Naisten ystävyydet on aivan perseestä

Miehillä ei ole ystäviä ollenkaan. On vain ryyppy- ja urheilukavereita. Oma puoliso on yleensä miehen ainoa ystävä. Eikä mies muita ystäviä kaipaakaan.

Mä en koskaan tykkää kenenkään kuvista tai päivityksistä somessa, enkä itse tee päivityksiä sinne. Mulla on tunnukset siellä vain yritysten seuraamista varten. Onneksi mun ystävillä on järki päässä, eivätkä he suutu siitä.

Mä nään ystävyyden tosi eritavalla kun ap. Koen, että mulla on monta hyvää ystävää, mutta en niinkään välitä aina siitä vastaako ne viesteihin heti, enkä ees huomaa tykkääkö ne mun somekuvista. Sen mitä ite oon huomannu omissa ystävyyssuhteissa ja minkä koen tärkeeks on vastavuoroisuus ja luottamus. Luottamus siihen, että saa apua ja tukea eikä tarvii selvitä yksin. Mun parhaat ystävyys suhteet siis toimii mun mielestä aika tasapainosesti. Oon myös aivan älyttömän kiitollinen mun ystävistä ja siitä, ettei mun tarvii pelätä sitä, että oisin koskaan täysin yksin.

Haluun antaa esimerkkejä vastavuoroisuudesta: 

Esim yks ystävä anto mun olla monta kuukautta luonaan ku kävin läpi eroa pitkästä suhteesta ja samalla vietti mun kanssa paljon aikaa ja tuki. Sama ystävä oli vuorostaan useemman kuukauden mun luona kun hänellä oli vaikeat ajat, eikä halunnut olla yksin. Molemmin päin toimii myös se, että aina voi soittaa kun siltä tuntuu. Kumpikaan meistä ei vastaa silti toistensa viesteihin heti eikä tykkäile toistensa somekuvista.

Toisen ystävän luo mä menin kymmeninä öinä silittelemään hänet uneen ja juttelemaan kun oli sydänsuruja. Ja hän taas kävi siivoilemassa mun luona ja oli olkapäänä kun itkin vakavan masennuksen aikana. Hän vastaa viesteihin aina muutaman tunnin sisällä, mulla saattaa kestää viesteihin vastaaminen kauemmin, mutta vastaan aina samana päivänä. Eikä tänkään kanssa tykkäillä toistemme somekuvista.

Kolmannen luo menin yöks, tilasin meille ruokaa ja siivoilin kun hänen ystävänsä kuoli ja oli vaikeeta. Sit taas mun masenusjakson aikana hän repi mua vähän väkisin esim ajelemaan tms, jotta en jumittais vaan kotona. Mekään ei tykkäillä toistemme somekuvista ja viesteihin vastataan kun jaksetaan, mutta puheluun vastataan aina.

Neljäs vietti aikanaan vuoden verran joka viikko monena päivää aikaa mun kotona ja tarjottiin ruoat ym kun hänellä oli raha-asioiden ja elämänhallinnan kanssa ylipäätään vaikeaa. Myöhemmin hän on esim lainannut mulle rahaa vuokraan. Hän on ehkä se keneen luotan kaikista eniten. Me ei vastailla toistemme viesteihin ees saman päivän aikana, puheluihin vastataan aina. Mutta molemmat lukee toistensa viestit melkein heti. Sama ihminen tuli mun luo samantien kun mun selkä oli menny niin, etten voinut kantaa vauvaani. Ja kun vakavan masennuksen aikana laitoin vaan viestin että "nyt ei kaikki oo ok" hän tuli mun luokse yöksi ja toi ruokaa mukanaan. 

Mä koen olevani onnekas, kun mulla on tälläisiä ystäviä. Mutta kuten sanottu, meidän ystävyys on vastavuoroista, eikä sisällä esim niitä sometykkäyksiä. En tiedä muista, mutta mä koen tän olevan sitä oikeeta ystävyyttä, enkä vaihtais muuhun. 

Nainen on naiselle susi. Kiusaaminen alkaa jo tarhasta ja ehkä sitten vanhainkodissa loppuu, jos on loppuakseen.

Up

Mitä ihmeen väliä sillä on tykkääkö joku somekuvistasi ja mitä tekemistä sillä on ystävyyden kanssa?

Naisista saa upeita, luotettavia ystäviä, jotka pysyvät rinnalla läpi elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Oma ystävyys on yhtäkkiä lakannut olemasta; paras ystävä löysi miehen ja hänestä kuuluu nykyään ehkä kerran kuussa. Ja silloin lähinnä saan kuunnella kuinka heillä on ollut parisuhteessa sitä ja tätä ongelmaa. Alan  olla kypsä

Mitä varten ystävät ovat olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ei ole ystäviä ollenkaan. On vain ryyppy- ja urheilukavereita. Oma puoliso on yleensä miehen ainoa ystävä. Eikä mies muita ystäviä kaipaakaan.

