Mitkä metatyöt on teidän taloudessa miehen vastuulla?

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa. 

Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa. 

 

Ei se ole turhaa, mutta ei sitä tarvitse moneen kertaan yksien lasketteluhousujen kanssa telmiä, kerran vuodessa asia kuntoon ja se on sitten siitä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa. 

Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa. 

 

Paitsi jos joku menee pieleen. Silloin palstaraati haukkuu maailman surkeimmaksi vanhemmaksi jonka olisi kyllä pitänyt tietää ja suunnitella ja ennakoida. Ainakin jos kyseessä oli äiti. Isältä nyt ei voi odottaa kykyä sellaiseen. 

En minäkään kyllä ala miettimään siinä kohtaa kun jotkut lasketteluhousut on pienet että mennäänkö tänä talvena laskemaan vai ei. Vaan ostan ne housut. Ne menee kyllä muussakin ulkokäytössä. Ja jos ei mene niin myyn sitten eteenpäin.

Kyllä tuo vaateralli on rasittavaa välillä mutta vielä raskaampaa se kyllä on jos pitää  erikseen miettiä kunkin vaatekappaleen käyttötarkoituksta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole ikinä pahemmin mietitty mitään ruoka- tai kauppalistoja etukäteen. Jos on jotain erityisempää, kuten tulossa vieraita tmv., niin sitten tehdään vähän listaa, mutta muuten mennään kauppaan ja ostetaan ruokaa. Yleensä tämän tekee meillä mies, itse käyn todella harvoin kaupassa.

Minäkään en oikein tunnista näitä metatöitä. Asia hoidetaan, kun se eteen tulee ja se hoitaa, joka sattuu sillä hetkellä ehtimään tai muistamaan.

 

Teillä ei selkeästi ole lapsia. Niiden kanssa ei vain voi jättää arvan varaan, että toinen muistaa sen hammaslääkärin tai eväät kouluretkelle. Epätasa-arvoisessa suhteessa valikoituu se toinen, joka on aina se "muistaja" ja selvittäjä. Tekeminen on eri asia. 

Ostakaa kalenteri n

Kalenteriin kirjataan tietysti kaikki sitä mukaa kun asiat tulee tietoon. Ei se ole mitään "metatyötä", vaan kalenterin käyttämistä siihen tarkoitukseen mihin se on hankittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa. 

Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa. 

 

Ei se ole turhaa, mutta ei sitä tarvitse moneen kertaan yksien lasketteluhousujen kanssa telmiä, kerran vuodessa asia kuntoon ja se on sitten siitä.

Kahdesti vuodessa. Syksyllä kun ne talvivaatteet kaivetaan esiin ja keväällä kun pienet kierrätetään tai pestään kesäsäilöön ja ostetaan alesta (itseasiassa jo kesken kauden eli kolmesti vuodessa) isommat. Kokoajan pyöri huushollissa 3 kokoa kesä- ta talvivaatetta: pienet, sopivat ja isot. Joo... oishan ne voinu täyteen hintaan ostaa aina joulukuun alussa, kun tarve ilmenee, mutta rahalle oli lapsen kanssa muitakin tarpeita.

Helpotti kun tyttö täytti 14 ja hoiti sovitukset itsenäisesti eikä enää kasvanut kokoa eteenpäin vuosittain/puolivuosittain.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsiperheessä kaikkein työläin hoidettava oli lasten vaatehuolto. Vaikka miten koetti varautua, niin vähän väliä oli joku vaate rikki tai mennyt pieneksi. Sitten niiden menneiden, nykyisten ja tulevien vaatteiden säilytys ja venkslaaminen meinasi viedä järjen. Pyykkiä piti pestä niin usein, että joka paikka oli täynnä vaatetelineitä eikä niitä meinannut saada kuivaksi ilman jatkuvaa kääntelyä.

Samaa mieltä, ja nimenomaan päiväkoti-iässä oli eniten tuota vaatehuoltoa. Heti koulun puolella alkoi helpottamaan. Koululaisia ei pidetä ulkona säässä kuin säässä koko iltapäivää, ei tarvi kurahousuja, kurarukkasia ym. Ei tarvi kassillista varavaatetta lokeroon yms. Mitä isommaksi lapset tulee, sen vähemmän metapaskaa. Ei ne vieläkään itse osaa huolehtia että on joka päivä puhtaat vaatteet laittaa päälle, mutta ainakaan ne ei kasva sellaista vauhtia että koko ajan pitää uusia perusvaatteita, eikä enää koko ajan riko ulkovaatetta polvista jne. Lähellä teini-ikää niin välitunnit vietetään seisten.

