Lue keskustelun säännöt.
Mitkä metatyöt on teidän taloudessa miehen vastuulla?
Olen eronnut, joten miestä ei ole, mutta meillä se meni niin, että minä mietin kaikki viikon ruokalistat ja tein kauppalaput, pidin huolen että kaapissa oli aina lapsille vuodenaikaan sopivat vaatteet, luistimet teroitettuna ennenkuin niitä tarvittiin, jne
Hoidin myös oman autoni renkaat, huollot ja katsastukset.
Mies huolehti omatoimisesti ilmanvaihtokoneen suodattimen vaihdosta. Muut asiat hoiti, kunhan muistutin. Minusta se muistuttelu oli aika raskasta. Kun jäin lasten kanssa taloon, oli jotenkin helpompaa.
Kommentit (597)
Mulla ei ole sinkkuna metatöitä. Ei niitä ollut suhteissakaan. Nämä metatyöt on taas yksi juttu lisää mistä naiset voi ahdistua. Olen suunnitellut asioita ja toteuttanut niitä mutta mitään piip metatöitä en ala turhaan tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hoitaa enimmäkseen koiraan liittyvät hoidettavat asiat, eläinlääkärit jne. Huolehtii myös vakuutukset ja autojutut (ollaan just vaihtamassa autoa, mun tarvitsi vain lähteä mukaan koeajamaan). Arjessa suunnittelee n. 80% siitä mitä syödään ja toteaa yleensä ennen minua "pitäiskö siivota" tai "tänään pitää käydä kaupassa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on metatyöt?
Metatyöllä tarkoitetaan näkymätöntä, mutta välttämätöntä suunnittelu-, järjestely- ja organisointityötä, jonka merkitys huomataan usein vasta silloin, kun se on jäänyt tekemättä.
Esimerkiksi ruokalistan/kauppalistan suunnittelu jne.
99% metastyöstä on tarpeetonta
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole sinkkuna metatöitä. Ei niitä ollut suhteissakaan. Nämä metatyöt on taas yksi juttu lisää mistä naiset voi ahdistua. Olen suunnitellut asioita ja toteuttanut niitä mutta mitään piip metatöitä en ala turhaan tekemään.
Eli teet metatöitä ja luulet olevasi niistä vapaa vain koska et kutsu niitä metatöiksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ikinä pahemmin mietitty mitään ruoka- tai kauppalistoja etukäteen. Jos on jotain erityisempää, kuten tulossa vieraita tmv., niin sitten tehdään vähän listaa, mutta muuten mennään kauppaan ja ostetaan ruokaa. Yleensä tämän tekee meillä mies, itse käyn todella harvoin kaupassa.
Minäkään en oikein tunnista näitä metatöitä. Asia hoidetaan, kun se eteen tulee ja se hoitaa, joka sattuu sillä hetkellä ehtimään tai muistamaan.
Toimiiko tuo sama sinun palkkatöiden suhteen? Mitään ei tarvitse suunnitella vaan sitten tehdään, kun asia tulee vastaan?
Yhdessä entisessä työpaikassa tuli puheeksi, että jos pidettäisiin avoimien ovien päivä. Joku kysyi, ketkä rupeavat suunnittelemaan päivää. Yksi mies ihmetteli, että mitä sitä suunnittelemaan, sen kun laitetaan ilmoitus lehteen. Kivahan siin
Kyllä kaupassakäynti pitää joka kerta miettiä. Joka päivä teen eri ruokia. Joka päivä ei puutu samat asiat. Jos vessapaperi on lopussa, ei se lohduta, et ehkä seuraavalla kerralla sitä joku ostaa.
Mieheni ei osaisi ostaa mitään järkevää, ellen kertoisi, mitä pitää. Yhdessä kyllä suunnitellaan ruokalistat. Hän ostaa ja minä valmistan. Olis tosi hassua lähettää hänet kauppaan ilman tietoa siitä, mitä sieltä tarttee ostaa.
