Onko muitakin, joiden mielestä on kivempaa olla hoikka kuin lihava? Laihdutin uniapnean ja muut vaivat pois viime vuonna. Nyt voin sanoa...

Mun tuttu laihdutti syömällä pieniä annoksia ja syö edelleen niin. On jo eläkkeellä.

Aika moni kokee lihavana olon mukavampana. Kai se on siitä että saa makoilla ja mässyttää.

Minä laihdutin syömällä vähän vähemmän mitä kulutan. Olo parani aika nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5 nälkäkiukku ja herkunhimo ei lähde laihduttamalla. Taas yksi idiootti joka ei kykene tuntemaan empatiaa paljastaa tyhmyytensä.

Joillakin kylläisyyshormoonin toiminta on häiriintynyt. Piste.

Kylläisyyshormonin puutteeseen auttaa laihdutuslääke. Onneksi. Se on pelastus monelle ylipainoiselle.

Kohta saamme lukea senkin lääkkeen haittavaikutuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään hoikka/normaalipainoinen ei ole koskaan kaatunut eikä tarvinnut ensiapupolia.  Olet oikeassa.   Ihan kuin hekin jotka ovat varmoja etteivät koskaan sairastu tai kuole koska eivät ottaneet tuota rokotusta   tai ovat hoikkia ja kauniita ja lahjakkaita.

Kuulostat aika katkeralta. 

Tietenkin hoikatkin ovat liukastelleet, mutta kyllä se tasapainon pitäminen on ainakin minulle nyt paljon helpompaa kuin 50 kg sitten. Jos jalka lipeää, saa paljon helpommin jalan alle ja pystyy vielä pysäyttämään kaatumisliikkeen. Ja jos liukastuukin (niinkuin kävin esim. tänä aamuna), niin se on huomattavasti pehmeämpi rysäys. 

Hoikalle tulee helpommin se luunmurtuma,kuin pullukalle. Läski suojaa murtumalta.Läski selviää useammin

Nyt kyllä puhut puppua. Hyvät kengät estää kaatumisen. Kaikki kaatuneet joilla murtuma ovat olleet hoikkia ja toinen vielä urheilullinen. Kaatuessa mitään vastaan laiteta. 

 

Olen samaa ikäluokkaa ja ihan on sitä rahaakin niin kengät on hyvät ja kaatunut en ole kertaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla paino kyllä putoaa kun jätän herkut vähemmälle. Mutta välillä tulee kamala himo ja huomaan että tällä viikolla söin taas liikaa herkkuja, ja paino taas nousee. Olen normaalipainoinen mutta nippanappa lievän ylipainon rajalla. Herkkuhimo on välillä niin voimakas että se valtaa mielen kokonaan. Ei juurikaan auta vaikka yritän takoa järkeä itselleni.

Sä olet sokerikoukussa, josta ei ole muuta keinoa päästä eroon kuin lopettaa sokerin syönti. Korvaa sokeri jollakin terveellisemmällä. Vie vähän aikaa ja vaivaa, mutta lopputulos palkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Läskinä sanon että on raskasta kantaa näitä kiloja. Kaikki pitkien jalkojen päällä. Vaatteet ärsyttää suunnattomasti kun en saa kivoja vaatteita.

Ei minulla vaatteet ärsytä kun valkkaa isojen vaatekokojen nettikaupoista hengittäviä viskoosi materiaaleja joissa on 5% joustoainetta eikä tarvitse missään hiostavissa kireissä makkarankuorissa kulkea. Olen Zizziztä ja Cellbesistä tai Ulla popkenista tilannut mukavia vaatteita kunhan katsoo mitä materiaalia ne ovat. Viskoosi legginssit jossa on 5% joustoainetta niin ovat aivan ihanimmat ja sama yläosissakin. Yöpaita osastolta olen parhaimmat paidat saanut.

