Työkaverien kommentointi toisten lounasruoista rasittaa
Minulla sattuu olemaan pari työkaveria, joiden kanssa joudun satunnaisesti lounastamaan yhtä aikaa taukohuoneessa. Näillä naisilla on raivostuttava tapa kritisoida toisten lounaista (joko kotoa otettuja, kaupasta ostettuja tai ravintolan noutoannosta). Nämä naiset kritisoivat ääneen, jos joku syö lihaa/kanaa/kalaa, kun se on heidän mielestään väärin (itse syövät vegaanisesti). Ihan avoimesti saattavat sanoa kanapastaansa syövälle, että "sinä sitten syöt tuota väkivaltaisesti nirhattua kanaa". Aina eivät kommentoi suoraan toisen annosta, mutta alkavat puhumaan ääneen ja yleisesti kritisoimaan lihansyöntiä. Viimeisimmällä kerralla eräs näistä ryhtyi kritisoimaan sitä, kun monilla on tapana juoda lounaan jälkeen kahvia. On kuulemma niin epäekologista, eikä kahvia saisi kärrätä Suomeen. Teehenkin suhtautuvat nyreästi, jotkut yrttijuomat ovat heistä ok. Maistelivatkin taukohuoneessa jotain tällaista eräästä ekokaupasta löytyvää juomaa.
Olen joutunut vain muutaman kerran kuuntelemaan tuota avautumista toisten ruoista, mutta tiedän noiden naisten tekevän sitä muutenkin. En jaksaisi kuunnella enää yhtään ainutta avautumista siitä, mitä toisilla on ruokana. Aikuinen ihminen ihan itse päättää, mitä lounaallaan syö. Eikä se työkavereille kuulu, syötkö vegaaniruokaa, pihviä vai vaikka irtokarkkeja lounaaksi. Missä ruokarauha? On minusta ylipäätään törkeää käytöstä kommentoida toisen ruokia negatiivisesti. Nämä samat työkaverit kuuluttavat töissä, miten kaikkien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vuoksi täytyy olla todella sensitiivinen kaikessa. Itseltään ei sitten sensitiivisyyttä löydy muiden ruokailua kohtaan.
Ja kun joku tulee varmasti sanomaan tätä provoksi, niin työpaikkani ei sijaitse Porvoossa, vaan pk-seudulla ja nämä naiset eivät ole mitään parikymppisiä, vaan +50 v ikäisiä ja olleet pitkään työelämässä.
Kommentit (93)
Esimiehelle valittaisin.
Ehkä jopa syyttäisin työpaikkakiusaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Sano niille, että nyt kun satuttiin tähän samaan aikaan niin pidetäänkin yhdessä ruokarukous. Ja sitten alat rukoilla ääneen. Kai he ovat sensitiivisiä myös uskovia kohtaan?
Tämä olisi hyvä!
Meillä on kans yks kyylä.
Alkaa höpöttää muutenkin välillä jotain juttuja ihan kuin oltaisiin jotain kavereita.
Siksi mielummin käyn syömässä kun ketään muuta ei ole paikalla.
Mää kävin ulkona (siis puistoissa) syömässä kun en jaksanut sitä naljailua mun halvoista eväistä. Talvella vähän meinas näpit jäätyä mutta parempi sekin kun kuunnella tollasia ihmisiä.
Ja taas muistutus siitä miten työttömyydessä on hyvätkin puolensa. Haluan kyllä töihin, mutta juuri tuollaista en kestä. Pahinta on, jos esimies on naispuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kans yks kyylä.
Alkaa höpöttää muutenkin välillä jotain juttuja ihan kuin oltaisiin jotain kavereita.
Siksi mielummin käyn syömässä kun ketään muuta ei ole paikalla.
No se on ihan hyviä käytöstapoja jutella niitä näitä taukohuoneessa. Ei toki arvostella toisten eväitä.
Siis mikä ihme saa ihmisen keksimään tällaisia satuja, ja varsinkin mikä ihme saa teidät ääliöt uskomaan niitä?
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ihme saa ihmisen keksimään tällaisia satuja, ja varsinkin mikä ihme saa teidät ääliöt uskomaan niitä?
Mitä tarkoitat? Tuliko väärään ketjuun?
Mulla taas yksi kollega, joka kommentoi omaa ruokaansa mukamas. Tyyliin tuoksuupa ihanalta tuo sun ruoka, mutta m i n ä yritän syödä vähän tylsästi, mutta terveellisesti, että pysyy terveenä ja solakkana. Mitäpä siihen muuta voi sanoa kuin että joo, mua ei enää jaksa kiinnostaa tässä iässä muutama lisäkilo. Ja todellakaan en toiste syö tämän kollegan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas yksi kollega, joka kommentoi omaa ruokaansa mukamas. Tyyliin tuoksuupa ihanalta tuo sun ruoka, mutta m i n ä yritän syödä vähän tylsästi, mutta terveellisesti, että pysyy terveenä ja solakkana. Mitäpä siihen muuta voi sanoa kuin että joo, mua ei enää jaksa kiinnostaa tässä iässä muutama lisäkilo. Ja todellakaan en toiste syö tämän kollegan kanssa.
Näitä riittää. Tyyppejä, jotka juttelevat kiertäen kaartaen omasta elämästään tyyliin tahtoisin elää kuten sinä, mutta koska olen niin hyvä ihminen, elän ihan toisella tavalla. Voi koskea syömistä, liikuntaa, ristikoiden ratkomista, ihan mitä tahansa.
