Naisten ystävyydet on aivan perseestä

Kuvista ei tykätä? 

Oma ystävyys on yhtäkkiä lakannut olemasta; paras ystävä löysi miehen ja hänestä kuuluu nykyään ehkä kerran kuussa. Ja silloin lähinnä saan kuunnella kuinka heillä on ollut parisuhteessa sitä ja tätä ongelmaa. Alan  olla kypsä

Ei tykätä somekuvista?!

Minun ex-ystävä rämpläsi aina kalenteriaan, kun sovittiin seuraavaa näkemiskertaa. Tuli olo, että on jollain vastaanotolla. Sitten ei enää oikein nähtykään, eikä pidetty yhteyttäkään. Huomasin, että muille ystäville riitti aikaa silläkin välin. Tajusin, ettei ystävyys mitään varsinaista ystävyyttä siis ollutkaan, koska ystävälle kyllä saa aikaa järjestettyä, koska haluaa toisen nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tämmöinen äitiystävä. Meidän koko perheet oli ystäviä. Ja me luulimme että todella hyviä ystäviä.

Miten hän onnistui pilaamaan meidän ystävyyden?

Ulkopuolelle jättäminen: jätti meitä vuoden- pari vuotta ulkopuolelle kaikesta. Kaverimatkoista, viikonloppukyläilyistä, kesälomajutuista, lasten jutuista. Postasi aivan jatkuvalla syötöllä kuvia tekemisistään, jota ei lopulta enää seurata, koska se loukkasi koko perhettä.

 

Yksipuolisuus: aina me pyysimme heitä. Lapsille tosi harmi, kun lapset viihtyy yhdessä hyvin. 🥺💔

 

Edelleen asumme samalla paikkakunnalla, mutta eipä ole hän toivottanut hyvää uutta vuotta, tai mitään muutakaan🥺

Tällaiset koko perheen BFF ystävyydet ovat oikeasti aika raskaita. Se että äidit ovat kavereita keskenään ei tarkoita sitä, että isät ja lapset olisivat myös. Luonteet saattavat olla oikeasti kovin erilaiset.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Ei se miesten elämä yhtää sen parempaa oo :D miehillä hyvin useasti ego ohjaa ja kenenkään ei haluta olevan se "alfa" porukoissa. Jos 1 mies sattuu omalla olemuksellaan asettumaan tähän rooliin, niin voin takaa sen että muut miehet siinä ympärillä tekee kaikkensa kaataakseen tän yhden. 

Oon mies ite 

Siis mistä ihmeestä sinä ja aloittaja oikein löydätte tuollaisia miehiä ja naisia? Kun täällä oikeassa maailmassa en ole ikinä tavannut sellaista.

Nainen on susi toiselle ihan lähtökohtaisesti.

Totta. Näin on. On parempi katsoa reilua seuraa, kuin outoja kuvioita. Joskus on epäselvää myös missä ystävät tapaavat, onko siitä päästy yksimielisyyteen. Vai saneleeko toinen että hän tulee kello 13 vain kylään. Ja miksi toinen käyttäytyi noin ja näin, jos toinen tyrmistyi. Monia kysymyksiä jää näissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tämmöinen äitiystävä. Meidän koko perheet oli ystäviä. Ja me luulimme että todella hyviä ystäviä.

Miten hän onnistui pilaamaan meidän ystävyyden?

Ulkopuolelle jättäminen: jätti meitä vuoden- pari vuotta ulkopuolelle kaikesta. Kaverimatkoista, viikonloppukyläilyistä, kesälomajutuista, lasten jutuista. Postasi aivan jatkuvalla syötöllä kuvia tekemisistään, jota ei lopulta enää seurata, koska se loukkasi koko perhettä.

