Lue keskustelun säännöt.
Joona Räsänen ei ymmärrä biologiaa. Miksi HS julkaisee näitä naisvihamielisiä kirjoituksia?
16.01.2024 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010113963.html
Biologiset erot ovat faktoja, eikä sperman luovutusta ja sijaissynnyttämistä voi verrata toisiinsa. Kuppiin runkkaaminen ja lapsen kantaminen ja synnyttäminen eivät ole verrannollisia asioita.
Kommentit (432)
"Ihmettelen miksi niin aniharva mies jää lapsen syntymästä sen kanssa kotiin. Ehkä sinä osaat kertoa?"
No ensinnäkin naisen on synnytyksestä toipumiseksi pidettävä se ihan alkupätkä vanhampainvapaista ja sitä ei voi antaa miehelle. Vähän myöhemmin sitten voidaan se loppu jakaa miten halutaan. Mutta suoraan synnäriltä mies ei siis voi jäädä kuin vain sille isyysviikolle.
Sitten se miksi mihet eivät niin usein jää myöhemminkään kotiin: no siihen on varmaan monta eri syytä. Yksi on ihan asenteet. Sekä miehillä että naisilla on usein aika perinteiset ajatukset siitä että äidin vain kuuluu jäädä kotiin. Tai he ajattelevat että ympäristö odottaa sitä heiltä.
Toinen asia on raha eli kun miehillä on keskimäärin isommat tulot niin on isompi tulonmenetys jos isä jää kotiin. Kolmanneksi on työnantajien asenteet joissa varsinkin miesvaltaisilla työpaikoilla saatetaan pitää pahana jos mies jää kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jokaisen lapsen kohdalla oli juuri päättynyt määräaikainen työ? ."
Toisen kohdalla oli freelancer ja silloin töitä aika vähän. Kummankin lapsen kohdalla olisi siis ollut aika iso taloudellinen menetys jos se perheen ainoa vakinaisen palkan ansaitsija olisi jäänyt kotiin.
Ja kuten sanoin, myöhemmin minä vähensin huomattavasti töitä jotta saatoin olla enemmän lasten kanssa ja he olivat vain puolipäivähoidossa. Vaimo teki sitten silloin pitkää päivää matkusteluineen kun hänen uransa lähti nousuun.
Vauva huutaa äitinsä perään koko matkan luovutustilaisuudesta kotiin ja seuraavat vuorokaudet. Mies tarjoaa pulloa ja ajattelee: Minulla on oikeus isyyteen.
Normaali ihminen tuntisi pienen piston sydämessään. Mutta ei toki, koska "oikeuteni".
Toisaalta toinen lastensa kanssa yksin jäänyt mies kertoo riittämättömyyden tunteen olevan päivittäinen vieras, koska rakastaa lapsiaan niin kovasti, että olisi halunnut heidän saavan elää äitinsä kanssa.
Itse en pystyisi ottamaan vastaan sellaista vauvaa jonka luovuttamiseen äidiltään (tai itseasiassa vanhemmaltaan), ei olisi lapsen selviytymisen kannalta painavaa syytä, kuten hylätyksi tuleminen. Meitä on moneksi, joku voi ostaakin lapsen.
Tässäkin ongelmassa, kuten aina, miesten virheet laitetaan naisten syyksi ja naisten ratkaistavaksi. Kyllä, miesten yksinäisyys ja kumppanin löytäminen on ongelma. Voisiko ratkaisuksi yrittää hakea vaikka miesten tunnetaitojen kehittämisestä? Kehottaa miehiä alkaa etsimään kumppania jo parikymppisenä eikä vasta neljänkympin kolkuttaessa nurkan takana? Alkaa luoda suunnitelmaa perheen perustamisesta jo varhain ja tehdä systemaattisesti töitä sen eteen?
Jos nainen ei kelpaa kumppaniksi, hän on säälittävä vanhapiika, jossa on varmasti jotain vikaa. Jos mies jää poikamieheksi, on silloinkin vika naisissa. Ja korvaukseksi tästä naisten pitää alkaa synnytyskoneiksi, koska ei voida vaan hyväksyä sitä, että nyt elämän kortit tuli pelattua väärin.
