Miksi Suomessa loppui se kulttuuri jossa mm.lääkäriperheissä asui nuori tyttö joka hoiti perheen pieniä lapsia ja asui

Nykyään niistä asioista tulee rangaistuksia kun perheen isä eksyy tytön huoneeseen. Ennen meetoota oli vapaampaa ja luonnollisempaa. 

Usein ne olivat nuoria ja kokemattomia, joita sai helposti tekemään rakkauden asioita pikku lupauksilla ja joskus rahalla tai kosmetiikalla.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on myös iäkkäitä isomummoja, joita aikuisten lasten perheet ovat pitäneet pienten lastensa hoitoapulaisina päätoimisesti ja etenkin aikana ennen kunnallisen päivähoitosysteemien perustamista, ja vallankin kun maaseudun tuotantoeläintalouksissa eli maataloissa asui monenkin sukupolven perheenjäseniä samassa talossa.   Olihan siinä systeemissä omat hyvätkin puolensa, mutta myöskin ne mahdolliset negatiiviset puolensa. 

Kaikki mummot eivät olleet varmaankaan kovin innokkaita hoitamaan päivästä toiseen lapsenlapsiaan vuositolkulla, jos olivat itsekkin jo normieläkeikäisiä ja vallankin iän tuomien vaivojen vankeina.

Tuohon kotipiikahommaan aikoinaan vaikutti todellakin, kuten joku jo mainitsikin tässä ketjussa piikatytön uralle lähtemisessä perusperheen köyhyys.  Kotona saattoi olla liuta vielä nuorempia sisaruksia kasvamassa, ja vanhempien tulot olivat niin pienet, että oli vaan pakko lähteä kouluttamattomana

Se piian paikkahan on voinut olla suorastaan luksusta tämmöisen monilapsisen köyhän perheen tytölle. Sai jopa oman huoneen ja talokin on todennäköisesti ollut modernimpi ja paremmilla mukavuuksilla kuin köyhien huterat tönöt. Aika hurjallehan se kuulostaa nykyihmisen korviin, vaikka tästä onkin yllättävän vähän aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään niistä asioista tulee rangaistuksia kun perheen isä eksyy tytön huoneeseen. Ennen meetoota oli vapaampaa ja luonnollisempaa. 

Niin ennen se rangaistus tuli sille tytölle, jos noin pääsi käymään. Mitäs oli olemassa, minkäs mies luonnolleen mahtaa. 

Mun lapsuudenaikaisella ystävällä asui lastenhoitaja kotona, kun hänen vanhempansa olivat niin töissään ja edustamisessa kiinni, että lapset tuskin näkivät vanhempiaan. Tämä täti oli mun ystävälle niin rakas, että hänen kuoltuaan suri häntä enemmän kuin omaa äitiään hänen kuollessaan.

Tämä palvelusväen asuminen perheissä näkyy vielä nykyäänkin ihan konkreettisesti monissa vanhoissa esim. helsinkiläisissä kerrostaloissa, monissa asunnoissa on keittiön vieressä pieni ns. palvelijanhuone, joissain on jopa oma sisäänkäynti, tai sisäänkäynti suoraan keittiöön.

Miksei nykyaikanakin joillekin kauempaa muuttaville opiskelijoille tämä sopisi, palkkaus tietenkin asianmukainen, mutta kuka enää nykyaikana haluaa muuttaa kenenkään vieraan kotiin, tai toisinpäin, haluaa vieraan ihmisen kotiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä koulupudokkaita ja muita syrjäytyneitä nuoria voitaisiin ohjata työtoimintaan kotiapulaisiksi. Olisi aivan upeaa saada tänne Westendiin joku reipas nuori kuntoutumaan lastenhoidon ja kotitöiden merkeissä! 

Tulisi yhteiskunnallekin säästöä, kun lasteni päivähoitopaikat vapautuisivat muiden käyttöön eikä nuorelle tarvitsisi maksaa mitään tukia kun saisi syödä ja nukkua meillä. Pelkkää voittoa kaikille!

t. hieno elämästä vieraantunut porvarirouva

Hehe, tosi reippaita nuoriahan ne koulupudokkaat tosiaan on, sellaiselle on ilo antaa kotinsa avaimet ja luottaa lapset sen hoiviin 😅

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kotiapulaisia 60 luvulla. Silloin sai perhe toimia kuten työnantaja. Mutta sitten vasemmistohallitus keksi, että ei käy. Perhe tms. ei ollutkaan enää työantaja.  Kulut nousi pilviin, ja homma loppui siihen. Nyt on sitten keksitty kotitalousvähennys korvaamaan erehdystä.

