Naisten ystävyydet on aivan perseestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutustunut muutamaan naapuriin jotenkuten ja eilen käytiin lenkillä yhdessä. Olin kyllä ihmeissäni kun nämä kaksi haukkuivat koko matkan muita kavereitaan. Tuollaista juoruamista en ole kokenut pitkään aikaan. 

Minäkin kävin yhdes naisvaltaises harrastukses. Jatkuvasti haukkuvat selän takana muita. Varmaan muakin kun en ole paikalla...

Aloitin itse 10v. sitten ensimmäistä kertaa naisvaltaisessa työpaikassa. Sitä ennen olin ollut miesvaltaisissa tai tasaisissa porukoissa töissä 15v. ajan. Ihan samanlainen jatkuva seläntakana haukkuminen, jouruilu ja suoranainen työpaikkakiusaaminen on täällä ongelma. Eikä ole edes soteala vaan johdon konsulttifirma. Minuakin on selän takana haukuttu ties miksi ja millä irvimisillä.

Uutta työpaikkaa etsiskelen. Onneksi on etätyö, ei tartte olla nälvittävänä ja kuunnella muiden nälvimistä.

Ulospäin ollaan mm. Teamsissa sitten niin ihanaa naminamipusipusia ja girl power boss lady energiaa ihan kaikkia kohtaan :))))

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kokenut, että näissä naisten ystävyyssuhteissa tulee helposti jonkinlainen kilpailuasetelma "paremmuudesta". On tuntunut myös usein, että olen päätynyt ns. terapeutin rooliin, ja ystävyyssuhteessa on käytetty paljon aikaa ja voimavaroja toisen osapuolen elämään ja sen ongelmiin. Olen myös kokenut, että nämä ystävyyssuhteet ei kestä juuri minkäänlaisia erimielisyyksiä. Ystävyys on yleensä tämmöisessä tilanteessa sitten päättynytkin eikä erimielisyyksiä ole voitu mitenkään selvittää tai sopia.

En nyt tässä sen kummemmin syytä ketään mistään, mutta voi vaan todeta, ettei edellämainitut asiat ole olleet millään tavalla antoisia.

Olen ajatellut, että minulle riittää jatkossa kontakteiksi pitkälti perhe+ työ asiakaspalvelun parissa. Toki minulla silti on edelleen olemassa myös pitkäaikainen ystävyys muutaman naispuolisen ystävän kanssa, ja nämä ystävyyssuhteet ovatkin sitten todella  kullanarvoisi

Onkohan tässä takana vähän se, että jos naisena suurin osa ystävyyssuhteista on naisten kanssa, niin helposti voi tulla sellainen olo että tietyt asiat koskee vain naisten ystävyyssuhteita. Esim. kilpailu on kuitenkin tosi yleisinhimillistä, ja näkyy hyvin myös miesten ystävyyssuhteissa. Miesten kaveriporukoissa on hyvin paljon sitä, että kun yksi tekee jotain niin muiden täytyy pistää vähän paremmaksi.

Paljon on myös tuota epätasapuolisuutta miestenkin ystävyyksissä. Mun miehellä on vuosia ollut vanha kaveri, jota hän tukee ja auttaa. Kaverilla on monenlaisia ongelmia ja suhde vaikuttaa ennemmin jonkinlaiselta hoitosuhteelta jossa mieheni välillä saa välillä paskaakin niskaansa. Myös itselläni on ollut vastaavia ystävyyksiä, sekä miesten että naisten kanssa. Osassa roolit on pysyneet samoina, osassa vaihdelleet vuorotellen. 

Jokainen voi totta kai valita ystävyyssuhteensa mutta ei kannata mustavalkoistaa asiaa niin että ystävyyksien ongelmat johtuisivat jotenkin naiseudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten keskinäiset suhteet ovat kyllä kummallisia kun niitä seuraa sivusta miehenä.

Samat naiset, jotka valvovat pienen pieniäkin vihjeitä toistensa käytöksessä, tulevat ihan hyvin toimeen miesten kanssa vaikka ei välittäisi paskankaan vertaa asioista, jotka aiheuttavat kitkaa naisten kesken.

Tämä on ihan totta!

Jos Tiina ei jonain aamuna tervehdikään, niin tästä väännetään aivan uskomattomat skenaariot, kaivetaan kaikenmaailman piilomerkityksiä, loukkaannutaan verisesti pitkäksi aikaa eikä itsekään tervehditä enää Tiinaa.