Kaksi aikuista pärjää jopa sillä pakastepizzalla (jonka mies ostaa itsenäisesti) ja oluella, mutta kun lapset asuivat kotona, oli siinä jo ajateltavaa enemmän.
Kun rahaa ei ole loputtomasti, pakko suunnitella ja säästäen ravita porukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"
Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.
Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.
Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.
Tai sitten vaan ostetaan Villelle ne housut. Ta-daa!
No sehän on hienoa, että on varaa noin vain ostaa kal
Ihanan yksinkertaista joillekin elämä. Sitten olemme me, jotka haluamme suoda lapsillemme mahdollisimman paljon elämyksiä riippumatta siitä, ettei rahaa ole loputtomasti.
Omat lapseni pääsivät muutaman kerran laskettelemaan, koska onnistuin sen mahdollistamaan. Ei niin, että menimme suoraan kauppaan ostamaan kaikki uudet välineet. Vaan nimenomaan tutkien, suunnitellen, lainaen ja vaihtaen. Jos vaihtoehto olisi ollut vain uudet kaupasta, laskettelu ei olisi ollut mahdollista.
Ymmärtääkö tämä besserwisseri ollenkaan, että tuo oli vain yksi esimerkki? Lapsiperheissä on joka päivä monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"
Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.
Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.
Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.
No nyt ymmärrän, miksi metatöitä on valtavasti. Minä insinöörinainen totean, että Villen lasketteluhousut on jääneet pieniksi, ne siirtyvät Matti-serkulle ja Villelle ostetaan uudet. Ihan hirveän paljon metatyötähän tuommo
(Pickmepickmepickme...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole metatöitä.
Kuka teillä miettii mitä syödään ja ostetaan kaupasta?
Kuvaa hyvin ihmistä kun kertoo metatyökseen ruokqlistan miettimisen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii kyllä ihan erityisen ihmisen valittamaan vaikka siitä miten paljon vaivaa ja suunnittelua ruokakaupassa käyntiin tarvitaan.
Meillä kokkaan minä eli mies. Perheessä on yhteensä 4 henkeä, joista 2 on eskari-iässä.Töistä tullessa poikean kaupassa jos tarvitsee, mutta yleensä sitten kun on syöty ja määrällisesti pari kolme kertaa viikossa. Joskus tulee koko perhe mukaan ja joskus menen yksin.
Sitä kuuluisaa metatyötä tässä on käsittääkseni se kun ostoksia tehdessä pohdiskelen tekisikö huomiseksi makaronilaatikkoa kun siitä riittää pariksi päiväksi vai olisiko sittenkin kanafileitä...
Ihan nyt jmlauta ihmiset oikeesti.
T: Iskä vaan
Metatyötä on ensisijaisesti se, että tietää mitä sinne kotiin pitää ostaa: mikä on loppu, mitä tarvii ostaa jos tekee jotain
Ei se minullekaan mikään ongelma ollut, kun ainoa homma oli hoitaa ite tuo ruokapuoli...tilanne muuttui, kun siihen tuli päälle kaikki lasten asiat. Siis ihan kaikki. Yksistään mikään ei sinällään ole paljoa.
Kaikkeen pystyy yksikin ihminen. Mutta jos taloudessa on toinenkin, joka elää täysin vastuutta mistään, se alkaa v ituttaa. Ja se tekee siitä elämästä raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käy kaupassa, hoitaa tiskit, imuroi, pesee matot, ja ikkunat, toimii autokuskinani ja hoitaa kaikki kiinteistönhoidolliset, työt eli lämmitys, sähkö, ilmanvaihto, pienemmät rempat, jätehuolto, lumityöt, ruohonleikkuu ja puutarhan hoito, kesäkukat, tomaatit kurkut.
Minä pesen pyykit, teen ruuan, joskus leivon, imuroin ja siivoan, tiskaan, pesen ikkunat, teen vähän lumitöitä ja istutan joskus kesäkukkia, sienestän, kerään marjat. Suurin osan ajastani vie leipätyö.
