Mitkä metatyöt on teidän taloudessa miehen vastuulla?

Lapsia meillä ei ole, joten miehen metatyöt:

Laskuista huolehtiminen. Minun ei tarvitse tehdä mitään millekään, mitä postiluukusta tulee.

Siivoamisen muistaminen. Olen täysin ympäristösokea enkä huomaa vaikka jos lavuaari on likainen tai lattialla pölyä tai tavaraa. Noin puolet kerroista mies tosin siivoaa itse, koska ei jaksa muistutella minua. Se muistuttaminen nimittäin pitää tehdä useampaan otteeseen, koska se tulee silloin, kun mulla on jokin muu juttu kesken, ja kun saan sen jonkun jutun tehtyä, en muista enää, että piti siivota, vaan aloitan uuden tehtävän.

Matkojen järjestäminen: mies tutkii hotellit, lennot, ravintolat ja aktiviteetit ja esittää minulle valmiin listan vaihtoehtoja.

Minun metatyöni:

Minä vastaan ruokien suunnittelusta, kokkaamme noin 50-50. Kaupassa käymme yhdessä tai mies yksin, koska hänellä on ainoana ajokortti. Mies osaisi kyllä suunnitella ruoat, mutta hänen ruokalistansa ovat epäterveellisiä ja suurikalorisia ja sisältävät paljon einestä ja valmisruokaa, niin että jos söisimme 50% ajasta sillä mallilla, tällainen häntä 30kg kevyempi ja harvoin liikkuva nainen ei todellakaan pysyisi nykypainossa. Sanoin, että jos syömme jatkossa yhteisen lämpimän ruoan, sen pitää olla myös minulle sopivampi ruokavalio eli ei rasvaista entrecotea viikoittain eikä myöskään joka viikko pakastepizzaa tai pikaruokaa. 

Minä myös suunnittelen ja teen lähes kaikki kodin kunnossapitotoimet, remontit ym. Mies maksaa kyllä isomman osan sitten vastineeksi siitä, että minä teen kaikki työt.

Vierailija kirjoitti:

En edelleenkään käsitä, miksi suunnittelusta ja organisoinnista puhutaan metatyönä. Suunnittelu on ihan kelpo sana, vaikka toki sen tuosta meta-sanasta ymmärtää, että kyse on suunnittelusta. Mutta suunnittelu on kuulkaa ihan työtä, ei mitään metatyötä.

 

Nimim. LVI-metatyöntekijä

No näinhän se on. Kyllä se arjen organisointi on ihan oikea kotityö. Talouden koosta ja muistakin seikoista riippuu kuinka iso homma siinä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa. 

Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa. 

 

On metatyötä ja metatyötä. Ihan keksitty metatyö on miettiä ja suunnitella jotain eväitä retkelle. Luulisi nyt jokaisella lapsiperheellä löytyvän kotoa evästarpeita jääkaapista ilman erillistä suunnitteluakin. 

Ei meillä ainakaan löydy. Metsäretkille käsketään ottamaan makkara ja vaahtokarkkia. Ei ole. Koulussa on leffapäivä ja saa ottaa karkkipussin. Ei ole. Ei meillä ole edes aina leipää aamupalan jälkeen,  jos olin ajatellut käydä vasta lounastunnilla kaupassa. Ei meillä olisi paljon mitään ilman etukäteen suunnittelua.

Ok. 

Noista evästarpeista ja karkeista ilmoitetaan viimeistään edellisenä päivänä, usein jo aiemmin. Kuinka paljon suunnittelua se sitten vaatii lisätä ne kauppalistaan tai jopa poikkeuksellisesti käydä kaupassa ilman erillistä suunnittelua hakemassa ne evästarpeet?

Jos se arki on niin kireäksi ja suunnitelluksi vedetty että pakka menee heti sekaisin ellei jokainen minuutti ole aikataulutettu niin se on oma valinta ja silloin on turha valittaa metatöistä. 

Sinkkuna lapsettomana en yleensä tee kauppalistaa, ja unohdan helposti ostaa esim. sokerin, jota ostan harvemmin kuin kerran vuodessa, ja käytän täysin epäsäännöllisesti silloin kun satun leipomaan. Jos olisi useamman ihmisen talous, niin voiko todella olla joka hetki täysin kartalla siitä mitä tavaraa on ja mitä ei? Vai käyttekö kaupassa esim joka päivä? 

Metatyöt, heh, kohta sohvalla makaaminenkin lasketaan liikunnaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa. 

Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa. 

 

On metatyötä ja metatyötä. Ihan keksitty metatyö on miettiä ja suunnitella jotain eväitä retkelle. Luulisi nyt jokaisella lapsiperheellä löytyvän kotoa evästarpeita jääkaapista ilman erillistä suunnitteluakin. 