Kalenteriin kun merkkaa asian, niin eihän se silloin ole hoidettu. Jos pitää ostaa lapselle eväät kouluretkelle, niin pitää sekin miettiä, että milloin ne ostetaan ja mitä ostetaan.

Ei pidä. Ne ostetaan seuraavaksi kun mennään kauppaan, jos ei niitä nyt jostain syystä jo kotona ole, koska ne kuuluvat kotivaraan.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään kyllä ala miettimään siinä kohtaa kun jotkut lasketteluhousut on pienet että mennäänkö tänä talvena laskemaan vai ei. Vaan ostan ne housut. Ne menee kyllä muussakin ulkokäytössä. Ja jos ei mene niin myyn sitten eteenpäin.

Kyllä tuo vaateralli on rasittavaa välillä mutta vielä raskaampaa se kyllä on jos pitää  erikseen miettiä kunkin vaatekappaleen käyttötarkoituksta. 

Minä en aina jaksa miettiä niin kovin tarkkaan ja ostan ne housut kun tulee sopivat kohdalle (kirppikseltä tai alesta). Sitten niitä tuppaa olemaan parit ylimääräiset kappaleet, mut eipä kai se haittaa että on varahousut. Huono puoli tässä on se, että niitten myynti eteenpäin on oma hommansa myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa. 

Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa. 

 

Ei se ole turhaa, mutta ei sitä tarvitse moneen kertaan yksien lasketteluhousujen kanssa telmiä, kerran vuodessa asia kuntoon ja se on sitten siitä.

Mitkä ihmeen lasketteluhousut, miten ne nyt tuohon suunnittelemiseen ja varautumiseen liittyy?

Kyllähän ihmisen elämässä on monta muutakin asiaa, joihin pitää varautua, niin miten ne housut nyt liittyy tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsiperheessä kaikkein työläin hoidettava oli lasten vaatehuolto. Vaikka miten koetti varautua, niin vähän väliä oli joku vaate rikki tai mennyt pieneksi. Sitten niiden menneiden, nykyisten ja tulevien vaatteiden säilytys ja venkslaaminen meinasi viedä järjen. Pyykkiä piti pestä niin usein, että joka paikka oli täynnä vaatetelineitä eikä niitä meinannut saada kuivaksi ilman jatkuvaa kääntelyä.

Kyllä minä olen sitä mieltä, että ruokahuolto kokonaisuudessaan on työläin. Vaatehuollossa on kyllä myös hommaansa, mutta ei se sentään ihan jokapäiväistä. 

Uuniin makkaraa ja ranskalaisia, niin sillä ruokapuoli on hoidettu. Välillä voi syödä maksalaatikkoa.

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh, on se elämä rankkaa joillekin. Sekin on jotain TYÖTÄ, kun valitsee, mitä tänään söisi. :D

Niin, kun se ruoka ei tule valmiina lautasella nenän eteen kuin lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii kyllä ihan erityisen ihmisen valittamaan vaikka siitä miten paljon vaivaa ja suunnittelua ruokakaupassa käyntiin tarvitaan.

Meillä kokkaan minä eli mies. Perheessä on yhteensä 4 henkeä, joista 2 on eskari-iässä.Töistä tullessa poikean kaupassa jos tarvitsee, mutta yleensä sitten kun on syöty ja määrällisesti pari kolme kertaa viikossa. Joskus tulee koko perhe mukaan ja joskus menen yksin.

Sitä kuuluisaa metatyötä tässä on käsittääkseni se kun ostoksia tehdessä pohdiskelen tekisikö huomiseksi makaronilaatikkoa kun siitä riittää pariksi päiväksi vai olisiko sittenkin kanafileitä...

Ihan nyt jmlauta ihmiset oikeesti.

