Lue keskustelun säännöt.
Isä jätti 8-vuotiaan yksin kotiin 4 h, ja meni treffeille naisystävänsä kanssa
15.01.2024 |
Poikani (8 v) kertoi tänään, että oli lauantaina yksin kotona ja pelasi kännykällään neljä tuntia, kun isänsä oli treffeillä naisystävänsä kanssa. Onko tämä mielestänne ok?
Poika asuu vuoroviikoin minun luona ja isällään. Itse olen sitä mieltä, että treffailut voi hoitaa vapaaviikolla ja lapsen kanssa viettää aikaa silloin, kun on sen aika. Oon vihainen!
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo muuta kerro kun miehen prioriteetit elämässä.
Jaa mies ei voi käydä viikonloppuna kertaluontoisesti treffeillä?
Lapsen äiti on vaa katkera, kun kyseessä oli treffit naisen kanssa.
Omalla ajallaan joo, ei lapsen tapaamis ajalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on toi mun mielestä aika ikävää lasta kohtaan. Lapsi kuitenkin näkee tuossa tilanteessa vanhempiaan vain viikko-viikko periaatteella. Viikko töiden lomassa menee todella nopeasti ja syömisten, läksyjen teon ja kokeiden lisäksi aikaa ei juuri ole muulloin kuin viikonloppuna. Pakolliset työmenot ovat asia erikseen, mutta treffit saa kyllä järkättyä muullekin ajalle. Ja olen se paljon parjattu ja vihattu äitipuoli, eli saatanasta seuraava 😄. Eletään viikko-viikko elämää ja kyllä se viikko vaan menee ihan pirun nopeasti. Juuri kun lapset tulivat niin lähtevät jo pois. Kyllä mä sitäkin katsoisin kieroon, jos lapsi jätettäisiin yksin ja mentäisiin tapaamaan kaveria tuntikausiksi juuri sillä lapsiviikolla. Miksi lasta on pakko nähdä jos hänen kanssaan ei halua viettää aikaa?
En ikinä arvostaisi miestä joka sopii treffejään lapsiviikolle silleen, että lapsi jäisi yksin kotiin. Lapsi
Siis viikon nopea kuluminen on nimenomaan mieheni kertomaa ja jo siltä ajalta, kun oli omilla viikoillaan lapsista vastuussa 24/7. Hänellä oli aina todella kova ikävä ja aina jäi sellainen olo, että aika loppui kesken. Ja on edelleen. Hän itse koki sen asian niin ja tullessani itse äidiksi ymmärsin todella mitä hän tarkoitti. Joten ymmärrän varsin hyvin sen millaista on olla lapsessa kiinni 24/7. Meillä ei ole turvaverkkoja eikä hoitorinkejä ja miehen aika joka toinen viikko jakautuu vanhemmille lapsille ja meille, joten aika paljon saan yksin olla omani kanssa. Vaikka arki onkin välistä hajoittavaa, en silti ikinä jättäisi omaa lastani yksin siksi ajaksi, että pääsisin treffeille (jos sellainen tilanne jostain syystä tulisi) etenkin jos sen ajankohdan voi täysin mutkattomasti sopia sellaiseen aikaan, kun lapsi ei ole minulla. En tehnyt lasta ollakseni lapsestani mahdollisimman paljon erossa, vaan ollakseni lapsen kanssa.
Nro 67: Kuukepa - sinua taitaa nyt enemmänkin häiritä (ainakin alitajuisesti) se, että eksäsi on jo menossa omassa elämässään eteenpäin ja luomassa itselleen uutta parisuhdetta? 😉
Kuulepa - olet väärässä. Olen minäkin mennyt elämässäni eteenpäin ja käyn ihanilla treffeillä. Tosin vapaaviikollani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo muuta kerro kun miehen prioriteetit elämässä.
Jaa mies ei voi käydä viikonloppuna kertaluontoisesti treffeillä?
Lapsen äiti on vaa katkera, kun kyseessä oli treffit naisen kanssa.
En minä äitinä kävisi omalla viikollani treffeillä, paitsi jos saisin sovittua niin, että lapsi menee kavereille siksi aikaa, ettei tarvitse olla yksin kotona.