Aina sama laulu. Pojat ei pärjää koulussa, joten syy on varmasti naisopettajissa. Sen sijaan, että miehiä/isiä vaadittaisiin esimerkin kautta opettamaan poikiaan vastuullisiksi, syytetään naisia.
Vierailija kirjoitti:
"Homoista en tiedä. Mutta on kyllä tullut vierestä seurattua niin hasardeja tilanteita, kun heteromiehelle on jätetty pikkuvauva yksin huolehdittavaksi. Muun muassa mies ei muista ruokkia vauvaa riittävän usein tai ei herää vauvan itkuun yöllä (ja jos herää, niin ei silloinkaan tajua ruokkia vauvaa). Ehkä nää on vaan niin vahvasti biologiaan sidottuja juttuja. Pikkuvauva kuuluu pääosin äidin huolehdittavaksi. "
En tiedä millaisia ääliöitä te siellä jossain valitsette lasten isiksi mutta ihan täysillä nuo eivät tunnu käyvän.
Tavallisia suomalaisia korkeakoulutettuja miehiä, hyvässä ammatissa olevia ja hyvästä perheestä tulevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ihmettelen miksi niin aniharva mies jää lapsen syntymästä sen kanssa kotiin. Ehkä sinä osaat kertoa?"
No ensinnäkin naisen on synnytyksestä toipumiseksi pidettävä se ihan alkupätkä vanhampainvapaista ja sitä ei voi antaa miehelle. Vähän myöhemmin sitten voidaan se loppu jakaa miten halutaan. Mutta suoraan synnäriltä mies ei siis voi jäädä kuin vain sille isyysviikolle.
Sitten se miksi mihet eivät niin usein jää myöhemminkään kotiin: no siihen on varmaan monta eri syytä. Yksi on ihan asenteet. Sekä miehillä että naisilla on usein aika perinteiset ajatukset siitä että äidin vain kuuluu jäädä kotiin. Tai he ajattelevat että ympäristö odottaa sitä heiltä.
Toinen asia on raha eli kun miehillä on keskimäärin isommat tulot niin on isompi tulonmenetys jos isä jää kotiin. Kolmanneksi on työnantajien asenteet joissa varsinkin miesvaltaisilla työpaikoilla saatetaan pitää pahana jos mies jää kotiin.
Olin toipunut synnytyksestä jo lähtiessä sairaalasta. Viikon päästä jo ihan normaali olotila. Mikä ihme se sitten mahtoi olla miksi minä jäin kotiin ja mies ei, hmmm. mikähän ihme..
"Vauva huutaa äitinsä perään koko matkan luovutustilaisuudesta kotiin ja seuraavat vuorokaudet. Mies tarjoaa pulloa ja ajattelee: Minulla on oikeus isyyteen."
Ei meidän lapsista kumpikaan huutanut äitinsä perään vaikka usein syötin molempia pullosta että äiti saisi nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat aidosti tulevan lapsesi parasta, hankit naisen tai miehen ja rakastat häntä. Lapsen koti on vanhempien rakastava suhde. Piste.
Tai voisiko naisyhteisö kasvattaa lapset? Miehillä ei lähtökohtaisesti ole lasten kanssa toimimiseen tarvittavaa empatiakykyä. Aattelen mä.
Luontohan sen tarkoitti näin.
Vierailija kirjoitti:
"Jokaisen lapsen kohdalla oli juuri päättynyt määräaikainen työ? ."
Toisen kohdalla oli freelancer ja silloin töitä aika vähän. Kummankin lapsen kohdalla olisi siis ollut aika iso taloudellinen menetys jos se perheen ainoa vakinaisen palkan ansaitsija olisi jäänyt kotiin.
Ja kuten sanoin, myöhemmin minä vähensin huomattavasti töitä jotta saatoin olla enemmän lasten kanssa ja he olivat vain puolipäivähoidossa. Vaimo teki sitten silloin pitkää päivää matkusteluineen kun hänen uransa lähti nousuun.