T: Iskä vaan

 

Metatyötä on ensisijaisesti se, että tietää mitä sinne kotiin pitää ostaa: mikä on loppu, mitä tarvii ostaa jos tekee jotain

Täällä ruokahuollosta 100% vastaava nainen. Teen siis kauppalaput, ostokset, seuraan tarjoukset, satokauden, kotivaran ja pakastimien tilanteen, teen ruoat niin että ne eivät lopu ennen seuraavaa kertaa (alusta saakka, ollaan  molemmat rajoitteisia), soittelen hommat vuorotöihini ja muihin menoihin (lapsi jo maailmalla, ei enää kummoinen säätäminen) ja pidän hävikin nollassa ja  homman taloudellisena. Nautin tästä, mutta helppohan tämä on yksin hallita, pistäpä toinen kylmiltään puikkoihin niin ei suju ihan saumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä  on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"

Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.

Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.

Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.

No nyt ymmärrän, miksi metatöitä on valtavasti. Minä insinöörinainen totean, että Villen lasketteluhousut on jääneet pieniksi, ne siirtyvät Matti-serkulle ja Villelle ostetaan uudet. Ihan hirveän paljon metatyötähän tuommo

Ja kuka ostaa Villen housut? Jarmo on selkäleikkauksessa, pikku kirsillä on balettiesitys Kuopiossa. Villellä on vanheipain vartti. Itse olen luvannut tehdä ylitöitä loppuviikon. Ja Villen pitäisi päästä viikonloppuna laskettelemaan. Myös ruokaa pitäisi tehdä, pestä pyykit ja vaihtaa auton renkaat. Polttopuut on myös hakkaamatta...mitä naisinsinööri tekee, kun ei ole varaa palkata ketään???

Mies hoitaa lasten harrastuksiin liittyvät tapahtumat, varusteet ja maksut sekä autoon ja ulkohommiin liittyvät. Lääkärikäynteihin liittyvät asiat sekä esim. synttärijärjestelyt ja valtaosan lasten kavereiden vanhempien kanssa sovittavista asioista hoidan minä. Koti menee aikalailla puoliksi, ehkä vähän isompi vastuu on minulla. Näin siis metatyöt, mies saattaa koordinoida minulle harrastushankintoja ja minä hänelle juhlatarjoiltavien ostamisia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsiperheessä kaikkein työläin hoidettava oli lasten vaatehuolto. Vaikka miten koetti varautua, niin vähän väliä oli joku vaate rikki tai mennyt pieneksi. Sitten niiden menneiden, nykyisten ja tulevien vaatteiden säilytys ja venkslaaminen meinasi viedä järjen. Pyykkiä piti pestä niin usein, että joka paikka oli täynnä vaatetelineitä eikä niitä meinannut saada kuivaksi ilman jatkuvaa kääntelyä.

Niin samaa mieltä! Ja katsokaapa tämän valossa Tilastokeskuksen tutkimuksta, jonka mukaan vaatehuoltoon miehet ei käytä yhtään aikaa ja naisetkin vain muutaman minuutin vuorokaudessa. Miten hemmetissä voi tulla sellainen tulos? Mitä vaatehuollolla oikein tarkoitetaan? Se on pienten lasten kanssa kaikkein eniten sitä pyykkirumbaa ja vaatehuoltoa. Pelkkä pyykinpeseminenkin vie enemmän kuin muutaman minuutin. Konehan pyörii joka päivä, lisäksi kuivattaminen ja kaappiin tai huoneisiin vieminen, ym ym. 

Tässä se tilastokeskuksen tutkimus, pylväsdiagrammi kotitöiden jakautumisesta: 

https://www.stat.fi/julkaisu/cku2d1we88fu70b506ua4x5tp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa. 

Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa. 

 

Ei se ole turhaa, mutta ei sitä tarvitse moneen kertaan yksien lasketteluhousujen kanssa telmiä, kerran vuodessa asia kuntoon ja se on sitten siitä.

Mitkä ihmeen lasketteluhousut, miten ne nyt tuohon suunnittelemiseen ja varautumiseen liittyy?

Kyllähän ihmisen elämässä on monta muutakin asiaa, joihin pitää varautua, niin miten ne housut nyt liittyy tähän?

Liittyvät siten että ovat esimerkki. Kerro se 50 niin siinä on ehkä yhden lapsen vaateartikkeleiden määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole ikinä pahemmin mietitty mitään ruoka- tai kauppalistoja etukäteen. Jos on jotain erityisempää, kuten tulossa vieraita tmv., niin sitten tehdään vähän listaa, mutta muuten mennään kauppaan ja ostetaan ruokaa. Yleensä tämän tekee meillä mies, itse käyn todella harvoin kaupassa.

