Lue keskustelun säännöt.
Mitä pieni lapsi saa päättää itse?
15.01.2024 |
Luulin olevani aika rento kasvattaja, kunnes aloin katsoa ympärilleni ja tajusin sittenkin olevani tiukkis. Mun taaperoikäinen mm.
- ei saa huutaa huutamisen ilosta (uhmakohtaukset erikseen, niille ei voi mitään)
- ei saa päättää laitetaanko säänmukaiset vaatteet vai ei
- ei saa herkkuja jäädessään nälkäiseksi, jos kieltäytyy syömästä ruokaa
- ei saa jatkuvasti uusia leluja, koska kotona on jo riittävästi
- osallistuu kotitöihin omalla tyylillään, ja siitä häntä kehutaan
Ja ehkä oleellisimpana: Näistä perusasioista en keskustele enkä neuvottele lapsen kanssa. Ilmoitan, että asia on näin, ja sitten se on niin. On muuten oikeasti helppoa elämää, kun on tietyissä asioissa jämptit rajat. Vähentää lapsen raivoa ja omaa kuormitustakin huomattavasti.
Lapsi saa sitten päättää esimerkiksi laittaako sinisen vai punaisen paidan tai haluaako piirtää vai leikkiä legoilla, ja joskus vaikka että mennäänkö puistoon vai kirjastoon.
On ollut todella hätkähdyttävää tajua, miten älyttömän paljon ihmiset nykyään harrastaa tätä ns. "kaverivanhemmuutta", jossa lapsi jo hyvin pienenä saa määräysvallan sellaisissakin asioissa, jotka eivät missään tapauksessa voi olla lapsen päätettävissä, esim. turvallisuuskysymykset ja ruokavalio.
Kommentit (68)
Mä en jaksa enää edes viettää aikaa perheiden kanssa, joissa lapset määrää, en jaksa sitä huutoa ja riehumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis totta kai vanhemmat päättää että laitetaan säänmukaiset vaatteet, milloin mennään nukkumaan, iltatoimet tehdään, ruoka-ajat pidetään ja että mitä lapsi saa ja mitä ei.
Alle 2v saa päättää itse millä leluillaan tai tavaroillaan leikkii, kunhan se on turvallista. Sama homma 4v kanssa. Lapsi voi itse osallistua päätöksentekoon oman tasonsa mukaan, eli esimerkiksi voi valita itse vaatteensa värin pukiessa tai vaateostoksilla. Olen kyllä kysynyt 4v. lapselta että mitä tänään syötäisiin ja lapsi on saanut ehdottaa jotain. Jos idea on ollut toteuttamiskelpoinen niin totta kai on sitten ethnty niin. Esimerkiksi viimeksi lapsi halusi lasagnea.
Ei lapsen kuulu päättää todellakaan mistään sellaisesta, minkä voi perustella olevan aikuisen vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.
Et voi tietää tilanteen taustoja. Minusta ihan hyvin voi kysyä lapsen mielipidettä jos lapsi on jo sen ikäinen että osaa ilmaista mielipiteensä ja omaa sen verran realiteetteja että tietää että lounaaksi ei syödä vaahtokarkkeja vaan jotain kunnon ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla alkaa olla vaikeuksia selittää omalle naperolleni että miksi hänen ihailemansa vuotta vanhempi kaveri saa syödä kakkua ruoan sijaan, eikä tarvitse laittaa pipoa päähän ulkona, ja saa aina kaupassa uusia leluja. Olen tähän asti vaan sanonut, että perheissä on erilaiset säännöt, ja meillä on tällaiset säännöt, ja aikuiset päättävät nämä asiat. Näen kuitenkin, että tästä tullaan vielä taistelemaan. Olen päättänyt ottaa etäisyyttä em. perheeseen tämän vuoksi, en jaksa altistaa lastani tuollaiselle, kun joudun siitä itse sitten vääntämään.
Vierailija kirjoitti:
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.
Minä saatan kysyä. Vanhempi sen päätöksen kuitenkin tekee toteutetaanko lapsen ehdotus vai ei, joten ei se perheen ruoka mitenkään lapsen vastuulla ole. Mutta jos lapsi toivoo tiettyä ruokaa eikä sitä ole tehty ihan viime viikolla, niin miksi ei voisi toteuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.
Et voi tietää tilanteen taustoja. Minusta ihan hyvin voi kysyä lapsen mielipidettä jos lapsi on jo sen ikäinen että osaa ilmaista mielipiteensä ja omaa sen verran realiteetteja että tietää että lounaaksi ei syödä vaahtokarkkeja vaan jotain kunnon ruokaa.
Mäkin kysyn lapselta välillä ideaa, mutta ei se sitä tarkoita, että hän meidän perheen ruokavalion päättää. Yleensä kysyn taktisesti silloin, kun olen jo muutenkin päättänyt, että nyt ollaan syöty hyvin ja terveellisesti, eikä haittaa, jos tulisi vaikka pizzapäivä välillä. Lapsi kyllä valitsi viimeksi linssipadan, kun kysyin :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.
Minä saatan kysyä. Vanhempi sen päätöksen kuitenkin tekee toteutetaanko lapsen ehdotus vai ei, joten ei se perheen ruoka mitenkään lapsen vastuulla ole. Mutta jos lapsi toivoo tiettyä ruokaa eikä sitä ole tehty ihan viime viikolla, niin miksi ei voisi toteuttaa?
Ja siis tietenkin olettaen että kyse on ruuasta eikä sipsin syönnistä lounaaksi. Taaperokin kyllä tietää eron, ei nuo omat ainakaan ole edes ehdottaneet mitään hullutuksia kuin korkeintaan vitsillä (nyt isompana kun osaavat vitsailla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapselta ei voisi kysyä mitä syödään? Meidän lapsi haluaa perunamuusia, kalaa ja tomaattia ruoaksi jos häneltä kysytään. Lapsi on keväällä 3v.