Minkälainen taloudellinen tappio se on perheelle jos se ainoa perheen leiväntuoja jää lapsen kanssa kotiin? Kun siis sitä toista ei ole, kun lapsi leivottiin sijaisäidin masussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Homoista en tiedä. Mutta on kyllä tullut vierestä seurattua niin hasardeja tilanteita, kun heteromiehelle on jätetty pikkuvauva yksin huolehdittavaksi. Muun muassa mies ei muista ruokkia vauvaa riittävän usein tai ei herää vauvan itkuun yöllä (ja jos herää, niin ei silloinkaan tajua ruokkia vauvaa). Ehkä nää on vaan niin vahvasti biologiaan sidottuja juttuja. Pikkuvauva kuuluu pääosin äidin huolehdittavaksi. "
En tiedä millaisia ääliöitä te siellä jossain valitsette lasten isiksi mutta ihan täysillä nuo eivät tunnu käyvän.
Tavallisia suomalaisia korkeakoulutettuja miehiä, hyvässä ammatissa olevia ja hyvästä perheestä tulevia.
No korkeakoulutettu mies ei ole sellainen että ei tajuaisi että vauvaa pitää ruokkia yöllä jos se huutaa. Silloin mies on vain heittäytynyt tahallaan avuttomaksi että ei tarvitsisi enää hoitaa vauvaa. Kyse ei siis ole biologiasta vaan valtapelistä.
Kyllä mäkin näkisin, että vauvan oikeus äitiin erityisesti pikkuvauva-aikana on suurempi kuin aikuisen miehen oikeus vauvaan. Vauvasta ei vain huolehdita, niin että hoidetaan perustarpeet. Vauvaa pitää kasvattaa rakkaudella ja lämmöllä, jutella paljon, leikkiä ja hassutella, olla lempeä, aistia vauvan tarpeet. Onnistuuko nämä miehiltä, joilla ei ole lapsia entuudestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tavallisia suomalaisia korkeakoulutettuja miehiä, hyvässä ammatissa olevia ja hyvästä perheestä tulevia. "
Ja silti aidosti uskot että nuo eivät vain tajua syöttää vauvaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Homoista en tiedä. Mutta on kyllä tullut vierestä seurattua niin hasardeja tilanteita, kun heteromiehelle on jätetty pikkuvauva yksin huolehdittavaksi. Muun muassa mies ei muista ruokkia vauvaa riittävän usein tai ei herää vauvan itkuun yöllä (ja jos herää, niin ei silloinkaan tajua ruokkia vauvaa). Ehkä nää on vaan niin vahvasti biologiaan sidottuja juttuja. Pikkuvauva kuuluu pääosin äidin huolehdittavaksi. "
En tiedä millaisia ääliöitä te siellä jossain valitsette lasten isiksi mutta ihan täysillä nuo eivät tunnu käyvän.
Tavallisia suomalaisia korkeakoulutettuja miehiä, hyvässä ammatissa olevia ja hyvästä perheestä tulevia.
No korkeakoulutettu mies ei ole sellainen että ei tajuaisi että vauvaa pitää ruokkia yöllä jos se huutaa. Silloin mies on vain heittä
Ei ole, kun kyseessä ei ole sellainen tilanne että äiti sitten ottaa kopin, vaan mies on oikeasti jätetty ihan kaksin keskenään vauvan kanssa ja vauva on ollut hädässä. Jotain ihan täystoopeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jokaisen lapsen kohdalla oli juuri päättynyt määräaikainen työ? ."
Toisen kohdalla oli freelancer ja silloin töitä aika vähän. Kummankin lapsen kohdalla olisi siis ollut aika iso taloudellinen menetys jos se perheen ainoa vakinaisen palkan ansaitsija olisi jäänyt kotiin.
Ja kuten sanoin, myöhemmin minä vähensin huomattavasti töitä jotta saatoin olla enemmän lasten kanssa ja he olivat vain puolipäivähoidossa. Vaimo teki sitten silloin pitkää päivää matkusteluineen kun hänen uransa lähti nousuun.
Minkälainen taloudellinen tappio se on perheelle jos se ainoa perheen leiväntuoja jää lapsen kanssa kotiin? Kun siis sitä toista ei ole, kun lapsi leivottiin sijaisäidin masussa.
