Rafael Donner ja vaimonsa maalla - kuulostaa ihanalta, mutta onko tuo taloudellisesti mahdollista jos ei ole perittyä omaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Jos on vähävarainen palkkaorja, niin mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ovat aika rajalliset. Ainakaan maatiloja ei ostella.

Maatiloja saa halvallakin 

mutta se sen ylläpito maksaa paljon sillä tila vaatii järjettömästi duunia ja ri oikein tuota yleensä 

Kyllä me säästöillämmw saataisiin miehen kanssa maatila ostettua. Mutta kun olemme maalta niin tiedämme tuon ansat. Ei se ole kiiltokuvaelämää, rankkaa se on ja rahat aina loppu 

https://www.etuovi.com/kohde/2240213?haku=M2065059645

https://www.etuovi.com/kohde/k93967?haku=M2065059645

Eihän tuossa ole mikään tarkoituskaan elää vihanneksia kasvattamalla, eikä jutussa niin väitetäkään. Päinvastoin. Siinä annetwan ymmärtää, että pariskunta ajattelee tulojensa tulevan useista pienistä puroista sieltä täältä.

 

Juttu oli vähän epäselvä, mutta kyllä siinä kuitenkin luki (moneen eri kohtaan ripoteltuna) että molemmat edeelleen käyvät päivätöissä, vaikkakaan eivät enää niissä uranvaihtoa edeltävissä, että heillä on perusteilla sinne kansakoululleen myymäläpuoti, jossa myydään muutakin kuin niitä vihanneksia ja että toistaiseksi eletään vielä lainalla ja että se, miten toiminta todellisuudessa tulee kannattamaan, on vielä tuntematonta tulevaisuutta, koska suurta osaa siitä ei ole vielä edes aloitettu.

Tuo on ripoteltu sinne tänne jutun lomaan, joten sitä ei ehkä äkkilukemalla huomaa, mutta kyllä se siellä silti lukee. 

 

Elintasoa vaatimattomammaksi muuttamalla voi tilinpäätöksen loppusummaan tietysti myös jonkin verran vaikuttaa. Maalla voi elää halvemmalla kuin kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat mukava ja oikein asiallinen pariskunta, joten en lähtisi viskomaan kiviä. Mutta tosiasia on, että ilman perittyä rahaa he eivät koskaan olisi saaneet tuota unelmaansa toteutettua. Mutta hyvä että saivat.

Kysyinkin siitä, että vaikka itse sanovat toteuttaneensa unelmansa perinnöllään, niin olisiko tuo kestävää elättää itsensä tuolla vihannesten viljelyllä, siis sen talon ostamisen ja remontoimisen jälkeen? Vai perustuuko talous nykyisin siihen, että on tuo Jörn Donnerin omaisuus hallinnoitavana? Eli voisiko kuka tahansa muuttaa maalle ja elättää itsensä vihannesten viljelyllä? Kuinka paljon rahaa se tuo kassaan?

Onhan tuo Rafael kirjoittanut kolme kirjaakin.  Kai niistäkin jotain tienaa.  

Pelkällä vihannesten pienviljelyllä ei kyllä perhettä elätä Suomessa.  

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mikään tarkoituskaan elää vihanneksia kasvattamalla, eikä jutussa niin väitetäkään. Päinvastoin. Siinä annetwan ymmärtää, että pariskunta ajattelee tulojensa tulevan useista pienistä puroista sieltä täältä.

 

Juttu oli vähän epäselvä, mutta kyllä siinä kuitenkin luki (moneen eri kohtaan ripoteltuna) että molemmat edeelleen käyvät päivätöissä, vaikkakaan eivät enää niissä uranvaihtoa edeltävissä, että heillä on perusteilla sinne kansakoululleen myymäläpuoti, jossa myydään muutakin kuin niitä vihanneksia ja että toistaiseksi eletään vielä lainalla ja että se, miten toiminta todellisuudessa tulee kannattamaan, on vielä tuntematonta tulevaisuutta, koska suurta osaa siitä ei ole vielä edes aloitettu.