Molemmilla meillä on oma vessa, jonka puhdistuksen hoidamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän talouteen kuuluu minä. Meidän taloudessa ei ole metatöitä. Niin ja olen mies.
Aivan, ja se se johtuu siitä, että olet sinkku. Ei siitä, että olet mies.
Olen parisuhteessa. Metatöiden olemattomuus johtuu siitä, että olen neuronormaali ja mieleltäni terve.
Lapsia? Neuronormaalius epäilyttää vahvasti. Siihen kuuluu myös ymmärrys oman elämänpiirin ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki metatyö itkijät on säälittäviä oman työnsä pönkittäjiä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuossa ollut joku tutkimus, että nämä Nk. Metatyöt kerääntyvät naisille, koska he keräävät ne itselleen, eivätkä anna miehille mahdollisuutta tehdä näitä omalla tavallaan? Miehen tapahan on siis aina väärä, lapsi väärin puettu, kauppalista väärin tehty jne, miehen tekemistä moititaan ja väheksytään, vaikka itse tavassa ei olisi mitään vikaa, se on vain erilainen kuin naisella. Ja lopulta mies ei sitten enää tee näitä metoja, koska kukapa sitä huvikseen ottaa haukut.
Niin, tunnustan, että olen valittanut miehen tavasta toimia, kun hän kerrankin suunnittelee tai tekee jotain. Esim. sanoin, että nyt minä en päätä mitä syödään, vaan miehen pitää itse keksiä ruoka perheellemme. Toi lohifileen. Perheessämme on neljä henkilöä, joista yksi kala-allergikko ja kaksi kasvissyöjää. Ja onhan se pelkkä lohifile muutenkin aika ankea ruoka, kun ei ollut esim. salaattia, kermaviilikastiketta tai perunoita lisukkeeksi.
Mies myös ideoi romanttisen matkan hänelle ja minulle. Taas valitin, koska itse en loman ajalle voinut saada lomaa (minkä mies tiesi), eikä lapsille tai koirille oltu hankittu hoitajaa. Matka peruuntui.
Kummankin näistä jälkeen mies päätti, että ei todellakaan hoida jatkossa mitään, kun valitan, jos ei ole minun mieleni mukaan toimittu.
Leikitään ettei tämä ole paskapuhetta....
Itse olet miehen valinnut ja mennyt vielä nussimaan sitä lisääntymismielessä? MItä sun päässä liikkui, muuta kuin muna ja ajatus miehen rahoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki metallityöt on miehen vadtuulla. Rouva ei halua hitsata.
Puolet laskuista hänen vastuullaan, tekee viikoittain kauppatilauksen (kysyy kyllä multa, mitä halutaan syödä) ja hoitaa auton asiat (huollot, katsastukset, ym.). Mun vastuulla on sitten lasten asiat (neuvolat, päiväkotiyhteydenpito, vaateasiat, juhlat) ja muuta sekalaista pikkusälää mitä arjen pyöritys nyt tuo. Melko tasan menee meillä, kun asiasta keskusteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on paljon enemmän metatöitä kuin miehillä. Esimerkiksi ripsivärissä pitää etsiä netistä tietoa erilaisista ripsiväreistä, niiden laadusta, hinnasta ja käyttäjäkokemuksesta. Ripsiväriä käyttäessään joutuu huomioimaan, milloin on aika hankkia uusi ja tietenkin osata ajoittaa ostotapahtuma oikein eli ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Tässä joutuu selvittämään ostopaikkoja, nettikauppojen nopeuksia jne. sekä tietenkin tekemään isoja päätöksiä siitä, millä kanavalla tuote on parasta itselle saada eli hakea itse kaupasta, Postin kautta noutopisteeseen vai Matkahuollon kotiinkuljetus tms. Vanhan ripsivärin kanssa joutuu miettimään kierrätystä sekä oikeaa hetkeä jättää vanha tuote poistoon.
Ei ihme, että naisilla on vaikeaa! Ja ihan liikaa töitä.