Olen myös kokenut ruokahäirintää. Syön lounaalla kevyesti, ja minun salaattiraasteannoksia on oikein porukalla ihmetelty. Minua ei kiinnosta, mitä muut syövät ja syön itse niin kuin haluan, eikä tulisi mieleenkään arvostella kollegoiden lihansyöntiä tai kasvissyöntiä. Lopetin siis yhteiset lounaat tiimin kanssa ja sain epäsosiaalisen leiman. Arvostelijat olivat minua 15 vuotta nuorempia, itse olen jo 50+. Lounastunnin pitäisi olla rentouttava hetki, eikä sellainen, mitä pitää stressata tai ruokatottumuksiaan puolustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vidduuks se sulle kuuluu mitä minä syön?" Loppuu piipitys siihen.
Ei välttämättä lopu. Siitä voi alkaa työpaikkakiusaaminen.
Pyh, hyökkäys on paras puolustus. Heikkoja ja nöyriä kiusataan.
Sanoo narsistisesti käyttäytyvä. Ei ihme että työpaikoilla on huono ilmapiiri.
Minä olen kommentoinnut yhden naisen ruokailua työpaikalla. Kyseessä on ylipainoinen nainen ja se syö ihan liikaa aina työpaikkaruokailussa eli annoskoot sillä on liian isot.
Pidemmän aikaa siis silmät pyöreänä katoin sen ruokia että on kyllä paljon tytöllä ruokia tänään.
Kerran sitten huomautin sille että sulla on annoskoot aika isoja ja se lihottaa kun syöt noin paljon, no kyseinen isotyttö ei oikein tykänny siitä kun neuvoin sitä ja että halusin auttaa sitä.
M32
Mulla on työkaveri, joka lähes joka viikko kommentoi, miten lounasannokseni on niin pieni, ja että hänellä ei nälkä sillä lähtisi. En kommentoi koskaan mitään takaisin. Ja sitten päivittelyä, miten hän onkin minua paljon isompi kokoinen jne.
Ei tulis mieleenkään kommentoida kenenkään ruoka-annoksen kokoa tai koostumusta
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri, joka lähes joka viikko kommentoi, miten lounasannokseni on niin pieni, ja että hänellä ei nälkä sillä lähtisi. En kommentoi koskaan mitään takaisin. Ja sitten päivittelyä, miten hän onkin minua paljon isompi kokoinen jne.
Ei tulis mieleenkään kommentoida kenenkään ruoka-annoksen kokoa tai koostumusta
Minun mielestä ylipainoisen annoskokoja saa ja pitääkin kommentoida jotta ylipainoinen tajuisi syödä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kommentoinnut yhden naisen ruokailua työpaikalla. Kyseessä on ylipainoinen nainen ja se syö ihan liikaa aina työpaikkaruokailussa eli annoskoot sillä on liian isot.
Pidemmän aikaa siis silmät pyöreänä katoin sen ruokia että on kyllä paljon tytöllä ruokia tänään.
Kerran sitten huomautin sille että sulla on annoskoot aika isoja ja se lihottaa kun syöt noin paljon, no kyseinen isotyttö ei oikein tykänny siitä kun neuvoin sitä ja että halusin auttaa sitä.
M32
Et sinä halunnut auttaa, vaan ilmaista paremmuuttasi. Olet luonnoltasi samanlainen kuin nuo ap:n työkaverit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurjan moni lähtisi passiivisaggressiiviseen vastakommentointiin.
Mielestäni se on turhaa, sillä kyllähän tuo oman paremmuuden esille tuonti puhuu kommentoijien puolesta. Heidän pienuudestaan siis.
Ap, totea ensi kerralla, että "jokaisen syöminen on heidän oma asiansa" tai muuta vastaavaa. Eiköhän tuon ikäinen ymmärrä yskän. Jos ei, niin kerro esimiehelle asiasta. Tuskin olet ainut, jota tilanne häiritsee. Töykeyteen ei tarvitse vastata törkyllä, ole viisaampi.
Ainostaan jossain hoitoalalla ihmiset tarvitsevat esimiehen siihen, että ruokatauolla joku vegaani sekoilee. Meillä naurettaisiin päin naamaa, jos tuollaisesta joku menisi esimiehelle valittamaan.
En voinut olla hymähtämättä näille "kerro esimiehelle". "Pomooooo, Riitta j
Mun duunipaikalla on kyllä puututtu erilaisiin käytösasioihin. Pomon ohjeistus ei leimaa ketään vaan annetaan yleisellä tasolla. Kummasti tehoaa.
Meillä ruokatunti ei kuulu työaikaan eikä siten pomollekaan.
En ole ikinä missään tavannut vegaania, joka julistaa asiaansa ja puuttuu toisten syömisiin. Sen sijaan olen kohdannut useita ideologisia lihansyöjiä, jotka tekevät niin. Tämäkin tarina on ilmiselvää ideologisen lihansyöjän keksimää satua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri, joka lähes joka viikko kommentoi, miten lounasannokseni on niin pieni, ja että hänellä ei nälkä sillä lähtisi.
Mullakin on työkaveri, joka kauhistelee, miten vähän syön. Siis yhden lautasellisen. Hän itse syö ykeensä kaksi kukkurallista lautasta
Sano niille, että nyt kun satuttiin tähän samaan aikaan niin pidetäänkin yhdessä ruokarukous. Ja sitten alat rukoilla ääneen. Kai he ovat sensitiivisiä myös uskovia kohtaan?