Jopas, yleensähän valitetaan, että työnantajan kulut ovat liian kovat ja siksi ei kannata palkata ketään. Ja vasemmistohallitus halusi työnantajille halvemmat kulut kuin perheille. Jännittävää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut olla edes lääkäriperheitä.

 

Loppui siihen, että työntekijöistä piti alkaa maksaa erilaiset lisämaksut, ja tuli edullinen kunnallinen päivähoito.

Eikä saanut enää verovähennystä. Nykyisissä asunnoissa ei ole enää palvelijanhuoneita niin kuin oli ennen vanhaan niin rikkaitten asunnoissa, joilla oli varaa piika palkata.

Tiedän kyllä perheen jossa tuollainen järjestely oli. Äiti oli työssä, sai kaksoset ja palkkasi kotiapulaisen heti takaisin töihin mennessään 60-luvun lopulla. Monesti sanoi että hänen palkkansa meni kotiapulaisen palkkaan, mutta halusi mennä töihinsä. 

On niitä vieläkin rikkaissa perheissä, vaikka harvemmin. Kaverini, joka on ammatiltaan lastenhoitaja, tekee töitä tällaisissa perheissä. Myös yksi entinen seurustelukumppanini oli tämmöisestä perheestä. Hän tosin sanoi, että ei tykännyt, sillä ei päässyt niin paljoa sosiaalisoitumaan muiden lasten kanssa. Koulun alkaessa muut lapset tunsivat jo toisensa, koska olivat tulleet samasta lähialueen päiväkodista, hän ei ketään, eikä saanut helposti kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se loppui siihen, että sekä perheet että ne tytöt halusivat elää omaa elämäänsä

minimipalkkalaki vaikutti myös

Ei Suomessa ole minimipalkkalakia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on ollut kautta aikojen hyväksikäyttäjien luvattu maa.. ei todellakaan mikään onnellinen maa vaan täynnä lasten ja nuorten hyväksikäyttäjiä...

No eihän tämä nyt mikään suomalainen ilmiö ole ollut, ihan samaa se on ollut joka puolella. Jossain ehkä edelleenkin. 

Aasiassa aivan tätä päivää, eikä siinä hyväksi käytetä ketään. Esim. Filippiiniläisestä slummista kun pääset lapsenlikaksi Singaporeen, se on lottovoitto.  

Suomessa oli asuntopula sodan jälkeen. Ei olisi maalaistytöllä ollut juuri mitään muuta mahdollisuutta päästä asumaan Helsinkiin ja mahdollisesti päästä oppikouluun. Perheissä maalla oli paljon lapsia eikä vanhemmilla ollut varaa kouluttaa kaikkia, jos yhtäkään. Tyttöjen kouluttaminen oli muutenkin uutta, odotettiin vaan että pääsee hyviin naimisiin tai ylipäätään poistuu lapsuuden kodin muonavahvuudesta. 

Itsekin olen ollut auparina Englannissa, samoin veljeni oli muutama vuosi myöhemmin Lontoossa. Näitä haetaan jatkuvasti ja helppo ja halpa konsti asua vähän aikaa ulkomailla ja oppia kieltä. Suomalaisetkin nuoret voisi lähteä (eikä se ole sellaista biletystä oikeasti mitä on nämä au-pair -ohjelmat). 

 

Mun kaveri kävi 70-luvulla emäntäkoulun ja oli vuosia suomalaisen tehtaanpohatan talouden/keittiön emäntänä. Siivoojat ja lastenhoitajat oli erikseen. Ihan tykkäsi työstään mutta toki oli alusta asti selvää, ettei sitä koko elämäänsä tee.

Eikös Jaajolla ollut lastenhoitaja kotona ainakin joku aika sitten? No se onkin lääkäriperhe.

