Miksi Suomessa loppui se kulttuuri jossa mm.lääkäriperheissä asui nuori tyttö joka hoiti perheen pieniä lapsia ja asui

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on myös iäkkäitä isomummoja, joita aikuisten lasten perheet ovat pitäneet pienten lastensa hoitoapulaisina päätoimisesti ja etenkin aikana ennen kunnallisen päivähoitosysteemien perustamista, ja vallankin kun maaseudun tuotantoeläintalouksissa eli maataloissa asui monenkin sukupolven perheenjäseniä samassa talossa.   Olihan siinä systeemissä omat hyvätkin puolensa, mutta myöskin ne mahdolliset negatiiviset puolensa. 

Kaikki mummot eivät olleet varmaankaan kovin innokkaita hoitamaan päivästä toiseen lapsenlapsiaan vuositolkulla, jos olivat itsekkin jo normieläkeikäisiä ja vallankin iän tuomien vaivojen vankeina.

Tuohon kotipiikahommaan aikoinaan vaikutti todellakin, kuten joku jo mainitsikin tässä ketjussa piikatytön uralle lähtemisessä perusperheen köyhyys.  Kotona saattoi olla liuta vielä nuorempia sisaruksia kasvamassa, ja vanhempien tulot olivat niin pien

 

 Lapsia syntyi. Ehkä 1 prosentti nai isäntänsä (esim yksi tädeistäni) ja 99% lle kävi käpsemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne piiat ja palvelijat sentään ihan orjia olleet. He sai sentään jonkinlaista palkkaa ja oli vapaus lähteä milloin haluaa. Se oli vaan yhteiskuntarakenne sellainen silloin, kaukana tasa-arvosta toki. 

Joo, ei perheellä ollut varaa kohdella kotiapulaista miten huonosti tahansa, koska kotiapulainen saattoi aina lähteä toiseen paikkaan, jos ei ollut tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne piiat ja palvelijat sentään ihan orjia olleet. He sai sentään jonkinlaista palkkaa ja oli vapaus lähteä milloin haluaa. Se oli vaan yhteiskuntarakenne sellainen silloin, kaukana tasa-arvosta toki. 

Miten saat tästä tasa-arvokysymyksen? Suomessa on ollut piikoja ja renkejä, kuvitteletko renkien elämän olleen helppoa ja hyvin palkattua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne piiat ja palvelijat sentään ihan orjia olleet. He sai sentään jonkinlaista palkkaa ja oli vapaus lähteä milloin haluaa. Se oli vaan yhteiskuntarakenne sellainen silloin, kaukana tasa-arvosta toki. 

Miten saat tästä tasa-arvokysymyksen? Suomessa on ollut piikoja ja renkejä, kuvitteletko renkien elämän olleen helppoa ja hyvin palkattua? 

Ei tässä tainnut olla sukupuolten välisestä tasa-aravosta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä perheen jossa tuollainen järjestely oli. Äiti oli työssä, sai kaksoset ja palkkasi kotiapulaisen heti takaisin töihin mennessään 60-luvun lopulla. Monesti sanoi että hänen palkkansa meni kotiapulaisen palkkaan, mutta halusi mennä töihinsä. 

Juuri noin sanoi minunkin äitini. Eli palkka meni kotiapulaisen palkkaan, mutta äitini halusi säilyttää itse työpaikkansa. 

Meillä oli vielä 70-luvulla kotiapulaisen tapaisia tyttöjä.

Ihan tavallinen perhe oltiin, tytöille varmaan maksettiin pimeänä pientä taskurahaa ja 

oletan heidän olleen maalta tulleita tyttöjä, jotka samalla tekivät satunnaisia iltatöitä tai

opiskelivat. Oli sellainen välivaihe matkalla itsenäiseen elämään.

Saattaisi olla joillekin edelleen ihan hyvä polku. 

1920-1945 oli isoäitini perheessä palvelija. Hän nukkui keittiössä, yläkertaan menevien rappujen alla olleessa minialkovissa. Isoäitini ja miehensä tekivät töitä ja oli lapsia. Pakko ottaa palvelija. 

Häntä pidettiin hyvin ja isoäitini perhe oli suosittu ja sinne tultiin muualta. Siis esim pappilan palvelijoita siirtyi. Yksi oli vuosikausia ja sitten kukin vaan muutaman vuoden. 