Edelleen, mistä ihmeestä oikein löydät näitä miehiä? Muualta kuin jostain viime vuosisadan stereotyyppien museosta? Jos sinä olet epäsosiaalinen erakko, niin ei se tarkoita että muut ihmiset olisivat. Sinä vain et tunne heitä, koska olet erakko.

Oman henkilökohtaisen elämän jakaminen somessa olkoon jokaisen omassa harkinnassa, ja kaikki eivät edes käytä aktiivisesti somea huomatakseen kaikkia päivityksiä, joten en tekisi sen perusteella haravointia ystävistäni.

Tärkeämpi ajatus on ap:n toisessa huomiossa eli ajankäytössä. Meillä ihmisillä on tapana järjestää aikaa heille, keiden seurassa haluamme viettää aikaa. Jos et ole varma, se on ei. Välillä on tietysti kaikilla ajanjaksoja, jolloin aikamme tai elämäntilanteemme ei anna mahdollisuutta siihen, mutta läheisten ihmisten kuulumiset mielellään kysyy edes puhelimitse (soittamalla/whatsupilla jne.): Mitä kuuluu? Miten menee? Jo sekin, että kertoo arkensa myrskystä niin kertoo ainakin itselleni, että ystäväni haluaa jakaa sen minun kanssani ja luottaa minuun henkilökohtaisessa asiassaan. Useimmat heistä eivät päivitä näitä asioitaan kuitenkaan someen.

Somella on nykyisin vähän liian suuri merkitys, kun ottaa huomioon kuinka paljon aidompaa se on kuullen kaverilta kuin katsoen sitä puhtaan valkoista päivitystä. Elämä ei useinkaan ole niin kivaa ja kliinistä kuin näyttää.

Ei kuulosta kovin aikuiselta kytätä jotain somekuvien tykkäyksiä. Jos vaikkapa minun tykkäilyjäni ryhdyttäisiin nyt perkaamaan, olisivat ne varmaankin hyvin sattumanvaraisia. Iso osa tuttujenkin julkaisuvirrasta jää ihan tahattomasti huomiotta, en selaa kaikkia päivän julkaisuja joka päivä läpi. Julkaisuvirta on niin massiivinen, että en ajattele noita tykkäyksiä _lainkaan_ jos joku julkaisu on erityisen tunteita herättävä, saatan huomioida sen ja tykätä siitä. Muutoin tykkäykset on todennäköisesti vahinkoja tai ilman sen kummempaa ajatusta automaatiolla klikattuja. Samalla tavalla ilman sen kummempaa ajatusta joku saattaa jäädä tykkäämättä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tutustunut muutamaan naapuriin jotenkuten ja eilen käytiin lenkillä yhdessä. Olin kyllä ihmeissäni kun nämä kaksi haukkuivat koko matkan muita kavereitaan. Tuollaista juoruamista en ole kokenut pitkään aikaan. 

Minäkin kävin yhdes naisvaltaises harrastukses. Jatkuvasti haukkuvat selän takana muita. Varmaan muakin kun en ole paikalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ei ole ystäviä ollenkaan. On vain ryyppy- ja urheilukavereita. Oma puoliso on yleensä miehen ainoa ystävä. Eikä mies muita ystäviä kaipaakaan.

Edelleen, mistä ihmeestä oikein löydät näitä miehiä? Muualta kuin jostain viime vuosisadan stereotyyppien museosta? Jos sinä olet epäsosiaalinen erakko, niin ei se tarkoita että muut ihmiset olisivat. Sinä vain et tunne heitä, koska olet erakko.

Ei miehiä kiinnosta keskustelut. Nuorena kavereita tavattiin vain silloin kun oltiin menossa yökerhoon/ravintolaan tai pelaamaan jalkapalloa/salibandyä.

Ei apua, ystävyys mitataan sillä tykkääkö kaveri mun somekuvista  :D  Nyt on pissismeininkiä.

Olen itsekin huomannut, että naiskaveriporukassa on usein jännitteitä. Dynamiikka on usein klikkiytyvä. Tietty voi miehilläkin olla näin, en tiedä.

En oikein viihdykään porukoissa vaan mieluummin tapaan ystäviä ihan vain kahdestaan.