Mutta jos Pekka jättää tervehtimättä, niin siihen todetaan vaan "hehheh, tais Pekalla olla huono aamu" ja asian vatvominen päättyy siihen.

Tää ulottuu hirveän moneen asiaan. Tytöiltä vaaditaan enemmän jo alakoulussa, kun taas pojat taas

Tämähän näkyy ihan maan hallinnossa asti. Marin sai kuraa niskaansa, koska kävi tanssimassa vapaa-ajallaan, nyt meillä on yhtenä ministerinä tuomittu sexirikollinen lastenahdistelija, mutta kun se on mies niin ei haittaa :) Hänhän on vain huippu omalla alallaan, kun on päässyt poliitikoksi, nainen on sinne varmaan päässyt vaan lyhyellä hameella ja avonaisella kaula-aukolla.

Yksikään lehti ei vaivautuisi kirjoittelemaan tanssivasta miespääministeristä. Ai joo, aamiaiskohukin oli Marinin syytä, vaikka kaikki pääministerit ennen Mariniakin ovat saaneet ihan tismalleen saman aamupalan, mutta kun MIES.

Vierailija kirjoitti:

Ei se miesten elämä yhtää sen parempaa oo :D miehillä hyvin useasti ego ohjaa ja kenenkään ei haluta olevan se "alfa" porukoissa. Jos 1 mies sattuu omalla olemuksellaan asettumaan tähän rooliin, niin voin takaa sen että muut miehet siinä ympärillä tekee kaikkensa kaataakseen tän yhden. 

Oon mies ite 

Itse en ole omissa miesporukoissani tuollaista huomannut. Mutta tuo kuulostaa kyllä ihan terveeltä sosiaaliselta mekanismilta, jos jollain nousee kusi pipoon niin sitä muistutetaan ettet sinä mikään kukko ole tässä porukassa.

Naisilta monesti kuulee väitteitä ihan päinvastaisesta, että miehet mukamas oikein ihailevat jotain pääalfaa ja nöyristelevät sen ympärillä. En tunnista sitäkään. No, ehkä silloin kun ollaan 15-vuotiaita niin jotain tämänsuuntaista voi ilmetä, mutta ne ovatkin poikia eivätkä miehiä.

Miten joillakin on niin paljon sellaisia ystäviä, joista aina joku on eroamassa tai muuttamassa turvakotien pakoon väkivaltaista miestä tai jotakin muuta katastrofia? Ja sitten on itse auttamassa ja majoittamassa näitä ystäviä ja jää pois sivutyöstäkin heidän takiaan?

Ymmärrän kyllä, että hädässä autetaan. Yhdestä kirjoittajasta sai sen käsityksen, että hänen ystävyyssuhteensa ovat tällaisia ja että hän oikein panostaa tällaiseen. Ihmettelen miten hän jaksaa ja miten hänen terveytensä kestää. Itse en jaksaisi lukuisten kroonisten sairauksieni, työn ja perhe-elämän vuoksi toimia jatkuvasti kriisityöntekijänä perheen ulkopuolisille ihmisille. Sitä paitsi isomman auttamisen kanssa on käynyt riittävän monta kertaa niin, että olen saanut lopulta vain haukut ja paskaa niskaan siltä ihmiseltä ja välit ovat katkenneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jospa ystävilläsi on ongelmia tai sairauksia, joista et tiedä. Ehkä he eivät ole yhtä onnellisessa tilanteessa kuin sinä, että heillä olisi voimia aktiivisesti tavata ystäviä.



Minulla on katkennut monta ystävyyssuhdetta perheenjäsenen vakavan sairauden takia. Ei ole voimia, tai kiinnostusta kuulla, mitä mukavaa muut ovat tehneet, kun itselläni ei ole mahdollisuutta tehdä mitään. 

Siitähän AP juuri kirjoitti, että ns ystävät ei jaa omia asioitaan. Jos mitään ei sano itsestään, niin muut ei välttämättä jaksa vetää kivirekeä. Tuntuu ettei toista kiinnosta, niin hyvästit vaikkakin harmilliset, on paikallaan. Minun ns ystävä ei löytänyt muutamaan vuoteen aikaa tapaamiseen, soitteli kyllä usein kysyäkseen kuulumiset. Minulle se ei riittänyt joten lopetin yhteydenpidon. 