Ei meillä ainakaan ole evästarpeita jääkaapissa, jos pitäisi yhtäkkiä olla eväät huomiseksi. Toki riippuu siitäkin kuinka tukevat eväät pitäisi olla, riittääkö pieni välipala tyyliin hedelmä vai pitäisikö sen korvata lounas.

Joten mikä on se vaativa metatyö, jota tarvitaan evästar

Jonkun on muistettava, kun kesken työpäivänsä lukee sen päikky- tai wilma-viestin, että mille päivälle ne eväät piti olla, miettiä ehtiikö ne hakea tänään harrastuskuskausten välissä vai meneekö huomiselle töiden jälkeen, normaaliin kauppareissuun niitä ei kuitenkaan voi jättää, koska se on vasta eväsretkipäivän jälkeen, vai delegoisko homman puolisolle.

Parhaimmillaan puoliso saa sitten viestin "haetko jutut x,y ja z tänään kaupasta kun A:lla on ylihuomenna eväsretki?". Puoliso käy kaupassa ohjeen mukaan, mutta suunnittelun, organisoinnin ja delegoinnin hoiti joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko on akkoja jotka hoitaa yhteydenpitoa myös miehen sukulaisiin?

Joo on. Mä soittelen silloin tällöin anopille ja miehen siskolle, muuten vaan. Kiva jutella. Joskus meen ittekseni käymäänkin, aina keitetään kaffit. En oo osannut ajatellakaan jotta tämä olisi jotenkin omituista.

Mäpä en muuten mene minkään epämääräisen kauppalapun kanssa kauppaan jossa lukee..

3 jugurttia ( siellä on 5metriä pitkä rivi erilaisia)

2 leipää ( 60 erilaista)

Siteitä/tamponeja (tää ei edes voi mennä oikein)

Jotain naposteltavaa illaksi.

( Popparia,shipsiä,suklaata,irtokarkkeja..)  

Tuon pidempää listaa ei edes tarvita kun kaikki menee jo ihan viduiksi ja saa hvetin moisen ripityksen. 

Pääsee muuten todella paljon helpommalla kun nakkaa eukon autoon,vie sen kauppaan ja maksaa tyytyväisin mielin kassalla ne ostokset.

Ja uskokaa oikeasti, että ne tekee sen tahallaan saadakseen kiukutella! Se on niiden luonto.

Suunnittelun ja ennakoinnin merkityksen huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun tapaa ihmisen jolle nämä ovat hankalia. Aamulla sitä tajuaa kahvin olevan loppu (kun ei muistanut ostaa sitä kaupasta eikä ollut kirjoittanut lappua avuksi), kipaisee kauppaan ostamaan kahvia. Kotiin tullessa tajuaa että syödäkin jotain voisi mutta ei ole aamiaistarpeita (kun ei niitäkään ostanut), noh nälkäisenä liikkeelle. Vaatteet on pesemättä ja ai niin, tänään on treenit töiden jälkeen (hei muistin etukäteen!), treenikassi pitää pakata mutta unohdin ottaa entiset vaatteet viimeksi pois ja nyt ne on märkiä ja likaisia eikä puhtaita ole kun ne pyykit on pesemättä... Ja niin edelleen. Ns. normaalille ihmiselle nämä tulevat aika selkärangasta (kaupassa muistaa että kahvi oli loppu ja treenien jälkeen tai jossain vaiheessa viikkoa ennakoi seuraavia treenejä sen verran että tyhjentää kassin ja hoitaa tarvikkeet valmiiksi), mutta vaikka aivovamman saaneelle tai vaikeasta ADHD:sta kärsivälle ei ole lainkaan niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa. 

Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa. 

 

On metatyötä ja metatyötä. Ihan keksitty metatyö on miettiä ja suunnitella jotain eväitä retkelle. Luulisi nyt jokaisella lapsiperheellä löytyvän kotoa evästarpeita jääkaapista ilman erillistä suunnitteluakin. 

Ei meillä ainakaan ole evästarpeita jääkaapissa, jos pitäisi yhtäkkiä olla eväät huomiseksi. Toki riippuu siitäkin kuinka tukevat eväät pitäisi olla, riittääkö pieni välipala tyyliin hedelmä vai pitäisikö sen korvata lounas.

Joten m

No ei ihme, jos on vaikeaa, kun kesken töiden pitää muistaa tehdä omia asioita sen sijaan, että kerralla opettelisi asian.

Vierailija kirjoitti:

Mäpä en muuten mene minkään epämääräisen kauppalapun kanssa kauppaan jossa lukee..

3 jugurttia ( siellä on 5metriä pitkä rivi erilaisia)

2 leipää ( 60 erilaista)

Siteitä/tamponeja (tää ei edes voi mennä oikein)

Jotain naposteltavaa illaksi.