Lapsille kehittyy eroperheissä todella herkästi tunne, ettei heistä välitetä tai heitä rakasteta. Siksi on tärkeää, ettei tosissaan jätetä pitkiksi ajoiksi yksin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli joka toinen viikko ei saisi olla elämässä mitään muuta vapaa-ajalla kuin lapsi? Neljä tuntia koko viikonlopusta on kuitenkin aika vähän. Aikaa on jäänyt silti yllin kyllin olla lapsenkin kanssa. Mitä mieltä lapsi itse oli? Harmitteliko asiaa?
Siis sitä muuta elämäähän saa olla vaikka huru mycke sen joka toinen viikko. Miksi ihmeessä lapsen on pakko olla viikko-viikko periaatteella sellaisen vanhemman luona, joka haluaa omalla lapsiviikollaan elää sitä kaikkea muutakin elämää, kuin viettää harvinaislaatuista aikaa oman lapsensa kanssa? Jos kerta ahdistaa aika lapsen kanssa ja tuntuu siltä, että oma elämä jää elämättä, niin ainahan tapaamissopimusta voi muuttaa ja ehdottaa, että lasta näkisi vain joskus, silloin kun huvittaa ja jaksaa? Silloin kun se ei häiritse sitä muuta elämää. Tällöin lapsi saisi sitten viettää aikaa edes sen toisen vanhemman kanssa, joka
Harvinaislaatuista aikaa? Ihan normaalia lapsiperheen elämää meillä kyllä eletään, ei sitä tarvitse mitenkään dramatisoida.
Tasapaino on hyvä säilyttää molemmille viikoilla. Sen vko-vko vanhemmankin. Se ei oikeesti ole pidemmän päälle monelle hyväksi, että lapsivapaalla joko tehdään 200% töitä ja/tai biletetään menemään ja sit lapsiviikolla eletään lapsissa kiinni niinkuin ne tekis kuolemaa.
Mun elämään kuuluu lapset, työt, opiskelut, harrastukset, ystävät, sukulaiset ja romanttinen elämä, eikä niistä mikään katso orjallisesti sitä mikä viikko on menemässä. Sä et bonusäitinä kuitenkaan voi asettua erovanhemman saappaisiin ja tietää millaista se on. Joten älä myöskään tuomitse niin jyrkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotain olisi käynyt olisi se ollut heitteillejättö. Lapsi se on 8 vuotiaskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä nyt on saatu päähänsä, että tää lapsi ois yksinäisyyttään soitellut äidille? Aloituksessa nimenomaan sanottiin että lapsi kertoi tänään, maanantaina, olleensa lauantaina yksin. Varmaan asia ois selvinnyt ajat sitten, jos ois ollut tylsää ja soitellut äidille?
Lapsi on todennäköisesti nauttinut lauantaina runsaasta peliajasta. Maanantaina, kun iskää ei näekkään hetkeen on ehkä ikävä iskenyt ja siitä toi kommentti äidille.
Jos lapsella olisi ollut silloin lauantaina kurjaa olisi hän soittanut joko äidille tai iskälle.
Todennäköisesti lapsi pian ei enää kerro mitään mitä iskällä tapahtuu äidilleen, kun aistii, että äiti vain etsii tekosyitä vihata isää.
"Se ei oikeesti ole pidemmän päälle monelle hyväksi, että lapsivapaalla joko tehdään 200% töitä ja/tai biletetään menemään ja sit lapsiviikolla eletään lapsissa kiinni niinkuin ne tekis kuolemaa. "
Mielestäni tälläinen ajattelutapa ei ole hyväksi kenellekkään. Ajattelet todella mustavalkoisesti. Sinulle se, että löytää lapselleen hoitopaikan omien treffien ajaksi on sama, kuin että bilettäisi tai tekisi töitä 200%.
Terveellistä olisi ehkä opetella sellaista kultaisen keskitien kaltaista ajattelutyyliä. Treffeille voi mennä, mutta on hyvä saada siksi aikaa lapsi johonkin muualle, jossa on valvontaa tai tekemistä.