Äitini oli kotiapulaisena 70-luvulla nimenomaan lääkäriperheessä. Oli tosin jo työikäinen ja seurusteli isäni kanssa. Saattoi osan viikosta asua perheessä. Perheen lapset pitävät edelleen yhteyttä äitiini.

Ei ne piiat ja palvelijat sentään ihan orjia olleet. He sai sentään jonkinlaista palkkaa ja oli vapaus lähteä milloin haluaa. Se oli vaan yhteiskuntarakenne sellainen silloin, kaukana tasa-arvosta toki. 

Vierailija kirjoitti:

Milloin tämä oli? Ei mun lapsuuden lääkäriperheessä ainakaan. Ja siitä on jo 60 vuotta aikaa.

Minun lapsuuteni opettajaperheessä oli, ja siitäkin on 60 vuotta, ensin kotiapulainen ja sitten päiväapulaisia kunnes pikkusiskoni meni lastentarhaan sosiaalistumaan vuodeksi (kuten minäkin aiemmin) ennen koulun alkua.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä perheen jossa tuollainen järjestely oli. Äiti oli työssä, sai kaksoset ja palkkasi kotiapulaisen heti takaisin töihin mennessään 60-luvun lopulla. Monesti sanoi että hänen palkkansa meni kotiapulaisen palkkaan, mutta halusi mennä töihinsä. 

Niin, siihen aikaan ei ollut päiväkoteja joten tämä oli ainoa vaihtoehto. Nykyään ei ole pakko käyttää koko toisen aikuisen palkkaa lastenhoidon järjestämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä perheen jossa tuollainen järjestely oli. Äiti oli työssä, sai kaksoset ja palkkasi kotiapulaisen heti takaisin töihin mennessään 60-luvun lopulla. Monesti sanoi että hänen palkkansa meni kotiapulaisen palkkaan, mutta halusi mennä töihinsä. 

Niinpä. Täällä puhutaan rikkaista ja orjista, mutta todellisuudessa moni perhe joutui tosi tiukille kun joutui hankkimaan apulaisen. Mitä neljä vuotta seminaaria käyneen olisi pitänyt tehdä, heittää koulutuksensa hukkaan ja jättäytyä vain kotiäidiksi? No sitten ei monella perheellä olisi ollut varaa omistusasuntoon, ei kaikilla ollut mitenkään varakas tausta. Ja mitä orjuuteen tulee, äitini joskus huokaisi, että olisi se mukava edes hetki huokaista töistä tultua, mutta apulaisen työpäivä loppui sillä hetkellä kun ulko-ovi kävi ja äiti tuli töistä kotiin, siitä alkoi toinen työpäivä Heti päivällistä laittamaan, tosin joskus apulainen oli jo laittanut sitä alulle. Niin että meillä ainakin apulaisilla oli ilta vapaa, asuivatpa meillä tai eivät. Ja ei, ei tosiaan olllut mitään apulaisen huonetta, vaan joutuivat jakamaan huoneen vanhimman lapsen kanssa (ja lapsi heidän=).

Meidän kaupungissa oli silloin, 1960-luvulla vain yksi päiväkoti, tai lastentarhoiksi niitä silloin kutsuttiin. Sitten kun vasemmisto sai taisteltua, että yhteiskunnan vaurastuessa lastentarhoja alettiin rakentaa enemmän, loppui tuo apulaisten pito (muistan kuinka kotikadussani käytiin taistelua siitä, rakennetaanko jäähalli vai lastentarha, jälkimmäienen tehtiin). Kuten sanottu, apulaisen palkkaaminen myös tuli jo sietämättömän kalliiksi kaikkien lisäkulujen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä perheen jossa tuollainen järjestely oli. Äiti oli työssä, sai kaksoset ja palkkasi kotiapulaisen heti takaisin töihin mennessään 60-luvun lopulla. Monesti sanoi että hänen palkkansa meni kotiapulaisen palkkaan, mutta halusi mennä töihinsä. 

Niin, siihen aikaan ei ollut päiväkoteja joten tämä oli ainoa vaihtoehto. Nykyään ei ole pakko käyttää koko toisen aikuisen palkkaa lastenhoidon järjestämiseen.

Tuollaistahan se on nykyäänkin USA:ssa, siksi siellä on niin paljon koti-äitejä.

Tämän paluuta suomalaiset äänestivät äänestämällä kokoomusta.