Mieheni ei käytä ripsiväriä, mutta nettikauppoja kylläkin. Ja hän sitten tutkii ja pohtii noita just, et mistä kannattaa, mikä on luotettavin, minne tilaa, maksaako ylimääräistä kotiinkuljetuksesta, vai toimitetaanko k-kauppaan vai ärrälle.
Näitä usein ääneen pohtii ja osallistaa minutkin ratkaisuihin. Kyllä teillä miehillä on vaikeaa...Ja liikaa töitä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ikinä pahemmin mietitty mitään ruoka- tai kauppalistoja etukäteen. Jos on jotain erityisempää, kuten tulossa vieraita tmv., niin sitten tehdään vähän listaa, mutta muuten mennään kauppaan ja ostetaan ruokaa. Yleensä tämän tekee meillä mies, itse käyn todella harvoin kaupassa.
Minäkään en oikein tunnista näitä metatöitä. Asia hoidetaan, kun se eteen tulee ja se hoitaa, joka sattuu sillä hetkellä ehtimään tai muistamaan.
Teillä ei selkeästi ole lapsia. Niiden kanssa ei vain voi jättää arvan varaan, että toinen muistaa sen hammaslääkärin tai eväät kouluretkelle. Epätasa-arvoisessa suhteessa valikoituu se toinen, joka on aina se "muistaja" ja selvittäjä. Tekeminen on eri asia.
Ostakaa kalenteri niin tuokin ongelma poistuu. Tadaa!
Mistä saisi sellaisen kalenterin, joka sopii ja suunnittelee kaiken. Ettei kummankaan vanhemman tarvi yhtään pohtia mitään. Ja viekö se kalenteri sen lapsen ainne lääkäriin tai treenehin, jos kummallakin vanhemmalla sattuu olemaan silloin jotain muuta? Päättääkö kalenteri, kumman vuoro mitäkin? Kalenteriko huolehtii oikeat evään ym. varusteet? Kuka sen kaiken kalenterille kertoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"
Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.
Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.
Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.
Vaikeaa on. Jos ei mennä laskemaan niin sitten housut mene kategoriaan "pitää uusia", tietenkään. Eli tuokin tapaus oli käsitel
Samalla logiikalla voi jättää ihan kaiken työpaikan ulkopuolisen elämän toisen harteille. Ja sit ihmetellä, miksi niitä eroja tuleekaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"
Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.
Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.
Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.
Tai sitten vaan ostetaan Villelle ne housut. Ta-daa!
No
Se on just tuota, että joutuu miettimään ja suunnittelemaan. Niinkuin suurin osa aikuisista ihmisistä. Jos rahaa olisi loputtomasti, niin mikäs siinä. Voisi palkata kodinhoitajan, lastenhoitajan, kuskin, sihteerin, remppamiehen, sisustussuunnittelijan ja kaikki palvelut mitä keksii rahalla saada.
Hahaha, äitini on tälläinen metatyömarttyyri. Todella rasittava ihminen. Kokoajan puuhaillaan kaikkea jonninjoutavaa ja otetaan hirveät paineet aivan yhdentekevistä asioista. Mitään ei kuitenkaan saada aikaan ja kovaan ääneen voi valitella sitten, kun on niin rankkaa ja kukaan muu ei tee mitään.
Päätin jo lapsena, etten kasva samanlaiseksi ja niin vaan on sisustettu, siisti ja kaunis koti hankittuna. Lapsilla on ruokaa, vaatteita ja virikkeitä ja itselläkin vapaa-aikaa ja aidosti hyvä puoliso. Kokemukseni mukaan 95% metatöistä on jotain turhaa huttua. Aina tulee muutoksia ja se on aivan yhdentekevää onko nyt jokainen joulukoriste ripustettu aattona tai laatikot itse laitettu, jos ei aika vaan riitä. Olen miettinyt onko tämä metatöihin takertuminen yhteydessä voimakkaaseen neuroottisuuteen ja johonkin kontrollinhaluun?