Mutta jos osaat ajatella vain mustavalkoisesti, niin tuo lienee sinulle mahdottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun normaali lapsiperhe-elämä ole kyllä ennen eikä jälkeen eron ollut sellaista että tuntuisi välttämättömältä jättää tuon ikäinen tuntikausiksi yksin. Ei ne lapset siitä mitenkään karaistu ja itsenäisty, vaan oppivat etteivät ole kovin kiinnostavia tai tärkeitä. Ja tuo tunne on kyllä erittäin yleinen 70-80-luvun avainkaulalapsilla, että se ei ole mikään puolustus että ennenkin.
Siis koko pitkän viikonlopun aikana isä on ollut poissa 4 tuntia, ja se on liikaa? Mistä edes tiedät, ketä ja miksi hän ollut tapaamassa, tuskin hän treffeistä on sanana lapselle maininnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin jo ekaluokkalaisena olemaan tuon 4 tuntia yksin kotona, ennen kuin vanhemmat tulivat töistä.
Kukaan ei nähnyt tätä ongelmaksi. Miksi isän neljän tunnin poissaolo olisi ongelma siis? Kunhan lapsi on turvassa ja ruokittu.
Oon samaa mieltä, lapset on vähän niinkuin koiria. Kunhan on ruokaa, puhdasta vettä eikä juoksentele irrallaan, niin kyllä pärjäävät jonkun tunnin!
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä, jos lapsi on ruokittu ja turvallisesti kodissa.Ennen tuon ikäiset hoitivat nuorempia sisaruksia, kun vanhemmat olivat esim. navettatoissä, tai pellolla
Tuskin ihmiset ovat niin paljon taantuneet tuosta ajasta, etteivät lapset pärjäisi
Itsekin hoidin 90-luvulla pikkusisaruksia tuon ikäisenä eikä kukaan ajatellut että se olisi ollut jotenkin outoa. Jotkut ADHD-tapaukset on sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis koko pitkän viikonlopun aikana isä on ollut poissa 4 tuntia, ja se on liikaa? Mistä edes tiedät, ketä ja miksi hän ollut tapaamassa, tuskin hän treffeistä on sanana lapselle maininnut?
Sillä ei mielestäni ole mitään väliä missä isä oli. Sama se, oliko isä vaikka halaamatta puuta 4 tuntia putkeen metsässä, mutta ongelmana tuossa on se, että isä on jättänyt lapsen 4 tunniksi yksin kotiin ilman, että kyseessä oli välttämätön meno, eikä siksi ajaksi järkännyt lapselleen seuraa/tekemistä. Se kertoo piittaamattomuudesta lapsen hyvinvointiin.
Kyllä meillä ydinperheessä varmaan ihan joka viikonloppu on tilanne, että molemmat vanhemmat on poissa tuon neljä tuntia, aika usein enemmänkin. Eikä koskaan ole lapset valittaneet, vaan ihan keksineet tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
"Se ei oikeesti ole pidemmän päälle monelle hyväksi, että lapsivapaalla joko tehdään 200% töitä ja/tai biletetään menemään ja sit lapsiviikolla eletään lapsissa kiinni niinkuin ne tekis kuolemaa. "
Mielestäni tälläinen ajattelutapa ei ole hyväksi kenellekkään. Ajattelet todella mustavalkoisesti. Sinulle se, että löytää lapselleen hoitopaikan omien treffien ajaksi on sama, kuin että bilettäisi tai tekisi töitä 200%.
Terveellistä olisi ehkä opetella sellaista kultaisen keskitien kaltaista ajattelutyyliä. Treffeille voi mennä, mutta on hyvä saada siksi aikaa lapsi johonkin muualle, jossa on valvontaa tai tekemistä.
Mutta jos osaat ajatella vain mustavalkoisesti, niin tuo lienee sinulle mahdottomuus.
Miksi minun pitäisi etsiä mun kouluikäisille lapsille hoitopaikka mun treffien ajaksi, kun viihtyvät vallan hyvin kotona sen aikaa? 😂 Ei herranpäivää sentään. En mä silloinkaan etsi niille hoitajaa kun ovat kotona, vaikka mä olen vielä töissä.
