Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pieni lapsi saa päättää itse?
15.01.2024 |
Luulin olevani aika rento kasvattaja, kunnes aloin katsoa ympärilleni ja tajusin sittenkin olevani tiukkis. Mun taaperoikäinen mm.
- ei saa huutaa huutamisen ilosta (uhmakohtaukset erikseen, niille ei voi mitään)
- ei saa päättää laitetaanko säänmukaiset vaatteet vai ei
- ei saa herkkuja jäädessään nälkäiseksi, jos kieltäytyy syömästä ruokaa
- ei saa jatkuvasti uusia leluja, koska kotona on jo riittävästi
- osallistuu kotitöihin omalla tyylillään, ja siitä häntä kehutaan
Ja ehkä oleellisimpana: Näistä perusasioista en keskustele enkä neuvottele lapsen kanssa. Ilmoitan, että asia on näin, ja sitten se on niin. On muuten oikeasti helppoa elämää, kun on tietyissä asioissa jämptit rajat. Vähentää lapsen raivoa ja omaa kuormitustakin huomattavasti.
Lapsi saa sitten päättää esimerkiksi laittaako sinisen vai punaisen paidan tai haluaako piirtää vai leikkiä legoilla, ja joskus vaikka että mennäänkö puistoon vai kirjastoon.
On ollut todella hätkähdyttävää tajua, miten älyttömän paljon ihmiset nykyään harrastaa tätä ns. "kaverivanhemmuutta", jossa lapsi jo hyvin pienenä saa määräysvallan sellaisissakin asioissa, jotka eivät missään tapauksessa voi olla lapsen päätettävissä, esim. turvallisuuskysymykset ja ruokavalio.
Kommentit (68)
Kysyt mitä taapero SAA päättää ja kommentoit liudan mitä EI SAA päättää. Aivot narikassa?
Lapsi saa päättää laittaako sinisen vai punaisen paidan, puetaanko ensin vasen vai oikea saapas, syökö ensin kasvikset vai muun ruoan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyt mitä taapero SAA päättää ja kommentoit liudan mitä EI SAA päättää. Aivot narikassa?
Lapsi saa päättää laittaako sinisen vai punaisen paidan, puetaanko ensin vasen vai oikea saapas, syökö ensin kasvikset vai muun ruoan jne.
Semmonen provo. Eipä jaksa riidellä, mee muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.
Et voi tietää tilanteen taustoja. Minusta ihan hyvin voi kysyä lapsen mielipidettä jos lapsi on jo sen ikäinen että osaa ilmaista mielipiteensä ja omaa sen verran realiteetteja että tietää että lounaaksi ei syödä vaahtokarkkeja vaan jotain kunnon ruokaa.
Seurasin myös yhtä äitiä joka kysyi n, 3 vuotiaalla joka ruokatavarasta mitä ostetaan.
Ei kuulu lapsen päättää.
Todennäköisesti lapsi jossainvaiheessa haluaa kokeilla vanhempiaan ja haluaa vaahtokarkkia ruoaksi.
Seurasit joka tavaran kohdalla? Mahtoi olla mielenkiintoinen kauppareissu kun piti seurata muiden ostoksia. Mikset keskittynyt omiisi?
Tulipa vaan mieleen, että mulla ainakin iso kasvatustavoite on tuottaa maailmaan sellainen yksilö, joka osaa olla ystävällinen muille ihmisille, ja voi myös psyykkisesti sen verran hyvin, ettei ole tarvetta esimerkiksi haastaa riitaa jossain av:lla. Ajattelen, että siihen kyllä tarvitsee rajoja, että oppii suhtautumaan kunnioittavasti toisiin ja itseensä, eikä ole ihan pulassa tässä maailmassa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyt mitä taapero SAA päättää ja kommentoit liudan mitä EI SAA päättää. Aivot narikassa?
Lapsi saa päättää laittaako sinisen vai punaisen paidan, puetaanko ensin vasen vai oikea saapas, syökö ensin kasvikset vai muun ruoan jne.
Semmonen provo. Eipä jaksa riidellä, mee muualle.
Ap on provo.
Lapsi saa tietenkin päättää, että juokseeko parkkipaikalla auton alle vai pitääkö kädestä kiinni. Tätähän tässä haettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.
Et voi tietää tilanteen taustoja. Minusta ihan hyvin voi kysyä lapsen mielipidettä jos lapsi on jo sen ikäinen että osaa ilmaista mielipiteensä ja omaa sen verran realiteetteja että tietää että lounaaksi ei syödä vaahtokarkkeja vaan jotain kunnon ruokaa.
Seurasin myös yhtä äitiä joka kysyi n, 3 vuotiaalla joka ruokatavarasta mitä ostetaan.
Ei kuulu lapsen päättää.
Todennäköisesti lapsi jossainvaiheessa haluaa kokeilla vanhempiaan ja haluaa vaahtokarkkia ruoaksi.
Ja tähän jokainen vanhempi voi sanoa että ei käy.