Ei sillä oalvelijalla tainnut olla viikossa muuta vapaata kuin yksi iltapäivä. Silloin isoäitini kokkasi itse ruuat jne. 

Minun vanhemmillani oli kotiapulainen.oli pakko. Lastentarhoihin ei otettu kuin pienituloisten lapsia ja muista sosiaalisista syistä. Esim mieheni isä oli leski ja mieheni oli tarhassa lapsena. 

Meidän kotiapulainen oli vain päivisin meillä ja sen ajan kotonaan, milloin vanhempani olivat paikalla. 

Teki ruuat hoiti lapset ja siivosi jne. Ruoka oli valmiina, kun vanhempani tuli töistä. 

En todellakaan halua näin käyvän, mutta miksi ei ole organisaatiota, joka tuo halpoja kotiapulaisia perheisiin esim Filippiineiltä. 

Kotiapulaiset katosivat, kun poliitikot päättivät, että on ihmisarvoa alentavaa palvella pientä palkkaa vastaan toisia ihmisiä. En muista, mikä tai mitkä puolueet julistivat, että kotiapulaisetovat suunnilleen kolmannen luokan kansalaisia. Naispoliitikot taisivat olla keulilla tätä päätöstä tehtäessä. Kuitenkin monelle maalta tulleelle vähän koulua käyneelle tytölle tuo aika kotiapulaisena oli samalla kuin talous- ja lastenhoitokoulu. Ja hoidettaville lapsille apulainen oli monesti paljon läheisempi kuin omat vanhemmat.

Minun äitini oli alkuun tuollainen kotiapulainen. 16-vuotiaana lähti kotoa ja ainoa mitä sai matkaansa oli isänsä varoitus: "Kunhan et sitten vatsa pystyssä tule takaisin!"

Äiti kävi ensin jonkun emäntäkoulun tai vastaavan ja sen jälkeen työskenteli kotiapulaisena. Jossain vaiheessa hän oli jossain hammaslääkäriperheessä ja vietti kesän (ellei kesiä) lasten kanssa perheen kesäasunnolla. Tuosta perheestä äiti sai käsittääkseni sen arvostuksen opiskelua kohtaan. Hän oli 10-lapsisesta köyhästä maalaisperheestä, jossa ei vanhemmat olleet kouluja käyneet.

Äiti sai siihen opiskeluun kipinää sen verran, että onnistui Tampereen yhteiskunnallisessa korkeakoulussa opiskelemaan sosionomin tutkinnon. Rankkaa se oli, kun piti opiskella ja tehdä töitä samaan aikaan. Koko työuransa teki päihdehuollossa ja uran loppupuolella toimi huoltokodin johtajana. Se oli vielä sellainen paikka, mikä vanhasta maatalosta kunnostettiin ja äiti otti sinne lampaita ja kaneja, joita toipuval alkoholistit saivat hoitaa.

Muistan jo omasta lapsuudestani, miten äiti painotti sitä, että 'köyhän täytyy opiskella'.

Nykyinen verokiila on niin järkyttävä, että harvalla on varaa mihinkään kotiapulaiseen, varsinkaan kokoaikaiseen. Enkä tiedä onko nykyisin olemassa oikein koulutustakaan, mikä antaisi tuohon työhön valmiudet. Ammatit ovat sirpaloituneet, ruuanlaittajilla ja lastenhoitajilla on eri koulutus. Parhaat taidot tuohon työhön saattaisi olla jollain vireällä eläkeläisellä, joka kaipaa osa-aikaisesta työskentelystä pientä sivutuloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin tämä oli? Ei mun lapsuuden lääkäriperheessä ainakaan. Ja siitä on jo 60 vuotta aikaa.

Kotiapulainen oli ihan tyypillinen ammatti 1950 ja 1960-luvulla. Asunnoissa oli usein pieni palvelijanhuone yhteydessä keittiöön.

Ja maalta lähdettiin kotiapulaiseksi heti rippikoulun jälkeen kaupunkeihin. Siitä moni ponnisti ja eteni parempaan elämään. Niin tein itsekin ja opiskelin iltaoppikoulussa eli ensin yo ja siitä eteenpäin monta tutkintoa. 

Isälle tuo tyttö oli vapaata riistaa. 