Miten se liittyy siihen miksi joku muu (kuten vaikka minä) jää tai ei jää lasta hoitamaan?
Vierailija kirjoitti:
"Vauva huutaa äitinsä perään koko matkan luovutustilaisuudesta kotiin ja seuraavat vuorokaudet. Mies tarjoaa pulloa ja ajattelee: Minulla on oikeus isyyteen."
Ei meidän lapsista kumpikaan huutanut äitinsä perään vaikka usein syötin molempia pullosta että äiti saisi nukkua.
Ei itkenyt kun ei vuorokausiin ollut äitinsä lähellä? Outoa. Meillä alle viikon vanha itki kuin hyeena kun olin kohtutulehduksen vuoksi ensin puoli vuorokautta kanttu vei ja sitten toisen puolikkaan päivystyksessä.
Ja 5 kk vanhaakin vielä kiukutti kun olin yhden kokonaisen päivän häissä.
Mulle on lauma vegaaneja vakuuttanut, että vasikka huutaa emonsa perään päiviä, vaikka niille käsittääkseni annetaan pullosta. No, ihminen on sellainen kalsea kanssaeläjistä hyötyjä jo kohdusta lähtien, että kunhan tuo tyydyttää minun tarpeeni niin en entisiä huoltajia jää muistelemaan. Näin se varmaan on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin näkisin, että vauvan oikeus äitiin erityisesti pikkuvauva-aikana on suurempi kuin aikuisen miehen oikeus vauvaan. Vauvasta ei vain huolehdita, niin että hoidetaan perustarpeet. Vauvaa pitää kasvattaa rakkaudella ja lämmöllä, jutella paljon, leikkiä ja hassutella, olla lempeä, aistia vauvan tarpeet. Onnistuuko nämä miehiltä, joilla ei ole lapsia entuudestaan?
Kun useinhan nämä yksin jääneet miehet eivät osaa olla parisuhteessa. Eivät osaa antaa toiselle aikuiselle riittävää huomiota, niin miten sitten pikkuvauvalle, jolle täytyy omistautua täysin?
Taas ketju, jonka kirjoittajat eivät ymmärrä lukemaansa. Ja öyhöttävät falskisti.
Todella noloa!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin näkisin, että vauvan oikeus äitiin erityisesti pikkuvauva-aikana on suurempi kuin aikuisen miehen oikeus vauvaan. Vauvasta ei vain huolehdita, niin että hoidetaan perustarpeet. Vauvaa pitää kasvattaa rakkaudella ja lämmöllä, jutella paljon, leikkiä ja hassutella, olla lempeä, aistia vauvan tarpeet. Onnistuuko nämä miehiltä, joilla ei ole lapsia entuudestaan?
Ainakin minun mieheni on luonnostaan paljon leikkisämpi kuin minä ja on aina leikkinyt, pelannut ja touhunnut lastemme kanssa enemmän kuin minä. Enemmän se on luonnekysymys kuin sukupuolikysymys.
Ja jokainen tulee aina joskus ensimmäistä kertaa vanehmmaksi, niin äidit kuin isätkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin näkisin, että vauvan oikeus äitiin erityisesti pikkuvauva-aikana on suurempi kuin aikuisen miehen oikeus vauvaan. Vauvasta ei vain huolehdita, niin että hoidetaan perustarpeet. Vauvaa pitää kasvattaa rakkaudella ja lämmöllä, jutella paljon, leikkiä ja hassutella, olla lempeä, aistia vauvan tarpeet. Onnistuuko nämä miehiltä, joilla ei ole lapsia entuudestaan?
Tietenkin onnistuu. Ja ihan yhtä hyvin kuin naisilta. Jos olet eri mieltä, olet kirjaimellisesti miesvihaaja.
Tätä samaa tänne on kirjoitettu jo vuodesta toiseen. Lisäyksenä, että naisten urheilusaavutukset halutaan mitätöidä ja (vaikka en pidä tästä sanasta) = turvallinen tila pukuhuoneissa hävittää.