( Popparia,shipsiä,suklaata,irtokarkkeja..)  

Tuon pidempää listaa ei edes tarvita kun kaikki menee jo ihan viduiksi ja saa hvetin moisen ripityksen. 

Pääsee muuten todella paljon helpommalla kun nakkaa eukon autoon,vie sen kauppaan ja maksaa tyytyväisin mielin kassalla ne ostokset.

Ja uskokaa oikeasti, että ne tekee sen tahallaan saadakseen kiukutella! Se on niiden luonto.

Meillähän tää menee niin, että mies tekee yleensä kauppalistan ja jos minä menen kauppaan niin aina menee jotain väärin :D sitä ei vaan aina hoksaa kirjoittaa tarpeeksi eksaktisti että tarvitaanko kuivattua vai tuoretta korianteria, eikä sitä tietysti osaa lukea toisen ajatuksia että kumpaa se on tarkoittanut. Helpointa on, että kauppalistan tekee se joka meneekin sinne kauppaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa. 

Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa. 

 

On metatyötä ja metatyötä. Ihan keksitty metatyö on miettiä ja suunnitella jotain eväitä retkelle. Luulisi nyt jokaisella lapsiperheellä löytyvän kotoa evästarpeita jääkaapista ilman erillistä suunnitteluakin. 

Luulo ei oo tiedon väärti. Aina ei esim ole sellaisia hedelmiä jotka on helppo ottaa mukaan (esim banaani, mandariini). Ja kyllä meillä usein on retkievääksi sopiva juoma haettava kaupasta erikseen. Mehua ei aina kaapissa ole, maidon säilyvyys joka säässä niin ja näin. Ellei sitten vaan pistä vettä pulloon. Vettä ja leipää, avot, kyllä on mukava retki lapsellakin. En ottaisi itsellenikään pelkkää vettä eväiden kanssa, niin en laita lapsellekaan. 

- siis tottakai aina on jotain mitä voi ottaa, mutta onko se maistuvaa. Jos ei ole maistuvaa niin lapsi on nälissään kun toiset syö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa. 

Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa. 

 

On metatyötä ja metatyötä. Ihan keksitty metatyö on miettiä ja suunnitella jotain eväitä retkelle. Luulisi nyt jokaisella lapsiperheellä löytyvän kotoa evästarpeita jääkaapista ilman erillistä suunnitteluakin. 

Ei meillä ainakaan ole evästarpeita jääkaapissa, jos pitäisi yhtäkkiä olla eväät huomiseksi. Toki riippuu siitäkin kuinka tukevat eväät pitäisi olla, riittääkö pieni välipala tyyliin hedelmä vai pitäisikö sen korvata lounas.

Joten mikä on se vaativa metatyö, jota tarvitaan evästar

No mulla on lähimpään kauppaan 10km, niin en sinne viittis vaan huomiseksi tarvittavaa pillimehua varten lähteä vaan ruokahuolto on suunnitellumpaa.

Ei mitkään.

Kaikki suunnittelu on minun eli naisen vastuulla. Raskasta. Sitten mies kiukuttelee kuinka minä määrään tekemään asioita. Ihan kuin ne arjen pyörittämiseen liittyvät pakolliset jutut olisi minulle jotain herkkua. Jos asiat jättää miehen vastuulle niin hän havahtuu niihin siinä vaiheessa kun on jo myöhäistä. On kuin lapsen kanssa eläisi. Olen miettinyt eroa koska toinen ei ota vastuuta.

Meillä mä muistutan näistä (ja teen itse suurimmaksi osaksi):

roskien vienti, imurointi, pyykinpesu, lakanoiden vaihto, kylppärin pesu, sukulaisten synttäri- ja joululahjat, kasvien kastelu, lemmikkien ruokinta ja hoito, eläinlääkärikäynnit, tiskikoneen ja pyykinpesukoneen putsaus, vanhojen ruokien tyhjennys jääkaapista, pakastimen sulatus, tarpeellisten vaatteiden ja kodinkoneiden osto

Mies muistaa itse tai muistuttaa:

ruoanlaitto, jotkut harvoin tehtävät siivousasiat kuten ikkunoiden pesu, lattiakaivojen putsaus, kauppalistan tekoon osallistuminen. 

Mies on aina hitaampi huomaamaan että jotain pitäisi tehdä. Roskis tai likavaatekori voi tursuta yli mutta hän ei yleensä reagoi.

Vierailija kirjoitti:

Mäpä en muuten mene minkään epämääräisen kauppalapun kanssa kauppaan jossa lukee..

3 jugurttia ( siellä on 5metriä pitkä rivi erilaisia)

2 leipää ( 60 erilaista)

Siteitä/tamponeja (tää ei edes voi mennä oikein)

Jotain naposteltavaa illaksi.