Kirkossa oli ihan oma, hieman rumasti nimetty penkki, näitä tyttöjä varten kun lopulta raskaus alkoi näkyä. 

Isäntä ja muu kylän väki toki istui ihan normaalissa paikassa ja tuomitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Lisään tähän viestiini, että:

Perheellä oli myös lisäksi lastenhoitaja lasten ollessa pieniä. Tuo lastenhoitaja huomasi vuosikymmeniä myöhemmin vanhempani nimen lehdessä ja otti yhteyttä. Hän kirjoitteli vanhempani kanssa kuolemaansa saakka. Lastenhoitajalle oli jäänyt hyvät muistot. 

Yksi valokuva hänestä on. Näyttää noin 15-vuotiaalta ja on muuten laiha, mutta valtava vatsa. Luulen, että oli riisitautinen. Tila varmaan korjaantui, kun sai hyvää ruokaa lastenhoitajana ollessaan. Eli homma oli hänen pelastuksensa. 

Äidilläni ei ollut valtavaa vatsaa, mutta riisitauti oli. Sääret olivat hieman länkimäiset niinkuin jollain lännenelokuvan cowboylla ja jalkaterät olivat hieman sisäänpäin kääntyneet. Äiti muisti lapsuudestaan, että maitoa teki kovasti mieli, mutta sitä ei kovin paljon saanut. Kai se elimistö on huutanut niiden puuttuvien ravintoaineiden perään.

Muuten tuo piikailu oli kyllä äidille pelastus, kun sitä kautta sai sen kipinän (ja ehkä kannustustakin) opiskeluun ja pääsi tutkinnon jälkeen toimistotöihin, joita nykyisin palstalla sanottaisiin asiantuntijatehtäviksi. Mutta ne sääret olivat väärät elämän loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Se loppui ap siksi, kun Suomeen perustettiin julkiset päivähoitopaikat.

Työssäilevat vanhemmat eivät enää tarvinneet kotiapulais-lastenhoitajaa kotiinsa.

Myös yksityisiä päivähoito pakkoja tuli. Sekä perhepäivähoitajia.

Myös tekninen kehitys on helpottanut työssäkäyvien vanhempien elämää. Kaikissa työntekijä ryhmissä.

Jääkaapit, pakastimet, asitian-sekä pyykinoesukoneet, mikroaaltouunit, kauppojen kotiinkuljetus, ja niin edelleen.

Edelleen monet perheet kylläkin käyttävät kotisiivous palveluja.

Tuo tekninen kehitys ei itse asiassa ole vähentänyt kotitaloustöihin käytettyjen tuntien määrää. Sitä mukaa kun laitteista on tullut apua, niin vaatimustaso on lisääntynyt. Vaatteita ja liinavaatteita on paljon enemmän kuin joskus 50-luvulla ja niitä myös pestään paljon tiheämpään tahtiin ja suurempia määriä. Kodit ovat suurempia ja niissä on enemmän tavaraa ja siisteyskäsityskin on tiukempi, joten siivoamiseenkin menee enemmän aikaa. 

Onhan niitä lastenhoitajia perheissä edelleenkin. Au paireja yleensä nykypäivänä, mutta muitakin. Harvemmin kyllä, mutta on kumminkin joissakin perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan tytöillä on ihmisarvo, oikeus opiskeluun ja itsenäiseen elämään, eikä tarvitse piikoa 12-14v kenenkän kodissa ja olla toisen armoilla. 

En ole tämän kommentin kirjoittaja. Ihmettelen alapeukkujen määrää. Itse olin sellaisessa ympäristössä kasvanut, että tytöillä ei ollut ihmisarvoa. Ihmisarvon tosin saattoi hankkia joskus sitten, ehkä aikuisena. Pätevin keino oli löytää rikas mies. Se sai tapahtua keinolla millä hyvänsä. Vaihtoehtoja ei oikein ollut. Kotoa annettiin ymmärtää, että pojat saavat kaiken ja heille kyllä riittää. Tytöt saivat etsiä elättäjän muualta. "Vanhaksi piiaksi" jääminen olisi ollut häpeällinen kohtalo. Toisaalta miehiä pyörittävä vapaa  maailmannainen oli tuollaiseen aikaan kauhistus.Ainakin noiden pyrkyreitten mielestä. 