Mikään ei saa kiristää tai hiostaa sillä muuten koko päivä olisi pilalla. Silloin kun äitini valkkasi minulle vaatteet niin ne olivat niin kamalia että koko keskittyminen meni siihen kun ne tuntuivat niin epämukavilta päällä kuin mahdollista vain. Kaikki vaattet olivat aina liian pieniä ja hävetti kulkea kireessä makkaran kuoressa sen lisäksi että ne tuntuivat päällä ihan kamalilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla paino kyllä putoaa kun jätän herkut vähemmälle. Mutta välillä tulee kamala himo ja huomaan että tällä viikolla söin taas liikaa herkkuja, ja paino taas nousee. Olen normaalipainoinen mutta nippanappa lievän ylipainon rajalla. Herkkuhimo on välillä niin voimakas että se valtaa mielen kokonaan. Ei juurikaan auta vaikka yritän takoa järkeä itselleni.

Sä olet sokerikoukussa, josta ei ole muuta keinoa päästä eroon kuin lopettaa sokerin syönti. Korvaa sokeri jollakin terveellisemmällä. Vie vähän aikaa ja vaivaa, mutta lopputulos palkitsee.

Sokerin himo loppuu kun alkaa sokerilakkoon vaikka vuodeksi ja sen jälkeen sokeri alkaa ällöttämään. Korvaa sokeri vaikka herkuttelemalla pähkinöillä ja sillon tällöin sipseillä kuten minä tein.

Ennen vedin litrakaupalla jäätelöö tai suklaalevyjä ja nykyään en pysty niitä syömään ollenkaan kun alkaa jo ällöttämään se sokeri. Nykyään voin ostaa pari karkkipussia kahden kuukauden välein kun tekee vähän mieli aakkosia ja salmiakkia.

Sokerissa ei ole mitään ravintoarvoja ja siitä tulee vain ihan turhaa plösöä läskiä. Jos sitten lihoo niin parempi olisi lihoa ravinteikkaammalla ruualla kuin sokerilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään hoikka/normaalipainoinen ei ole koskaan kaatunut eikä tarvinnut ensiapupolia.  Olet oikeassa.   Ihan kuin hekin jotka ovat varmoja etteivät koskaan sairastu tai kuole koska eivät ottaneet tuota rokotusta   tai ovat hoikkia ja kauniita ja lahjakkaita.

Hoikalla voi hyvinkin olla vaarallisen korkea rasvaprosentti.

Ei nyt sentään, mutta vaarallisen huono kunto voi hyvin olla.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap ja muut onnistuneet laihduttajat. Olen iloinen puolestanne. Kysyisinkin, että missä vaiheessa huomasitte virkeyden ja energisyyden lisääntyneen? Kauanko olitte siinä vaiheessa laihduttaneet?

Itselläni suurin ongelma painon hallinnassa on juuri se, miten paljon se vie jaksamista ja energiaa. Enkä tarkoita mitään kitudieettejä, vaan väsyn ja sairastelen paljon myös yrittäessäni laihduttaa "järkevästi" (paljon kasviksia, kalaa, hyviä rasvoja, sopivasti täysjyvää, järkevä määrä liikuntaa, ateriaryrmi kunnossa) rauhallista 0,5 kilon viikkovauhtia. Viimeistään jossain parin-kolmen kuukauden vaiheilla on tullut joku elämäntilanne, että on kerta kaikkiaan ollut pakko jaksaa enemmän, ja sitten olen vähentänyt liikuntaa (en sentään nolliin) ja lisännyt ruokamääriä. Energisyys on lisääntynyt ja paino on pian taas entisessä pisteessä. Minulla on kyllä kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta lääkityksen pitäisi olla ihan ok, ettei sen pi

Lisää vähän kaloreita. Itse olen laihduttanut kilo kuussa vauhtia ilman nälkää. Hiilareita en vältellyt paitsi vehnää ja sokeria toki. 

Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Olen n. 160 cm pitkä ja aikuisiällä olen painanut kevyimmilläni alle 55 kg ja isoimmillani n. 85 kg. Ja kaikkea siltä väliltä.

Olin aivan eri ihminen 55-kiloisena kuin yli 80-kiloisena sekä fyysisesti että henkisesti. Hoikkana mulla oli hyvä olo itseni kanssa, mikä teki minusta sosiaalisen ja kivan muitakin kohtaan. Läskinä vihaan itseäni, enkä haluaisi olla ollenkaan tekemisissä ihmisten kanssa. 

Puhumattakaan siitä, että yli 80 kilossa tulivat nivelkivut, närästys, rytmihäiriöt, hengenahdistus... Jos olisin lihonut vielä lisää, olisinko enää hengissäkään?

