Isä jätti 8-vuotiaan yksin kotiin 4 h, ja meni treffeille naisystävänsä kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyl se uusi nainen lemppaa sen jos saa tietää että mies jättää omat lapset heitteille.

Valitettavasti on naisia, ketkä ei vaan mieti tai ymmärrä koko asiaa. Kirkkain silmin kertovat, kuinka tämä uusi miesystävä on niin hyvä isä lapselleen. Ei ollenkaan tajua, että lapsi on isällä vain joka toinen viikko, eli yhteisiä viikonloppuja lapsella ja isällä on muutenkin puolet vähemmän kuin ydinperheissä. Ei näe mitään ongelmaa siinä, että mies niistäkin käyttää osan treffaillen tätä naista. Ei kaikki vaan osaa laskea 1+1.

Tuossahan on molemmat vanhemmat yhtä huonoja, ihan yhtälailla se äitikin on lapsen kanssa vain puolet ajasta😉

No eihän ole, jos tässä tapauksessa äiti oikeasti on lapsen kanssa puolet ajasta. Isä ei

Eihän me tämän kertomuksen perusteella tiedetä kumpi on lapsen kanssa tosiasiallisesti enemmän. Voihan se isä olla viikolla kotona paljon enemmän kuin äiti. Vaikka koko ajan. Nyt oli kuitenkin kyse vain yhdestä neljästä tunnista yhtenä viikonloppuna. 

7v pääsee koulusta klo 12 tai 13 päivästä riippuen. Koulukyydillä kotiin, jossa yksin, kunnes klo 17 töistä pääsevä vanhempi on kotona. Iltapäiväkerho menee klo 17 kiinni, joten ei ole mahdollista olla siellä. Ei tässä ole mitään ihmeellistä.  Kyllä 8-vuotiaan pitää pärjätä muutama tunti yksin. 

Ei ne lapset ole ennenkään kuolleet yksin oloon mutta tänään ollaan niin avuttomia ettei mitään osata 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli joka toinen viikko ei saisi olla elämässä mitään muuta vapaa-ajalla kuin lapsi? Neljä tuntia koko viikonlopusta on kuitenkin aika vähän. Aikaa on jäänyt silti yllin kyllin olla lapsenkin kanssa. Mitä mieltä lapsi itse oli? Harmitteliko asiaa?

Siis sitä muuta elämäähän saa olla vaikka huru mycke sen joka toinen viikko. Miksi ihmeessä lapsen on pakko olla viikko-viikko periaatteella sellaisen vanhemman luona, joka haluaa omalla lapsiviikollaan elää sitä kaikkea muutakin elämää, kuin viettää harvinaislaatuista aikaa oman lapsensa kanssa? Jos kerta ahdistaa aika lapsen kanssa ja tuntuu siltä, että oma elämä jää elämättä, niin ainahan tapaamissopimusta voi muuttaa ja ehdottaa, että lasta näkisi vain joskus, silloin kun huvittaa ja jaksaa? Silloin kun se ei häiritse sitä muuta elämää. Tällöin lapsi saisi sitten viettää aikaa edes sen toisen vanhemman kanssa, joka

mitä ihmettä?? Lapsihan nimen omaan EI häiritse isän elämää vaan on siinä mukana ihan luonnollisesti. äitiähän se tuossa lapsi häiritsee, ja hänen isänsä myös

Outoja kommentteja siitä että lapsi manipuloisi jollain tarinalla yms. Ehkä lapsi kertoi ton niin kuin minkä vaan asian, ja ehkä äitikään ei lapsella vastannut kuin että aijaa. Voi äiti silti jäädä miettimään, että miksi toinen vanhempi toimii niin kuin toimii.

Minulla on saman ikäinen lapsi, ja musta tuo neljä tuntia kuulostaa pitkältä yksinololta vapaapäivänä. Riippuu toki lapsestakin. Minun 8 vee ei tykkää olla yksin, ja jos minulla olisi yli tunnin meno ja lapsi jäisi yksin, niin järkkäilisin hänet kaverin luo, mikä usein onnistuukin ja on lapselle tosi mieluista. Jos toinen vanhempi jättäisi tämän kyseisen lapsen neljäksi tunniksi yksin, niin kyllä keskustelisin asiasta, oli menon syy mikä tahansa. Ei joudu edes töiden takia olemaan noin pitkää aikaa yksin, ja hyvä niin koska lapsi ei haluaisikaan olla.