Ihmisarvon (tai ainakin pelonsekaisen kunnioituksen muilta) sai myös, jos osasi taistella sen puolesta. Piti osata haukkua muita ja pitää itseään parempana kuin muut. Se edellytti taitoa vähätellä muita. Heidän ulkonäköään, taitojaan, jopa muiden lapsia piti vähätellä. Sitä en osaa sanoa, miten minäkuva muodostuu niin, että voi vilpittömästi uskoa aina itse olevansa täydellinen ja oikein ja muut ovat huonoja ja tyhmiä. 

En halua edes ajatella, mitä kaikkea kauheuksia nuoret naiset ovat saaneet kokea piikatalojensa miesväen taholta. Ajatukset siirtyvät vielä tuon ajan fyysisiin kurinpitotoimiin. Pahalta tuntuu kuunnella vanhempia naisia, kun he kertovat, että yhtään ei ole jäänyt traumoja ja että olivat ansainneetkin selkäsaunansa. Kuulkaa te alapeukuttajat, tuohon elämänmenoon sisältyy karmivia raakuuksia. En voi kuitenkaan kenellekään paasata; itsekin vasta keski-iän kynnyksellä terapiassa olen alkanut ymmärtämään, että kokemukseni eivät ole olleet normaaleja ja ne ovat jättäneet minuun jälkensä.

Kyllä au paireja on edelleenkin. Useimmat lääkäriperheet kuitenkin valitsevat kunnallisen päivähoidon, kun se on mahdollista.

Kaikki eivät halua asuttaa kotonaan vierasta ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suomen ensimmäisiä peruskoulua käyneitä, syntynyt 1958. Kaikki tyttökaverini lähtivät ysiluokan jälkeen kotiapulaisiksi, minäkin. Siinä ei ollut vaihtoehtoja, tyttöjä pakotettiin ihan kamaliin asioihin ja meidät oli lapsesta asti aivopesty palvelijoiksi. Moni ystävistäni jatkoi kotiapulaisen hommista emäntäkouluun, itse jatkoin suoraan työelämään josta jäin eläkkeelle viime vuonna. Tuohon aikaan oli melko harvinaista, että maalaistytöt olisivat lähteneet lukioon, aika isolla osalla jäi amiskin käymättä. Niin jäi minullakin, elätin itseni apulaisena mm. sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Maaseudun pojat kouluttautuivat hyväpalkkaisiin (amis)duuneihin ja perustivat menestyviä yrityksiä.

Olin kotiapulaisena Oulussa 1974-75. Olin niin kateellinen sille perheen tyttärelle, joka oli minun ikäinen. Hän sai käydä lukion.

Onneksi tuo aika on ohi.

Mun äi

On ihan eri juttu olla maaseudulta tilallinen kuin maaseudulta renki tai vastaava. Minun isoäitini oli joku sikopaimen ja isoisä oli töissä myllyllä. Köyhiä olivat eikä niistä kymmenestä eloonjääneestä (kaksi kuoli pieninä lapsina) lapsesta tainnut yksikään päästä lukioon.

Mieheni äiti on maaseudulta näitä tilallisia, mutta niin vain heidänkin perheellä oli varaa maksaa vain yksi kolmesta lapsesta oppikouluun. Hän jatkoikin sitten lukioon ja opiskeli lääkäriksi. Se koulutus oli hänen ennakkoperintönsä eikä hän sitten saanut perinnöksi maata, kun vanhemmistaan aika jätti.

Tuossa samassa ikäpolvessa (nykyisin +85v) on joissain perheissä jouduttu vuorottelemaan lasten kesken, kuka menee kouluun, kun ei talvikenkiä ole ollut kaikille lapsille. Ja tämä siis ihan alaluokilla, ennen maksullista oppikoulua.

Vierailija kirjoitti:

Milloin tämä oli? Ei mun lapsuuden lääkäriperheessä ainakaan. Ja siitä on jo 60 vuotta aikaa.

60-luvulla itse olin, mutta tuomariperheessä😄

Perheen isännät myös käyttivät näitä tyttöjä omiin tarpeisiinsa. Jotkut puksuttelivat raskaaksikin. Onhan näitä tarinoita. Samoin maalla piikatytöt olivat isännän ilona siinäkin mielessä.