sen naisen ongelma, ja sille on maksettu kuitenkin jo vaivannäöstään.

Onnea matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä miksi sijaissynnyttäjänä toimiminen on laitonta Suomessa. 

Koska kenenkään ei pidä riskeerata terveyttään sen vuoksi. Lapsen saaminen ei ole ihmisoikeus toisten ihmisten terveyden kustannuksella.

Samaa mieltä, raskaus ja synnytys ei todellakaan ole mikään riskitön tapahtuma, Suomessa kukaan ei korvaa jos jotain menee pieleen!