Nyt painan noin 75 kiloa ja kaikki yllämainitut vaivat ovat historiaa. Itsetuntokin on alkanut taas pikkuhiljaa kasvaa ja joka kerta, kun löydän kaapistani vaatteen, joka mahtuu taas päälle, tuntuu vähän paremmalta.

Laihduttaminen on helkutin kovaa työtä. Minulta ei tipu grammaakaan, jollen laske kaloreita lähemmäs 1000 päivä, mutta nälkää sietää, kun tietää, miten paljon paremmalta tuntuu viiden kilon päästä, ja kymmenen, viidestätoista puhumattakaan. 

Paljon alle 60 kilon en uskalla haaveilla enää pääseväni. Olen jo 40+ ja se vaati nuorenakin ihan kunnon nälkäkuuria ja jokapäiväisiä, pitkiä juoksulenkkejä. En sano, ettenkö voisi alkaa taas juosta. Oikeastaan odotan, että saan painon vielä vähän alemmas ja juokseminen tuntuu taas mukavalta. Näillä kiloilla ei vielä tunnu. Mutta tuskin pystyisin enää elämään kuukausikaupalla pelkällä kahvilla ja pussillisella pikanuudeleita päivässä niin kuin hoikimpina aikoinani elin. Enkä haluaisikaan, koska eihän se järkevää ollut, saati terveellistä.

Kannustan ihan jokaista vähänkään reilumman ylipainon kanssa kamppailevaa laihduttamaan edes vähän lähemmäs normaalipainoa. Vaikka ylipainon haittavaikutukset eivät vielä tuntuisikaan, ne alkavat tuntua jossain vaiheessa. Eikä läski kaunista ketään, se on kiistämätön tosiasia.

Kun bmi on 30 niin tappelutehot on paremmat. Asiat lentelee napakammin ja asiat siirtyy kun vain nojaa eteen 

T. Rane

Treeneihin saa intensiivisyyttä ja tehoja jos syö irtokarkkeja samalla. Kilon pussi 4h kovatehoiselle leirille. Huomaa eron ja laadun tekemisessä, kun nauttii sokeria.

              Uniapnia voi tulla myös laihalle.                                                                                                                             db

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kokee lihavana olon mukavampana. Kai se on siitä että saa makoilla ja mässyttää.

Lihavana on mukavan näkymätön. Hoikkana saa miehiltä ei-toivottua huomiota ja se on epämiellyttävää.

En ole  koskaan ollut lihava tai ylipainoinen joten ei ole vertailupohjaa, mutta  tykkään kyllä olostani ja elämästäni hoikkana.  En tiedä mutta kuvittelen, että jos olisin lihava en pystyisi harrastamaan rakasta harrastustani polkujuoksua.  En myöskään olisi yhtä notkea ja liikkuva.  Uskon että montaa muutakin asiaa en voisi samalla tavalla suorittaa.

Koska viihdyn hoikkana en halua tieten tahtoen lihoa, ja koska jos päästää itsensä lihomaan laihtuminen ei olekaan välttämättä ollenkaan helppoa.  Joten kyllä, uskon  olevani onnellisempi hoikkana.

No todellakin! Olen erittäin tyytyväinen hoikkana ja pienenä ja aion pysyäkin. 

Just oli YLEllä uutinen itsensä hedelmättömäksi lihottaneesta naisesta. Hän ehti hakata yli 10 000 euroa tuloksettomiin hedelmöityshoitoihin, kunnes älysi laihduttaa itsensä takaisin hedelmälliseksi. 40 kiloa lähti ja heti tärppäsi ihan luonnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Just oli YLEllä uutinen itsensä hedelmättömäksi lihottaneesta naisesta. Hän ehti hakata yli 10 000 euroa tuloksettomiin hedelmöityshoitoihin, kunnes älysi laihduttaa itsensä takaisin hedelmälliseksi. 40 kiloa lähti ja heti tärppäsi ihan luonnollisesti.

40 kiloa rasvaa ei pala ihan hetkessä.

En ole koskaan lihottanut itseäni joten en osaa sanoa minkälaista on kantaa ylimääräistä kuormaa 24/7 minne sitten meneekin. Mutta en aio lihottaakaan itseäni. Viihdyn tällaisena sirona keijukaisena.