Antakaa niille lapsillekin tilaa välillä hengittää. 8-vuotiaskin voi sitä jo kaivata, saatikka sitten vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun normaali lapsiperhe-elämä ole kyllä ennen eikä jälkeen eron ollut sellaista että tuntuisi välttämättömältä jättää tuon ikäinen tuntikausiksi yksin. Ei ne lapset siitä mitenkään karaistu ja itsenäisty, vaan oppivat etteivät ole kovin kiinnostavia tai tärkeitä. Ja tuo tunne on kyllä erittäin yleinen 70-80-luvun avainkaulalapsilla, että se ei ole mikään puolustus että ennenkin.
Ruoskiminenkin karaisee? Ja näpeillelyönti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Se ei oikeesti ole pidemmän päälle monelle hyväksi, että lapsivapaalla joko tehdään 200% töitä ja/tai biletetään menemään ja sit lapsiviikolla eletään lapsissa kiinni niinkuin ne tekis kuolemaa. "
Mielestäni tälläinen ajattelutapa ei ole hyväksi kenellekkään. Ajattelet todella mustavalkoisesti. Sinulle se, että löytää lapselleen hoitopaikan omien treffien ajaksi on sama, kuin että bilettäisi tai tekisi töitä 200%.
Terveellistä olisi ehkä opetella sellaista kultaisen keskitien kaltaista ajattelutyyliä. Treffeille voi mennä, mutta on hyvä saada siksi aikaa lapsi johonkin muualle, jossa on valvontaa tai tekemistä.
Mutta jos osaat ajatella vain mustavalkoisesti, niin tuo lienee sinulle mahdottomuus.
Miksi minun pitäisi etsiä mun kouluikäisille lapsille hoitopaikka mun treffien ajaksi, kun viihtyvät vallan hyvin kotona
Jos talo olisi syttynyt tuleen isän ollessa treffeillä ja lapsi olisi sinne kuollut, olisiko kommenttisi ollut sama? Vai olisitko sittenkin pää punaisena kiljunut, miten isä jätti lapsen heitteille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli joka toinen viikko ei saisi olla elämässä mitään muuta vapaa-ajalla kuin lapsi? Neljä tuntia koko viikonlopusta on kuitenkin aika vähän. Aikaa on jäänyt silti yllin kyllin olla lapsenkin kanssa. Mitä mieltä lapsi itse oli? Harmitteliko asiaa?
Siis sitä muuta elämäähän saa olla vaikka huru mycke sen joka toinen viikko. Miksi ihmeessä lapsen on pakko olla viikko-viikko periaatteella sellaisen vanhemman luona, joka haluaa omalla lapsiviikollaan elää sitä kaikkea muutakin elämää, kuin viettää harvinaislaatuista aikaa oman lapsensa kanssa? Jos kerta ahdistaa aika lapsen kanssa ja tuntuu siltä, että oma elämä jää elämättä, niin ainahan tapaamissopimusta voi muuttaa ja ehdottaa, että lasta näkisi vain joskus, silloin kun huvittaa ja jaksaa? Silloin kun se ei häiritse sitä muuta elämää. Tällöin lapsi saisi sitten vie
Sitähän se normaali arki on, harvinaislaatuista aikaa. Ei siitä mitään sirkusta tarvitse tehdä, vaan ihan se yhdessä olo on harvinaislaatuista aikaa ja etenkin eroperheissä. Näin ne lapsetkin sen lähestulkoon aina kokevat. Ikävöivät toista vanhempaa ollessaan toisella ja toisaalta samanaikaisesti janoavat sen läsnäolevan vanhemman aikaa ja salaa toivovat, että vanhemmat palaisi yhteen. Saman katon alle molemmat lapsen elämän rakkaimmat ihmiset. Ei meilläkään eletä mitään muuta kuin normaali elämää, lapsilla on harrastuksia ja ystäviä ja samoin meillä aikuisilla. Aikatauluja tottakai sumplitaan mahdollisimman paljon sen mukaan, että miehen vanhimmat lapset eivät jäisi vain yksin tänne meille kotiin, kun me aikuiset vietettäis sitä omaa elämää.
t. Se äitipuoli
Oliko sinusta kivaa olla se neljä tuntia itseksesi? Vaiko oliko sinulla seuraa? Oma lapseni ainakin 8-vuotiaana oli surullinen, kun joskus joutui olemaan neljä tuntia ilman kaveria, odottaessaan minua töistä. Siis selvisi kyllä, mutta eihän se kivaa ollut.