Minä ajattelen niin että turvallisuuden tunne on ihan ykkönen vielä näin pienen lapsen kanssa, ja vanhemman pitää siitä huolehtia. Lapset kyllä itsenäistyvät kun ovat valmiita. Meillä on vanhempia lapsia myös ja kaikki ovat vähän eri tavalla suhtautuneet yksinoloon ja ovat kyllä hyvinkin itsenäisiä nyt varhaisteineinä ja nuorena.

Mutta vaikka lapsi viihtyisikin yksin, niin neljä tuntia itsekseen pelaamista on paljon tämän ikäiselle enkä itse jättäisi enkä toivoisi toisenkaan vanhemman jättävän yksin noin pitkäksi ajaksi ellei ole jotenkin ihan mahdotonta järjestää muuta ja oma meno välttämätön... 

4h yksin on ok, jos vanhempi on puhelimen päässä ja se on lapselle ok. 

 

Treffeille lähteminen ilman lasta on mielestäni vähän kyseenalaista kun lapsi asuu vain osittain isällään, mutta tämä on jokaisen ihmisen oma valinta ja priorisointi. 

 

Eli kaiken kaikkiaan vähän kyseenalaista/ikävää toimintaa, mutta ei mitään vakavaa. On siis ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin jo ekaluokkalaisena olemaan tuon 4 tuntia yksin kotona, ennen kuin vanhemmat tulivat töistä.

Kukaan ei nähnyt tätä ongelmaksi. Miksi isän neljän tunnin poissaolo olisi ongelma siis? Kunhan lapsi on turvassa ja ruokittu. 

Oliko sinusta kivaa olla se neljä tuntia itseksesi? Vaiko oliko sinulla seuraa? Oma lapseni ainakin 8-vuotiaana oli surullinen, kun joskus joutui olemaan neljä tuntia ilman kaveria, odottaessaan minua töistä. Siis selvisi kyllä, mutta eihän se kivaa ollut. 

 

Mun 8v taas ei ole ollenkaan pahoillaan jos joutuu olemaan yksin tuon aikaa. Lapsetkin on erilaisia, toiset viihtyy yksin ja toiset ei. Me ei tiedetä minkälainen ap:n lapsi on. 

Sama meillä. Mielellään jää kotiin jos vaikka olemme menossa ostoksille tms. 

Kaverini ei uskalla jättää tuon ikäistä edes puoleksi tunniksi yksin kotiin. Vanhemmat on ihan hysteerisiä nykyään.

Sehän tässä on tärkeää että isä meni treffeille. Jos olisi ollut urheilemassa tai töissä niin ongelmaa ei olisi. 

Siis kyllähän 8 vuotias nyt osaa olla jo 4h yksin. Vai mikä tässä nyt on ap:n mielestä ongelma? 

Taitaa ap:tä nyt vaan ärsyttää että mies meni treffeille

Meikäläinen meni kouluun 6,5 vuotiaana, kun loppuvuodesta joulukuussa olen syntynyt. Ei ollut edes olemassa mitään iltapäiväkerhoja ja ihan tyytyväisenä vietin tuntikausia aina iltapäivällä joko itsekseni tai sitten kavereitten tai samassa kerroksessa asuvien kotona olevien aikuisten (oli vuorotyöläispariskunta naapurissa, joiden omat lapset jo aikuisia) kanssa. Ja ihan hengissä ja tapaturmitta kasvoin aikuiseksi asti.

Mutta usein valitsin olla yksin, osasin lukea jo kouluun  mennessä ja aika monasti kävi niin, että kun kaveri tuli hakemaan leikkimään sanoin, ettei nyt kun on hyvä kirja kesken.

Edelleen aikuisena arvostan laadukasta yksinoloa. Olisi varmaan mennyt jo lapsena mielenterveys, ellei olisi saanut lainkaan olla yksinään. Miten lapset edes oppivat olemaan yksinään, ellei siihen anneta mahdollisuutta? Ihmisen pitää osata sekä olla toisten kanssa, että olla yksinään, jotta voi olla kokonainen ihminen.

Mulla on 12-vee ja en mä nyt mielellään häntäkään jättäisi yksinään neljäksi tunniksi kotiin vapaapäivänä, jos ei ihan pakko olisi ja treffit nyt ei semmoinen pakko ole. On toi nyt kuitenkin pitkä pätkä olla itekseen ja varsinkin, jos muksu on sen koko ajan puhelimella, niin johan tuossa paukkuu kaikki ruutuajat ihan yli. 