( Popparia,shipsiä,suklaata,irtokarkkeja..)  

Tuon pidempää listaa ei edes tarvita kun kaikki menee jo ihan viduiksi ja saa hvetin moisen ripityksen. 

Pääsee muuten todella paljon helpommalla kun nakkaa eukon autoon,vie sen kauppaan ja maksaa tyytyväisin mielin kassalla ne ostokset.

Ja uskokaa oikeasti, että ne tekee sen tahallaan saadakseen kiukutella! Se on niiden luonto.

Harvinaisen avuton mies tämän kirjoittanut. Tai ainakaan itse en tunne yhtäkään joka ei osaa edes kaupassa käydä. 

On aina yhtä huvittavaa katsoa tuota naisten toimintaa ja vaatimuksia että teidät pitäisi ottaa tosissaan kun selvästikin ajattelukin on naisten mielestä aivan liian rankkaa toimintaa kun ei edes sitä suostu itse tekemään ja vaaditaan muita ajattelemaankin naisen puolesta.

Kuitenkin näiden muiden pitäisi jotenkin tietää mitä nainen haluaa tapahtuvan kun lähes joka nainen suuttuu ja alkaa kiukuttelemaan kuin pikkulapsi jos muut ei tee niin kuin hän haluaisi tapahtuvan ilman sitä ajattelua eli miettimistä.

Metatyöt kiistävät ne, joiden harteilla se arjen jatkuva pyörittäminen ei ole koskaan ollut. Hienoa, että teillä on käynyt niin upea tuuri, että kaikki suunnittelu, muistaminen ja ennakointi jakautuu siten, että se ei kuormita vain toista osapuolta, mutta se ei poista sitä faktaa, että yllättävän moni aikuinen ihminen sluibailee parisuhteessa ja perheessä jättäen ilomielin suurimman osan hommista toisen niskaan. Myös sen muistamisen ja ennakoinnin.

Täällä myös tartutaan jokaiseen yksittäiseen esimerkkiin vähätellen ja vaatien selityksiä, että "no miten rankkaa nyt on kipaista kaupassa" tai "kuka nyt miettii jotain housujen ostoa, hakee vaan uudet", mutta ei ymmärretä sitä, että kun noita yksittäisiä asioita on jatkuvasti päässä surisemassa kymmeniä ja kaikki linkittyy jollain tasolla toisiinsa, eli on huomioitava monta eri asiaa järjestääkseen sen yhden yllättävän menon, ilmoituksen tai hankinnan, niin vuosien jälkeen se kyllä tuntuu ihan päivätyöltä.

Usein se puoliso on sitten se tyyppi, joka toteuttaa niitä suunnittelijan ja organisoijan valmiiksi mietittyjä ohjeita ja tuumaa, että mitähän raskasta tässä nyt taas oli. Harvemmin nämä vähemmän metatyötä tekevät ovat kuitenkaan valmiita vaihtamaan osia esim vuodeksi, mistähän se sitten johtuu, kun kaiken piti olla niin helppoa?

Onko teillä kaikilla jonkinlainen osakeyhtiö jota kutsutte parisuhteeksi vai mikä teitä vaivaa? että oikein työvuorolistat,kuluseurannat ja kulkukortit pitää olla?!? Se maksaa kellä on ja se tekee joka osaa. Minä jos kokkaan niin sitä ei syö pirukaan niin parempi kun ostan vain ainekset ,enkä puutu sen enempää. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa? On monia hommia mitkä osaan paremmin ja vaikka vasemmalla kädellä silmät sidoittuina joten tekemiset jakautuu ihan automaattisesti. Molemmat pääsee helpommalla ja jää enemmän aikaa tehdä muita juttuja. Jos ei muuta niin kattella yhdessä vaikka leffaa. 

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä kaikilla jonkinlainen osakeyhtiö jota kutsutte parisuhteeksi vai mikä teitä vaivaa? että oikein työvuorolistat,kuluseurannat ja kulkukortit pitää olla?!? Se maksaa kellä on ja se tekee joka osaa. Minä jos kokkaan niin sitä ei syö pirukaan niin parempi kun ostan vain ainekset ,enkä puutu sen enempää. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa? On monia hommia mitkä osaan paremmin ja vaikka vasemmalla kädellä silmät sidoittuina joten tekemiset jakautuu ihan automaattisesti. Molemmat pääsee helpommalla ja jää enemmän aikaa tehdä muita juttuja. Jos ei muuta niin kattella yhdessä vaikka leffaa. 

Kyllä se paremminkin vaikuttaa siltä, että osalla porukasta on jonkinlainen suojatyöpaikka perheessä. Ollaan tekevinään niin piristi, mutta tosiasiassa laiskotellaan kaikessa missä voidaan.