Joten mikä ongelma?
Lapsi saa päättää kahdesta annetusta vaihtoehdosta toisen. Muuta sanan valtaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lause, joka saa niskakarvat pystyyn:
" lähdettäiskö jo täältä leikkikentältä kotiin, kun [äitillä] alkaa olla nälkä? Ei sitten aikuinen voi sanoa, että nyt lähdetään kotiin.
Toinen hyvä, laboratoriossa näytteenotossa, kun lapsi ei halua, että neulalla otetaan verinäytteet: " mitenkä sinä haluat, että näytteet otetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.
Et voi tietää tilanteen taustoja. Minusta ihan hyvin voi kysyä lapsen mielipidettä jos lapsi on jo sen ikäinen että osaa ilmaista mielipiteensä ja omaa sen verran realiteetteja että tietää että lounaaksi ei syödä vaahtokarkkeja vaan jotain kunnon ruokaa.
Seurasin myös yhtä äitiä joka kysyi n, 3 vuotiaalla joka ruokatavarasta mitä ostetaan.
Ei kuulu lapsen päättää.
Todennäköisesti lapsi jossainvaiheessa haluaa kokeilla vanhempiaan ja haluaa vaahtokarkkia ruoaksi.
Seurasit joka tavaran kohd
Nössövanhempi ilmoittautui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis: Haluaisin päästä semmosen ihmisen pään sisään, joka tulee tänne ihan tarkoituksella riehumaan. Millaista tyydytystä siitä saa, että veetuilee jossain palstalla muille ja haukkuu tuntemattomia anonyyminä? Mitä tarvetta se palvelee? Kuinka paha olo mahtaa olla, ja kuinka tyhjää elämässä? Toivottavasti on apua saatavilla. Ihan sydämestäni toivon sulle parempia aikoja!
Lapsi saa päättää minkä paidan ja housut ja sukat haluaa pukea, vai laittaako ehkä mekon. Lapsi saa päättää mitä haluaa leikkiä. Lapsi saa esittää ruokatoiveita ja niitä toteutetaan jos ovat mahdollisia. Lapsi saa päättää kuinka paljon syö eikä kaikkea ole pakko syödä, maistaa kuitenkin pitää. Lapsi saa päättää ottaako ruuan päälle purkan vai pastillin. Lapsi saa toisinaan päättää muistakin puuhista, mennäänkö esim. uimaan vai hoploppiin tai lähteekö äidin mukaan lenkille vai jääkö isän kanssa kotiin, auttaako pölyjen pyyhkimisessä vai pyykkien ripustuksessa jne. Isompana saavat enemmän valinnanvaraa vaikkapa pukeutumisen suhteen, pikkuhiljaa taitojen karttuessa, taapero nyt ei tosiaan voi osata sanoa tarvitseeko villahaalarin vai ei. Turvallisuusasiat on ehdottomia, pyöräillessä pidetään kypärää ja autoillessa asianmukaista turvaistuinta, parkkipaikoilla ei juoksennella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.
Miksi ihmeessä lapsi ei saisi välillä päättää, mitä syödään päivälliseksi? En keksi yhtään järjellistä syytä tähän.
Lapselle pitää puhua ja hyvää harjoitusta uusien sanojen oppimiseen on kaupassa sanoa eri asioiden nimiä. Eli ostetaanko banaania ja näyttää banaani, ostetaanko avocado ja näyttää se jne. Nuo kysymykset ei merkkaa mitään oikeasti, vaan se uusi sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en viitsi enää kutsua kotiini tuttavaani, jolla 2- ja 5 -vuotiaat lapset. Lapset kun saavat äitinsä mielestä myös kylässä tehdä ihan mitä haluavat (kuten mennä ottamaan jääkaapista mitä vaan, penkomalla kaappeja, saavat olla koko ajan äänessä ja huutaa ja riehua rajattomasti).
Viimeksi (ja toistaiseksi viimeisen kerran) kun olivat meillä, oli etukäteen sovittu että mennään läheiseen metsään retkelle, mutta kun pienmepi tenavista ei suostunut pukemaan ulkovaatteita, ei sitten voitu lähteä retkelle ollenkaan. Ruokapöydässä oli ihan kamala huuto, kun ei ollut just sitä sapuskaa tarjolla, mistä taapero olis sinä päivänä tykännyt. Niinpä äiti pyysi hänelle jugurttia ja jotain herkkua ruuan korvikkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle pitää puhua ja hyvää harjoitusta uusien sanojen oppimiseen on kaupassa sanoa eri asioiden nimiä. Eli ostetaanko banaania ja näyttää banaani, ostetaanko avocado ja näyttää se jne. Nuo kysymykset ei merkkaa mitään oikeasti, vaan se uusi sana.