Tuo on ripoteltu sinne tänne jutun lomaan, joten sitä ei ehkä äkkilukemalla huomaa, mutta kyllä se siellä silti lukee. 

 

Elintasoa vaatimattomammaksi muut

Ihan peruskustannusrakenteen perusteella voi tosin arvioida sitäkin, että tuo myymäläpuoti tuskin pääsee edes nollatulokseen. Siis ihan kiva harrastus, mutta tuskin silläkään itseään elättää.

Joten olisi ollut rehellisempää kirjoittaa juttu niin, että pariskunta lähti viettämään vapaa-aikaa perintörahoillaan. 

Maaseudulla vaaditaan isoja volyymejä jotta voi edes vaatimattomasti elättää itseään, jos tarkoitus on siis oikeasti elättää itsensä ilman perintöhommia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me säästöillämmw saataisiin miehen kanssa maatila ostettua. Mutta kun olemme maalta niin tiedämme tuon ansat. Ei se ole kiiltokuvaelämää, rankkaa se on ja rahat aina loppu 

Siihenhän kiinnitin huomiota. Ei se talon ostaminen maalta ja sen remppaaminen se iso rahanmeno ole, vaan yksinkertaisesti elämisen jatkuva rahoittaminen siellä maalla. Ja silloin on outoa antaa kuva, että se onnistuisi pientä vihannespalstaa viljelemällä.

Hesarin jutun mukaan he maksoivat talosta (ja siihen kuuluvasta maa-alueesta) 214 000 euroa. Päälle tulevat sitten remonttikustannukset.

Tuollaisella pienimuotoisella vihannesten viljelyllä ei elä. Mutta jos löytää sen lisäksi vähintään toiselle pariskunnasta työpaikan maalta, niin kyllä aika monella pk-seudulla asuvalle olisi mahdollista hankkia vastaava asunto maalta ilman perintöäkin, kun ensin myisi kaupunkiasunnon. Mutta tosiaan se vaatisi työpaikan vähintään toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat mukava ja oikein asiallinen pariskunta, joten en lähtisi viskomaan kiviä. Mutta tosiasia on, että ilman perittyä rahaa he eivät koskaan olisi saaneet tuota unelmaansa toteutettua. Mutta hyvä että saivat.

Kysyinkin siitä, että vaikka itse sanovat toteuttaneensa unelmansa perinnöllään, niin olisiko tuo kestävää elättää itsensä tuolla vihannesten viljelyllä, siis sen talon ostamisen ja remontoimisen jälkeen? Vai perustuuko talous nykyisin siihen, että on tuo Jörn Donnerin omaisuus hallinnoitavana? Eli voisiko kuka tahansa muuttaa maalle ja elättää itsensä vihannesten viljelyllä? Kuinka paljon rahaa se tuo kassaan?

 

 

Onhan tuo Rafael kirjoittanut kolme kirjaakin.  Kai niistäkin jotain tienaa.  

Pelkällä vihannesten pienviljelyllä ei kyl

Niin, ne kaikki kolme kirjaa käsittelivät Jörn Donneria. Eli Rafael ei olisi saanut niitäkään aikaiseksi ilman isäänsä. Toisin sanoen, koko elämä perustuu isän perintöön eri muodoissa.

Minua huvitti ajatus siitä että rikkaat opiskelevat ammatin, ei sitä varten että tarvitsevat rahaa elämiseen, vaan kun on tylsistynyt kirjoittamaan kirjoja ja "haluaa tehdä jotain käsillä". Palkkatyönä ei tuota varmaan koskaan tule tekemään, eikö jokin viikonloppukurssi olisi riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos on vähävarainen palkkaorja, niin mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ovat aika rajalliset. Ainakaan maatiloja ei ostella.