Minäkään en oikein tunnista näitä metatöitä. Asia hoidetaan, kun se eteen tulee ja se hoitaa, joka sattuu sillä hetkellä ehtimään tai muistamaan.

 

Teillä ei selkeästi ole lapsia. Niiden kanssa ei vain voi jättää arvan varaan, että toinen muistaa sen hammaslääkärin tai eväät kouluretkelle. Epätasa-arvoisessa suhteessa valikoituu se toinen, joka on aina se "muistaja" ja selvittäjä. Tekeminen on eri asia. 

Ostakaa kalenteri niin tuokin ongelma poistuu. Tadaa!

Ei poistu jos mies on holhottava tapaus, kuten täällä saa monista lapsiperheisiin liittyvistä ketjuista lukea. Mieheltä ei odoteta alkeellisintakaan kykyä huomioida muita ihmisiä tai kantaa vastuuta. Naisen vika, kun ei ole vaatinut tarpeeksi.

On ollut seinäkalenteri kaikkine menoineen, pöytäkalenteri, puhelimen kalenteri, viestit, face-to-face kommunikaatio. Miehen yleisin kommentti oli silti: "olisit muistuttanut!". Onneksi ei tarvi enää tuollaista katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole ikinä pahemmin mietitty mitään ruoka- tai kauppalistoja etukäteen. Jos on jotain erityisempää, kuten tulossa vieraita tmv., niin sitten tehdään vähän listaa, mutta muuten mennään kauppaan ja ostetaan ruokaa. Yleensä tämän tekee meillä mies, itse käyn todella harvoin kaupassa.

Minäkään en oikein tunnista näitä metatöitä. Asia hoidetaan, kun se eteen tulee ja se hoitaa, joka sattuu sillä hetkellä ehtimään tai muistamaan.

 

Teillä ei selkeästi ole lapsia. Niiden kanssa ei vain voi jättää arvan varaan, että toinen muistaa sen hammaslääkärin tai eväät kouluretkelle. Epätasa-arvoisessa suhteessa valikoituu se toinen, joka on aina se "muistaja" ja selvittäjä. Tekeminen on eri asia

Kuka merkkaa? Kuka vastaanottaa tiedon alunperin? Kuka pitää huolta, että merkintä ja sen vaatimat toimenpiteet tapahtuu? Ja jos se on aina sama ihminen, niin miksi, jos kyse on yhteisistä lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa. 

Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa. 

 

On metatyötä ja metatyötä. Ihan keksitty metatyö on miettiä ja suunnitella jotain eväitä retkelle. Luulisi nyt jokaisella lapsiperheellä löytyvän kotoa evästarpeita jääkaapista ilman erillistä suunnitteluakin. 

Metatyön määrään vaikuttaa asumismuoto, onko lapsia, minkä ikäisiä, harrastukset, lomat, onko tapana käydä kaupassa kerran viikossa vai voiko siellä ravata tarvittaessa vaikka kolmesti saman päivän aikana jne. 

Meillä käydään ruokakaupassa kerran viikossa ja koska kokkeja on arjessa kaksi, niin kauppalistan tekijän tulee käydä läpi kuiva-ainelaatikot, vaipat, pesuaineet, jääkaappi ja pakastin läpi, jotta saa käsityksen mitä sieltä kaupasta pitää tuoda. Jos olisin yksin vastuussa kaikesta, niin olisi varmasti ilman katsomistakin hyvä käsitys siitä onko kahvi lopussa ja tarvitseeko lisää tomaattimurskaa. 

Koska kotona on yksi vaippaikäinen, joka kasvaa aina, kun ulkona sataa, niin hänen vaatteita ja varusteita tarvitsee katsella jatkuvasti, että on sopivaa päälle pantavaa. Ensimmäisen lapsen kohdalla joutuu vähän googlaamaan, että mitä kannattaa ostaa ja millaisilla kasvuvaroilla, kun lapsi ei itse osaa kertoa onko kenkä sopiva. Sopivia vaatteita ei lähdetä hakemaan tänään, jos huomataan, että joku onkin jäänyt pieneksi, vaan ennakointia pitää tehdä.