Mulla tuo muotoutui muotoon "Ostetaan banaani" siinä vaiheessa kun lapsi alkoi oikeasti vastaamaan kysymykseen, että "Ei osteta!" :D Nyt mä vain kerron mitä ostetaan. Lapsi kyllä ehdottelee omiaan myös, ja minä sitten sanon siihen että juu tai ei, riippuen oliko listalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä en viitsi enää kutsua kotiini tuttavaani, jolla 2- ja 5 -vuotiaat lapset. Lapset kun saavat äitinsä mielestä myös kylässä tehdä ihan mitä haluavat (kuten mennä ottamaan jääkaapista mitä vaan, penkomalla kaappeja, saavat olla koko ajan äänessä ja huutaa ja riehua rajattomasti).
Viimeksi (ja toistaiseksi viimeisen kerran) kun olivat meillä, oli etukäteen sovittu että mennään läheiseen metsään retkelle, mutta kun pienmepi tenavista ei suostunut pukemaan ulkovaatteita, ei sitten voitu lähteä retkelle ollenkaan. Ruokapöydässä oli ihan kamala huuto, kun ei ollut just sitä sapuskaa tarjolla, mistä taapero olis sinä päivänä tykännyt. Niinpä äiti pyysi hänelle jugurttia ja jotain herkkua ruuan korvikkeeksi.
Just tämä! Puhutko asiasta suoraan tuttavan kanssa? Ehkä ei ole tarvetta, jos on etäisempi? Mulla on tämä tilanne yhden aika läheisen ystävän kanssa, ja asutaankin lähekkäin, niin olen aivan pulassa, kun en kestä enää kutsua heitä meille, en kestä olla heilläkään, ja ainoastaan joskus harvoin hyvin nukutun yön jälkeen jaksan nähdä tätä porukkaa jossain ulkotiloissa. On tosi vaikeaa keksiä koko ajan jotain tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle pitää puhua ja hyvää harjoitusta uusien sanojen oppimiseen on kaupassa sanoa eri asioiden nimiä. Eli ostetaanko banaania ja näyttää banaani, ostetaanko avocado ja näyttää se jne. Nuo kysymykset ei merkkaa mitään oikeasti, vaan se uusi sana.
Joo, joillakin se kysymyslauseilla puhuminen on vaan tapa. Hölmöltähän se vähän kuulostaa, mutta ei jonkun lyhyen kauppahetken perusteella voi vetää sellaista päätelmää että taapero saisi päättää perheen ruuasta. Vaikka toki oishan lapselle selkeämpää jos ei puhuisi kysymyslauseilla, jos ei ole tarkoitus kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en viitsi enää kutsua kotiini tuttavaani, jolla 2- ja 5 -vuotiaat lapset. Lapset kun saavat äitinsä mielestä myös kylässä tehdä ihan mitä haluavat (kuten mennä ottamaan jääkaapista mitä vaan, penkomalla kaappeja, saavat olla koko ajan äänessä ja huutaa ja riehua rajattomasti).
Viimeksi (ja toistaiseksi viimeisen kerran) kun olivat meillä, oli etukäteen sovittu että mennään läheiseen metsään retkelle, mutta kun pienmepi tenavista ei suostunut pukemaan ulkovaatteita, ei sitten voitu lähteä retkelle ollenkaan. Ruokapöydässä oli ihan kamala huuto, kun ei ollut just sitä sapuskaa tarjolla, mistä taapero olis sinä päivänä tykännyt. Niinpä äiti pyysi hänelle jugurttia ja jotain herkkua ruuan korvikkeeksi.
Just tämä! Puhutko asiasta suoraan tuttavan kanssa? Ehkä ei ole tarvetta, jos on etäisempi? Mulla on tämä tilanne yhden aika läheisen ystävän kanss
Juu ei oo kovin ok sanoa kaverille että anteeksi mutta sun lastenkasvatus menee niin vihkoon että en kestä olla teidän seurassa, mennään vaikka kahville sitten kun nuo on muuttaneet tuosta omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle pitää puhua ja hyvää harjoitusta uusien sanojen oppimiseen on kaupassa sanoa eri asioiden nimiä. Eli ostetaanko banaania ja näyttää banaani, ostetaanko avocado ja näyttää se jne. Nuo kysymykset ei merkkaa mitään oikeasti, vaan se uusi sana.
Mulla tuo muotoutui muotoon "Ostetaan banaani" siinä vaiheessa kun lapsi alkoi oikeasti vastaamaan kysymykseen, että "Ei osteta!" :D Nyt mä vain kerron mitä ostetaan. Lapsi kyllä ehdottelee omiaan myös, ja minä sitten sanon siihen että juu tai ei, riippuen oliko listalla.
Minulla lukee yleensä listalla "hedelmiä" ja kaupassa sitten katson mitä ostan sillä kertaa, vähän hinnankin mukaan. Tietenkin lapset saa myös sanoa mielipiteensä ja toiveensa jos ovat mukana.
Alue: Aihe vapaa
Toki on myös tosi ymmärrettävää, että perheissä on erilaisia tilanteita ja jaksamisen tasoja, ei se aina ole hölmöyttä vain, ettei lapselle saada normaaleja rajoja aikaiseksi.