Mulla kun on vapaapäivä, niin mielellään vietän aikaa lasteni kanssa, kun arkena ei niin kerkiä. Muutenkin olen sitä mieltä, että treffailut voi hoitaa niin, että ne ei ois lapsen kanssa vietettävästä vapaa-ajasta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on isäviikot käytännössä yksin, 8v soittaa minulle illalla pitkiä puheluja, koska on tylsää. Isi on treeneissä tai kavereilla, mutta kun pyydän, että olisi lapsen kanssa tai lapsi kokonaan minulla, saan kuulla olevani isästä lasta vieraannuttava äiti, jolta lapsi pitää ottaa kokonaan pois. Lastensuojelun kanssa kun juttelin, niin kyse on kuulemma vain siitä, että minun on hankala hyväksyä isän omanlaista isyyttä.

Isukeilta nyt hyväksytään vähän enemmän kaikkea, jos äiti jättäisi lapsen yksin tunneiksi se olisikin sitten jo lasun paikka.

Tällainen näyttää että feminismiä tarvitaan yhä. 

Jos pyrkimys on pitää hengissä, on ok. Jos tarkoitus olla isä ja viettää aikaa lapsen kanssa, kun hän on kerran ISÄÄ TAPAAMAAN vaivautunut, niin ei ole ok. 

Tuon ikäinen pärjää helposti yksin 4h, toiset käy vuorotyössä ja heillä tuon ikäiset lapset saattavat olla monta kertaa viikossa yksin kotona.

Ja sä itse pidät yhteyttä seurustelu kumppaniin joka toinen viikko? Mahtaa olla toimiva suhde...

Minusta parempi  jos uusi tuttavuus nähdä ilman lasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos pyrkimys on pitää hengissä, on ok. Jos tarkoitus olla isä ja viettää aikaa lapsen kanssa, kun hän on kerran ISÄÄ TAPAAMAAN vaivautunut, niin ei ole ok. 

Vuoroviikoin asumisessa ei oikein voi puhua tapaamisesta...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 12-vee ja en mä nyt mielellään häntäkään jättäisi yksinään neljäksi tunniksi kotiin vapaapäivänä, jos ei ihan pakko olisi ja treffit nyt ei semmoinen pakko ole. On toi nyt kuitenkin pitkä pätkä olla itekseen ja varsinkin, jos muksu on sen koko ajan puhelimella, niin johan tuossa paukkuu kaikki ruutuajat ihan yli. 

Mulla kun on vapaapäivä, niin mielellään vietän aikaa lasteni kanssa, kun arkena ei niin kerkiä. Muutenkin olen sitä mieltä, että treffailut voi hoitaa niin, että ne ei ois lapsen kanssa vietettävästä vapaa-ajasta pois. 

Siellä taas peräkammarin poikaa kasvatetaan... tuon ikäinen lapsi kyllä tarvitsee itsenäistymistä. Kannattaa alkaa harjoitella yksin oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli joka toinen viikko ei saisi olla elämässä mitään muuta vapaa-ajalla kuin lapsi? Neljä tuntia koko viikonlopusta on kuitenkin aika vähän. Aikaa on jäänyt silti yllin kyllin olla lapsenkin kanssa. Mitä mieltä lapsi itse oli? Harmitteliko asiaa?

Siis sitä muuta elämäähän saa olla vaikka huru mycke sen joka toinen viikko. Miksi ihmeessä lapsen on pakko olla viikko-viikko periaatteella sellaisen vanhemman luona, joka haluaa omalla lapsiviikollaan elää sitä kaikkea muutakin elämää, kuin viettää harvinaislaatuista aikaa oman lapsensa kanssa? Jos kerta ahdistaa aika lapsen kanssa ja tuntuu siltä, että oma elämä jää elämättä, niin ainahan tapaamissopimusta voi muuttaa ja ehdottaa, että lasta näkisi vain joskus, silloin kun huvittaa ja jaksaa? Silloin kun se ei häiritse sitä muuta elämää. Tällöin lapsi saisi sitten vie

Kummallinen ajatus, että vanhemman pitäisi omistaa joka toinen viikko vapaa-aikansa 100% tuon ikäiselle lapselle ja pitäisi kokea syyllisyyttä, jos elää silloin myös omaa elämäänsä. Voihan vaikka olla, että treffikumppanilla oli omat lapset isän vapaaviikolla, jolloin tapaamista ei sataisi ikinä sovittua, jos mentäisi pelkästään lasten mukaan. Tuon ikäisenä 4h yksinolo ei ole mitenkään kummallinen juttu. Ja siinähän jää päivään vielä vaikka kuinka monta tuntia isän ja lapsen yhteistä aikaa. Aloittajalla ei ole mitään syytä olla vihainen.