Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kannattaako 37-vuotiaana aloittaa vauvarumba alusta?
13.01.2024 |
Siinäpä se kysymys on.
Kannattaako vajaan nelikymppisen vielä lähteä uudestaan yrittämään saada vauvaa? Kaksi lasta jo isoja yläkoululaisia. Syli tuntuu tyhjältä, mutta onko mitään järkeä enää...... Jos vielä yksi vauva meille suotaisiin, niin kyllähän siinä jäisi aikuiselämä elämättä. Vaikea päätös!
Kokemuksia?
Kommentit (156)
Itse en lähtisi. Nyt 32v ja lapset (4) on 4v-11v ikäisiä. Kyllä itsellä on vauva aika ohi ja keskityn itseeni/aikuisten juttuihin kunhan nämä tästä on maailmalle saatu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.
Kyllä niitä saadakseen on vähän tehtävä jotain. Ei lapset vaan tupsahda haikaran tuomina.
Ei lastensa lukumäärää muilta kysymällä voi selvittää. Yksi sanoo saaneensa vielä samassa iässä iltatähden ja ratkaisu oli kuuulemma oikea. Toinen sanoo, että päätti jättää yrittämättä enää ja ratkaisu oli oikea. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja ne ovat heille oikeita. Niiden perusteella ei kuitenkaan voi itse tehdä omaan elämään liittyviä päätöksiä.
Pikkulapsivaihe on tosi työläs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti mikäli se on sitä mitä haluat. Itse sain tokan 39v ja nyt vartoan kolmatta 40v iässä. Minulle vauva-aika on ollut aina helppoa ja vauvat nukkuneeyät hyvin.
Hanki mieluummin vaikka kissanpentu. Oikeesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme on tuo rumba josta puhut? Jos perheeseenne mahtuu vielä jäsen, niin mahtuu. Ihminen on vauva noin vuoden ajan. Minä en ole katsonut kelloa tai kalenteria lasteni kanssa, he ovat tulleet ketkä tähän perheeseen kuuluvat. Emme tanssi zumbaa tai rumbaa.
Vierailija kirjoitti:
Riskit saada vammainen on suuri, ei tosin yhtä suuri kuin ekaa yrittävällä.
Tavallaan yksilölle se lapsen vammaisuuden riski on aina 50/50 - eli voi olla tai sitten ei. Kun kukaan ei sinun ja miehesi geenejä tiedä eikä kukaan osaa ennustaa tulevaisuutta, tuleeko lapsellesi aivosyöpä, vammautuuko kolarissa jne.
Ei yksinkertaisesti ole maailmassa ihmistä, joka voi tehdä lapsen luottaen siihen, ettei hän tule ikinä vammautumaan. Ihan jokainen lapsen tekevä sitoutuu myös hoitamaan vammaista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on tuo rumba josta puhut? Jos perheeseenne mahtuu vielä jäsen, niin mahtuu. Ihminen on vauva noin vuoden ajan. Minä en ole katsonut kelloa tai kalenteria lasteni kanssa, he ovat tulleet ketkä tähän perheeseen kuuluvat. Emme tanssi zumbaa tai rumbaa.
Pikkulapsiaika kestää useamman vuoden. Se on melkoista rumbaa etenkin ensimmäiset 3 vuotta. Liikkumaan opettelu, vaippajutut, jne jne. 2-vuotiaallakin vielä jalat vie mutta päässä ei ole itsesuojeluvaistoa.
Itse en enää ap:n tapauksessa alkaisi siihen _rumbaan_ jos kerran jo olemassa olevat lapset ovat isoja yläkoululaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti mikäli se on sitä mitä haluat. Itse sain tokan 39v ja nyt vartoan kolmatta 40v iässä. Minulle vauva-aika on ollut aina helppoa ja vauvat nukkuneeyät hyvin.
Entä kun se kolmas ei nukukaan hyvin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti mikäli se on sitä mitä haluat. Itse sain tokan 39v ja nyt vartoan kolmatta 40v iässä. Minulle vauva-aika on ollut aina helppoa ja vauvat nukkuneeyät hyvin.
Entä kun se kolmas ei nukukaan hyvin...
Niinpä. Siitähän ei ole takeita että olis hyvin nukkuva.
Ei missään tapauksessa!
Tässä keskustelussa kommentoitu paljon mahdollisia haastavista taapero vuosista. Kuule, ei ole mitään verrattuna erittäin haastaviin teini-ikä vuosiin.
Jaksaisitko todellakin yli 50- vuotiaana raivoavien teinien metkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kannattaa. Minä sain neljännen lapsen 39v ja tuossa tuo pieni ihana 8v leikkii nyt siskonsa 11v kanssa kaikki meni tosi hyvin
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa!
Tässä keskustelussa kommentoitu paljon mahdollisia haastavista taapero vuosista. Kuule, ei ole mitään verrattuna erittäin haastaviin teini-ikä vuosiin.
Jaksaisitko todellakin yli 50- vuotiaana raivoavien teinien metkuja?
Se on totta. Kaikki selviää vauva-ajasta ja taaperon kanssa, mutta jos kohdalle osuu todella haastava murrosikä ja rajusti kapinoiva nuori, siinä on tekemistä. Sain lapset vähän reilu kolmekymppisenä. Oon nyt 53. Vasta lasten teini-ikä pisti oman jaksamisen todelliseen koetukseen. Yövalvomiset palasivat ja samalla huoli lapsesta ja sen pärjäämisestä paheni. Jatkuva vääntö kotiintuloajoista ja koulutyön hoitamisesta. Toinen tyttö räiskyi, paiskoi ovia ja huusi. Toinen taas vetäytyi ja sulkeutui. En tiedä, kumpi oli vaikeampaa. No, kaikesta selvittiin kuitenkin ja teinihirviöistä kasvoi ihan kunnon ihmisiä. En kadu, mutta tekisinkö saman uudestaan? EN!!
Vierailija kirjoitti:
Tämähän riippuu ihan siitä mitä siltä aikuiselämältä kaipaat ja toivot. Moni saa tuossa iässä vielä lapsia, ensimmäisestä lapsesta alkaen.
Niinpä.
ei ne kauaa taaperoita ole- ja isommat lapset auttaa.
Ja sinulla on rutiini.
itse tulin äidiksi 36- vuotiaana ja sain kolme lasta. Olin 41, kun kuopus syntyi. Onhan siinä rikkautta.
kaverilla kaksi yläkouluikäistä ja sitten 35-vuotiaana kuopus. Osasi luultavasti ottaa rennommin kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.
Kyllä niitä saadakseen on vähän tehtävä jotain. Ei lapset vaan tupsahda haikaran tuomina.
Tosissasi olet? Auts.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on tuo rumba josta puhut? Jos perheeseenne mahtuu vielä jäsen, niin mahtuu. Ihminen on vauva noin vuoden ajan. Minä en ole katsonut kelloa tai kalenteria lasteni kanssa, he ovat tulleet ketkä tähän perheeseen kuuluvat. Emme tanssi zumbaa tai rumbaa.
Jaa?Ehkä aapee tarkoittikin chachacha.
Ei