No tässä olen kyllä eri mieltä. Maatiloja on kaiken kuntoisia ja kaiken kokoisia. Palkkaorjana minäkin mieheni kanssa  hankin pankkilainalla viisitoista vuotta sitten vanhan ja kattavasti remontoitavan maatilan kolmasosalla siitä hinnasta mitä olisin lähimmässä suuressa kaupungissa maksanut kerrostalokolmiosta. Remontteihin on uponnut puolet siitä hinnasta minkä talosta maksoin. Kaikkiaan on tullut halvemmaksi kuin se kerrostalokolmio. Ja juu, täälläkin on vihannestarhaa, kanoja, katiska lähijärvessä ja elämänlaatu kaikin tavoin parempi kuin kaupungissa asuessa (kokemusta siitäkin) 

Edellyttää tietysti kykyä sietää keskeneräisyyttä ja tiukkaa tahtotilaa.  Eli ei tällaisen elämäntyylin eläminen mitään perintöä edellytä. Toki perinnön turvin rempat oltaisiin varmaan saatu maaliin nopeammin kuin nyt, mutta mikäpä kiire tässä olis, valmiissa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me säästöillämmw saataisiin miehen kanssa maatila ostettua. Mutta kun olemme maalta niin tiedämme tuon ansat. Ei se ole kiiltokuvaelämää, rankkaa se on ja rahat aina loppu 

Siihenhän kiinnitin huomiota. Ei se talon ostaminen maalta ja sen remppaaminen se iso rahanmeno ole, vaan yksinkertaisesti elämisen jatkuva rahoittaminen siellä maalla. Ja silloin on outoa antaa kuva, että se onnistuisi pientä vihannespalstaa viljelemällä.

EI tuosta jutusta saanut sitä kuvaa, että pariskunta eläisi pelkästään vihannesviljelyllä, vaan nimenomaan kävi ilmi, että tulot koostuvat monesta pienestä purosta.

Rafael Donner laittoi koko perintönsä, asuntonsa ja velkarahaakin tuohon kämppään.

Ehkä vähän liikaa uhkapelaajaluonne mun makuuni. 

Myös Pertti Linkolan toimeentulo kalastuksesta ihmetytti pienimuotoisena kun vanhemmat ja suku olivat sitten varakkaita?

Vierailija kirjoitti:

Hesarin jutun mukaan he maksoivat talosta (ja siihen kuuluvasta maa-alueesta) 214 000 euroa. Päälle tulevat sitten remonttikustannukset.

Tuollaisella pienimuotoisella vihannesten viljelyllä ei elä. Mutta jos löytää sen lisäksi vähintään toiselle pariskunnasta työpaikan maalta, niin kyllä aika monella pk-seudulla asuvalle olisi mahdollista hankkia vastaava asunto maalta ilman perintöäkin, kun ensin myisi kaupunkiasunnon. Mutta tosiaan se vaatisi työpaikan vähintään toiselle.

Niin, se työpaikka. Tässä jutussahan punainen lanka oli se, että se työpaikka oli niin ahdistava että sen takia itkettiin joka aamu ja käänne elämässä tuli kun pystyi luopumaan työpaikasta ja varsinaisesta työnteosta. Ihan varmasti se olisi monelle kiva juttu ja elämä paljon lunkimpaa ilman sitä työpaikkaa, mutta suurin osa ei voi noin vain luopua työpaikasta ja saada tulojaan näin:

"Rafaelilla on pesti isänsä perustaman elokuvatuotantoyhtiön Donner Productionsin toimitusjohtajana. Yhtiö hallitsee Jörn Donnerin elokuvien oikeuksia ja on julkaissut hänen kuolemansa jälkeen kolme häneen liittyvää kirjaa.

Pääasiassa Rafaelin työ koostuu Donner-residenssin ylläpitämisestä. Se on Pohjoisrannassa Kruununhaassa sijaitseva huoneisto, jossa Jörn Donner teki töitä ja jossa sijaitsee myös hänen kirjastonsa. Muun muassa Konstsamfundet ja Aurora Studios käyttävät residenssitiloja."