 

Yksipuolisuus: aina me pyysimme heitä. Lapsille tosi harmi, kun lapset viihtyy yhdessä hyvin. 🥺💔

 

Edelleen asumme samalla paikkakunnalla, mutta eipä ole hän toivottanut hyvää uutta vuotta, tai mitään muutakaan🥺

Tällaiset koko perheen BFF ystävyydet ovat oikeasti aika raskaita. Se että äidit ovat kavereita keskenään ei tarkoita sitä, että isät ja lapset olis

Tuo kommentoija on palstahullu, joka tekee tasaisin väliajoin aloituksen "ystäväperheestään". 

Vierailija kirjoitti:

Oma ystävyys on yhtäkkiä lakannut olemasta; paras ystävä löysi miehen ja hänestä kuuluu nykyään ehkä kerran kuussa. Ja silloin lähinnä saan kuunnella kuinka heillä on ollut parisuhteessa sitä ja tätä ongelmaa. Alan  olla kypsä

Nämä tyypit on ärsyttäviä. Kuitenkaan ei erota, mutta koko ajan on jotain ongelmia mistä ruikutetaan... Jos menet ehdottamaan, että kannattaisi varmaan erota, niin alkaa se mutku ja sitku... Ja itse en siis ole sinkku, vaan ihan naimisissa eikä meidän suhteessa ole mitään jatkuvia ongelmia mistä valittaisi kavereille... Raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Minun ex-ystävä rämpläsi aina kalenteriaan, kun sovittiin seuraavaa näkemiskertaa. Tuli olo, että on jollain vastaanotolla. Sitten ei enää oikein nähtykään, eikä pidetty yhteyttäkään. Huomasin, että muille ystäville riitti aikaa silläkin välin. Tajusin, ettei ystävyys mitään varsinaista ystävyyttä siis ollutkaan, koska ystävälle kyllä saa aikaa järjestettyä, koska haluaa toisen nähdä.

Ymmärrän, että toisen kalenterinräpläys voi tuntua ikävältä. Mut en nyt ihan ymmärrä tota vikaa lausetta, koska kalenterin kanssahan hän yritti järjestää sulle aikaa.

Myönnän ite olevani tollanen kalenterin räplääjä, onneks mun kaverit/ystävät sen ymmärtää. Mulla on joka toinen viikko lapset ja 2 vuorotyötä. Pakko kirjottaa työvuorot + lastenmenot yms. kalenteriin. Ja sinne menee myös ne kavereiden näkemiset, etten unohda niitä. Ja varmaan tästäkin joku ottaa herneen nenän että saatan unohtaa kaverin näkemisen ilman kalenteria. Mut jos elämä on paljolti menoa ees taas ja monen asian huomioimista töissä ja vapaalla niin ei mun päässä pysy kavereiden näkemiset. 

Tää on nyt ohis lainattuun kommenttiin, ei siis sinulle, mutta en muutenkaan oikein ymmärrä kavereiden tai ystävien arvottamista sen mukaan miltä niiden arki näyttää. Oon ite reilu 30v ja kyllä musta tuntuu, et suurinosa ystävistäkin elää ruuhkavuosia just nyt. Me ihmiset ollaan erilaisia ja meidän arki näyttää hyvin erilaiselta. Mun mielestä on väärin vaatia ystävyyteen vedoten, että toisen pitäis pitää arkeaan tyhjänä jos energiaa ja intoa riittää moneen. 

Vierailija kirjoitti:

Minun ex-ystävä rämpläsi aina kalenteriaan, kun sovittiin seuraavaa näkemiskertaa. Tuli olo, että on jollain vastaanotolla. Sitten ei enää oikein nähtykään, eikä pidetty yhteyttäkään. Huomasin, että muille ystäville riitti aikaa silläkin välin. Tajusin, ettei ystävyys mitään varsinaista ystävyyttä siis ollutkaan, koska ystävälle kyllä saa aikaa järjestettyä, koska haluaa toisen nähdä.