Ihan normaalit säännöt, en tunne ketään joka ei noin toimisi. Joissain perheissä lapset tosin saa katsoa padeja/kännykkää/ruutua vähän turhan vapaasti omaan makuun. Ja "herkun" syönnissä jotkut on lepsumpia, mutta toisaalta ei voi tietää johtuuko se siitä että on vieraita/ollaan kylässä ja siksi erikoistilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta oleellinen kysymys on se, että mitä lapselta voi vaatia. Tuntuu, että monen mielestä ei juuri mitään. Se ei kuitenkaan ole lapsen etu, että hän istuu hemmoteltuna kaulaansa myöten lelukasassa passattavana, ja pyorittää koko perhettä sormensa ympärille. Jos haluaa normaalia ja kivaa perhe-elämää, lapsi pitää opettaa toimimaan perheessä kivasti yhdessä muiden kanssa kodin arkisiin asioihin osallistuen.
Ei pienellä lapsella ole päätösvaltaa mihinkään. Siksi hänellä on vanhempi, joka asettaa rajat ja päättää. Maailmassa on ihan tarpeeksi rajattomasti kasvaneita narsisteja jo.
https://www.is.fi/perhe/art-2000010115862.html?utm_medium=promobox&utm_…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkaa olla vaikeuksia selittää omalle naperolleni että miksi hänen ihailemansa vuotta vanhempi kaveri saa syödä kakkua ruoan sijaan, eikä tarvitse laittaa pipoa päähän ulkona, ja saa aina kaupassa uusia leluja. Olen tähän asti vaan sanonut, että perheissä on erilaiset säännöt, ja meillä on tällaiset säännöt, ja aikuiset päättävät nämä asiat. Näen kuitenkin, että tästä tullaan vielä taistelemaan. Olen päättänyt ottaa etäisyyttä em. perheeseen tämän vuoksi, en jaksa altistaa lastani tuollaiselle, kun joudun siitä itse sitten vääntämään.
Todellakin kannattaa valita niitä ihmissuhteita mitä lapselle haluaa. Näistä rajattomista lapsista kun yleensä tulee vaan ongelmia kun he kasvavat, opettaa miten lintsataan koulusta ja varastetaan kaupasta yms.
Mä olen hankalassa tilanteessa, pakko sanoa ehkä kaverille kohta, etten jaksa viettää aikaa heidän kanssaan, kun lapset ovat niin rajattomia, ettei ole koskaan kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Musta oleellinen kysymys on se, että mitä lapselta voi vaatia. Tuntuu, että monen mielestä ei juuri mitään. Se ei kuitenkaan ole lapsen etu, että hän istuu hemmoteltuna kaulaansa myöten lelukasassa passattavana, ja pyorittää koko perhettä sormensa ympärille. Jos haluaa normaalia ja kivaa perhe-elämää, lapsi pitää opettaa toimimaan perheessä kivasti yhdessä muiden kanssa kodin arkisiin asioihin osallistuen.
Ja on muuten huomattavasti helpompaa, kun tekee tämän alusta saakka, eikä aloita sitten teini-ikäiselle vasta marmattamaan, että sunkin pitäis tehdä jotain täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkaa olla vaikeuksia selittää omalle naperolleni että miksi hänen ihailemansa vuotta vanhempi kaveri saa syödä kakkua ruoan sijaan, eikä tarvitse laittaa pipoa päähän ulkona, ja saa aina kaupassa uusia leluja. Olen tähän asti vaan sanonut, että perheissä on erilaiset säännöt, ja meillä on tällaiset säännöt, ja aikuiset päättävät nämä asiat. Näen kuitenkin, että tästä tullaan vielä taistelemaan. Olen päättänyt ottaa etäisyyttä em. perheeseen tämän vuoksi, en jaksa altistaa lastani tuollaiselle, kun joudun siitä itse sitten vääntämään.
Todellakin kannattaa valita niitä ihmissuhteita mitä lapselle haluaa. Näistä rajattomista lapsista kun yleensä tulee vaan ongelmia kun he kasvavat, opettaa miten lintsataan koulusta ja varastetaan kaupasta yms.
Niin totta! Mutta onpahan hankala sosiaalinen tilanne. En vain kertakaikkiaan halua, että lapseni leikkii näiden kanssa, mutta vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: kadota ystäväperheen elämästä tai sanoa suoraan mikä mättää.
Näin isovanhempana otan mielelläni hoitoon hyvin kasvatetun ja käyttäytyvän lapsen sen sijaan samanikäisen mutta ns rajattoman lapsen kohdalla minulla on useimmiten muuta menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.
Et voi tietää tilanteen taustoja. Minusta ihan hyvin voi kysyä lapsen mielipidettä jos lapsi on jo sen ikäinen että osaa ilmaista mielipiteensä ja omaa sen verran realiteetteja että tietää että lounaaksi ei syödä vaahtokarkkeja vaan jotain kunnon ruokaa.
Seurasin myös yhtä äitiä joka kysyi n, 3 vuotiaalla joka ruokatavarasta mitä ostetaan.
Ei kuulu lapsen päättää.
Todennäköisesti lapsi jossainvaiheessa haluaa kokeilla vanhempiaan ja haluaa vaahtokarkkia ruoaksi.
Joskus marketeissa näkee näitä vanhempia, jotka kysyvät taaperolta mitä tämä ja perhe haluaisi syödä. Ei voi ymmärtää miten pikkulapselle annetaan vastuu mitä koko perhe syö.