Et kerro omia kuulumisiasi, kun sinulta ei kysytä niitä? Eikö se ole omituista? Roolisi on jonkinlainen muiden tenttaaja ja kuulustelija? 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jospa ystävilläsi on ongelmia tai sairauksia, joista et tiedä. Ehkä he eivät ole yhtä onnellisessa tilanteessa kuin sinä, että heillä olisi voimia aktiivisesti tavata ystäviä.



Minulla on katkennut monta ystävyyssuhdetta perheenjäsenen vakavan sairauden takia. Ei ole voimia, tai kiinnostusta kuulla, mitä mukavaa muut ovat tehneet, kun itselläni ei ole mahdollisuutta tehdä mitään. 

Siitähän AP juuri kirjoitti, että ns ystävät ei jaa omia asioitaan. Jos mitään ei sano itsestään, niin muut ei välttämättä jaksa vetää kivirekeä. Tuntuu ettei toista kiinnosta, niin hyvästit vaikkakin harmilliset, on paikallaan. Minun ns ystävä ei löytänyt muutamaan vuoteen aikaa tapaamiseen, soitteli kyllä usein kysyäkseen kuulumiset. Minulle se ei riittänyt joten

Et kerro omia kuulumisiasi, kun sinulta ei kysytä niitä? Eikö se ole omituista? Roolisi on jonkinlainen muiden tenttaaja ja kuulustelija? 

-ohis

Ei ole omituista, vaan perus käytöstapoja. Jos mä soitan ystävälle ja kysyn kuulumisia niin kyllä mä odotan että hän jossain kohtaa kysyy että "no entäs sulle?" Muuten jää sellainen olo ettei toista kiinnosta mun kuulumiset vaan pääasia on kertoa omistaan. Tuossa kommentoija sanoi, että hänen ystävänsä on soitellut usein ja kysellyt kuulumisia, eikä sanonut mitään siitä monestiko itse on soittanut ja kysynyt toisen kuulumisia. Ehkä tämä selittää, miksi hänen ystävänsä ei löytänyt aikaa tavata kyseistä kommentoijaa. Vastavuoroisuus kun on tärkeää siinäkin, miten osoittaa kiinnostusta toisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jospa ystävilläsi on ongelmia tai sairauksia, joista et tiedä. Ehkä he eivät ole yhtä onnellisessa tilanteessa kuin sinä, että heillä olisi voimia aktiivisesti tavata ystäviä.



Minulla on katkennut monta ystävyyssuhdetta perheenjäsenen vakavan sairauden takia. Ei ole voimia, tai kiinnostusta kuulla, mitä mukavaa muut ovat tehneet, kun itselläni ei ole mahdollisuutta tehdä mitään. 

Siitähän AP juuri kirjoitti, että ns ystävät ei jaa omia asioitaan. Jos mitään ei sano itsestään, niin muut ei välttämättä jaksa vetää kivirekeä. Tuntuu ettei toista kiinnosta, niin hyvästit vaikkakin harmilliset, on paikallaan. Minun ns ystävä ei löytänyt muutamaan vuoteen aikaa tapaamiseen, soitteli kyllä usein ky

Ei ole omituista, vaan perus käytöstapoja. Jos mä soitan ystävälle ja kysyn kuulumisia niin kyllä mä odotan että hän jossain kohtaa kysyy että "no entäs sulle?" Muuten jää sellainen olo ettei toista kiinnosta mun kuulumiset vaan pääasia on kertoa omistaan. Tuossa kommentoija sanoi, että hänen ystävänsä on soitellut usein ja kysellyt kuulumisia, eikä sanonut mitään siitä monestiko itse on soittanut ja kysynyt toisen kuulumisia. Ehkä tämä selittää, miksi hänen ystävänsä ei löytänyt aikaa tavata kyseistä kommentoijaa. Vastavuoroisuus kun on tärkeää siinäkin, miten osoittaa kiinnostusta toisia kohtaan.

Ja muutenkin, mun mielestä on kyllä aika omituista jos kokee kuulumisten kysymisen tenttaamiseksi ja kuulustelemiseksi. Ihan kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä se on. Ei ihme, jos on ystävyyssuhteet vaikeita, jos näkee ystävällisyydenkin jotenkin pahantahtoisena itseään kohtaan.

Ihanan suoraa puhetta ystävyydestä. Piristyin kummasti 😁 kun luin kommenttejanne ja aivan erityisesti ne kommentit jotka eivät olleet niin positiivisen ruusuisia mitä ystävyydestä puhutaan.