Helvetti mitä kermaperseitä. Aika elitististä tehdä noista juttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on vähävarainen palkkaorja, niin mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ovat aika rajalliset. Ainakaan maatiloja ei ostella.

No tässä olen kyllä eri mieltä. Maatiloja on kaiken kuntoisia ja kaiken kokoisia. Palkkaorjana minäkin mieheni kanssa  hankin pankkilainalla viisitoista vuotta sitten vanhan ja kattavasti remontoitavan maatilan kolmasosalla siitä hinnasta mitä olisin lähimmässä suuressa kaupungissa maksanut kerrostalokolmiosta. Remontteihin on uponnut puolet siitä hinnasta minkä talosta maksoin. Kaikkiaan on tullut halvemmaksi kuin se kerrostalokolmio. Ja juu, täälläkin on vihannestarhaa, kanoja, katiska lähijärvessä ja elämänlaatu kaikin tavoin parempi kuin kaupungissa asuessa (kokemusta siitäkin) 

 

Edellyttää tietysti kykyä sietää keskeneräisyyttä ja tiukkaa tahtotilaa.  Eli ei tällaisen elämäntyylin eläminen mitään per

Kuten sanottu jo monessa viestissä, tässä ei puhuta maatalon ostamisesta ja remppaamisesta. Siihen monella toki riittävät rahat, eiväthän vanhat talot maalla paljon maksa.

Vaan tässä puhutaan siitä, että miten siellä maalla elättää itsensä kun on ensin irtisanoutunut työpaikastaan kuten tässä jutussa tehtiin. Millä te elätte, mistä teidän tulonne tulevat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me säästöillämmw saataisiin miehen kanssa maatila ostettua. Mutta kun olemme maalta niin tiedämme tuon ansat. Ei se ole kiiltokuvaelämää, rankkaa se on ja rahat aina loppu 

Siihenhän kiinnitin huomiota. Ei se talon ostaminen maalta ja sen remppaaminen se iso rahanmeno ole, vaan yksinkertaisesti elämisen jatkuva rahoittaminen siellä maalla. Ja silloin on outoa antaa kuva, että se onnistuisi pientä vihannespalstaa viljelemällä.

EI tuosta jutusta saanut sitä kuvaa, että pariskunta eläisi pelkästään vihannesviljelyllä, vaan nimenomaan kävi ilmi, että tulot koostuvat monesta pienestä purosta.

Joista mitään muuta kuin vihannesten viljelyä eivät ole ansainneet itse. Eli kun kuvioista poistaa tuon Jörnin perinnön hallinnoimisen, niin ei siitä tuloja riitä niin paljon että voisivat olla esimerkki elämänmuutoksen toteuttamiseen laajoille joukoille kolmekymppisiä, kuten jutussa sanotaan. Myymäläpuoti jossa myydään omia leipomuksia ja vihanneksia, eli todella pieniä määriä kalliilla tuotettuja tuotteita, ei sekään ketään elätä, tuskin tuottaa edes tarpeeksi kattamaan kustannuksiaan.

Kuten sanottu, kiva että voivat viettää vapaa-aikaa työelämän ulkopuolella harrastelemalla, mutta hölmöä kirjoittaa juttu niin, että tuo olisi yleinen ratkaisu monille kolmekymppisille.

Tuo viljely ja puodin pito on nyt vain harrastus 

ei se mitään tuota ja ammattitaitoaan noilla ri ole tuohon työhön. 

toki jos on muita palkkatuloja ja talo on maksettu, yhtälö voi toimia jonkun sikaa. Kunnes tulee lapsia ja talo alkaa hajota jne 

elää boi kos on toimelias kuin tuo Olga oli ennen syöpää / kotieläintila ja pizzeria. Ja näyttelijän duuneja jne ja mies tekee hommia myös 

toki kai tukkakin sai jotain perintönä isän kuoltua