Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pieni lapsi saa päättää itse?
15.01.2024 |
Luulin olevani aika rento kasvattaja, kunnes aloin katsoa ympärilleni ja tajusin sittenkin olevani tiukkis. Mun taaperoikäinen mm.
- ei saa huutaa huutamisen ilosta (uhmakohtaukset erikseen, niille ei voi mitään)
- ei saa päättää laitetaanko säänmukaiset vaatteet vai ei
- ei saa herkkuja jäädessään nälkäiseksi, jos kieltäytyy syömästä ruokaa
- ei saa jatkuvasti uusia leluja, koska kotona on jo riittävästi
- osallistuu kotitöihin omalla tyylillään, ja siitä häntä kehutaan
Ja ehkä oleellisimpana: Näistä perusasioista en keskustele enkä neuvottele lapsen kanssa. Ilmoitan, että asia on näin, ja sitten se on niin. On muuten oikeasti helppoa elämää, kun on tietyissä asioissa jämptit rajat. Vähentää lapsen raivoa ja omaa kuormitustakin huomattavasti.
Lapsi saa sitten päättää esimerkiksi laittaako sinisen vai punaisen paidan tai haluaako piirtää vai leikkiä legoilla, ja joskus vaikka että mennäänkö puistoon vai kirjastoon.
On ollut todella hätkähdyttävää tajua, miten älyttömän paljon ihmiset nykyään harrastaa tätä ns. "kaverivanhemmuutta", jossa lapsi jo hyvin pienenä saa määräysvallan sellaisissakin asioissa, jotka eivät missään tapauksessa voi olla lapsen päätettävissä, esim. turvallisuuskysymykset ja ruokavalio.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monella nuo ongelmat muuten lähtee ihan vahingossa siitä, että tulee vaan tavan vuoksi puhuneeksi lapselle koko ajan kysymyslauseilla? Esim. "lähdetäänkö kotiin, kun äidillä on nälkä", vaikka oikeasti tarkoittaa, että nyt lähdetään kotiin.
MInä taas opetan lapselleni muiden huomioonottamista sanomalla noin. Eli huomaatko lapsi, minulla on nälkä, joten meidän molempien on parasta nyt lähteä kotiin. Jos lapsi inttää, että ei vielä, niin vetoan siihen nälkääni ja muistutan, että kohta on ruoka-aika, joten mars matkaan. Lapsi ei saa päättää, että jäädään leikkipuistoon, mutta hän pääsee keskustelemaan siitä, miksi palaamme kotiin. Pidän sitä kasvatuksena, nähtävästi olen ollut väärässä.
No näihin ei varmaan ole yhtä oikeaa tapaa ja totuutta, mutta mä ajattelen niin, että aikuisen olisi hyvä ottaa vastuu omista tunteistaan, tarpeistaan ja tilanteen etenemisestä, eikä vastuuttaa siitä lasta. Tässä varmaan lapsen ikäkin on oleellinen. 2- tai 3-vuotiaalta ei voi edellyttää toisen ihmisen asemaan asettumista eikä sen ymmärtämistä, että hänen tehtävänsä on toimia itselleen epämieluisalla tavalla täyttääkseen vanhemman tarpeet. Turvallisempaa pienelle on sanoa, että nyt puistoaika on loppunut, nyt mennään kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.
Kyllä minä kysyn tuollaista, koska syntyy mainio keskustelu siitä, miksi on järkevää syödä porkkanaa eikä pullaa. Jokainen hetki on kasvatushetki eikä tuollaista tuokiota synny, jos ei keskustella.
En minä aikuiseltakaan kysy, mitä syödään tarkoittaen sitä, että ihan kaikkea on tarjolla. Jos aikuinen sanoo, että kaurapuuroa, niin keskustelu jatkuu sillä, että onko se riittävästi, miksi ei lapsenkin kanssa voisi moista pohtia?
Tästä koko ketjusta tuli nyt tavallaan keskustelu tän viestin sisällöstä, vaikka se ei ole ap:n viestin sisältö.
Palstapolliisi tuli kertomaan mistä on sopivaa sanoa mielipiteensä. Hei, jatkossa kasvata vaan niitä omia mukuloitasi. ohistelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.