Hyvä, että on kalenteri! Nimittäin on näitä joka paikkaan sinkoilijoita, jotka vaan sopivat kaikkea kaikkien kanssa, mutta sitten meneekin tapaamisiä päällekäin, unohdetaan, perutaan, keksitään outoja tekosyitä ym. 

Ei tykätä somekuvista??? Ja ikä oli... :D Ei saakeli, en kyllä päivystä somessa kenenkään kuvia. Jos osuu joskus kohdalle ja on kiva, niin sitten. Elämä on muualla kuin somessa. Ja suuri osa somepäivityksistä on samaa roskaa.

Siihenkin on syynsä, jos ihmiset eivät jaa sinulle omia asioitaan. Minulle avaudutaan jatkuvasti ja pyytämättä, mutta osaan kuunnella ja pidän kuulemani visusti omana tietonani. Ihmiset kyllä avautuvat, jos toinen tuntuu luotettavalta.

Ja kai siihen täyteen kalenteriinkin on syynsä, kaikki em. huomioon ottaen.

Tosiystävät ovat harvinainen lahja. Ei kannata leimata kaikkia naisia sen takia, jos omat pseudoystäväsi ovat p*rseestä. 

Kannattaisi katsoa peiliin, jos tuollainen on toistuvaa.

Ihan kuin lukisi vierasta kieltä, jota ymmärtää vain osittain. 

Täysin outoa tuollainen someystävyys.

Minun kaverini on sellainen, että jos kysyn nähtäisiinkö, niin hän vastaa ettei ehdi, koska hänellä on kiire olla muiden kavereidensa kanssa.

Minä olen karsinut pois kaikki, jotka eivät oikeasti välitä minusta. Tosiystävät ovat jäänet ja olen jopa saanut uusia. Aiemmin ei ollut energiaa uusiin ystävyksiin, kun feikit veivät mehut. Parhaat ja läheisimmät ystäväni ovat sellaisia, joiden kanssa voidaan helposti olla kuukausiakin radiohiljaisuudessa. Sitten kun nähdään niin juteltavaa riittää loputtomasti. En kaipaa sellaista teiniaikojen symbioosia, kun ei ole luppoaikaakaan kuten teininä. 

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini on sellainen, että jos kysyn nähtäisiinkö, niin hän vastaa ettei ehdi, koska hänellä on kiire olla muiden kavereidensa kanssa.

Kannattaako edes kysyä? En ymmärrä miten joidenkin ihmisten on niin vaikeaa tajuta tällaisia vihjeitä. Hän ei halua viettää aikaansa sinun kanssasi.

Tarpeet eivät aina kohtaa, eikä se ole kenenkään vika. Jos itse haluat olla päivittäin/viikottain spontaanisti tekemisissä, se ei tarkoita, että toinen pystyy tai haluaa samaan. Ei se tee  hänestä huonoa ystävää, erilaisen vain.

Minulle tärkeää ei ole tapaamisten määrä, somekuvatykkäykset, tai edes se, kutsuuko ystävä minua järjestämiinsä tapahtumiin. Tärkeää on se, onko meillä mukavaa, kun näemme ja onko ystäväni saatavilla, jos minulla on aito tarve olla yhteydessä häneen.

Arjesta selviytyminen vie niin paljon paukkuja, että aikaa ja jaksamista ystävien näkemiseen on korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Kun oikeasti hyviä ystäviäkin on se kymmenkunta, siitä voi laskea, mihin kalenteria tarvitaan. Voisin toki ilmoittaa työnantajalle irtisanoutuvani ja lopettaa liikuntaharrastukset, mutta tuskin sekään pidemmän päälle kovin kantava ratkaisu olisi.

Ja sitten että joku vielä kyttäisi, olenko "tykännyt hänen somepäivityksistään"... Jessus amalia. Aivan kuin siihen olisi jokin velvollisuus. Pidän aina ystävistäni, en läheskään aina siitä, mitä he ovat keksineet Instassaan julkaista. Saati että edes kävisin siellä.