Kannattaako 37-vuotiaana aloittaa vauvarumba alusta?
Siinäpä se kysymys on.
Kannattaako vajaan nelikymppisen vielä lähteä uudestaan yrittämään saada vauvaa? Kaksi lasta jo isoja yläkoululaisia. Syli tuntuu tyhjältä, mutta onko mitään järkeä enää...... Jos vielä yksi vauva meille suotaisiin, niin kyllähän siinä jäisi aikuiselämä elämättä. Vaikea päätös!
Kokemuksia?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa!
Tässä keskustelussa kommentoitu paljon mahdollisia haastavista taapero vuosista. Kuule, ei ole mitään verrattuna erittäin haastaviin teini-ikä vuosiin.
Jaksaisitko todellakin yli 50- vuotiaana raivoavien teinien metkuja?
Raivoavia teinejä ei ole kaikilla. Meillä teini-iät (4) on olleet hyvinkin sopuisua ja keskustelemalla selvitty.
Ihan yhtä todennäköistä kuin valvottava/hyvin nukkuva vauva. Turha näillä on pelotella!
Kuopus syntyi juuri ennenkuin täytin 42v, nyt hän on 22v ja lomailimme juuri yhdessä 10 ihanaa päivää. Upea kaunis ja fiksu lapseni joka lopettelee opiskeluaan. Olen kiitollinen siitä että saimme hänet 4v yrittämisen ja 2km jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Et ole enää pirteä alle kolmekymppinen, vaan vaihdevuosioireileva väsynyt neljäkymppinen. Mieti kun 5 vuoden sisällä saat talon tyhjäksi teineistä ja oman elämän takaisin.
Lisäksi ikä tuo jo riskitekijänsä. Oletko valmis omaishoitajaksi jos kaikki ei menekään suunnitellusti?
Tee ihmeessä vauva. Mikään ei ole turhempi, kuin yli 40v nainen. Paitsi jos hänellä on pieni lapsi.
On epäeettistä ylikansoittaa maapalloa, joten kun lapsia jo on, niin annappa olla.
Kannattaa hankkia oma persoona ja luonne niin ei tarvitse hukuttaa sitä olematonta itseään muiden palvelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Et ole enää pirteä alle kolmekymppinen, vaan vaihdevuosioireileva väsynyt neljäkymppinen. Mieti kun 5 vuoden sisällä saat talon tyhjäksi teineistä ja oman elämän takaisin.
Lisäksi ikä tuo jo riskitekijänsä. Oletko valmis omaishoitajaksi jos kaikki ei menekään suunnitellusti?
Mikään ei ole niin tyhmää kuin jättää elämä elämättä typerien pelkojen takia.
Kannattaa aina muistaa lause. Entä jos on vain tämä yksi elämä?
Vierailija kirjoitti:
On epäeettistä ylikansoittaa maapalloa, joten kun lapsia jo on, niin annappa olla.
Sinun vanhempasi olivat epäeettisiä.
Täällä keskutellaan nyt yhden ihmisen syntymisestä tai syntymättä jäämisestä. Kuka teistä haluaisi olla se?
Kannattaa yrittää erottaa, haluatko oikeasti vielä lapsen vai pelkäätkö vain tutun ja turvallisen elämänvaiheen päättymistä. Jossain vaiheessa se elämänvaihe nimittäin tulee päättymään joka tapauksessa. Mieti tarkkaan, haluatko viivästyttää sitä vielä 18 vuodella. Harvemmin ihmiset kuitenkaan lopulta katuu tekemiään lapsia, jos lapsi on terve. Sairaan/kehitysvammaisen lapsen vanhemmuus onkin sitten paljon vaikeampi asia.
Sain kuopuksen 38-vuotiaana, isommat olivat 3 ja 6. Nyt sekin on jo 10. En oikein ymmärrä tuota että aikuisen elämä jää elämättä. Mitä se siis tarkkaan ottaen olisi?
Uuden vuosituhannen kymmeneen käskyyn kuuluu: "Älä tee enempää kuin kaksi lasta"
Ihmisiä on liikaa ja enemmän kuin ikinä ennen maailman jokaisessa maassa. Syntymä on kuolemantuomio :(
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen raihnaisia kehäraakkeja te olette 37-vuotiaana? 37 ei ole mitenkään vanha äiti edes, vaan aivan normaali ikä saada kolmas lapsi. 40v. on vielä siinä rajoilla, 42v. On sitten jo vauvan äidiksi iäkäs.
Me saimme iltatähden 38v. ja ihan siinä meni missä aiemmatkin 2 kun olin 25v. ja 30v. Kyllä jotain on pielessä jos 37 vuotiaana on niin väsynyt ettei jaksa lapsen kanssa.
No tätä minäkin mietin. Itse olin aivan nuori ja vetreä vielä silloin, eikä mitään ongemia jaksamisessa. Ihan normaalia.
Miksi et yrittäisi hankkia seuraa joka saa itse valita seuransa?
Kannattaako hankaloittaa elämäänsä uudestaan tuossa iässä? No ei todellakaan!
En todellakaan aloittaisi🙄