Toksisempaa ihmistyyppiä en tiedäkään kuin sellainen joka loukkaantuu siitä, ettei somepäivityksensä saa tykkäyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ystävyys on yhtäkkiä lakannut olemasta; paras ystävä löysi miehen ja hänestä kuuluu nykyään ehkä kerran kuussa. Ja silloin lähinnä saan kuunnella kuinka heillä on ollut parisuhteessa sitä ja tätä ongelmaa. Alan  olla kypsä

Mitä varten ystävät ovat olemassa?

No kyllä minä itse haluan tehdä ystävän kanssa muutakin, kuin kuunnella heidän riitojaan. Mikään muu ei ystävääni enää kiinnosta, kuin tää om aukko ja kuinka mustasukkaisia he ovat toisistaan jne. 

Vierailija kirjoitti:

Toksisempaa ihmistyyppiä en tiedäkään kuin sellainen joka loukkaantuu siitä, ettei somepäivityksensä saa tykkäyksiä.

Ja lisäys vielä erittäin hyvään aloitukseen. En halua tutustua yhteenkään naiseen, joka käyttää sanoja toksinen, triggeröityä tai manipulaatio. 🤌🏾😂  Oikein nykyajan uhriutujat 

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini on sellainen, että jos kysyn nähtäisiinkö, niin hän vastaa ettei ehdi, koska hänellä on kiire olla muiden kavereidensa kanssa.

Siis niin tämä! 

Mä poistin elämästäni tälläisen äidin, joka oli liian kiireinen Teijojen ja Maijujen kanssa. Etsi maanisesti uusia ystäviä vaikka ei ole aikaa entisillekään

Vierailija kirjoitti:

Mä nään ystävyyden tosi eritavalla kun ap. Koen, että mulla on monta hyvää ystävää, mutta en niinkään välitä aina siitä vastaako ne viesteihin heti, enkä ees huomaa tykkääkö ne mun somekuvista. Sen mitä ite oon huomannu omissa ystävyyssuhteissa ja minkä koen tärkeeks on vastavuoroisuus ja luottamus. Luottamus siihen, että saa apua ja tukea eikä tarvii selvitä yksin. Mun parhaat ystävyys suhteet siis toimii mun mielestä aika tasapainosesti. Oon myös aivan älyttömän kiitollinen mun ystävistä ja siitä, ettei mun tarvii pelätä sitä, että oisin koskaan täysin yksin.

Haluun antaa esimerkkejä vastavuoroisuudesta: 

Esim yks ystävä anto mun olla monta kuukautta luonaan ku kävin läpi eroa pitkästä suhteesta ja samalla vietti mun kanssa paljon aikaa ja tuki. Sama ystävä oli vuorostaan useemman kuukauden mun luona kun hänellä oli vaikeat ajat, eikä halunnut olla yksin. Molemmin päin toimii myös se, että aina voi soi

Sä et ainakaan osaa lukea. Ap kirjoitti juuri että ei halua sellaisia joissa ei ole vastavuoroisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ap nyt on aika kattoa peiliin. Mulla on monta hyvää ystävää, eikä oo tapana puhua seläntakana. Millanen ystävä ite oot? Sellasia vedät puolees. 

Mulla on ystäviä, jotka oli jatkuvasti apuna mun vaikeimpana aikana ja esim nyt lopetin ite toisen työni toistaiseksi, jotta mulle jää aikaa auttaa ystävää jolla on nyt ne vaikeimmat ajat menossa. Hän on raskaana ja päätyi turvakodin kautta avioeron keskellä leikki-ikäisen lapsensa kanssa uuteen kotiin tyhjänä päälle. 

Mä en aina ehdi/jaksa vastata kaikkiin viesteihin mitä ystäviltä tulee, mutta vastaan puhelimeen jos joku soittaa, yölläkin. Enkä todellakaan tykkäile toisten somepäivityksistä. Ei ystävyyttä sillä mitata. 

Mulla on ollut pari sellasta "ystävää" joilla ei oo oikein koskaan ollu ystäviä. Jossain kohtaa on selvinnyt miksi. Se "ystävän" kohtelu mitä oon saanut takaisin päin on syy sille, miksi ne ihmiset ei enää oo "ystäviä". Molemp

No ei ihan noinkaan usein. Aika moni hyvä, kiltti ja mukava, täysin normaali ihminen on vailla ystäviä ja kärsii yksinäisyydestä. Kun samaan aikaan juurikin niillä energiasyöpöillä, itsekkäillä ihmisillä (jopa paatuneilla rikollisilla) on ystäviä. Monilla näistä veemäisistä ihmisistä on toki ystävinä kaltaisiaan, sitten taas moni ns. hyvä ihminen ei löydä ystäviä koska ei kelpuuta ketä tahansa seuraansa.