Kyllä minä kysyn tuollaista, koska syntyy mainio keskustelu siitä, miksi on järkevää syödä porkkanaa eikä pullaa. Jokainen hetki on kasvatushetki eikä tuollaista tuokiota synny, jos ei keskustella.
En minä aikuiseltakaan kysy, mitä syödään tarkoittaen sitä, että ihan kaikkea on tarjolla. Jos aikuinen sanoo, että kaurapuuroa, niin keskustelu jatkuu sillä, että onko se riittävästi, miksi ei lapsenkin kanssa voisi moista pohtia?
Tästä koko ketjusta tuli nyt tavallaan keskustelu tän viestin sisällöstä, vaikka se ei ole ap:n viestin sisältö.
Voimia ja jaksuhaleja sulle! Toivottavasti voit pian paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Kysyt mitä taapero SAA päättää ja kommentoit liudan mitä EI SAA päättää. Aivot narikassa?
Lapsi saa päättää laittaako sinisen vai punaisen paidan, puetaanko ensin vasen vai oikea saapas, syökö ensin kasvikset vai muun ruoan jne.
No näin juuri. Meillä vanhemmat vielä päättää mitä puetaan päälle. Lapsi voi päättää haluaako mekon vai paidan, tai haluaako pinkin vai keltaisen pipon. Ja kyllä myös kysyn välillä lapsilta, onko ruokatoiveita tai haluaisitko tänään että tehdään makaroonilaatikkoa vai jauhelihakeittoa. Tuota ruokajuttua en ymmärrä, miksi ei saisi kysyä lapselta mitä haluaa syödä? Mielelläni teen niitä ruokia, joita lapset haluaisivat syödä. EN kysy joka päivä, ehkä kerran viikossa. Muuten suunnittelen itse ruuat.
Meillä menee niin, että vanhemmat päättävät kuinka toimitaan ja tehdään, mutta saatetaan antaa "vanhempien hyväksymät" vaihtoehdot lapselle valittavaksi. Eli juuri se, että ulos puetaan säänmukaisesti niinkuin vanhemmat sanoo, mutta lapsi voi päättää haluaako punaiset vai siniset saappaat. Lapsi voi myös päättää, syökö sen ruokansa vai ei, mutta jos ei syö niin ei saa mitään muutakaan ja seuraavalla aterialla sitten saa syötävää taas.
Minun mielestä vaan hyvä, että lapsi voi annetuista vaihtoehdoista päättää mieluisensa. Ei toki aina tarvitse, mutta joissakin tilanteissa.
Ap täällä moi, EN ole sitä mieltä, ettei lapselta voi kysyä mitä hän haluaisi syödä. Se ei ollut mun kommentti. Aloituksessa viittaan siihen, että lapsi ei syö mitään ruokia ruoka-aikaan, koska hän saa sitten herkkuja huutaessaan nälkäänsä myöhemmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua toi. Kaverini veljenpoika 6 vuotias, laulaa mm käärijän laulun sanoja jotka ei ole lapsille sopivia,kiroilee,huutaa,riehuu, paiskoo tavaroita...on mummillansa monesti hoidossa mummi ei kiellä yhtään mitään, lyö kaveriani usein ja se on kaveristani vaan hauskaa,muakin yritti lyödä mut ärähdin että ketään ei saa lyödä ja se sattuu, ihme että uskoi,mumminsa vaan on että noh rauhotus nyt, komentelee aikuisia yms.
Kaverivanhemmuus on prseestä,ei lapsien tule pyörittää perheen arkea. Mutta mitä voi odottaa kännykän ja ruudun töllöttäjiltä...? Rajattomat haistattelevat,väkivaltaiset nuoret,niitä on yhä enemmän ja pieni osa on vaan niitä joita osattu kasvattaa.
Meidän rupsujaakko saa valita annetaanko piiskaa vai oksaa pakaroille.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ainakin saa valita minkä sadun haluaa kuunnella iltasatuna tai jos kirjastossa käy niin valita myös itse lastenkirjoja.