Kannattaako 37-vuotiaana aloittaa vauvarumba alusta?

Kävin samoja pohdintoja, tosin olin eronnut lasteni isästä ja olin uudessa suhteessa lapsettoman miehen kanssa. Mies ei halunnut lapsia, mutta jos asia olisi ollut minulle tosi tärkeä niin olisimme lapsen hankkineet. Aikani pohdin asiaa, mutta totesin, etten ole valmis ottamaan kaikkia mahdollisia riskejä vastaan, joita voisi uuteen raskauteen ja vauvaan liittyä. Elämä kouluikäisten kanssa on niin mukavaa ja esimerkiksi matkustaminen on helppoa, kun ei tarvitse taaperoa viihdyttää ja pakata jättilaukkua joka paikkaan ja kytätä kellon kanssa nukkumisia ja ruoka-aikoja. Voi olla, että jos en olisi nuorena hankkinut lapsia, en hankkisi niitä nytkään. Maailman tilanne on sellainen, että kunhan nämä nykyiset saisi kunnialla aikuiseksi niin hyvä on. 

Ei todellakaan

Ennen vanhaan oli ihan tavallista tehdä lapsia vielä yli nelikymppisenäkin. Silloin ei vielä pystytty olemaan mukavuudenhaluisia ja itsekeskeisiä, kun ei ollut juurikaan ehkäisykeinoja.

Mutta tehkääpä ihmiset lisää veronmaksajia tulevaisuuden Suomeen niin ei tarvitse tuoda ulkomailta. Varsinkin persujen luulisi tämän tajuavan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan oli ihan tavallista tehdä lapsia vielä yli nelikymppisenäkin. Silloin ei vielä pystytty olemaan mukavuudenhaluisia ja itsekeskeisiä, kun ei ollut juurikaan ehkäisykeinoja.

Mutta tehkääpä ihmiset lisää veronmaksajia tulevaisuuden Suomeen niin ei tarvitse tuoda ulkomailta. Varsinkin persujen luulisi tämän tajuavan.

 

Montakos veronmaksajaa sinä olet tuottanut tänne?

Olen 39 v, lapset 13 ja 15 v. Olisi ihan täysin vieras ajatus, että tähän tulisi nyt vauva. Sehän pilaisi kaiken. Koko perheen yhteiset laskettelureissut, kesälomamatkat uima-altaineen ja shoppailuineen. Auto pitäisi vaihtaa jne. Joo, vauvan voi ottaa mukaan lomalle ja niin edelleen, mutta kyllähän reissujen luonne muuttuisi täysin. Arjesta nyt puhumattakaan.

Christiiina kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaver

Mä en jaksaisi aloittaa kaikkea alusta. Mutta eihän kaikki ajattele niin, että lapsi on jokin urakka, joka pitää hoitaa. Monethan nauttivat yövalvomisista .

Seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Aika monesti on miettinyt että kun ekan erän mukulat on jo lähemmäs 25 niin miksi piti vielä pykätä se yksi, että joutuu pitkittämään tätä vanhemmuuttaan. Nuorin tulee tänä vuonna 18, mutta olisihan tässä voinut olla jo vuosia vapaa ja elää vain itseään varten.

Mitä sä höpötät? Sun lapsilla on pieni ikäero. Joku yli 10v voi jo sanoa isoksi ikäeroksi

Mun kampaaja sanoi, että kun hänellä on kaksi parikymppistä lasta, jotka hän sai tosi nuorena ja sitte toisen miehen kanssa hankki vielä yhden lapsen joka nyt on n. 9-v. Että ei olisi tehnyt tätä kolmatta lasta jos olisi tiennyt millainen maailma on nykypäivänä

Vierailija kirjoitti:

Olen 39 v, lapset 13 ja 15 v. Olisi ihan täysin vieras ajatus, että tähän tulisi nyt vauva. Sehän pilaisi kaiken. 

Mun täti oli sai parikymmppisenä kaksi lasta vuoden välein. Sitten kun ne lapset olivat just 13 ja 12, syntyi heille (saman miehen kanssa) vielä yksi vauva, ja he siis halusivat vauvan siksi, koska heitä ahdisti se ajatus, että he jäisivät kahdestaan lasten lennettyä pesästä. Ja olihan tätini silloinkin vasta reilu 3-kymppinen kun nuorin lapsi syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Hetken tuntuessa epätodelliselta, tunnen ihoni kihelmöivän. Naisen kehossani tapahtuu taika, kun mieheni sperma täyttää minut. Tunnen voiman kasvavan sisälläni olematta vielä edes tietoinen uudesta elämästä, joka lähtee kehittymään. On vaikea sanoin kuvailla sitä iloa, joka täyttää minut tietäessäni, että kannan sisälläni uutta elämää.

Miehen kirjoittamaa kakkaa  :)

Kuopuksen ja häntä edeltävän ikäero 15 vuotta - minulle tuo oli hyvä ratkaisu, olisin toivonut vielä yhtä, mutta se ei onnistunut. 

Mun faijan lapset olivat 17 ja 8 kun nuorin lapsi syntyi . Hänellä siis oli alaikäinen huollettava 35 vuotta elämästään. Hän oli 63-vuotias kun nuorin lapsi täytti 18 v

Christiiina kirjoitti:

Mun faijan lapset olivat 17 ja 8 kun nuorin lapsi syntyi . Hänellä siis oli alaikäinen huollettava 35 vuotta elämästään. Hän oli 63-vuotias kun nuorin lapsi täytti 18 v

Monille tulee vauvakuume kun rakastuu uuteen kumppaniin, vaikka aiemmin olisi ollut sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä 

Täällä myös sama pohdinta.... 

Älytöntä

Sain ensimmäisen lapsen 28-vuotiaana ja toisen 30-vuotiaana. Ajattelin, että ei enempää, oli niin rankkaa. Kun lapset olivat 6 ja 8 vuotta, niin mieli muuttui ja sain kolmannen 36-vuotiaana. Ajatellen, että rakkautta ja voimavaroja riittää. Nyt olen 52-vuotias ja nuorimmainen täyttää 16 vuotta. Ihanaa, kun on yksi vielä kotona. Ei ole kaduttanut. Kolmas meni helposti vakiintuneessa perheessä.  

Miksi ihmeessä hankaloittaisit elämääsi uudestaan? Ehkä on päässyt unohtumaan pikkulapsiajan sitovuus. Eli se, ettei mihinkään pääse yksin ja helposti ellei ole lapselle hoitajaa. Jos on lähdettävä johonkin lapsen kanssa; tavaroita on paljon. Onko vaipat mukana? Entä ruoat? Lelut? 

 

Miksi ihmeessä hankaloittaisit elämääsi uudestaan? Ehkä on päässyt unohtumaan pikkulapsiajan sitovuus. Eli se, ettei mihinkään pääse yksin ja helposti ellei ole lapselle hoitajaa. Jos on lähdettävä johonkin lapsen kanssa; tavaroita on paljon. Onko vaipat mukana? Entä ruoat? Lelut? 

 

37v on nykyjään nuori.

Vierailija kirjoitti:

37v on nykyjään nuori.

Keski-ikää lähestyvä ei ole nuori.